Käsi enkelin kädessä

Esikoisen jälkeen elimme useamman vuoden puolisoni kanssa lapsettomuudesta kärsien ja kärsimme lapsettomuudesta omalla tavallamme edelleen. Vuosien varrelle mahtui myös keskenmeno. Pohdimme pitkään, jatkammeko yhdessä, jos emme saa enää lapsia, vai olemmeko kolmihenkinen perhe. Keskenmenon jälkeen jokin sisälläni särkyi tuhansiksi palasiksi, niitä palasia keräilen vielä tänäkin päivänä ja todennäköisesti koko loppuelämäni.

Tunsin pahimpina hetkinä itseni todella mitättömäksi, olinko edes olemassa. Miten voin kohdata puolisoni, kun olen epäonnistunut, emmekä välttämättä tule saamaan enää lapsia. Olisiko parempi lähteä eri suuntiin, kun en pysty antamaan puolisolleni enää enempää lapsia. Enhän toki tätä asiaa voinut mitenkään tietää etukäteen, mutta näin ajattelin silloin.

Meidän pitkään toivomamme lapsen sydämen sykkeen näkeminen oli ihaninta pitkään aikaan, mitä meille oli tapahtunut, ja monitorin näkeminen ilman sykettä oli siinä hetkessä kamalinta, mitä voi nähdä ja kokea. Lääkärin sanat, olen pahoillani, mutta tämä raskaus on mennyt kesken. Vauvauutiset ympärillä kerta toisensa jälkeen musersivat, kuin puukolla olisi isketty kerta toisensa jälkeen vatsaan ja niitä iskuja, joutui parantelemaan kauan. Miksi meille ei suotu vauvaa? Välttelin ihmiskontakteja, kunnes ymmärsin, mitä minun on tehtävä. Pyrin muuttamaan kaiken negatiivisen positiiviseksi. Aloin jakamaan tietoa lapsettomuudesta, keskenmenosta, omista kokemuksistani. Matkan varrella opin tuntemaan itseäni paremmin ihmisenä, en ole pelkkä ihmisraunio, olen paljon muutakin. Janosin tietoa, halusin vaikuttaa, kertoa ihmisille, etteivät he todellakaan ole asian kanssa yksin.

Meidän lapsettomuuden aika kulkee mukanani koko loppuelämäni. Kyseinen ajanjakso on kohdaltani ohi, saimme vielä kaksi ihanaa lasta, mutta se ei tee lapsettomuuden kokemusta yhtään helpommaksi tai vähäpätöisemmäksi, ajoittain palaan miettimään aikaa vaikeiden asioiden äärellä, se ei edelleenkään ole helppoa. Hymyilen, silmien taakse kuitenkin kätkeytyy paljon painavia ajatuksia ja sanoja, käsiteltyjä ja käsittelemättömiä tunteita. Pidän käteni myös aina, meidän pienen enkelimme kädessä.

Kolmas synnytys

Ajattelin kertoa kolmannesta synnytyksestä.

Vauvan kasvua ja vointia seurattiin polilla ihan ahkeraan, koska minulla oli tosiaankin taas raskausajan diabetes. Muutaman kerran jouduin käymään liikehälyjen takia synnyttäjien vastaanotolla käyrillä ja ultrassa, kun en tuntenut vauvan liikkeitä. Jouduin myös ennen synnytystä tulemaan sairaalaan ja jäämään osastolle seurantaan, koska en tuntenut vauvan liikkeitä ja niitä tuli todella vähän. Myös supistuksia tuli epäsäännöllisesti. Yhden yön jälkeen lääkäri päätti käynnistää synnytyksen. En onneksi joutunut kauaa odottelemaan tällä kertaa saliin pääsyä, vaan pääsin sinne muutamassa tunnissa. Lääkäri laittoi alkuun minulle tuplaballongin, mutta eipä se pysynyt hetkeäkään paikoillaan kun paikat olivat jo niin kypsät. Seuraava käynnistys yritys oli sitten salissa kalvojen puhkaisu. Ballonki auttoi kuitenkin vähän ja omia napakoita supistuksia tuli kuitenkin, että keho yritti käynnistellä synnytystä myös itse.

