Ajatus ei kulje.
Olen taas muutaman viikon polkenut paikallani, eikä tästä oikein pääse eteen, eikä taaksepäin.
Tuntuu ihan paskalta, jos suoraan sanon.
Onneksi on töitä, tosin nekin vetää kaikki voimat ettei tahdo jaksaa kotona tehdä mitään. En tiiä.
Jotenki tuntuu myös oudolta, miten voi fiilikset heitellä näin paljon. Se viimeisin keskustelukäynti peruuntui taas jälleen kerran. Tällä kertaa sen perui itse työntekijä, oli jäänyt sairaslomalle. Mikä järki on yrittää edes käydä juttelemassa, kun aina näitä peruuntumisia tulee.
Olen myös miettinyt, josko soittaisi sinne seurakunnalle ja pyytäisi sieltä käymään jonku diakonissan, tai kävisi sen luona juttelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti