Kirjotan, en kirjota, kirjotan

Oon niin monta kertaa ajatellu kirjottaa, mutta sitte en oo kirjottanukkaan. Ois nii paljo kerrottavaa, mutta sitte ei kuitenkaan oo mitään... Tai on, mutta jotku asiat on semmosia, ettei vaan voi kirjottaa. En vaan oo jotenki saanu puettua sanoiksi niitä ajatuksia mitä mulla on ollu. Jotenki tää elämä on välillä ollu nii epämääräistä. Mulla on kyllä nyt niin monta rautaa tulessa etten muista millon viimeksi ois ollu näin "sekavaa". Päätin kummiski jotain kirjottaa, jos nyt sais jotain ees tähän väsättyä. Mua ahistaa ja hermostuttaa samaan aikaan, sitte taas toisaalta mää oon tosi ilonen ja elämäniloa täynnä. No, saa nähä, mitä elämä tuo tullessaan.

Toiseksi viimenen harkkaviikko menossa. Oon päässy pyöritteleen pikkulapsia ja vähä isompiaki. Jotenki tuntuu hassulta että tuommostaki työtä on ihan oikiasti olemassa, mitä nuo munki työkaverit tällä hetkellä tekee... En tiiä oisko itestä kuiteskaan tuommoseen, vaikka oonki tykänny tuolla olla. Toisaalta ois kyllä helppoo ku kaikki viikonloput ois vapaata, perjantaisin pääsis aikasemmin aina pois töistä ja kaikki pyhät ois vapaata. Päivätyö. Rytmiki on muuttunu ehkä pikkusen siitä mitä se on yleensä mulla ollu. Mutta palkka melko huono ku ei tuu mitään lisiä sitte.

Ens viikolla ois kolme päivää vapaata ja joulu. Sittepä sitä pitäs asennoitua takas työmaalle. Sain ihme kyllä, sieltä paikasta töitä taas, missä oon ollukki viimeset vuodet. Toivottavasti saan jatkossaki töitä siellä, nii ei tartteis mihinkään kauemmas lähtä. Tuo matkustaminenki on kuitenki aika rankkaa, jos työmatka rupiaa kovin pitkäksi venymään. Ehkä mulla on sitte joulun jälkeen enempi asiaa, saa nähä. :)

Sekavia ajatuksia viikonlopulta

Ajatukset on ollu melko sekavia nyt viikonloppuna, se oikeastaan alko perjantaina ku taisin tajuta jotain tuohon harjotteluun liittyen, ehkä se on ollu tuolla alitajunnassa jo pitemmän aikaa, mutta nyt mää vasta sen tajusin. Toisaalta se on tosi pelottavaa, mutta toisaalta myös hyvä, ehkä mää voin jossain vaiheessa näitä ajatuksia hyödyntää töissäki. Se, miten näkee ihmisiä, on varmasti jokaisen oma valinta ja omien arvojen lähtökohta. Jokainen ihminen näkee vähän eri tavalla, mää nään omalla tavallani. En nyt sano että mun näkemys ois täysin eri ku muilla, on varmasti muitaki jotka näkee samanlaisin silmin ku minä. Pitäs vaan yrittää nyt saaha nämä ajatukset kasaan ennen viimestä harkkaviikkoa, tai voi olla että mun viimesestä viikosta tulee henkisesti rasittava ja surullinen.