Osastolla sydänkäyrillä ollessa tuli ihan napakoita supistuksia ja ne piirtyivät myös käyrälle. Hoitaja kysyi, että käykö nuo kipeää? Tuumasin, että käyhän ne ja sitten mua rupes ihan hirveästi naurattamaan ja nauroin aivan vedet silmissä siinä sängyllä. Hoitaja tuijotti ja totesi että ootko tosissas. Että yleensä kun tällaisia käyriä näkee, niin synnyttävät äidit tekee jotain ihan muuta kun nauraa vedet silmissä, että oispa kaikki tämmösiä. No, minulla tunnetusti on korkea kipukynnys ja kun tietää että se oli tervettä kipua, niin siihen pystyi asennoitumaan sen mukaan. Sitä osasi olla jotenkin niin rentoja ja hengitellä vain supistusten läpi. Niitä ei kuitenkaan siinä vaiheessa tullut ihan tiheään.

Synnytyssaliin päästyä minulle sattui aivan ihana kätilö ja siellä oli myös lääkäriopiskelija, jonka annoin olla mukana synnytyksessä. Sain syödä rauhassa ja asettua ns. taloksi, mieskin oli vielä kotona ja aikoi tulla sieltä hiljoksiin. Vai oliko töissä, en muista enää. Kalvot puhkaistiin joskus puoli viiden kieppeillä ja pääsin vähäksi aikaa ammeeseen. Jouduin kuitenkin nousemaan ammeesta pois, koska jostain syystä laitteet eivät piirtäneet vauvan sydänkäyrää vedessä, niin jouduin sängylle hetkeksi, että saivat käyrät otettua ja ottavat sitten laitteet pois ja pääsen takaisin veteen. Kätilö lähti pois huoneesta opiskelijan kanssa ja ennen kuin ovi meni kiinni, kuulin kun hän sanoi opiskelijalle että kyllä sinä tänä iltana vauvan syntymän näet. Kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset tihenivät ja voimistuivat vähitellen, mutta hengityksellä sai supistukset otettua vastaan. Mies kerkesi vähän aikaa hieroa selästä. Ennen ammeeseen pääsyä katsottiin että olen 7cm auki. Menin vessan kautta takaisin ammeeseen ja kun veteen istahdin, sanoin miehelle, etten voi olla täällä että mua ponnistuttaa. Mies painoi hälytysnappia ja takaisin sängylle.

Tässä vaiheessa ihmettelin, että eihän se vauva vielä voi syntyä että ihan justiinsa olin 7cm auki, mutta niin vain oli paikat auki. 5 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen meidän ihana kuopuksemme syntyi. En muista, mutta kovin montaa kertaa ei tarvinnut ponnistaa. Koko synnytyksen kesto oli vajaa 2 tuntia. Ei kerennyt salissa kyllä tehdä oloa kotoisaksi. En tarvinnut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja tämä olikin tavoitteeni, että saan synnytyksen menemään loppuun asti hengityksellä, hieronnalla ja pääsen ammeeseen. Aivan ihana kokemus oli ja sitä muistelee mielellään.

Elokuisten trio

Hei pitkästä aikaa!

En ole pahemmin tänne viime kuukausina kirjoitellut. Se jotenkin jäi.

Meille siis syntyi elokuussa kolmas lapsi. Hän on kolmas elokuinen meidän perheeseen. Meillä on elokuussa enemmänkin noita juhlapyhiä nyt, kun viimeinenkin lapsi päätti tulla elokuussa maailmaan. Tai ei hän päättänyt vaan synnytys itseasiassa käynnistettiin. Kuopus täytti nyt pari päivää sitten 5 kuukautta. Hän on kovin temperamenttinen, mutta samalla iloinen ja kolmen lapsen arjen pyöritys on ollut välillä haastavaa, kun oma jaksaminenkin on ollut kortilla. Tarkoitus olisi kertoilla tänne enemmänkin meidän arjesta, kunhan tässä pystyy ja on aikaa.

Vanhempainvapaa loppuu.

