Surun kyyneleitä

Paljon on mahtunu taas tähänki viikkoon, ja viime viikkoon. Viime perjantai oli melko rankka. Pääsin käymään teholla. Toisaalta ois varmaan opiskelijana tosi mielenkiintoista olla siellä ja oppis varmasti tosi paljon, mutta onhan se rankka paikka... En oo ikinä ennen käyny (onneksi ei oo ollu kukaan nii huonossa kunnossa että ois pitäny mennä).

Miten kohtaat omaisen, joka tietää että hänen rakkaansa kuolee kohta? Miten pystyt säilyttämään ammatillisuutesi siinä kohtaa, kun näet huolestuneet ja itkevät ihmiset? Kaikki me täältä joskus lähdetään, mutta silti se tuntuu vaikealta ymmärtää.

Tai miten kohdata omainen, joka on aivan romuna, eikä tiedä milloin hänen rakkaansa selviää, vai selviääkö? Voitko sanoa että ei tässä ole mitään hätää, katsotaan ja annetaan ajan kulua.

Toivon, että opiskelun aikana tulisi vastaan näitä tilanteita. En nyt toki toivo kenenkään kuolemaa, mutta olisi hyvä kohdata omaisia, joilla on paha olla. Joskus tuntuu pahalta ajatella sitä, kuinka itsekäs ihminen sitä on, tai on ollut. Miksei ole tuntenut mitään, vaikka pitäisi. Voinko minä ammattilaisena tuntea mitään, jos en  työn ulkopuolella tunne? Nämä on taas näitä ikuisuuskysymyksiä.

Mutta siis, tuntui aika järisyttävältä, kamalalta, huolestuttavalta nähdä ihmisiä, jotka kirjaimellisesti taistelee hengestään. Kyllähän mää tiesin että teholla olevat ihmiset on hengenvaarassa. Mutta nyt kun sen näki ihan omin silmin... Pisti miettimään. Hatunnoston paikka niille, jotka siellä on töissä, ei meikäläisen ammattitaito ainakaan tällä hetkellä riittäs siihen. No, enhän mää vielä mikään sairaanhoitaja ookkaan.

Ja kuinka erilainen paikka se on normi osastoon verrattuna, on letkua ja laitteita ja monitoria, vaikka minkälaisia. Onneksi on, voidaan seurata ihmisen elintoimintoja koko ajan. Huh. Mutta, vaikka eka kerta tältä tuntuikin, niin voisin mennä uudestaan.

Kuolema. Mitä se on?

Ajatuksena se voi olla mitä vaan. Taivaaseen pääsyä, uudelleen syntymistä, pelkkää tyhjää, ihan niinkuin nukkuisi, joillekkin rangaistus, joillekki helpotus. Ehkä se on vain sitä pelkkää tyhjää.

Mutta toisaalta taas tuntuu kivalta ajatella että itelle läheiset ihmiset kattelee tuolta  taivaasta meitä. Mutta sitte taas en halua ajatella että kaikki ihmiset sinne pääsee. Kaikki ihmiset ei ansaitse päästä sinne.

Pelkään sitä, kuolemaa.

Toivottavasti elän vanhaksi ja pystyisin käymään itseni kanssa tämän asian läpi ja tulemaan sinuiksi asian kanssa. Ajatus siitä, ettet ole enää ikinä olemassa, tuntuu kamalalta! En halua! Ei enää elämää, ei mitään. Kun täällä on kerran eletty niin se siitä, kaikki on loppu. Mitä järkeä siinä ees on? Miksi on ees keksitty tämmönen. Elämä.

Näin netissä videon saksalaisesta papasta, joka pyysi aina tyttären perhettä jouluksi luokseen. Perhe ei ikinä tullut, oli vain pappa yksin. Joka joulu, yksin. Näin joulun alla tuntuu kamalalta ajatella että vanhat ihmiset ovat jouluna yksin, kun omat lapset on omien perheidensä kanssa, eikä vanhalle papalle ole aikaa.

Kyyneleethän siinä poskille vierähti videota katsoessa.
Nousi itellä syyllisyys, huono omatunto pintaan. 

Lopulta pappa päätti sitten lähettää kirjeen tyttärelleen. Kirjeessä oli kutsu hautajaisiin. Papan hautajaisiin. Se sai kokoontumaan kaikki paikalle ja pappa oli järjestänyt heille yllätyksen. Pöytä oli koristeltu ja hyvää ruokaa tarjolla.