Se, miten ihmiset kohtelee mielenterveys- ja päihdekuntoutujia, on melko surullista. Alkoholismi on sairaus missä muutkin, sitä on vaan ehkä vaikea ymmärtää varsinki siksi ku ite sairastuneet eivät sitä myönnä että heillä olisi ongelma. Suurin vaikeus siinä sairaudessa on siis että ei myönnä olevansa sairas, ei näe että alkoholi olisi heille ongelma. Alkoholistit ei nää sitä että jos käsidesistä lähtien pitää kaikki juua, mitä vaan saa käteen, josta saa vähääkään jotain oloja, että se ois ongelma. Vaikka se on. Parantuminen lähtee ihmisestä itsestään, jos ei ymmärrä sairastavansa, ei siitä myöskään voi parantua. Ja kun parantuminen ehkä jossain vaiheessa alkaa, se ei ole muutaman viikon tai kuukauden aikana tapahtuva prosessi, se on useiden vuosien aikainen prosessi, jopa joskus koko loppu elämän käytävä prosessi. Siinä voi olla ylä- ja alamäkiä, pahempia takaiskuja tms. mutta niistäkin voi selvitä. Jos näkee jonku mielenterveyskuntoutujan jossain, kaupassa tai ohjaajan kans muuten liikenteessä, varmasti ihmisillä tulee ensimmäisenä mieleen että mikähän hullu tuoki on. En nyt sano että kaikilla, mutta joillaki. Pitäs muistaa se että taustalla todellaki on joku mielenterveysongelma, eikä ne ihmiset tahallaan sitä tee, eikä ne voi sille mitään, että heillä nyt sattuu jokin sairaus olemaan. Luulen, että ns. tavallisilla ihmisillä ei vaan oo tarpeeksi tietoa siitä, mitä mielenterveys pitää sisällään, ja miten maailma voi kääntyä ihan päälaelleen, kun joku asia menee omassa mielessä pieleen. Tai että ihmiset yrittävät oikeasti skarpata kun lähtevät ohjaajan kanssa reissuun, ostoksille, ja sitten kun ihmiset tuijottavat tai osoittelevat ja kommentoivat jotain typerää, niin kuntoutujat eivät halua enää lähteä mihinkään. Heillä on myös aivot ja järki, joku voi oikeasti pahoittaa tosi pahasti mielen, kun kuulee itsestään puhuttavan. Tai jos ei pysty pahoittamaan mieltään, kuntoutujilla monesti on ongelmia tunteiden kanssa, niin kyllä heille silti jää jonkinlainen kuva  tapahtumista ja kuullusta.

Oon huomannu sen että mitä enempi on vaikeuksia, tai mitä rankempi tausta on, nii sitä enempi ne kiehtoo mua. Elkää kysykö miksi, mää en tiiä. Ne vaan on jotenki mielenkiintosia. Ajatukset on menny vähä ristiinrastiin nyt viikonlopun aikana. Mää tiiän ettei musta oo tuolle puolelle töihin, ei vaan oo, mulla ei oo sitä luonteen lujuutta, jota sinne tarvitaan, vaikka ihmisiä haluanki auttaa. Mutta silti mää oon tosi surullinen siitä ku mun viimenen harkkaviikko alkaa huomenna. Miten mää voin jättää ne ihmiset, miten mää voin elää sen kanssa etten ehkä ikinä tuu kyseisiä henkilöitä näkemään. Joihinki kiintyy enemmän, mitä toisiin, vaikkei niin sais tapahtua, mutta ei sitäkään voi ennalta tietää, eikä aina niin kylmä ihminen tartte ollakkaan. Pitää ehkä keskittyä enempi joihinki toisiin, eikä antaa aikaa tietyille ihmisille vaan. Se tunne on jotain kivaa kun saat joltain kuntoutujalta hymyn, tai se tervehtii sua. Vaikkei pysty tietämään että voiko se oikeasti tuntea jotain, kiintymystä, iloa, tai edes jotain kun kohtaa. Mutta mää uskon että kyllä ne jotain tuntee, miks ne muuten hymyilis. Ja onhan se kohteliasta tervehtiä kun näkee, kyllähän sekin on tuntemus. En jaksa uskoa että kaikki ihan tunteettomia ois, empatiakykyä ei suurimmalla osalla välttämättä ole, ja vaikka ongelmia ois muutenki nii silti haluan uskoa että siellä syvällä jossain, on ees pieni pilkahdus sitä tunnetta, mitä ehkä joskus on ollu. Jotenki sekavaa, mut niinku sanoin, ajatukset on ollu sekavia. Mää niin toivon, että ees jollaki on ajatus perammasta tulevaisuudesta ja siitä, että vois joskus elää suht. normaalia elämää ja pääsis asumaan vaikka itekseen. Päivärytmit on tärkeitä, ja se voi heittää pahasti, jos joku muutos päivärytmiin tulee. Semmosta se elämä on. Onhan tavisihmisilläki jotain samoja rituaaleja tms. joista ei voi luopua.

Yli kuukausi vierähtänyt varkain

Heipparallaa!

Huomasin tuossa että yli kuukausi on menny, enkä oo kirjotellu mitään. Miksikö? Ehkä siksikin, ettei vaan oo ollu mitään asiaa ja oon unohtanu blogin ihan täysin. Pari päivää sitte muistin käyä täällä pikaseen lukemassa seuraamiani blogeja, mutta sillon en kerenny ite mitään kirjotella.

Tää syksy on aina tämmöstä että ei oikein jaksa kiinnostaa mikään. Koulua oon käyny ja parasta aikaa on harjoittelu menossa. Oon huomannu taas ku illat alkaa pimeneen ja on tämmöstä hämärää ja jotenki kosteaa nii alkaa väsymys tulla. Nyt viikon aikana oikeastaan on tullu se väsymys taas ihan ryminällä, nukun yöt ihan ok, mutta silti vaan väsyttää koko ajan, eikä jaksa oikein kiinnostaa mikään. Kesäihminen ku oon nii syksy on karseeta. Mutta jospa tää tästä. Pitäs keksiä jotain kivaa tekemistä tai jotain nyt taas syksylle. Käydäänhän me jääkiekkoa kattomassa mutta ois silti kiva jos ois jotain muutaki.

Kavereita oon yrittäny nähellä. Kotipuolessaki pitäs käyä, ehkä me huomenna jopa mennään sinne yöksi ku ukko lähtee pitään taloa pystyssä. Ollaan kyllä yks yön seutu vaan. Ei kai siinä, palaillaan kunhan jaksaa keskittyä taas kirjottamiseen vähä enemmän.

2 viikkoa.

Oon nyt kaks viikkoa tehny pelkkää yövuoroa, vielä ois tämä viikko jäljellä, tai siis kaks yötä ois jäljellä. Mulla on nyt neljä yötä peräkkäin. Eilen en saanu kunnolla nukuttua, joten se vastaa heti tälle päivälle, pää oli aivan sairaan kipiä ku heräs. Nyt on vähä helpottanu ku otti lääkettä. Ei meillä toki mitään ihmeellistä töissä yöllä oo, joskus on vähä kiireisempää, joskus taas sitte tosi rauhallista. Tällä hetkellä ku on enempi porukkaa talossa nii toki myös työmäärä on isompi. Tuo valvominen tahtoo vaan olla rankkaa ku ei ihmistä oo miksikään yöeläjäksi tehty. Toki on myös helpompaa, ku tekee pelkästään yötä, nii ei tarvi heti aina rytmiä kääntää. Saa nähä miten käy viikonlopusta ku pitää rytmi kääntää takasi. Kouluki alkaa jo ens viikolla.

Paljo on ollu kaikkea kivaa nyt viikonloppuina, mulla sattu hyvin ku monta viikonlopppua ollu osittain vapaata noiden yövuorojen ansiosta. Oon kerenny käyä kaupungissa ja ja kotipuolessa ja kummipoikaaki kattomassa. Kavereitaki on tullu nähtyä. Myös meillä on ollu enempi säpinää, mitä yleensä. Meillä alko remontti viime viikolla, joten se nyt vähä tässä tympäsee. Tietenkään ku ei pysty ihan nii olemaan mitä kotona yleensä, ku makuuhuone on tyhjennetty ja olohuone on hävityksen vallassa nii ei hirveesti kiinnosta täällä sit mitään tehäkkään.

Oon myös harrastanu facessa huutokauppakirppareilla huutamista. Pari hyvää juttua oon sieltä saamassa, pari juttua oisin halunnu, mutta kilpahuutajat haluaa vissiin kans. Sitte mua ärsyttää yks huutaja ku kukaan ei oo huutanu niitä mun huutamia juttuja aikasemmin, mutta nyt ku mää huudan nii se yks rupeaa huutamaan varmaan ihan huutamisen ilosta vaan että saa vähä korkeammaksi hintoja. Se epäilyttää että onko hänellä just kyseisille tavaroille tarvetta ku ne on kerenny olla jo huudettavana hyvän tovin, ite ku vasta liittyny ryhmiin nii huudan sitte vaan tarpeellista. Osa niistä ois ihan koulujuttuihin nii epäilen että joku eläkkeellä oleva ei hirveesti niitä tarvi. Rasittavai, tympäsee. :D

Ostin sitte myös Siuntio silosäkeen tarinat netistä, oli ihan pakko ku mää oon halunnu tuota kirjaa. :) En oo vaan kerenny vielä perehtyä kirjaan paremmin, ku on yks toinen hyvä kirja kesken ja ajattelin sen lukea rauhassa loppuun. Että ihan perusjuttuja täällä.

