Laskettu aika oli ja meni

Laskettu aika oli ja meni.

Eikä oo merkkejä siitä että pikkunen syntyis.

Kaikista eniten on nyt ruvennu ärsyttään se, ku kaikki kyselee että joko joko?

Vieläkö oot kokonaisena?

Joko vauva on syntyny?

Pistä sitte heti viestiä ku vauva syntyy.

Onko ees tuntemuksia että vois syntyä?

Joko on lähtö?

No vaikka oiski, nii en kyllä heti ensimmäisenä siitä kellekkään tiedota.

Ajattelin jo, että jos vielä tulee viestejä tms. nii en vaan ees vastaa, en vaan jaksa jokaiselle joka tunti ilmoittaa että ei vielä, ei vielä, EI VIELÄ!

Ja sitte ku se synnytys oikeasti on käynnissä nii tuskin mää nyt ensimmäisenä kaikille viestiä pistän että nyt tuli lähtö tai tänään varmaan lähdetään ku supparit on nii kipeitä ym. Huoh, ihmiset. Onhan se ihanaa ku vauva syntyy, mutta ainaki tämä odottava äiti kaipais joskus omaaki rauhaa. Ja sitä että sais keskittyä nyt näihin viimeisiin päiviin ja nauttia sen vielä minkä pystyy. Välillä vaan on nii kipeä että toivois että syntyis jo, vaan ei.

Tai se ku oltiin eilen kattomassa hyväntekeväisyyspeliä nii jo yks kaveri pisti kuvan kans viestin että pitääkö olla huolissaan ku kontallaan oot katsomossa?

Öö, no ei tarvi, oon vaan kyykyssä ja välillä seison ku ei yksinkertasesti pystyny istuun ku selkään kävi nii kipeää. Minähän oon koko raskauden ajan valittanu sitä että istumaan ei pysty kauaa, että kaikista paras on seisominen ja välillä sitte voi liikkuakki, jos ei koko aikaa kehtaa. 

Ollaan ukon kans puhuttu jo, että ei kerrota kellekkään että millon syntyy nii saahaan olla pari viikkoa kotona ihan rauhassa, tosin tämä alkaa olla jo nii pitkällä että kaikki arvaa että jossain vaiheessa sen on synnyttävä, tai käynnistävät. Tai seki ihmetyttää että pitää kaikille heti viestiä pistää tai kuvaa ku vauva on syntyny, no ehkä en kuitenkaan pistä... Kyllä mää nyt haluan keskittyä siihen vauvaan enkä viestien ja kuvien lähettelyyn. Ja sitte ärsyttää seki ku yhelle sanoo nii sitte kohta kaikki tietää ja sitte koko facen seinä täyttyy onnitteluista ja kysellään että kumpi tuli ja onnea koko perheelle ja onnea pikkusesta ja ARGH!

Estän koko kommentoinnin.

Ja sitte alkaa se, millon voi tulla kattoon, voi tulkaa heti käymään ku pääsette pois sairaalasta. No, ei tulla, halutaan mökittyä yksin kotiin ja rauhottua ja saaha jonkulainen päivärytmi ees, ennen ku lähetään yhtään mihinkään tai päästetään ketään kotia. Sitä ollaan puhuttu että mummut ja pappa saapi käyä kattomassa ku ne nyt oottaa nii kovasti. Ja sitte ehkä ukon sisko ku se asuu tässä lähistöllä, mulla ku ei sisaruksia oo nii ei tarvi niistä huolehtia. Nii ja sitte se että ku sitä porukkaa alkaa lappaan kylässä, nii sitte ne tuo kaikkea, miksi? Jos joku saa uuden vauvan nii miksi sille pitää viiä jotain? Onhan sillä ne vanhemmat ja isovanhemmat, jotka varmasti ostaa kaiken tarvittavan. Jos jotaki haluaa antaa nii mulle kelpaa vaikka siivousapu, onhan seki nyt vauvan kannalta hyvä että on siisti koti, tai ruokaa, tai jotain semmosta mistä oikeasti on hyötyä...

Mää oon edelleen sitä mieltä että mitään ennakkotuntemuksia ei ees oo, sitte ku se synnytys alkaa nii se alkaa, eikä sitä voi etukäteen tietää. Jos joku sitte sanoo että ne epäsäännölliset supistukset ym. on ennakkovaroituksia nii meikäläisellä on kestäny tämä synnytys kolome päivää. Aika pitkä aika synnyttää... Ja supistukset tulee yleensä aamupäivällä,  varmaan siksi ku pitkä yö takana (mää siis edelleen nukun kuitenki hyvin ja pitkiä öitä) nii luulen että paikat on nii jumissa ym. nii sitte vähä protestoi tuo maha ehkä sitäki. Ja tokihan niitä harjoitussupistuksia tulee muutenki, onhan noita tullu pitkin raskautta. Mutta ei niitä sillain huomaa, varsinki jos liikenteessä on. Kohdun kasvu ja painon nousu on tasoittunu, tai oikeastaan pysähtyny. :D viimeisen 10 pv aikana oli tullu painoa lisää 200g ja sf mitta oli sama. Toki neuvolatäti sano että tuohon mittaan voi vaikuttaa se ku vauva menee alaspäin nii ei mittakaan enää nouse että voi myös laskea. Keskikäyrällä kuitenki mennään. Mitä tuohon painoon tulee nii se nyt voi laskea jopa loppuajasta, ihmettelen sitä kyllä, mutta voi olla että mulla on noita turvotuksiaki ehkä nyt lähteny vähä pois nii sehän vaikuttaa sit heti painossa, vaikka vauva kasvaaki.

Joo, tässäpä oli taas tätä avautumista...

Laskettu aika on huomenna

Huomenna olis siis laskettu aika. Itsehän elättelin toiveita että pikkunen ois tullu jo viime viikolla, ois saanu tulla nii ei tarvis stressata tuota koulua. Mutta jos sattuu että tulee vasta kahden viikon päästä nii ei todellakaan tarvi miettiä että meneekö kouluun, sittepä jää koulu tauolle vähäksi aikaa, tympäsee kyllä, ku jää nii vähästä kiinni, mutta ei voi mitään.

Onko ollu mitään ennakko oireita että vois synnytys käynnistyä? No ei.

Ei siis minkäänlaisia. Oon kaikkia kehoituksia kokeillu, mitä kannattaa kokeilla että synnytys käynnistyis. Sitä ikkunanpesua en kyllä oo vielä kokeillu. Tänäänki kävin kirpparilla vähä kauempana, eikä mitään. Harjoitus supistuksia nyt tulee, mutta ei niitäkään joka päivä, tänään on tullu jokunen, tai luulen että ne on supistuksia, mutta mistäpä senkään tietää. :D Mulla kävi kaveri eilen kylässä ja hän sai kaks kuukautta sitte pojan, vaihdettiin kuulumisia ja kyselin vähä miten synnytys oli edenny, missä vaiheessa olivat menneet sairaalaan ja mitä sinne sairaalaan nyt kannattaa sit mukaan ottaa. Koska tuntuu tyhmältä ottaa se sairaalakassi mukaan, missä on vauvalle ja itelle kotiutusvaatteet ym. koska eihän sinne mahdu sitte mitään muuta... Oon siis toista kassia pikkuhiljaa nyt sitte pakkaillu. Loput sitte ennen lähtöä. Kovin on rauhallista ollu tämä odotusaika. Muutamia kipeitä päiviä lukuunottamatta ei oo ollu mitään ongelmia. Ja ne kivutki on ollu ihan itse aiheutettuja ja sen on saanu kyllä tosiaan tuntea seuraavana päivänä.

Yöt menee hyvin, viime yönäki heräsin vaan kerran käymään vessassa, toki pari kertaa heräsin siihen ku piti kylkeä vaihtaa, kyljen vaihto tahtoo tehdä vähä kipeää ja se on hidasta, mutta oon nukahtanu kyllä samantien aina uudestaan ja semmosia 8-9 tunnin yöunia saa hyvästikki nukuttua, taisinpa yks yö vetästä jopa 10 tuntia, yhen vessareissun taktiikalla. :D Sitäki oon ihmetelly ku muut on sanonu että he kai ovat joutuneet ramppaamaan tunnin, kahen välein vessassa viimesinä viikkoina... Ei oo kyllä minun tarvinnu. Ei uskois että on 39+6 menossa siihen nähen että kuin hankalaa ja tukalaa pitäs olla tässä vaiheessa ym... Ei kai mulla oo mitään. Tämä on vaan tätä oottelua että millon alkaa synnytys, ja sitte ku se alkaa kahen viikon päästä käynnistyksellä nii ompa kiva vielä kaks viikkoa oottaa. :D Kaikki lomat on pidetty ym. nii oon yksin aina viikot ja päivät ja joskus illatki kotona nii alkaa tuntua hieman pitkästyttävältä. Ku ei kuitenkaan uskalla yksin kovin kauas lähtä ku ei kuitenkaan koskaan tiiä, jos vaikka ne lapsiveet mennee ja se synnytys käynnistyiski yhtäkkiä.

Huomenna mulla on neuvola, mun oma neuvolatätiki on tullu lomalta. Viime viikolla oli sijainen, mutta seki oli tosi mukava. Saa nähä mitä sanoo huomenna ku meen. Aijon kyllä sanoa sille että vähä ärsyttää tämä oottaminen ku ei voi muuta ku oottaa ja oottaa... Pari päivää tuossa meni ihan ok ku mulla oli vielä yks kesäkurssi menossa ja luin sen tenttiin. Tentinki sain tänään tehtyä ja sain nelosen siitä nii nyt ei oo enää sitäkään huolehdittavana. Oppari ois tietty, mutta seki on tällä hetkellä opella kommentoitavana nii saa nähä millon sekään kerkeää sitä kommentoimaan. Ajattelin mää huomenna käyä sit ihan täällä paikkakunnalla toisella kirppiksellä neuvolan jälkeen. Ja sitte kai sitä pitää noita facen kirppiksiä yrittää tihrustaa että oisko sieltä mitään ostettavaa. :) Ostin maanantaina yheltä tyypiltä semmosen lämpöpussin talveksi, nii ei välttämättä tartte vauvan kans sit harrastaa semmosta kerrospukeutumista ku voi työntää vauvan vaan sinne lämpöpussiin. Kätevää.

Ei kai tässä sen kummempaa, hitaasti mutta varmasti eteenpäin mennään ja ylhäällä olo on kaikista parasta, pitää toivoa että synnytyksen alettua ne ei mua makuuta missään sängyllä ku se on pahasta. 

Paikat puutuu

Hyi.

Pikkusenko oli aamulla (yöllä) aivan hirveä herätä siihen ku paikat oli ihan puutunu ja vasemman käden sormet oli nii turvoksissa ja puutuneet, ettei niitä saanu ees koukkuun. :o Vissiin tuo sadekeli tekee nyt vielä enemmän tuota turvotusta ja se tunne oli ihan kamala. Siis ku yritti pistää sormia koukkuun nii ei, ne vaan pollotti aivan sairaan turvoksissa, ja on edelleenki turvoksissa mutta onneksi turvotus on vähä laskenu. Jotenki muutenki näyttää siltä että vasen puoli on enemmän turvoksissa mitä oikea. Onneksi tätä ei tarvi enää montaa viikkoa kestää.

Monet sanoo sitä että kuuma kesä aiheuttaa turvotusta ja muutenki on viimeisillään vaikea olla kesällä jos on hirveän kuuma. Useat vastaan tulevat ihmiset on voivotellu sitä minunki kohdalla että ku on ollu nii lämpimiä kelejä kuitenki, yli 20 astetta joinaki päivinä ja sillain, että miten mää kestän ja voi voi, on kamalaa ja yritä muistaa juua ja oo sisällä. No en varmaan oo sisällä! Tekis mieli läpsiä päin naamaa niitä että olkaa hiljaa. Oon sanonukki kaikkien kuullen aina että ihanaa ku on lämmintä ja ei pidä valittaa ku viime kesä oli nii kamala. Mulla kai enempi aiheuttaa tämä sadekeli hankaluuksia, ahdistaa enemmän ja on semmosta nihkeää ja tuntuu että olo on tukalampi sateella mitä helteellä. Vaatteet liimautuu ihoon kiinni ja tuntuu että hikoilee enemmän märällä ilmalla ku muutenki kosteusprosentti lähen telee sataa. Oon tykänny aurinkoisina päivinä olla pihalla ja muutenki touhuta ulkona, eikä se oo mua haitannu tai hidastanu, mää vaan nautin siitä. Toki mää oonki kesäihminen ja nautin lämmöstä ja auringosta nii en kyllä ihmettele itseäni ollenkaan. Ja tiesin sen jo etukäteen että mua ei lämmin haittaa, mutta kun eihän ne ihmiset usko ku ne uskoo vaan sen että kaikilla raskaana olevilla ihmisillä on tukalaa ja hankalaa ja kaikki on viime viikoista kamalaa. Pyh, helpollahan minä oon päässy. Mulla ei kärsi maata tai istua pitkään mutta se on vaan parempi, mitä enemmän pystyy liikkumaan nii sitä parempi ja sitä paremmin se auttaa sitä synnytystä.

Myös se on ollut hupaisaa ku kaikki on sanonu että ootahan vaan, kyllä ne mielihalut ja mielialan vaihtelut tulee ja sinustaki tulee semmonen hormonihirviö. Oon varmaan tästäki kirjottanu aikasemminki, mutta edelleenki mää ootan sitä hormonihirviötä... Mulla se tulee sitte varmaan vasta synnytyksen jälkeen, niinku monet on sanonu että sillon hormonitapasaino on nii järkkyny että jossain hetkessä on hyvä olla ja seuraavassa hetkessä itkee silmät päästä ja aattelee että kaikki vittuilee ja kaikki on paskaa, sitä odotellessa.:D Ei oo ollu mielitekoja, ei oo ollu pahoinvointia, ei oo ollu semmosta että ei vois jotain ruokaa syödä tms. Ainut mitä oli nii ne liitoskivut sillon raskauden puolivälissä, ne oli kipeitä, olin jopa kaks päivää muistaakseni sairaslomalla niiden takia.

Kuukausi laskettuun aikaan.