Kehonhallintaharjoituksia

Täällä minä teen kehonhallintaharjoituksia flunssassa. :D Onneksi ne ei oo mitään hirveän vaativia kuitenkaan. Koulutehtäviä on pakko tehdä vaikka flunssa onki. Meillä on ergonomiassa tämmönen tehtävä, jossa pitää miettiä oman kehonsa hallintaa ja harjoituksien kautta tuoda ajatuksia oman kehon hallinnasta. Ensin ajattelin että plääh, kuka jaksaa 3 viikkoa heilua ja miettiä miltä nyt tuntuu... No, me saatiin harjoituksia yhen sivun kautta ja niistä piti valita ainaki kaks. Valitsin sitte tämmöset ku keskiakselin hakeminen ja juurruttamisharjoitukset raiteilla. Oonhan mää aina tienny että mulla tahtoo olla vähä huono tasapaino, mutta nyt sen vasta niinku tajuaa! :D Nuita liikkeitä tehdessä oli sillain että apua, en pysy pystyssä ja mitä mää nyt teen. Tosi hankalaa oli saada keho rennoksi ja yrittää vaan "antaa mennä". Nyt mulla on kolme viikkoa tosiaan aikaa harjoitella näitä liikkeitä ja ihan mielenkiinnolla ootan, edistynkö yhtään vai junnaanko paikallani vaan. Että ihan hyvähän tää harjotus on, kun sai vaan aikaseksi aloittaa.

Tein myös yhden tentin tuossa lonkalta. Ei hirveesti ollu materiaalia, mutta onneksi maalaisjärjellä pääsi pitkälle ja osan mää tiesinki. Kokeesta pitää saada täydet pisteet ennenku pääsee harjoitustunneille, nii ajattelin tehä alta pois nii eipähän tartte siitä enää huolehtia. Sitten mää kirjottelin sitä mun ammattietiikka oppimispäiväkirjaa, toivottavasti siitä tulee semmonen niinku pitää. Oon mää pohtinu asioita ja toisaalta myös kertonu asia asiaa kirjojen pohjalta, niinku pitiki. Mulla on tällä hetkellä tämmöset kirjat apuna ku etiikka hoitotyössä ja hoitotyön etiikan perusteet. Niistä on löytyny ihan hyvin apuja ja tottakai kirjaa lukiessa tulee ain jotain juttuja mieleen. Oon niitä sitten kirjoitellu lapulle ylös että ehkä muistanki ne vielä jossain vaiheessa...

Päätöksiä

Kaveri vinkkas tuossa eilen että aikuiskoulutuskeskuksessa ois ensihoidon osaamisalaopinnot alkamassa syksyllä ja haku loppuu maanantaina. Tuumailin siinä eilisillan sitte ja pistin tänään paperit menemään. Ei hirveesti kyllä kyselty mitään, aikasempi koulutus ja työkokemus ja että onko töissä tällä hetkellä. Tietty piti sit perustelut pistää että miksi pitäs päästä opiskeleen. Tiiä vaikka pääsis nyt sitte ensihoitoa opiskelemaan. :) Koulutus kestää vuoden, ottasin tuolta ammattikorkeasta vuoden "vapaata", ilmottautuisin siis poissaolijaksi vuojeksi ja kävisin välissä tuon. Ainahan sitä saa haaveilla. :D Tuo onki niinku vaan jo valmiille lähihoitajille, noita opintoja järjestetään aina sillon tällön, ja tuo nyt sattuu kiinnostaan kovasti. Varmasti muutama muuki on hakenu sinne, joten miten suurella todennäköisyydellä tuohon koulutukseen pääsee, sitä en tiiä. Kaveri aiko hakea kans. Parhaimmassa tapauksessa mää pääsisin ambulanssiin töihin sitte jo ens kesänä. Ja jos jossain vaiheessa ei ambulanssihommat enää kiinnosta nii vois mennä leikkuriin tai päivystykseen, tai teholle. Ne kiinnostas kans. Tokihan mää pääsisin teholle ja päivystykseen ihan normi sairaanhoitajanaki, mutta nii. Oisinpahan ensihoitaja. :D Perustason ensihoitajahan minusta tulis, mutta on seki eteenpäin. Siitä on hyvä jatkaa sitte hoitotason ensihoitajaksi ja pääsis varmaan ehkä vähä helpommin kouluunki. Tai oppisopimuksella tai jotain... Tietty sit taas amk:ssa vaihtus luokka, ku joutus ne opinnot keskeyttään vuodeksi. Se on kyllä harmi ku meillä on ollu tuo luokka tosi hyvä. Nii ja jos pitää käyä tyyliin jossain pääsykokeissa nii se on tietenki sillon ku mulla on eka kouluviikko (kahen viikon päästä). No, mutta niitten päätösten aika on vasta sitte jos on jotain kokeita ja jos ois mahdollista ees päästä sinne...