Minihame on hieno keksintö

Mun ainoo vapaapäivä on tänään. Nukuin ensinnäki pitkään, heräsin vasta yheltätoista. Olo oliki sit semmonen että tiesi nukkuneensa liikaa... Tosin, kattelin vielä 1 aikaan kelloa, että ei sitä nyt niin montaa tuntia tullu nukuttua... Mietiskelin aamukahvia pihalla juodessa, että pitäsköhän lähtä käymään kauppakeskuksessa kattomassa vieläkö siellä ois alennusmyynnit menossa ja löytäis jotain. En sitte jaksanu lähtä ku on sen verran lämmintä. Säästypähän bensat ja sain ottaa kauemmin aurinkoa. Yritän saada noita ihania rajoja pois tuolta selästä ku tänä kesänä on vähä väri ottanu ihoon...

Mietiskelin sitte että pitäs lähtä kylällä kuitenki käymään. Tiesin että mulla on tullu yhet ihanat tightsit postiin. Tilasin semmoset farkun näköset. Vetäsin oikein minihameen päälle ja ulkomailta ostamani neonvihreän topin päälle. Laitoinpa vielä maanantaina ostamani uudet ihanat kengät jalkaan ja lähin kylille. :) Huomasin että mihihame näyttää kääntävän katseita. Monet autoilijatki katto siinä ku kylällä kävelin ja tietenki piti vähä seurata että kattooko ihmiset, kattohan ne. :D Huvitti ihan, ja kaikki varmasti on sen minihameen ansiota, koska en usko että muuten kattelisivat... Piti käyä ruokakaupassaki nii kyllähän tuota sielläki tuijottelijoita oli. Mää kuitenki oon semmonen että uskallan minihameessaki kulkea, ihan sama kunhan vaan tuntee ittesä semmoseksi ku on. Ja kannan minihameet kyllä ylpeänä päälläni. :D

Vapaapäiviä.

Paria vapaata oon tässä nyt vietelly. Eilinen meni aika pitkälti yhtä tutoriaalia väsätessä, enkä kuitenkaan saanu ku jonku kolme sivua tekstiä aikaseksi. Meinas paniikki iskeä ku luokkakaveri oli kuulemma 7 sivua tehny. No, meillä pääsee kattoon niitä tekeleitä koko meijän ryhmä, nii eipä siinä ollu ku joku 4 sivua ihan asiatekstiä, jos määki ottasin kaikki sisältö ja lähdeviitesivut mukaan nii kyllä mullaki ois 7 sivua tekstiä. :D No joo, tänään tein kans joitain tehtäviä. Pitäs loppuviikosta malttaa sitte vielä lukea tentteihin, ei kyllä nappaa yhtään. Kolme vai neljäkö tenttiä meillä on ens viikolla, yks niistä on anatomia, saa nähä miten seki menee, huoh.

Oon mää sitte tehny jotain kivaaki, pelasin simssiä ja oon kattonu poliisien kotihälyytyksiä. Ja yhtä sarjaa kattoin eilen. Ja tietenki jääkiekon mm kisoja pitää seurata! Tänään onki seuraava peli. :)

Eilen sato koko päivän vettä, joten tänään ajattelin sitte käyä pyöräilemässä ku kuitenki välillä aurinko paisto, vaikka pilvistä aika pitkälti onki ollu. Kylmä meinas olla... Ajelin tuolla kylän ulkopuolella ja etin mäkejä nii sai vähä sykettäki nostettua enemmän, meinas pikkusen olla maitohapoilla jalat ku pääsin kaupan pihaan. Ei siinä, taispa pienimuotonen nestehukkaki tulla ku meinasin pyörtyä kassalle. :D Onneksi sen verran tuntee tuota omaa kehoa, kuulostelin sitä kauppaan mennessä ja anto vähä osviittaa että pitäs jonku näköstä nesteytystä saaha. Ostin sitte semmosen trip mehun nii saa vähä sokeriaki siitä samalla, helpottiki se heti. Ei tarvinnu ku istua sen verran että sai mehun juotua nii pysty lähtä taas liikenteeseen. Voin vaan kuvitella miltä oon näyttäny, varmaanki melko kalpealta, ku seisoin siinä kassalla ja kädet tärisi aivan hulluna ja päässä pyöri ja tuntu että taju lähtee samantien, onneksi ei lähteny ja kerkesin istumaan. En mää nyt aatellu että ihan noin piippuun itteni vejin. :D Mutta sehän tuleeki hiukan jälkikäteen suorituksen jälkeen.