Kovin oon ollu hiljanen taas. En oo kuollu tai mitään, ei vaan oo runosuoni sykkiny. Ja tuntuu ettei syki nytkään mutta pakko yrittää vähä päivitellä tätä tilannetta täältäki. Mullahan siis loppu koulu toukokuun lopussa joskus, en ees enää muista millon. Mulla kyllä alko heti kesäkuun alussa sit kesäopinnot, otin kesäksi kaks kurssia. Toinen on valmis, oon saanu kaikki tentit ja tehtävät tehtyä. Tietty opet kattoo ne tehtävät mutta uskon että ne läpi menee, ja jos ei mee nii on kyllä melkosta nipottamista. En kyllä tiiä oliko tuosta toisesta kurssista sillain mitään hyötyä ees ku aika paljo oli itestä taas kiinni mitä halus opiskella, mutta mulla on tilanne se, että oon ollu siellä kotihoidossa töissä nii tuntuu etten oikein saanu mitään uutta kurssista. Toki jotain pientä ja uusia ajatuksia, joita ei välttämättä oo nii aatellu, että ei ihan turhaa kuitenkaan. Kiva vaan ku opet tulee ens kuun alussa töihin takas ja sit vasta kommentoi noita tehtäviä, nii kiva sit pikkusen kans ruveta aikaa sovitteleen että sais ne jossain vaiheessa täydennettyä. Siksi toivonki että ovat kerralla ok. Johtajuus ja yrittäjyys kurssi onki sitte ihan toinen maailma. Meillä on pari ryhmätehtävää siinä ja toinen on ihan ok lähteny liikenteeseen. Harmi vaan ku osa tahtoo olla vähä hitaasti lämpeäviä nii saa niitä ootella nyt sitte. Ja ku kummiski meitä on 8 ryhmässä, nii mitenpä kuvittelee että jokaiselle töitä riittää? No, mää kummiksi tein sitä ekaa tehtävää hyvästi nii ei jää siitä ainakaan kiinni ettei oo mitään tehny. Joku kysyki että onko kaikki omasta mielestä ollu hyvin mukana siinä ekassa tehtävässä, no ei oo, ainakaan kaks tyyppiä, eivät oo ees nimeään saanu laitettua siihen tehtävään nii eikö seki kerro jo jotain... No, toinen heistä onneksi ilmoitti tänään itsestään että pahoittelee ku ei oo oikein ollu mukana, kuulema kesätyö ja oppari vieny nii paljo aikaa. No, on mullaki ollu kesätyö ja oppari, oon kaikki saanu tehtyä. Mulle tuo johtajuus ja yrittäjyys on muutenki melko pakkopullaa ku en tajua noista yrityshommista mitään ja kauhulla ootan jo lopputenttiä, en varmasti pääse läpi sitä... Ja sitä saa yrittää vaan kolme kertaa. Ja seki on vasta elokuussa, eka koeviikko, jolloin koetta voi yrittää tehdä on just lasketun ajan viikon kans samaan aikaan, että sillain. Naureskelinki jo että mää saan sen siellä sairaalassa sitte tehä samalla. :D Nii ja ku en oo aatellu ruveta yrittäjäksi nii tunnen tämän kurssin olevan aivan ajanhukkaa, miksikö otin sitte kurssin? No siksi ku se ois ollu syksyllä, tai viimesenä keväänä? Pakollisena ammattiopintona nii sama oli ottaa nettikurssina nyt kesällä nii saattaa ehkä kuitenki vähä helpommalla päästä...

Nonii, oon siis ollu virallisesti äitiyslomalla 6 päivä alkaen. Olin sitä ennen viikon 5 päivää sairaslomalla, 4 työpäivää jäi siis tekemättä, vaan. Kovin itellä ei meinannu pää kestää ku ei voinu niitä viimesiä päiviä töissä olla. No, pikkunen kerto että nyt riittää äiti. Työkaverit on sitte puhunukki että he on jo ihmetelly että mitä mää vielä töissä teen ja että oisko parempi jos jäisin jo pois. Mutta ku ihan hyvin mää siihen asti pärjäsin. Ja miks pitäs jäähä pois jos tuntuu että pystyy tekemään, vaikka vauhti vähä hitaampaa onki. Kyllä mää silti työni paremmin tein ku osa, ilman valittamista. Mutta joo, nyt saa olla rauhassa, toivottavasti sais nyt ees muutaman viikon olla ihan vaan ja tehä semmosta mistä ite tykkää. Ettei heti ala pikkunen puskemaan maailmaan. :D Kotia oon saanu kuitenki pidettyä yllä ihan kivasti, paremmin jaksaa siivotakki ku ei oo töitä, sillain vähä kerralla tietenki, ettei mitään suursiivousta tarvi tehä. Enimmäkseen oon keränny noita karvatupsuja sängyistä ja penkeistä pois, tehny jotain semmosta mikä yleensä jää tekemättä ku pitää imuroida ym. nii sitte ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta enää mitään "ylimääräistä" ruveta tekemään. Tänäänki sain pikkusen pölyjä pyyhittyä ja sain meijän rikkinäisen vhs laitteen pois tosta telkkaripöydältä. Tämmöstä pientä. Ja ku lattianrajassa istuu nii ei pikkunenkaan hermostu. Vaikka mulla kyllä enempi on ollu se ongelma, etten voi istua/maata ku joka paikka puutuu ja rupeaa tekemään ihan sairaan kipeää. Paljo helpompi on olla seisaallaan ja vähä liikkua, siksi varmaan oon kulkenukki tähän asti ainaki päivittäin kylällä. Eilenki käytiin kaupassa, vaikka oli laiskottelupäivä. :)

Pikkunen on kasvanu ihan ok vissiin, kohtu oli ottanu viimeksi semmosen pyrähdyksen ja sen on huomannu myös painossa.:/ Tosin, mulla kyllä sillon pari viikkoa/kuukausi sitte on tullu nii pahat turvotukset varsinki jalkoihin että seki voi nostattaa helposti pari kiloa vähän ajan sisään painoa. Ja ku ne turvotukset ei lähe enää yönkään aikana pois ees. Aikasemmin ne vielä lähti. Jalat on siis kipeänä jopa aamusta ku nousee ylös, ehkä sillon jopa kipeämmät mitä sitte päivällä. Kangistuuko ne, sitä en tiiä, mutta jotenki tuntuu hirveän pökkelöltä olo ku nousee aamulla ylös, vaikka yön aikana pitää vessassaki käyä. :D Hyvin oon kuitenki vielä saanu nukuttua. Että sillain ihan jees, ja saan kaikki vaatteet päälle ja pääsen maahan ja taivun ja kaikkea mahdollista että sen puoleen ei oo tullu mitään rajoituksia. :D Äiti ihmetteliki kerran että miten voin ison mahani kanssa saada vielä kädet lattiaan, no helposti ku taivuttaa vaan... Helpompi pestä varpaatki niin ku jos nostaa jalkaa ilmaan nii tulee semmonen paine tuonne kohtuun että helpompi pestä ne ku ite taipuu. Lääkärineuvola ois torstaina ja on paljo asiaa niille sitte kunhan sinne mennee. Sänky ois vielä kokoamatta, muuten alkas kaikki tarvittava olla, mitä nyt tähän hätään tarvii. Sillain että ei olla ihan paniikissa jos vauva nyt yhtäkkiä päättää syntyä. :)

Äitiyspakkaus 2017

En tiiä mistä aloittas. Käytiin ukkelin kans hakemassa tänään äitiyspakkaus ja saatiin uus pakkaus. :) Pakkaus oli kyllä paljo parempi mitä kuvissa ees näytti. Tykkäsin kyllä tosi kovasti. Ja minusta tämän vuoden pakkaus oli just semmonen että passaa molemmille, sekä tytölle että pojalle. Tokihan on varmasti niitä ihmisiä, jotka ei varmasti niitä punasia housuja pojalle tunge tai sinisiä tytölle... Mutta mitä väliä.