Kärpät

Hehee! Kahen viikon päästä torstaina on Oulussa chl peli. Ajateltiin mennä ukon kans kattoon. :) Ja vajaan kuukauden päästä alkaa sm liiga myös. Uskaltais vaan toivoa sille yhelle lauantaille sit aamuvuoron nii vois mennä kattoon kärppien ekan kotipelin. :) Tosin, harjotuspelejä on ollu ja kärpät oli menny häviämään jollekki mestiksen joukkueelle... Ihan oikeasti... :D Mutta kuten tavallisestikki, kärpillä alkukausi on aina ollu huono. Mutta sitte on taas päästy jyvälle miten sitä voitetaan ja lopulta ollaan mestareita. :) Onpahan nyt taas jotain mitä oottaa. Ei ehkä tuu ihan jokaista peliä katottua, ainakaan paikanpäällä, eikä voikkaan ku pitää töissä olla ja välillä koulussaki. Mutta ehkä tämä tuleva kausi on enempi aktiivisempi meijänki osalta mitä viime kausi. Viime kauella en tainnu käyä kattoon ku 2 vai 3 runkosarjapeliä, sit playoffit tuli vissiin katottua kaikki kotipelit paikanpäällä yhtä lukuunottamatta. Ukko on hurahtanu ihan täysin, sillä on jo kaks paitaa, toinen semmonen missä on sen oma nimi. :D Ja sitte sillä on semmosia lippuja varmaan 6. Se ihan mielissään niitä yks päivä esitteli. :D Ehkä määki pistän sitte toiden fanipaidan päälle peleihin, vaikka se taitaa olla tyyliin joku XXL, no, mahtuupahan ainaki. :) Että semmosta. Syksyä odotellessa...

Perjantai 13 päivä

Perjantai 13 päivät sais laissa kieltää... Mulle aina sattuu tai tapahtuu jotain huonoa/kamalaa kun on perjantai 13 päivä, eikä asiaa auta yhtään että ens kuussa on kans perjantai 13 päivä... En varmaan liiku kotoa mihinkään vaan ähötän peiton alla koko päivän. Tämänkertainen juttu oli se etten saanu töitä nii paljo ku oisin halunnu. Joo, kouluun pitää nyt panostaa ja keskittyä, vaan oon nii paljo eellä aikataulusta ettei jaksais kaikkia tehtäviä tehä jo nytten, en usko että jossain vaiheessa kiire tulee ku aloitin tänään tekemään yhtä tehtävää, mikä pitää olla vasta huhtikuun lopussa valmiina... Että sillain. En käsitä noita ihmisten ajatusten juoksuja niinku ollenkaan. No, täytyy ettiä töitä jostain muualta. Kyllä mut joku ottaa, ja sitte ku ei tartte vaan yhdessä paikassa olla, eikä oo luvattu erikseen mitään nii kaikesta työstä saa olla tyytyväinen.

En tiiä, jotenki vaan tympäsee ja harmittaa koko homma. Ystävänpäiväki meni siinä sivussa sitte ihan mönkään ku mieli oli nii maassa, mutta eipä sille mitään voi. Kohti uusia haasteita ja uutta elämää. Ens viikolla lähetään tyttöporukalla mökille rentoutuun nii eiköhän siellä tympiät ajatukset viimeistään lähe. Aijon kyllä viikon alusta saada vähän vastauksia tuohon toimintaan että mikä on ku ei töitä saa. Jospa sitä sitte oltais vähä viisaampia.

Itsenäistä opiskelua.

Kaks viikkoa koulussa, pitkiä päiviä, verta ja hikeä kirjaimellisesti. :) Päästiin torstaina tutkimaan sydäntä, possun sellaista. Sai vähä erinäköisen käsityksen sydämestä kun sen kirjaimellisesti sai käteen, ne muovisydämet sun muut on aivan onnettomia!!