Täällä on ollut nyt pidemmän aikaa vähän hiljaiseloa. Johtuu ihan siitä, että olen keskittynyt nyt päivittelemään instagramin yksityistä ja julkista tiliä, niin aika, jonka olen halunnut tuhlata, on mennyt näihin. Välillä päivittelen päivän aikana paljonkin instagramia, välillä taas vähemmän. En myöskään jaksa alkaa kirjoittelemaan blogia puhelimella, koska se tuntuu todella vaikealta pieneltä ruudulta jne. Mieluummin tulen näin koneelle kirjoittelemaan ja kirjoitan pidemmän pätkän kerralla. Ei ole myöskään ollut oikein mitään ajatusta sinänsä, että olisi halunnut edes kirjoittaa. Nyt tuli kuitenkin sellainen hetki, että haluan jotain tännekin päivitellä.

Olen myös nyt paljon ommellut, joten olen käyttänyt vapaa-aikani ompeluun. Minusta on ihanaa vastapainoa sille, kun tuntuu että aina on jokin ruutu kasvojen edessä tms. Niin ompelussa ei tarvitse vahata ruutua, ei tarvitse välttämättä olla edes ajatus mukana ja saa konkreettisesti kuitenkin jotain aikaiseksi, eikä se ole vain jotain turhanpäivästä uutisten lukemista. Olen ommellut vauvalle ja pojille vaatteita. Myyntiin muutamia tuotteita. Olen tehnyt housuja, paitoja, pipoja, tumppuja, pantoja ja muutamia vaatteita nukelle jne. On ollut jotenkin terapeuttista, kun on saanut tehdä jotain omaa ja mistä tykkää. Itsellänihän ei ole ompelukonetta, vaan otin sen kaveriltani lainaan.

Kesä tulee, se tarkoittaa sitä, että minunkin vanhempainvapaa loppuu. Itse asiassa se loppuu tasan kahden viikon päästä. Hurjaa, miten aika meni näin nopeaa, vaikka alkuun ajattelin että koko vanhempainvapaa on niin kaukainen asia. Nyt se on mennyt. Tuntuu hurjalta ajatella, että kuopus olisi pitänyt laittaa nyt jo hoitoon. Onneksi ei tarvitse. Pidän 5 viikkoa kesälomaa alkuun ja sitten jään pariksi viikoksi hoitovapaalle. Rahallisesti saa nähdä miten pärjää, mutta miehen kanssa jo keskustelimme tämän asian, että mies huolehtii yhteiset laskut nyt ja minä käyn ruokaostoksilla sen mitä pystyy.

Kaikin puolin meillä on elämä rullannut oikein tasaisesti. Pojat kasvaa ja leikkii yhdessä. Ulkoillaan melkeinpä päivittäin, jos sataa kaatamalla vettä koko päivän, niin silloin ei olla käyty. Tosin, eipä nyt vielä viime aikoina ole edes vettä satanut. Huomiseksi lupasi koko päiväksi sadetta, joten taidetaan pitää pelipäivä kotona. Esikoinen on käynyt normaalisti hoidossa 80h/kk. Minusta on hänen edunmukaistaan päästä välillä leikkimään omaikäisten kanssa ja saa siellä kavereiden kanssa muutakin touhuta. 

Olemme miehen kanssa saaneet nyt hyvin kahden keskistä aikaa ja pojat ovat olleet aina hoidossa, mummu on katsonut heitä kotona jne. Välillä on hyvä pitää huolta myös tuosta parisuhteesta ja jotenkin tuntuu, että nyt siitä on erityisen hyvin pidetty huolta, ja se tuntuu mukavalta.

Haaveilin pääseväni nyt toukokuussa ulkomaille, nyt olisi ollut oikeastaan ainoa mahdollisuus taas käydä, ainakaan vuoteen. Mutta passijonot ovat niin pitkät, ettei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä. No, joutuu odottamaan nyt ainakin sinne ensi vuoteen sitten. Rodokselle tekisi mieli päästä. Jospa sitten vuoden päästä. Täytyy alkaa suunnitella matkaa ja huolehtia tuo passi kuntoon aikaisemmin. Syy, miksi en sitä nyt aiemmin hommannut, oli se, ettei vielä ollut niitä vaadittavia todistuksia, että olisi ulkomaille edes päässyt, joten en kokenut tarpeelliseksi hommata myöskään sitä passia. Se ei kuitenkaan ole kuin sen viisi vuotta voimassa.

Näin siis meillä. Katsotaan jaksanko ja kerkeänkö tehdä vielä oman postauksen raskaudesta tälle iltaa.

8kk neuvola

Meillä oli eilen 8 kuukautisneuvola. Ensimmäistä kertaa neuvolassa käydessä ei valitettu vähäisestä painosta, vaan sanottiin vain, että tasaisesti kasvaa. Oli kuitenkin vähän tullut painoa lisää, vaikka tässä on ollut kaikennäköistä. 7kk jälkeen Meillä tuli totaalilakko kiinteiden suhteen. Lakkoa kesti 2 viikkoa. Ei maistunut mikään. Ei itse tehty ruoka, ei kaupan piltti, ei hedelmäsoseet. Ei maistunut naksut, eikä murot, ei maistunut mikään, vaikka olisi saanut itse syödä. Pitää myös muistaa, että olimme viime viikolla kipeänä, niin ei silloinkaan ruoka oikein maistunut.

Ylitettiin myös maaginen 8kg raja, jee. Katsoin, että esikoinen oli kilon painavampi samanikäisenä, mutta oli hän myös pidempi. Mutta... Koska yksikään neuvola ei voi mennä niin, etteikö olisi mitään valittamisen aihetta, niin tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Nyt pään ympärys kasvoi liian hitaasti. Vaikka kuopuksen pää on isompi kuin esikoisen saman ikäisenä. Ongelma oli vissiin siinä, että kasvaa liian hitaasti. Minkäpä sille voi, meidän lapset ei vain ole mitään isopäisiä. Kontrolli on 10kk iässä tuon pään osalta. Muuten ei ollut missään mitään ongelmaa ja kaikki oli hyvin.

Korona

Niin se meidänkin perheeseen rantautui, kaikkien pelkäämä korona. Altistuttiin sunnuntaina kun käytiin kummipoikaa katsomassa. Kävi mielessä, ettei mennä ollenkaan, että saadaan sieltä kuitenkin korona. No, olisi pitänyt luottaa intuitioon. Nyt se kuitenkin tuli, jospa ei tulisi sitten vähään aikaan. Pojille nousi kuume keskiviikkona ja itsellä oli illalla vähän kurkku karhea ja vilunväristyksiä.

Torstaina tuli itselle enemmän kurkkukipua ja yskä tuli, tein kotitestin, mutta se oli negatiivinen. Pojilla oli kuumetta melko reilusti ja molempien iho oli aika ajoin kosketushellä. Vanhempi pojista itki pahimman kivun aikana, kuinka kosketushellä oli ja yleensä kuume oli myös tällöin korkealla. Panadolia ja buranaa meni molempia parin päivän aikana melkein maksimimäärät. Sillä kuume rauhoittui hetkeksi, mutta palasi aika nopeaa takaisin. Esikoinen nukkui kolmet päikkärit, yleensä ei enää kotona nuku ollenkaan. Kuopukselle ei maistunut ruoka ollenkaan, onneksi kuitenkin joi maitoa. 

Perjantaina soittelin terveyskeskukseen varulta, että täytyykö käydä näyttämässä poikia mahdollisten korvatulehdusten tms. takia. En kyllä itse epäillyt että olisi, mutta hyvä oli kuitenkin tarkistaa. Ei tarvinnut käydä näytillä, koska pärjäsimme kuitenkin hyvin kotona ja molemmilla oli kuume laskussa. Aamulla ei ollut enää kuin lämpöä molemmilla ja päivän aikana laski pois. Kuopus sai vielä kertaalleen buranaa ja esikoinen pärjäsi jo ilman särkylääkkeitä. Kuopuksella oli illalla vielä vähän lämpöä. Tein esikoiselle koronatestin, koska en kestänyt sitä, ettei saada varmuutta, onko korona vai ei. Tympeältähän se tuntui ja jos olisin tiennyt että tulos tulee niin helposti, niin olisin vähän nopeammin testin ottanut. Testi näytti heti positiivista.

Itse kävin perjantaina virallisessa koronatestissä, pikatesti oli edelleen negatiivinen. Ottivat myös PCR testin, mutta se oli jäänyt vahingossa terveyskeskukseen, eikä päätynyt näin ollen ollenkaan tutkittavaksi. Tästä soitettiin minulle erikseen ja huomenna maanantaina menen uudelleen testiin. Perjantaina alkoi yskittää enemmän ja kurkku oli kipeä, iltapäivällä alkoi myös lämpö nousta. Illalla keho tuntui myös siltä, niin kuin olisi ollut pitkään kovassa pakkasessa ja kun tulee sisälle, alkaa ihoa kihelmöidä/tikkuilla. Tämä ei siis ollut paha tunne, tuntui vain tosi jännältä. Illasta tuli aivan järjetön horkka ja tuntui ettei edes vesilasi pysy kädessä, kun hain panadolin että saisi kuumetta vähän laskettua. Korkeimmillaan kuume kävi 38,1 ja sen jälkeen otin lääkkeen. Kuume laski yön aikana. Miehellä oli myös perjantai iltana kurkun karheutta.

Lauantai aamuna heräsin jo 5. Lämpöä oli vielä vähän ja pää oli kipeänä. Päätin kuitenkin tehdä itselleni vielä testin, koska en voinut uskoa, etteikö minulla koronaa olisi, kun se kerta oli pojillakin. Hailakan haalea viiva tuli testiin, sai vähä tihrustaa, mutta positiivinen se oli kuitenkin. Vihdoin! Illalla oli vielä lämpöä 37, mutta päivällä ei ollut ollenkaan. Mies rupesi yskimään enemmän ja alkoi tulla lieviä flunssan oireita. Illalla oli miehelle tullut samanlainen horkka kuin minulle ja yöllä oli kuumetta ollut. Pojat oli tämän lauantain jo aikalailla ilman oireita. Esikoinen yskähteli vähän, mutta ei mitenkään merkittävästi. Kuopuksella ei enää oireita.

Nyt on sunnuntai. Itselläni nenä välillä tukossa ja välillä vuotaa. Yskää on. Ei muuta. Olen koko viikonlopun jaksanut touhuta normaalisti kotihommia ja tänään käytiin esikoisen kanssa pihalla ja tein vähän puuhommia. Lämpöä ei ole ollut ollenkaan. Miehellä on ollut koko päivän korkea kuume ja ollut todella sairaan oloinen, myös koronatesti näytti heti positiivista. Pojat terveitä.

Minä, 1 rokotteen saanut raskaana oleva riskiryhmäläinen alentuneen hapenottokykyni kanssa sain kaikista lievimmän koronan. Minulla myös testi näytti hyvin heikkoa positiivista 2,5 vuorokauden päästä oireiden alusta. Pojat sairasti 2 päivää kuumetta ja 1 päivän lämpöä, yhteensä siis kolme päivää. Miehen kotitesti näytti selvää tummanpunaista positiivista vajaa 2 vuorokautta oireiden alusta. Hän on saanut kaksi rokotetta ja on meistä kaikista sairain.

En ole missään vaiheessa noihin rokotteisiin uskonut, varsinkaan että ne suojaisi mitenkään tätä varianttia vastaan. Edelleen olen sitä mieltä että on aivan tuurissaan, kenelle sattuu pahempi versio ja kenelle se lievempi. Itse olen sitä mieltä, että vastustuskykyni on niin hyvin toiminut, ettei virusta vain ole päässyt kehooni jylläämään niin pahasti. Siksi olen myös sairastanut tämän lievänä. Ihan siis perus flunssan oireet ollut itselläni. Voin sanoa että vähemmällä kyllä päästiin nyt, mitä silloin kun sairastettiin tammikuussa, mikä lie ikinä olikaan se tammikuun tauti.

6kk neuvola

Päästiin vihdoin käymään 6kk neuvolassa viime viikolla. Oletettavasti korona kävi pyörähtämässä myös neuvolassa ja se oli osittain suljettu, joten meidänkin neuvola-aika siirtyi reilulla parilla viikolla. Eipä meillä mitään akuuttia hätää ollut, joten en kokenut tarpeelliseksi saada aikaa aiemmin ja kerkesimme vähän saada vielä painoa lisää, kun itsekin olimme juuri aiemmin sairaana ja kuopukselle ei oikein ruoka maistunut. Pituutta oli tullut vähän vajaa 69cm oli pituutta ja painoa reilu 7700g. Jostakin voi tuntua paino vähäiseltä ja neuvolatätikin sanoo poikaamme hoikaksi, mutta minusta poika ei ole mitenkään erityisen hoikka ja noilla määrillä, mitä hän syö, ei nyt aina kiloa voikaan saada kuukaudessa painoa. Eri asia jos lähtötilanne olisi, että olisi lähtöjään painanut esimerkiksi 4000g. Mutta meidän kotiutuspainommekin oli vajaa 2900g niin minusta tuohon nähden on tullut hyvin painoa. Pyöristettynä n. 800g per kuukausi. Toki on vaihdellut kuukausittain. Nyt kun on saanut kiinteitä, niin painokin on noussut paremmin. Miinuskäyrillä mennään, mutta jotenkin ihmettelen, että eihän nyt voi olla mahdollista että niitä käyriä vahdataan, kun lähtötilanne jo oli miinuskäyrällä. Jos lähtötilanne pitäisi käyrien mukaan olla 3800g niin tuosta puuttui heti alkuun jo kilo... Minusta ne käyrät saisivat tulla sen mukaan, mikä paino on ollut kun on syntynyt ja sen mukaan katsotaan, miten paino kehittyy. Aivan käsittämätöntä että vahdataan vain niitä käyriä. Minusta meidän alle 3kg lapsi ei voi olla samalla viivalla 4kg lapsen kanssa. Niin se vain on.

Yösyötöistä myös puhuttiin. Ei saada kuulemma yösyöttöjä vielä lopettaa, koska lapsi on niin hoikka. Ok. Mutta en myöskään aio häntä ruveta herättelemään öisin jos sattuisikin nukkumaan yöt jossain vaiheessa kokonaan. Kiinteitä kuitenkin menee se 4-5krt päivässä ja ihan sama syökö vai ei syö, maitoa ei siltikään mene enempää. Hyvä kun saadaan edes se 600ml vuorokaudessa täyttymään. Lasta ei voi myöskään ylensyöttää, hänellä tulee kyllä pukluna ylimääräinen ulos, joten sinne vatsaan ei vain mahdu. Piste. Välillä tuntuu aivan käsittämättömältä tämä homma kyllä. Niin ja neuvolatäti oli ihmeissään kun pituuskasvukin on vähän tasoittunut. Siis mitä, sitä oli tullut kuitenkin yli 2 senttiä taas että kuinkahan paljon sitä pituuttakin pitäisi sitten kasvaa. Huoh. No, näillä mennään. Välillä stressaa, mutta sitten kuitenkin yritän olla stressaamatta kun ei sekään mitään auta.

Meille tulee vauva

Eilen julkistimme asian, meille tulee vauva. Kävimme nt ultrassa ja siellä oli pienellä kaikki hyvin. Hän oli vajaa 6cm pitkä ja kovasti oli liikkeellä. Välillä oli käsi poskella ja hirveästi heilutteli varsinkin käsiä. Hän on terve ja kaikki riskiluvut todella pieniä, joten ei ollut tarvetta jatkotutkimuksille. Alkuraskaus on mennyt hyvin. Uskon että tätä matkaa on helpottanut se, kun ei tarvitse töissä rasittaa itseään. Nyt siis tulee päivityksiä blogin puolellekin taas myös raskaudesta.

Kävin sokerirasituksessa jo pari viikkoa sitten. Minullahan oli jo edellisestä raskaudesta mittari ja muut valmiita, joten aloitin sokereiden mittaamisen jo heti kun sain tietää olevani raskaana. Kohollahan ne sokerit oli, paastot lähinnä. Sokerirasituksessa sekä paasto että 1h arvo oli koholla. Olihan minulla aivan järkyttävä olo sen ensimmäisen tunnin aikana. Sitten rupesi helpottamaan, mutta onko tuo ihmekään kun pelkkää sokeria joutuu juomaan. Lähete lähti sairaalaan ja sieltäottavat taas jossain vaiheessa yhteyttä. Nyt kotimittauksissa sokerit pysyneet rajojen alapuolella ruokavalion avulla.

Korona(ko)?