Se pöllömakuupussi oli oikeassa elämässä siis niin paljo paremman näkönen mitä siinä netin kuvassa. Se oli aivan ihana, ihastuin siihen aivan heti, enkä malta nyt oottaa että pääsen pienen nyytin sinne laittamaan nukkumaan. :) Sitä oli kyllä ihana pyöritellä kädessä.

Toppahaalari oli myös tosi kiva ja töppöset ja rukkaset. Tokaan haalari ei oikein päässy oikeuteensa siinä kuvassa. Se oli jotenki, ei minkään näkönen, mutta nyt ku sai sen omaan käteen nii olihan seki ihana! Jotenki semmonen mistä just ite tykkään ja varmasti tulee käytettyä syksyllä sitä. Jos vaan ei saada jotain superkasvajaa joka kasvaa jo heti alkusyksystä yli koko haalarista.

Kevyttoppapuku ja villahaalari oli myös hyvät ja käytännölliset. Niitäkin keretään varmasti syksyllä käyttämään. Ne oli kans vähä isommat, tai ainaki tuntu että ne oli jotenki isoa kokoa vaikka koko on 62/68. Puvussa oli myös kivat lintu yksityiskohdat, toi vähä värikkyyttä haalariin. :)

Mysstyjäki oli, kypärämyssy ja se normimyssy oli kans vähä isompia, mulla nyt on miljoona pienempää että ei haittaa vaikka vähä isompia ovatki. Toisaalta, en kyllä ois noita ehkä tarvinnu mutta hyvähän niitäki on olla, villamyssyä ei taidakkaan olla, mutta ehkä käyttäsin ite enempi jotain muuta talvilakkia, tuo villajuttu ei oo oikein mun juttu. :D

Jumpsuit oli kans yks mun suosikeista! En malta oottaa sitäkään että pääsen pikkusen pukemaan jumpsuittiin ja itteni kans ja sit yhessä löhötään sohvalla. :) Jumpsuitit on mulle tosi kova sana ainaki vielä ja oon ostellukki vähä isompia jumpsuitteja jo valmiiksi pikkuiselle. Ihan pienelle ei oo löytyny (kirppareilta siis) ja enkä tiiä laittaisinko ees ihan pienelle semmosta ku ei sitä kerkeä paljoa käyttää ja toisaalta bodyt ym. on siinä vaiheessa vielä helpompia ehkä.

Bodyja  oli paljo mutta ehkä mun lempparit oli ne missä oli eläimiä ja sit punaisia lintuja ja kirahveja. Ne oli jotenki niin ihanan värikkäitä ja ilo silmälle että ne pääsi kärkeen heti. Toki oli muitaki värikkäitä bodyja ja minusta oli hyvä että bodyt oli eri kokosia. Myös muutama isompi, se oli tosi hyvä. Pienet kietaisubodyt on myös hyviä, tai näin ainaki ajattelen että ne on helpompia varsinki alkuvaiheessa.

6 housut tuli. Ne punaset oli ihanat. :D Ehkä punainen siksiki ku se on joulun väri ja ite rakastan joulua nii paljo. Mietin vaan että täytyy ostaa jouluksi uudet punaiset housut varmaan ku ne oli sen verran pienet että tuskin enää jouluna mahtuu jalkaan. Muutki housut oli hyviä ja materiaali on ihanan pehmeää. Yhet sukkahousutki tuli, ne meni heti mummula pussiin, mää en jotenki vaan tykkää sukkahousuista. Mää laitan mitä tahansa muita housuja vaikka päällekkäin mutta mää en halua sukkahousuja. Liekö siinä syy että oon ite aina inhonnu sukkahousuja nii en omallekkaan lapselleni niitä halua. :D

Unipussi/yöpuku oli jotenki hassu. Tuumasin ukolle että meidän lapsi mahtuu siihen varmaan kaks vuotiaanaki vielä. :D No ei ehkä sentään mutta se oli  nii pitkä, että pituuden puolesta vois mennääkki. Tuon mallinen yöpuku on varmaan sit vähä harkinnassa että tuleeko käytettyä. Mutta pitää sitä ainaki kerran kokeilla ku on kerta tullu.

Petivaatteet ja pyyhe oli hyvä juttu. Meillä ei ookkaan ku kaks pyyhettä. Täytyy varmaan ostaa vielä ainaki yks lisää. Petivaatteita on kolmet. Yhet sänkyyn, yhet pesuun ja yhet varalta. Mietin että tarviiko niitä lakanoita enemmän, ku ei koskaan tiedä jos vahinkoja sattuu. On meillä toki sit ne suojat mutta sehän on patjan suojana eikä lakanan. Nii vaikka suoja onki nii silti voi sitä lakanapyykkiä tulla. Peittoja meillä on kans pari nii jos sattuu siihenki vahinko tulemaan nii ei haitaa, tai sit toinen peitoista pitää viedä mummulaan.

Ruokalappu ja kuolalappu oli kans kivoja. Ruokalappuja multa löytyy niitäki usemapi, kuolalappuja on kans muutama, en oo niitä oikein löytäny kirpparilta mutta ei niitä ehkä montaa tarvikkaan. Meillä on vaatteita sen verran että kärsii vaihtaa vaikka useammanki vaatteen päivässä. :)

Hygieniatarvikkeet oli kans ihan tarpeellisia, ku siinä tuli se kuumemittari ja lämpötilamittari. Ukolta kysyinki että tuleekohan meiltä suihkusta ees niin lämmintä vettä, mitä se pitää vauvalle olla. :o ku se meijän suihku ei anna oikein lämmintä vettä.

Talkkia tuli kans mutta saa nähä miten sen kans käy. Se on just sitä huonompaa mistä en ite tykkää ollenkaan nii voi olla että ostan sen paremman sit apteekista, saa nähä.

Ukkelin lemppari tais olla se uniriepu. :D Se oli jotenki samalla hassu ja toisaalta hauska. Pitää varmaan hommata kuitenki toinen, mää ite tykkäisin siitä pupusta ja haluaisin sen, ku tuo pakkauksesta tullu oli jotenki semmonen, menettelee, uniriepu.

Mutta siis, ei oikeastaan mitään huonoa ollu pakkauksessa, se on sitte toinen asia että tuleeko kaikkia käytettyä tämän ensimmäisen kohdalla, vai jääkö odottamaan sitä seuraavaa sitten. :)

Sokerirasitus ja vauvakutsut

Heipä hei taas.