Sitä oikeaa sydäntä oli paljo mielenkiintosempaa tarkastella ja miettiä nimiä valtimoille ja laskimoille. Onneksi mua kiinnostaa kaikki tuommonen. Ihmisen anatomia ja fysiologia. Meinaa vaan mennä kurssit sekaisin ku samalla kurssilla saattaa olla jopa 3 eri opettajaa... Mutta ehkä siihenki oppii että kuka opettaa mitäki.

Eka viikko itsenäistä opiskelua menossa.

Sunnuntain ja eilisen päivän olin töissä, oli kiva päästä takaisin työpaikalle. :)

Kiva oli nähä työkaverit ja heti oli epäselviäki asioita ilmestyny, mutta onneksi niistäki sai selvän.

Harmittaa vaan ku ei näytä nyt noita töitä kovin hirveästi olevan... Ihmiset pysyy terveenä, eikä kukaan oo lomalla, ja minä ku hyppäsin nyt keikkalaiseksi nii ees mulle ei oo töitä ku pari päivää... Vitsit, sais kyllä vähä enempi olla. Ku tuntuu ettei tämä koulunkäynti vielä ainakaan niin rankkaa oo. Materiaaleja vois toki lukia, jos ois mistä lukea...

Mutta nii, tänään heräsin aamulla sitte 8 aikaan ku vartin yli alko AC tunnit netissä, käytiin googlen asioita läpi ja miten siellä voi tehdä kaikkia juttuja.

Meillä ku nuo ryhmätyöt netissä on aika suuressa asemassa tässä monimuotototeutuksessa.

Tämä päivä on muutenki menny koulutöitä tehdessä. Oon saanu kolme tehtävää valmiiksi, kaks niistä pitää palauttaa viikon loppuun mennessä ja yks ens viikolla. Viikko annettu aikaa tehdä ja mää tein ne päivässä... :D

Eivät ollu ees vaikeita. Enempiki semmosta pohdiskeluja ja mietiskelyä, omien vahvuuksien ja heikkouksien kokoamista jne. Ihan kivat tehtävät oli.

Lähdeluettelo tehtävässä oli sitte enempi päänvaivaa, mutta onnistu seki, en kyllä tiiä onko vieläkään kaikki kohdat ihan oikein, mutta parhaan osaamisen mukaan ne kyllä tein.

Huomenna sais nukkua pitkään. Pitäs kirppispöytä käyä tyhjentämässä huomenna. Niin se puolitoista kuukautta meni äkkiä, ja tuli rahaaki, ja meni tavaraa paljon.

Kosto kaikista vuosista! (+ jotain muuta pientä)

Ensinnäkin. Tehtiin se reissu Espooseen!!! Aivan mieletöntä! Tämmösiä mahtavia ajatuksia ei voi tulla kenenkään muun ku minun ja mun kaverin päästä. :D Lähdetäänpä nyt autolla ajamaan Espooseen Apulannan keikalle! N. 8 tuntia pysähdyksineen meillä meni aikaa... Aamulla lähdettiin ennen 10 ja illalla oltiin ennen klo 18 perillä Barona areenan parkkipaikalla. :) Yhdet siinä otettiin autossa, uskalsi ottaa ku tiiettiin että konsertti kestää useamman tunnin nii kerekää haihtua viimeisetki höyryt ennenku rattiin menee (tosin mää en kyllä ajanu vaan kaveri ajo).

Kosto kaikista vuosista -konsertti. Lyhyesti ja ytimekkäästi se on siinä. :) Siis todellaki kosto kaikista vuosista!!! Ne valot, ne tehosteet, ne tykit, ne tulilieskat, ne kaikki!! Ja jos joku väittää että ihan tavallinen konsertti, ihan pliisu, ois voinu parempiki olla. Nii on joko sokea, tai sitte ei oo mihinkään tyytyväinen ja kaikesta pitää aina valittaa -tyyppi. Konsertti oli aivan huippu mega mahtava!!! Eikä parempaa ois voinu toivoa ees. Tiesin että Apulannan keikka tulee olemaan loistokas, mutta en ois osannu kuvitellakkaan että se ois niin hyvä. Ja ne tanssijat ja kaikki muut ihmislisukkeet, jos näin voi sanoa.:D Ja Wirtanen, en kestä!!! Tyyppi laulaa melkein kolme tuntia putkeen ja rumpali hymyilee heti parin biisin jälkeen, jota ei oo ikinä ennen tehny. Eikä ne ois malttanu millään lähtä pois ja nauttivat varmasti enemmän ku yleisö. Olihan se nii iso juttu niille. Ei elämä, paha pistää kenenkään paremmaksi tuosta. Ois kyllä nii harmittanu, jos ei ois saanu lippuja konserttiin. No mutta, nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi. :) Yöllä lähdettiin ajamaan sitte kohti Tamperetta, kaverin siskon luokse yöksi. Ja lauantaina ajettiin kertarykäsyllä Tampereelta kotiin.