Me kerkesimme sairastaa tuossa muutaman viikon. Esikoinen tuli yhtenä torstaina hoidosta kipeänä kotiin ja heti kotia tullessa kuulin äänestä, että nyt ei ole ihan terve. Ääni oli hieman paineessa ja vähän yskähteli. Hoitaja ei ollut mitannut lämpöä hoidossa, oli vain ihmetellyt kun esikoinen on hieman väsyneempi ja yskinyt. Kotona mitattuna lämpöä oli jo reilusti. Esikoisen oireet pahenivat viikonlopun aikana. Hän yski enemmän ja nenä alkoi vuotaa. Kuumetta oli ensimmäisenä päivänä yli 38 astetta, mutta muina päivinä piti vähän lämpöä. Ensimmäiset päivät sai ottaa todella rauhallisesti, koska heti kun vähääkään alkoi riehumaan tai juoksi, rupesi yskittämään niin paljon, että oksensi kaikki ruoat ulos, tätä kesti kolme päivää. Mahdollisesti oli myös jonkinlaista lihassärkyä, koska välillä valitteli käsiä tai jalkoja kipeiksi. Itse sairastuin maanantai iltana ja kuopus tiistaina. Miehellä oli vähän nenä tukossa ja silloin tällöin yski.

Kuopuksella tuli myös yskä, yski varsinkin aamuisin ylös noustessa paljon ja limaa tuli paljon. Hengitys myös rohisi, mutta rohinat kuuluivat todennäköisesti kurkusta, ei ainakaan syvemmällä ollut. Nenää piti myös puhdistaa nenäimurilla, mutta lämpöä ei ollut missään vaiheessa. Käytin kuopusta lääkärissä, koska on kuitenkin vasta 6kk ikäisestä kyse, mutta siellä oli hengitysäänet puhtaat, eikä sen puoleen huolta ollut. Saman viikon perjantaina soittelin vielä uudestaan terveyskeskukseen, että millaisilla oireilla pitäisi lähteä päivystykseen, kun näytti että oireet vain päivä päivältä pahenivat. Kuopus söi pahimpina päivinä huonosti, mutta söi kuitenkin, eikä ollut tavallista väsyneempi tms. Hyvin jaksoi seurustella, ehkä vähän tavallista itkuisempi oli. Yöt meni hyvin. Suht. helpolla siis pääsi.

Itse tein negatiivisen korona kotitestin silloin tiistaina. Kuulun riskiryhmään, niin pääsin viralliseen testiin keskiviikkona, sekin oli negatiivinen. Omat oireet alkoivat kurkkukivulla, välillä kurkku oli niin kipeä, ettei tahtonut kärsiä edes nielaista. Itselläni oireet pahenivat ja viikonloppuna olin jo aivan väsynyt. Myös oireiden todella voimakas seilaaminen vei voimia. Itselläni piti pientä lämpöä lähes päivittäin ja yhtenä yönä tuli kuumepiikki, olin aivan järkyttävässä horkassa, vaikka oli monta peittoa ja pitkähihainen paita päällä ym. Itselläni oli aivan järkyttävä, alkuun kuiva yskä, joka muuttui päivien aikana limaisemmaksi ja taas alkoi pikkuhiljaa muuttua kuivaksi. Nenä on ollut tukossa ja on edelleen, vaikka muuten koen itseni jo terveeksi. Pahimpina päivinä paine tuntui otsassa asti ja olin jo aivan varma, että räkä on noussut otsalohkoon, mutta sekin alkoi helpottaa. Välillä oli olo, ettei ole kipeä ollenkaan. Välillä kun laittoi pyykit koneeseen, tuntui ettei jaksa enää yhtään mitään. Viikonloppu meni lähes maatessa, koska voimattomuus ja väsymys oli sanoin kuvaamattoman voimakasta. Hyvä että vessassa jaksoi käydä. Pääkipua oli lähes päivittäin, eikä särkylääke auttanut. Jossain vaiheessa lähti myös ääni, mutta se palautui takaisin. Välillä saattoi olla jopa alilämpöä ja välillä lämpöä, tätä seilaamista saattoi olla monta kertaa päivässä, joka kulutti voimia aivan hirveästi. Myös korvakipua oli muutaman päivän ja imusolmukkeet olivat joitakin päiviä vähän turvoksissa.