Kävin tällä viikolla siinä sokerirasituksessa. Vähä jännitti ku oon kuullu vaikka mitä siitä ja että se ei oo mikään kiva juttu. No, alku ei ekaksi näyttäny yhtään hyvältä ku pääsin sisälle nii labratäti kysy että mikäs takia sinä oot tullu tänne. Sanoin että sokerirasitukseen. Tuumas että jaa, ei oo kyllä lähetettä. Ajattelin siinä vaiheessa että nonii, meni tämäki vapaapäivä sitte ihan hukkaan ja mistä ihmeestä mää revin taas yhden vapaapäivän lisää että pääsen käymään testissä ku oon harkassa ja muutenki tunnit tosi tiukoilla. Onneksi aiko ottaa yhteyttä neuvolan puolelle ja pyytää jonku tekemään lähetteen. Otti ekan labranäytteen ja sormenpäästä verensokerin, se oli ok. Niinku vähä arvelinki. Mää ku pystyn töissä vähä noita sokereita seuraamaan, eikä ne oo missään vaiheessa koholla ollu. Sittepä se oliki sen litkun juominen, eikä sekään nyt sillain mitään pahaa ollu, sokerista vaan. Vajaa kaks mukillista piti sitä juua, ja äkkiä sen sai menemään, senku joi vaan. Ei ollu paha siis. Ku joku sano että sitä ku ottaa yhden hörpyn nii ei pysty juomaan enää loppuun. Ei mulla kyllä ollu mitään ongelmia. :D Sittepä se oli sitä oottelua. Ekan tunnin kulutin lehteä lukien, onneksi tuolla tk:ssa on niitäki että saa ajan kulumaan. Toisen verikokeen ottivat samasta kädestä, onneksi sai ku tiesin että viimenen ainaki otetaan toisesta kädestä, ihan hirviän kauhiaa tälle piikkikammoselle... Sittepä siirryin puhelimen ääreen ja selasin facen varmaan sata kertaa läpi, luin iltalehteä, selailin instagramia ja pinterestiä. Siinäpä se toinen tunti sit vierähti ja ottivat toisen verikokeen. Joku sano myös että se sokerilitku saattaa jossain vaiheessa lähtä pyrkimään ylöspäin ja tuolla joutuu vaan istumaan tuolilla eikä pääse levähtään ees mihinkään. Ei mulla kyllä yrittänytkään ylös tulla. Välillä vähä röyhtäytti, mutta ei kyllä huono olo tullu. Oli mulla pari pasteijaa varulta mukana laukussa että jos huono olo tulee nii saa heti syyä tuon kokeen jälkeen. Söin mää toisen niistä ja sit ajelin kirpparille ku ei mulla ollu kotonakaan mitään tekemistä. :D

Nii, mää ku aattelin että mulla ei oo vauvajuhlia ollenkaan ku ensin oli tarkotus että järjestetään ne yhen ystävän kanssa yhdessä, mutta nyt ku tämä kevät on ollu tämmöstä kiireistä nii pistin sille viestiä että en vaan yksinkertaisesti pysty järjestämään niitä enää, että ei aika ja kiinnostus riitä ku tässä on tätä harjoittelua ja pitää olla töissä. (onneksi sain töitä ainaki kuudeksi viikoksi nyt sitte alkukesästä, ei jää ku pari viikkoa sit äitiyslomaan nii ei haittaa jos ei lopussa nii paljoa töitä ookkaan.) Heitin sit omalle äidille että tehän voisitta järjestää mulle ne kutsut nii mun ei tartteis, ja niinhän se yleensä meneeki että muut järjestää ja sitte kunniavieras tulee vaan paikalle. :D Ne järjestetään vissiinki vaan meillä nii mää nyt oon paikalla tottakai, tuumasin vaan ku sain tietää päivän, että elkää nyt heit 11 aikaan tulko ku mää pääsen sillon aamulla yöstä nii voisin olla hiukan väsyny.

Puhuttiin sit äitin kans niistä lahjahommista ku sanoin sille sillon aikasemmin että en halua mitään krääsää ja vaatteita ja kaikkia on jo, että jos jotaki haluaa tuoda nii rahaa nii voin ostaa sitte vaikka itkuhälyttimen ku sitä meillä ei vielä oo ja tarkotus on semmonen hommata. Tulipa sitte puheeksi yks päivä tämä lahjahomma äitin kans ja hän tuumas että nii, porukka ei muuten tuo sitte rahaa vaan ne haluaa tuoda jonku lahjan ku ei oo varaa antaa rahaa. Siis mitä??!! Ei oo varaa tuoda rahaa mutta on varaa ostaa lahja? En tajua tätä yhdistelmää. Sanoin äitille että minä-en-halua-mitään-krääsää. Äiti tuumas sit siihen että ei kukaan oo mitään krääsää tuomassa vaan jotain käytännöllistä. Nii mitä käytännöllistä? Meillä on jo kaikkea mitä me tarvitaan, ja sitä mitä meillä ei oo nii ei tosiaankaan muilla oo varaa hommata, esim. syöttötuoli, sänky, hoitopöytä jne. Tuumasin äitille että nii, sitte ne tuo jotain tuttipulloja mitkä on väärän värisiä ja väärän mallisia ja ihan vääriä että ne jää käyttämättä ja turhaan vie tilaa kaapeissa, eli aivan turhaa. TURHAA! Kärppätuotteet on tervetulleita, mutta kuten jo mainitsin nii ei oo varaa hommata, ja nehän on aika arvokkaita. Enkä mää nyt oota että sieltä kymmentä kärppäbodya tulee, mää ostan neki kyllä ihan ite. :D Sanoin sit äitille että saat sanoa niille muille että jos vieraita tulee esim. 10 ja jokainen tuo kaks euroa nii se on jo kakskymppiä. Puolet siitä itkuhälyttimen hinnasta, tai varmaan kahdellakympillä saa jo jonkulaisen, en oo nii tarkkaan nettiä selannu. Ja uskon että jokaisella nyt on varaa tuoda se kaks euroa ku eihän vauvalle saa ees mitään käytännöllistä paljo sen halvemmalla...

Tämän pallomahani kanssa ku oon käyny ulkoilemassa nii yks päivä ku mietin taas tätä lahja asiaa nii rupes ihan suunnattomasti jo ärsyttään ja meinasin hermostua koko lenkillä ihan totaalisesti. Siis rupes niin kyrsiin koko homma ku mää en vaan tajua. Miksi pitää väkisellä jotain tuua?? Minä en oo ensinnäkään missään vaiheessa sanonu että jotain pitäs tuua vaan jos haluaa antaa jotain nii sit sitä rahaa nii saa ostettua ite sitte jotain mitä oikeasti tarvii. Joo, onhan se kiva ostaa jotain pikkuselle ja ihanaa ku vauva tulee ja kiva hypistelllä kaikkea ymym. Mutta ku, minä en oo semmonen että pitäs aivan hulluna kaikkea tuoda, varsinki ku kaikkea on jo. Ajattelin että vielä keskustelen ens viikolla aiheesta äitin kans ku en jaksa viestiä naputtaa. Ja teen sen äitille selväksi ja se saa tehä muille selväksi että minä EN ota lahjoja vastaan, saavat kääntyä lahjakassiensa kans ovelta takasi jos yrittävät jotain tuua. Toivottavasti vieraat kunnioittaa odottavan äidin mielipidettä sen verran että ottavat tämän ainoan toiveen huomioon. Ja jos eivät ota nii minun mielestä sen suurempaa loukkausta ei oo, ettei voi kuunnella mitä sanotaan.

Lisää vertaistukea ja kuulumisia

Viimenen kouluviikko on ohi... Huh!