Aurinkooo...

Moi.

NYt on tää koko viikko ollu aurinkoista, ja siihen nähen, kuin alussa toukokuu vasta on, aivan tosi lämmintä! :) Mää tykkään! Ekat auringot otin eilen, en kyllä ollu pihalla ku jonku puoli tuntia mutta silti. Tuuli meinas välillä olla vähä viileä mutta ku sitä ei ollu nii hyvin tarkeni t-paidalla ja capreilla. Lähes 20 asteeseen on lämpötila noussu, ja tietenki auringossa vielä lämpimämpää! Mietiskelin vaan että onkohan se Suomen kesä sitte tässä... Ens viikolla tulee kuitenki taas jotku sateet ja se oli siinä sitte.

Saiskohan tuota ukkoa höynäytettyä että lähtiski jo tänä iltana kotikonnuille kattoon vanhempia. Tarkotus ois viikonloppu viettää siellä ku äitienpäiväki on sunnuntaina. Kerranki sattu mullekki äitienpäivä vapaata. En tiiä millon ois viimeksi äitienpäivä ollu ihan vaan vapaata, siitä tuliki mieleen että pitäs äitille korttiki tehä, mää en semmosiin tuhlaa rahaa ku osaan sen verran mielenkiintosia kortteja itekki tehä. :D

Ei muuta ku kortin tekoon siis...

Syksy, missä kevät ja kesä?

Oon yrittäny olla rauhallinen tämän sään suhteen, mutta tänään ku ajelin koulusta kotia nii rupes nii paljo nyppiin tuo ilima että ei oo tosikaan!!! Siis niin harmaata tuolla pihalla että ei ees tietä erottanu ku nii harmaata oli! Ja vettä tuli kaatamalla melkein koko matkan, välillä tihuuttamalla ja välillä sitte taas kaatamalla. Onhan seki toki vaihtelua... Talavella aattelin että ihanaa ku tää ei kestä nii kauaa ja kesä tulee kohta, mutta miten kävi. Talavi hyppäski suoraan syksyyn! Talavi ja syksy on semmosta aikaa, mitä mää inhoan yli kaiken! Syksyllä sattaa vaan vettä ja on harmaata ja pimiää. Talavi on kylymä ja pimiä, paitsi että eihän talaviakaan oo enää ku 4 kuukautta ja syksyä on loput 8 kuukautta. Viime syksyki oli aivan kamala ku vettä sato joulukuuhun asti, kylymää ja märkää. Kesä meni takki päällä ku maksimilämpötila oli jotain +15. Ennen on kuitenki keväällä paistanu aurinko, vaikkei ehkä nii lämmintä ookkaan ollu. Nyt näyttää siltä että sitä kevättäkään ei enää tuu, vaan koko ajan sattaa vaan vettä, vettä, VETTÄ!!!! Mistä sitä riittääki? Joka paikka tulvii ja joka paikka on märkänä ja sukat saa vaihtaa sata kertaa päivässä jos ulkona käy ja eipä hirviästi kyllä viiti ulos nokkaansa pistää.

Mää rakastan kesää ja tykkään keväästä ku alkaa paikat vihertään talven jäleltä. Mutta nyt, ei saa siitäkään ees nauttia. Ja kaipaan sitä lämpöä, toissakesänä oli oikein helleaalto ja se oli aivan ihanaa! Vaikka täällähän se kuumuus on niin kuumaa ja pistävää mitä esim. Kreikassa, että ei viiti kovin kauaa pihalla olla kerralla, mutta olipahan lämmintä, nyt saa villasukat jalassa ja hyvä ettei ulkovaatteet päällä olla sisälläki...

kyllä pitää kohta alkaa vakavasti miettiin että jos muuttas ulukomaille, en mää kestä tätä Suomen ilmastoa ku tämä on tämmönen, ei oo mun juttu! Kyllä ne ulukomaillaki hoitajia tarviipi.