Kipeät supistukset

Hei!

Aikaa on taas vierähtänyt hetkinen, eikä ole kerennyt blogia päivitellä. Tämä johtuu ihan siitä, että meillä on ollut kaikenlaista tässä reilun viikon aikana, mutta siitä sitten tarkempi postaus erikseen. Tässä postauksessa haluan keskittyä nyt noihin minun kipeisiin supistuksiin.

Minullahan tuli ensimmäiset kipeät supistukset silloin joskus pari viikkoa sitten, vai onko siitä jo enemmänkin aikaa. Jotenkin menee niin hirveän nopeasti tuo aika, ettei tahdo muistaa näitä aikavälejä, mutta ei se kovin kauas heitä jos sanon että pari viikkoa sitten.

Nyt oli jo hetken vähän parempi olo, en tiedä johtuiko siitä, kun sai stressitasoa nyt alemmas, kun sai tietää että kaikki on ok, vai mistä johtuu. Toki liitoskipuja ym. ollut edelleen, mutta supistusten suhteen ollut rauhallista, ei ole hirveästi tullut viikon aikana edes harjoitussupistuksia. Ennen kuin nyt taas.

Olen kolme päivää "kärsinyt" taas kipeistä supistuksista. Toissapäivänä tuli muutamia kipeitä supistuksia alkuyöstä kun olin jo ehtinyt ruveta nukkumaan. Luulin taas ensin, että minulle on tulossa divertikkelikohtaus, kun jostain syystä ne kohtaukset muistuttavat supistuksia, tosin supistukset ovat tuolloin suolistossa ja ne tekee niin kipeää, ettei niitä voi edes sanoin kuvailla. Olen joskus sanonutkin, että kaikista pahin divertikkelikohtaus on ollut paljon pahempi mitä synnytyskivut/supistukset.

No, nyt menin tapani mukaan vessaan ja olin sillain, että vähä ne ehkä lievenee ja ei nyt tunnu että mitään tulisi, eikä normaalia lorinaakaan vatsasta kuulunut, joten lähdin takaisin sänkyyn. Olo oli kuitenkin sen verran epämiellyttävä, etten voinut maata vaan jouduin istumaan ja keskittymään kun vatsaa väänsi, joten siinä vaiheessa tajusin että niin, nämähän ovat kipeitä supistuksia. Sen verran kipeää teki että piti ihan keskittyä olemaan rauhassa, eikä supistuksen tullessa pystynyt oikein liikkumaan mihinkään, niitä tuli muutamia, ei mitenkään säännöllisesti ja sitten vain loppuivat ja pääsin nukkumaan.

Eilen illalla tuli samaten muutamia samanlaisia supistuksia. Todella epämiellyttäviä. Kipeitäkin joo, mutta kun itsellä tosiaan on se kipukynnys melko korkea, niin jotenkin tuntuu, että vaikka ne on kipeitä, niin mieli ei miellä sitä kokemusta kuitenkaan kivuliaaksi, koska ajattelen niin, että olen kokenut paljon pahempaakin kipua. Kipua kyllä, mutta lievää sellaista nämä supistukset aiheuttavat. Siinä mittakaavassa, millaista kipua on tähän mennessä kokenut. Supistukset menivät kuitenkin nopeaa ohi, eikä niitä tullut taas kuin muutama ja lepäsin niin helpotti.

Tänään kipeitä supistuksia on tullut enemmän ja niitä on tullut kahteen eri otteeseen. Eivätkä liittyneet mitenkään liikkumiseen tms. Tosin käytiin kyllä esikoisen kanssa pieni pyörälenkki, hän ajoi pyörällä ja minä kävelin, että olisiko siitä sitten vähän ärtynyt. Kuitenkin supistukset tulivat ihan levossa ulkona. Sai keskittyä ihan kokonaan taas hengitykseen ja siihen, että kroppa pysyy rauhallisena ja rentona, koska en toisaalta halua myöskään kroppaa jännittää silloin kun näitä supistuksia tulee, vaan haluan olla mahdollisimman rentona, niin ne ei käy läheskään niin kipeää. Istuessa kipeitä supistuksia tuli useampi, mutta en edes kellottanut niitä tai mitään, koska eivät olleet säännöllisiä.

Reilun tunnin päästä edellisistä, alkoi uudestaan supistella ja nämä olivat jo hieman kipeämmän ja vielä ikävämmän tuntoisia. Jouduin ottamaan jopa kipulääkettä. Yritin olla mahdollisimman rentona ja paikoillaan, mutta ei tuntunut auttavan, joten nousin (olin siis ihan rauhassa sohvalla syömässä ja katsomassa elokuvaa) sohvalta ja lähdin vähän liikenteeseen, kivun sallimissa rajoissa. Kipulääke helpotti ja tosiaan hetken aikaa olin liikkeessä ja siirryin ulos terassille vähän viileämpään ilmaan kyljelleen köllöttelemään niin siitä ne sitten pikkuhiljaa rauhoittuivat. Enteileekö jotain, en tiedä, nyt on rv35 menossa. Eli olen myös ymmärtänyt, että jos synnytys vaikka nyt alkaisikin niin sitä ei vissiinkään enää sitten esteltäisi. Enteileekö muutenkin synnytystä, että kroppa alkaa valmistautua synnytykseen. Jotenkin tuntuu hassulta kun ei esikoisesta ollut minkäänlaisia tällaisia ennakkovaroituksia vaan synnytys vain alkoi yhtäkkiä yksi aamu kipeillä supistuksilla. Jospa nyt malttaisi pieni kuitenkin hetken aikaa pysyä matkassa kun esikoisen syntymäpäiväjuhlatkin olisi ensi viikolla, 3 viikkoa etukäteen juuri sen takia, ettei vauvan syntymä ja esikoisen synttärit ole samaan aikaan...