Kyllä sai taas painaa niska limassa kouluhommia, tämä nyt oli odotettavissa mutta ketutti se silti nyt kouluviikolla. Meillähän oli siis aikasemmin tänä vuonna useita vapaapäiviä kouluviikoilla tai muutaman tunnin koulupäiviä. Nyt ne sitte kostautu ja koulupäivät veny parhaimmillaan 10h pitusiksi ja siihen vielä vajaan 3h matkat päälle. Krooh. Vähänkö olin kuitti. Eikä asiaa auttanu yhtään se että keskiviikko aamuna heräsin nenä tukossa ja hiekkapaperi kurkussa... No, semmosta se on elämä välillä. Jos sen verran tuosta koulusta nii meillä oli siis opinnäytetöiden esittelyitä, me ei toki vielä olla sitä esitelty ees ku aihekki saatiin vasta muutama viikko sitte (kiitos sairaaloiden jotka eivät viiti vastata edes sitä etteivät rupea yhteistyöhön). Sit oli projektiopintojen esittelyt ja mulla ei ees aika riittäny ku ei ollu ku 10 minuuttia varattu aikaa per esitys! Oisin tarvinnu varmaan tunnin. Ruotsin kirjallinen ja suullinen koe oli, neki meni niin penkin alle että rupes ihan naurattaan. :D Uusintaan menee, ei voi mitään, seki oli kyllä odotettavissa... Keskiviikkona oli jotain, mitähän sitä oli ees, ainii gerontologian taitopajoja ja simulaatioita. Mitattiin verenpainetta ja happisaturaatiota ja verensokeria. :D Ei elämä, meinas vähä naurattaa... No saatiin me sit harjotella elvytystäki ja se on ihan jees, sitä nyt saa harjotella aina. Nii ja saatiin me noista taitopajoista sit se EA2. Ei kyllä siihenkään paljo vaadittu. Tai sitte mää vaan oon nii hyvä. :D Torstai meni edelleen oppareiden parissa ja sit oli gerontologian tentti, hyvin meni se onneksi. Perjantaina oliki sit semmonen 20 minuutin rykäsy, hoitoelvytyksen taitotesti. :) Minä oisin halunnu pumppaamaan, elvyttämään siis sitä nukkea ku tuntuu että se on ainut minkä osaa oikeasti ja varmasti, mutta mulla oli kolme jätkää samassa ryhmässä nii eihän ne mun antanu pumpata ku oon raskaana. Sanoivat vaan että sinähän et pumppaa vaan mee antaan happia. Okei okei, kyllä mää yritin väittää vastaan mutta kolme vastaan yks, tietäähän sen miten siinä käy...

No mitäs sitte. Kävin mää lauantaina taas hakemassa puheterapiaa yhen toisen kaverin luota sitte. :) Hällä on 4kk ikäinen tyttö. Paljo puhuttiin synnytyksestä ja siitä kaikesta mitä siellä tapahtuu. Synnytyksen kestosta jne. Oli mukava kuulla jo tämäki puoli siitä että minkälaista se on. Oli ollu kuulema hyvä kokemus mutta kipeäähän se käy ja voi olla tosi hankalaa olla, mutta mitään pelkoja tai kauhutarinoita ei kuitenkaan ollu kerrottavana. Ainut mikä oli ottanu päähän nii oli sairaalan yökkö ku se oli kuulema ollu täys mulkku. Niitähän löytyy, ja oon itekki kuullu tästä kyseisestä henkilöstä melko paljo juttua, nii täytyy olla kyseessä sama henkilö ku en nyt usko että kovin montaa samalla tarinalla liikkuvaa henkilöä siellä on. Ei pidä uusia äitejä oikein minään ja saattaa ottaa vauvan vain pois eikä kerro mitä tekee ja ns. piilossa haukkuu äidin huonoksi äidiksi jos nyt on syöttämässä vauvaa eikä ole vauvalle vaihtanut vaippaa... Ihmeellisiä yökköjä. Jos mulle sattuu se nii saa kyllä kuulla kunniansa. En minäkään ihan kaikkea suodata ja varsinki ku on eka lapsi kyseessä nii muutenki voi olla aika herkillä sitte.

Kaverin mies myös tuumasi että kannattaa ilman muuta lähtä isän synnytykseen matkaan, onhan se kokemus eikä tarvi äidin yksin siellä olla. Melko haljua kai se ois yksin ollakki, hyi! Kun mun ukko meinas että se ei lähe, hermoheikko ku on. Sanoin sit sille että tuut kyllä varmasti ainaki sinne osastolle vai mikä lie onkaan, ku se synnytys voi kestää montaki tuntia, että jos ei ite saliin uskalla just sillon tulla ku vauva syntyy nii sit on oma häpiä. Mutta yksin ei kyllä mua jätä. On se tulossa neuvolaan seuraavalla kerralla nii jospa se neuvolatätiki sais sille puhuttua järkeä että kanattaa lähtä synnytykseen mukaan. :) Sain myös hyvää tietoa siitä että noita liitoskipuja voi olla myös synnytyksen jälkeen. Ku alkaa paikat palautua takasi. En mää oo ees hoksannu aatella että niinki päin voi olla. Nii ei tartte sitte säikähtää ku tulee samanlaiset kivut takasi, tai voi tulla. Puhuttiin myös niistä viimeisistä raskausviikoista ja siitä ku vauva potkii raivona ja monottaa johonki kylkiluihin ja kuin kipeää se käy. Melkoista myllerrystä on jo nyt ollu tuolla mahassa ku toki koko ajan tuntuu liikkeet paremmin ja paremmin nii vähä kauhullaki ootan sitä ku se rupeaa kunnolla jyttyyttään. :D

Eilen sitte ukko sai tuntea ekan pikkusen potkun. :) Mää tunnustelin saunassa tuota kohtua ja jostain kohti löyty semmonen kovempi kohta ja olin ihan varma että vauva on siinä, se mikä kohta siinä tuntu, ei kyllä käyny selväksi. :D Mutta tuumasin ukolle että tuuppa kokeileen. Se kokeili sievästi nii sanoin että paina lujempaa, tunnetko semmosen kovan siinä, nii tunsi ja sanoin että siinä se vauva on. Sitte se potkas ja ukko tuumas että nyt se potkas ja sanoin että nii potkaski. :D Musta tuntuu että tämä kokemus oli mulle jotenki erityisempi mitä ukolle itelle. :D Ukko tuumas vaan sitte että no kyllähän noita kerkeää tuntea kyllästymiseen asti. Mää sanoin sitte että minä varmasti joo, mutta eihän ukko niitä potkuja tunne ku sillon vaan ku tulee kokeileen että onhan se nyt eri jännää. Ei kai meille sen erikoisempaa, viikko kerralla eteenpäin. :) Keskiviikkona ois sokerirasituskoe.

Vertaistukea

Tänään oli hyvä päivä. Vauvaa ajatellen.

Oon pitkään jo miettiny sitä että ois kiva jos ois ees joku, jonka kans vois vaihtaa ajatuksia, kysellä miten on raskaus menny ja kaikkea muutaki mitä vaan mieleen tulee ja mikä liittyy raskauteen, vauvaan, vauvan tarvikkeisiin, äitiyspakkaukseen jne. Päätin sit laittaa oman kuntani facebook sivulle ilmoitusta että löytyiskö samassa tilanteessa olevia... Tai, jolla ois lapsia jo ennestään tai pienet lapset.

Mulla ku tää on ensimmäinen nii kaikki on täysin uutta, eikä aina oikein tiiä että miten päin pitäs mistäki asiasta aatella. Sain kivasti vastauksia yksityisviestillä ja paljo oli niitä, joilla oli jo lapsi, vuoden ikäinen tai sinnepäin. Sit oli alle vuoden ikäisiä kans. Myös pari odottavaa löyty. Onneksi.

Kävin tänään sit yhen odottavan äidin kans kahvilla, hänkin odotti esikoista ja oli tosi vapauttavaa ja ihanaa ku sai kuulla kokemuksia häneltä ja vähä puolin ja toisin kertoa ajatuksia, pelkoja ym. Yhdessä ihmeteltiin ja kun vauvat on ensimmäisiä molemmille nii ei tarvinnu miettiä sitä että mitähän tuo nyt ajattelee ku mää vaan tästä vauvasta puhun... Hänellä on pari kuukautta aikasemmin laskettu aika ku mulla. Se nyt vaan on nii että aika pitkälle tämä meijän elämä pyörii nyt vaan tän vauvan ympärillä ja kaikki asiat mistä puhutaan nii jotenki aina liittyy vauvaan tai se liitetään vauvaan jotenki. :D Oltiin yli 2 tuntia kahvilla tuolla kylällä ja sit piti lähtä jo pois ku kyseinen paikka meni kiinni.

Paljo puhuttiin synnytyksestä ja imetyksestä, ja niistä peloista. Kyllä huomaa että vertaistuki on tosi tärkeetä ja sit on kiva ku toinen on jo menny oman vaiheen ohi, nii voi kysellä vähä vinkkejä että mitä vois olla tulossa ym. Ja minusta oli hauskaa kun molemmilla oli vauvamaha. Se on jotenki nii ihanaa että odottavat äidit löytää toisensa ja on suunnilleen saman ikäsiä ymym... :)

Sit puhuttiin paljo siitä, mikä varmasti kaikkia mietityttää ja voi tympästäkki. Että jotenki oletetaan kun odottaa vauvaa, että kaikilla saa olla mielipide ja oikeus sanoa miltä näyttää. "Ootpa lihava" "miten sulla noin iso maha on?" "Joko sää kohta synnytät ku sulla on noin iso maha" "Kasvaapa tuo sun maha hurjaa vauhtia" Ja ei siinä mitään vaan tuon viimeisimmän lauseen ku kuulet joka päivä samalta ihmiseltä nii alkaa olla jo sillain että piä se turpasi kiinni, ei se nyt yhden yön aikana nii paljoa kasva. Jokaisen maha kasvaa eri tavalla ja se riippuu monesta asiasta. Onko kohtu eteen, vai taaksepäin kallistunu. Onko odottaja laiha vai lihava, (anteeksi lihava sanaa). Joillaki ruumiinrakenne on jo semmonen että ei huomaa vaikka ois viimesillään raskaana, vauva kasvaa jotenki äidin sisälle niin ettei vatsa missään vaiheessa kasva kovin suureksi, ja joillaki raskausmaha näkyy jo 12 viikon kohdalla hyvinki selvästi. Haluan muistuttaa ihmisiä siitä että elkää hyvänen aika menkö sanomaan ihan mitä sattuu sille odottavalle äidille, se voi tuntua varsinki esikoista odottavasta äidistä tosi pahalta, vaikkei sitä näytä. Oman kehon muutokset voi olla muutenki tosi rankkoja uudelle äidille ja sitten sitä vielä lietsotaan typerillä ja ajattelemattomilla kommenteilla. On se ittiäki tympässy vaan oon ainaki tähän mennessä yrittäny suodattaa ne toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään ja tuumannu aina vaan että kyllähän se mahaki kasvaa ku lapsi kasvaa, sitte sais olla huolissaan jos maha ei kasvas ollenkaan... Ja ei, kaikki äidit ei halua kuulla sitä että onpa sun maha kasvanu tai näytätpä lihavalta. Sama ku sanoisit jollekki oikeasti lihavalle ihmiselle että millon oot aatellu ruveta laihuttaan. Ei varmaan tunnu kivalta. No mutta, näitä ajattelemattomia ihmisiä on.

Sit oon miettiny sitäki että kaikki haluaa kokeilla ja tunnustella mahaa, joo oon itekki syyllistyny siihen mutta lähinnä siksi että oon saanu kerran kokeilla miltä se raskausmaha tuntuu. En mää oo koko ajan hipelöimässä toisten mahoja ja oottelemassa josko sieltä joku potku tuntuis. Jokaisella on kuitenki se oma itseä koskeva alue vaan ja nyt ku itekki ootan nii oon tullu hyvin tietoiseksi tästä omasta alueesta ja haluan pitääkki sen omana alueena. Tai se että jos haluaa kokeilla nii kysyis ees ensin että saako kokeilla eikä vaan rynnätä siihen, että annappa minäpä kokeilen, no en anna.

 

Pikkuinen kasvaa ja koulukriisiä pukkaa

Minusta nämä viikot menee aivan käsittämättömän hitaasti... Toisaalta taas nopeaa jos aattelee että pitäs kokeisiin lukea ja opparin suunnitelmaa tehä ja ja ja... Pitäs vielä miettiä että mitä sitä alku kesästä tekis, lähtiskö harjoitteluun vai tekiskö töitä jos niitä on. Se ku on vähä sattumankauppaa että sattuuko töitä olemaan. Jos ei nii sitte sitä maataan kotona päivät pitkät. Sitte taas jos lähtee harjoitteluun nii tottakai niitä töitä ois tehä asti... Vaikeaa. Mulla on tosiaan gerontologisen hoitotyön tentti ja ruotsin tentti parin viikon päästä. Ahdistaa... Ei se gerontologia niinkään vaan tuo ruotsi ku en mää osaa sitä yhtään! Nii ja se opparin suunnitelmaki pitäs tehä ennen seuraavaa lähiviikkoa, eli pari viikkoa ois aikaa. Onneksi meitä on kaks nii ei tarvi yksin kokonaan sitä tehä. Huh. Tällä hetkellä on menossa harkka ja töitä teen välillä. Kovin on kiireistä ja joka päivälle kyllä jotain työtä löytyy, mutta jospa se tästä ainaki parin viikon sisään helpottas, ku saapi sen kouluviikon alta pois. Nii ja siellähän on sitte vielä seminaaria ja hoitoelvytyksen taitotestit jne. että ei tosiaankaan oo mikään helppo viikko tulossa. Kiva ku kaikki tupataan aina sille yhelle viikolle nii se on sit ihan täynnä ja oppitunteja päivässä 10 h. Siihen vielä matkat päälle nii tulee päivälle pituutta.

Pikkunenki kasvaa vaan, mahan kasvu on ehkä vähä nyt hidastunu ku tuntu tuossa jossain vaiheessa että se kasvaa päivässä jo vaikka kuinka paljo... Liikkeitä tuntuu, tai ainaki oletan että ne on vauvan liikkeitä ku en oo aikasemmin mahassani kyseisiä tuntemuksia tuntenu. Välillä tuntuu myös siltä niinku ottas mahasta, se on jotenki pöljä tunne, mieluummin ottasin ne suorat potkut. :D Ei kai se auta ku ruveta jotain koulutehtäviä tekemään nii pääsee niistäki eroon jossain vaiheessa.

Pikkuista odotetaan!

Heippa!