Eilen alko sitte koulu. Eilinen ja tämä päivä on ollu ns. turhaa lätinää. Käyty läpi verkkojuttuja, saatu tunnukset ja kokeiltu niitä ym. perusjuttuja. Eilen meille puhu asioista myös opettaja- ja oppilastuutorit. Ihan hyödyllisiä asioita joo, mutta ku ite kerkes ottaa niistäki asioista etukäteen selvää nii tuntu vähä tyhmältä istua siellä ja kuunnella uudestaan samat asiat, mitä on ite käyny pari viikkoa jo läpi. Mutta tuskinpa tuo kertaus kuitenkaan pahasta on. Tänään oli matikan tasokoe. Kuka osaa muuttaa murtoluvut desimaaleiksi tai toisinpäin??! En minä ainakaan. :D No, kyllä mää osan tiesin että mitä ne on, mutta osa oli nii hankalia sillain, ku ei oo moneen vuoteen murtolukuja pyöritelly nii sepä meni sit siinä. 80% pitää olla oikein, että pääsee läpi. Saa nähä meneekö, luulen että menee, mutta koskaan ei voi olla ihan varma. :D Plus, vähennys, jako ja kertolaskut meni ku vettä vaan. Nauratti vähä ku osa ei osannu laskea allekkain eikä jakokulmassa. Mutta minkäpä sille voi jos ei oo moneen vuoteen laskenu. Mulla ne nyt onnistu ku muutenki laskeskelen laskuja, joskus ihan omaksikki iloksi vaan. Muuta erikoista ei oikeastaan ollukkaan. Asiakaslähtöiset sosiaali- ja terveyspalvelut -kurssi alkoi tänään. Huomenna alkaa pari muuta kurssia, mielenkiinnolla odotan että mitä ne pitää sisällään. Ei kuitenkaan ihan kaikkea voi muistaa.:) Koulumatka meinaa vaan välillä turhauttaa, reilu 200 kilometriä päivässä ei oo mikään mukava ajella, varsinkaan jos on pää kipiä. Eilen oli jotenki nii ressiä vissiin nii pukkas vielä migreenin päälle, että sillain... Tänäänki oli vähä pää kipeä, mutta ei nyt sillain että ois ihan hirveästi häirinny.

Apulanta!

Vitsit... Huomenna me lähetään!! En kestä! :) Espoo kutsuu siis. Apulannan lisäkeikka -kosto kaikista vuosista, sinne mennään. Kaverin kans päätettiin lähtä, ja oli melkonen tuuri että saatiin vierekkäiset paikat. Olin heti aamusta tietokoneella valmiina ku liput tuli myyntiin. Äkkiä ne myytiin kyllä, ainaki aluksi. Paljo on vaihtoja kyllä ollu, mitä oon seurannu. Varmasti moni jäi vaille lippuja, mutta onneksi me saatiin! :) Hyvä ku kaveri oli miettiny että kuka lähtis hänen kans kattomaan Apulantaa sitte sillä oli tullu minä mieleen. :D Oon Apulannan nähny viimeksi 2005, tai 06, en ees muista kumpi vuosi se oli. Nii eiköhän tuo ookki jo aika nähä taas.:) Monta kuukautta tätä on odotettu ja nyt aika on vihdoin käsillä. Mikä oiskaan parempi tapa viettää viimesiä vapaita ku lähtä keikalle! :)

Pitkä ajomatka on eessä, mutta ajateltiin varata paljo aikaa nii keretään varmasti ajoissa perille. Hassua miten oudolta tuntuu lähtä tuonne pääkaupunkiseudulle. :) No mutta, ehkä mää fiilistelen täällä enempi sitte kunhan ollaan käyty konsertti kattomassa.