Siitä on taas aikaa ku oon viimeksi kirjotellu. Se johtuu ihan siitä että on ollu melko kiireistä tämä alku vuosi ja työ ja kouluhommat on vieneet melko paljo taas mun ajasta. Kaikista eniten nyt on ressannu ruotsi ja projektiopinnot. No, nyt oon saanu projektiopinnot hyvin käyntiin ja varmasti saan neki tässä kevään aikana hyvin tehtyä. Ruotsi nyt on mitä on, parhaani yritän ja seki on huono. :D Oon mää tehny työpaikkahakemuksen ja cv:n ruotsiksi ja nyt pitäs ennen seuraavaa lähiviikkoa tehä semmonen esitys sairaanhoitajan työstä/harjoittelusta. Niin, esittely. Mulla ku on se esiintymispelko jotain aivan kamalaa, hyvä että saan esiteltyä itseni koko luokan kuullen, saatikka mennä sinne eteen esittelemään jotain tehtävää, nii entä sitte ku tämä pitää tehä ruotsiksi??! Sama ongelma mulla oli enkun kans ja menin aivan lukkoon ja se siitä, ykkönen tuli. Ihmekkö tuo.

Mutta siis. Meille on nyt sitte tulossa vauva. :) Viikkoja on 19+3. Alkuraskaus meni tosi hyvin, ei ollu pahoinvointia, ei mitään. Tuossa yhessä vaiheessa hemoglobiini laski tosi alas, mutta se oli nyt noussu viikkojen aikana takasi normi lukemiin, onneksi. Tämä näky mulla ainaki ihan hirveänä väsymyksenä, nukuin yöt melkein heräämättä, ehkä kerran piti käyä aina vessassa. Nukuin 2-3 tunnin päikkäreitä ja töiden jälkeen tuntu että kuolema tulee. Onneksi ei tarvi enää tuosta huolehtia, ainakaan vielä. Huimausta on ollu välillä sillon ku nousee ylös istumasta. Kerranki sain kolme kertaa yrittää uudestaan ennen ku pää piti. Verenpaineet on ollu välillä melko alhaset ja ollaan päätelty neuvolatätin kans että huimaus johtuu siitä. Turvotusta on nilkoissa ja tuolla alhaalla raajoissa ollu nyt vähäsen, sen oon huomannu. Mutta seki johtuu varmasti siitä ku työ on mitä on ja saa olla koko päivän jalkoilla nii ihmekkö tuo. Enempi pitää jalkoja käyttää vaan ylhäällä ja varsinki saunassa se tuntuu aivan ihanalta! :)

Nyt on sitte viikon aikana tullu semmosta aivan sairaan kamalaa kipua oikealle alhaalle tuonne nivuseen jonnekki. En ihan pysty sitä paikallistaan mutta tuonne jonnekki. Ensin luulin että ne on niitä liitoskipuja, maanantaina oli lääkärineuvola ja sanoin siitä sitte, mutta ei mitään, ei hätää. No, keskiviikkona sitte heräsin ja menin vessaan ja musta tuntu että nyt tulee kuolema, kipu oli niin viiltävää ja teki aivan sairaan kipeää, joten päätin heti soittaa neuvolaan että tämä nyt ei oo mitään normaalia, sain lääkäriajan samalle päivälle. Lääkäri teki tutkimuksen alakautta ja kohdunsuu on kiinni ja kaikki sen puoleen näyttää normaalilta. Neuvolatäti kuunteli vielä sydänäänet pikkuselta ja neki oli ok. Eli pikkusella on kaikki ok. Nyt vaan mietitään sitte että mitä se kipu on. Mullahan löyty se kysta, ja oisko se nyt ollu sit siellä oikealla puolella, nii tuli vaan mieleen että onko se nyt ruvennu siellä kasvamaan ja vaivaamaan, vai painaako kohtu sitä ja se vaivaa vai mikä on. Lääkäri oli konsultoinu gynekologia ja se oli sanonu että seurataan, jos pahenee tai pitkittyy nii sitte lähete sairaalaan ja tarkempiin tutkimuksiin. Olin sillain että nonii, tässä se taas nähtiin tämäki. Pää pitäs vissiin olla kainalossa ja liikkeelle pääseminen pitäs olla vissiin hyvin heikkoa ennen ku mihinkään pääsis. Nyt jos se sitte saa jotain tuhoja aikaan nii sielläpä saa rauhassa puhjeta ym ennen ku mitään ees tehdään. Eikö ois helpompi vähä niinku ennakoida ja tehä asialle jotain ennen ku jotain pahempaa sattuu? Ei vissiin. Mulla helpottaa se ku pääsee liikkeelle, nii ei oo kipeänä, mutta aamuisin on aivan yhtä tuskaa, varsinki vessassa käynti ku pitää istua matalalle pytylle, eikä kärsi painetta antaa yhtään, esim. vatsaa toimittaessa ku kipu on niin kamapaa että tekis mieli repiä hiukset päästä ja huutaa täyttä kurkkua. No, mää nyt kärvistelen. Ultra on vajaan 3 viikon päästä nii pitää siellä sit tästä sanoa, jos ne vaikka näkis sitte vähä tarkemmin sinne että oisko siellä jotain oikeasti semmosta mille pitäs jotain tehä. Töissä oon kuitenki ollu ja sillain ei haittaa elämää, mitä nyt tosiaan välillä käy tosi kipeää ja vihloo.

Kirppareilta oon kiertäny kaikkea ihanaa pikkuselle. :) Viimeksi kävin tuolla kaupungissa yhdellä kirppiksellä ja sielläpä se koko aika sit meniki. :D Vajaa 35 euroa makso kaikki ja sain yhden hoitoalustan, se on semmonen tavis, ei semmonen liukaspintanen, minkä saa helposti puhtaaksi, mutta kuitenki. Ei maksanu ku euron nii pakko oli ottaa. Sit ostin yhen lelun ja mobilen, leikkialustan ja tuttinauhan näin niinku muuta kivaa pikkuselle. Vaatteita löyty, ois löytyny enempiki vaan niitä on jo nii paljo ettei paljo tarvi, vähä isommat housut ja yöpuvun ostin ku niitä ei oo nii hirveesti. Kypärämyssyjä ostin ku niitä tarvii, ja olihan siellä kärppäkypärämyssy niis e oli ihan pakko saada! :D Itselle sain kesäksi paidan ja äitiysfarkkuhameen. Sit sain lakanan ja pussilakanan ja lattialle laitettavan sellasen alustan pikkuselle. Tyynyn ostin myös, mutta sitähän ei tarvi ku sitte vasta vähä myöhemmin. Nii ja sänkyyn sen suoja-alustan ettei patja mee pissaan. Mitähän vielä, nii paljo sain kaikkea etten muista ees mitä kaikkea ostin. :D Ja tosiaan vajaa 35 euroa kaikki! Jo pelkkä hoitoalusta maksaa sen verran, nii tulin siihen johtopäätökseen etten tosiaankaan osta uutena ku jotku isommat tavarat vaan ja kaikki muu kyllä lähtee kirppareilta mukaan. Katoin sitäki yhtä rintareppua kaupasta nii melkeen sata euroa! Voi elämä, siinä vaiheessa kävi mielessä että joo, vauva on joko sylissä tai sitte jossain sitterissä. :)

Mutta tässäpä kuulumisia, voi olla että seuraavat päivitykset saattaa olla enempi vauva aiheisia. :D