Saimme reilu viikko esikoisen sairastumisesta tietää, että hänen hoitotäti oli sairastunut myös samaan aikaan koronaan, joten on melkoinen lottovoitto käynyt, jos tämä ei sitä itseään ollut. Esikoinenhan meillä tosiaan sairastui ensimmäisenä. Toki, nythän ei voida todistaa, että tämä koronaa oli, koska kaikki testit oli negatiivisia, tein itse vielä yhden kotitestin maanantaina ja sekin oli negatiivinen, eli viikko sairastumisesta. Kaikillehan se ei näytä positiivista missään vaiheessa. Muuten minulle on ihan sama, onko tämä ollut todistetusti koronaa vai ei, mutta jos oli nii olisin tarvinnut sen todistuksen sairastetusta koronasta, niin olisin pystynyt käymään sunnuntaisin töissä. Ja mikäli mielisin sen toisen rokotteenkin ottaa, niin pitäisi olla tieto, onko sairastanut koronan vai ei, koska jos tämä sitä oli, niin toista piikkiä ei tällä hetkellä edes saa. Lopputulema on että tämä oli joko koronaa tai sitten influenssa. En muista milloin olisin näin kipeä ollut, eikä esikoinenkaan ole ikinä ollut niin pitkään sairaana, mitä nyt oli. Yhteensä sairastettiin kaksi viikkoa. Silti, kuitenkin vähällä päästiin, kun olimme kotona, eikä tarvinnut kenenkään lähetä esimerkiksi sairaalaan.

Lahjasolutausta

Luin tuossa jokin aika sitten pro gradua lahjasolulasten kokemuksista ja se pisti miettimään ihan tosissaan tätä aihetta. Aina puhutaan paljon siitä, kuinka on lapsettomia ihmisiä. Kuinka on iso kriisi, jos ei syystä tai toisesta saakaan omia lapsia. Itsekin olen paljon kuullut nimenomaan vanhempien roolista ja tuntemuksista tällaisissa tilanteissa. Olen yrittänyt kuvitella, millaista elämä olisi ilman lapsia, vuosia tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Mukana on mahdollisesti ollut myös erilaisia hoitoja ja nekin todettu tuloksettomiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan puhunut, miltä lapsesta tuntuu sitten, kun hän on perheeseen tullut lahjasolujen avulla. Millaista lapsen elämä on, kun saa kuulla olevansa lahjasolutaustainen.

Lahjasolulapsien kokemuksista on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimuksia. Tutkimuksissa on keskitytty juurikin enemmän vanhempien kokemuksiin. Tämä lukemani pro gradu -tutkielma löytyy netistä ja jos aihe vähääkään kiinnostaa, kannattaa käydä lukemassa. Pro gradu löytyy otsikolla "Tän kohdalla on sellainen ihme aukko, että kukaan ei tiedä vastauksia mihinkään". Gradussa puhutaan esimerkiksi siitä, aiheuttaako salailunegatiivisia tunteita sen jälkeen, kun tieto lahjasolutaustasta käy ilmi. Salailua on esiintynyt, eikä kaikki edes tiedä, kertovatko lapsensa alkuperästä koskaan. Näihin asioihin liittyen jää varmasti paljon avoimia kysymyksiä, joihin ei välttämättä koskaan saa vastausta.

Itse koen asian niin, että salailu vain pahentaa asioita. Lapselle jää paljon kysymyksiä ja epäilyksiä elämänsä varrella, miksi jokin asia on toisin, miksei lapsi ole esimerkiksi perinyt vanhemmiltaan joitain asioita. Jos ei tiedä edes, että on lahjasolutaustainen. Puollan sitä, että asiasta kerrotaan lapselle avoimesti, lapsen kehitystason mukaan. Itse ainakin kokisin salailun epämiellyttävänä. Miksi vanhemmat olisivat halunneet salata asian, häpeävätkö he. Miksei saa tietää omasta alkuperästään jne. Lapsi saakoon myöhemmin päättää, mitä tekee tiedolla, vai tekeekö mitään. Yle Areenasta löytyy myös noin 30 minuutin mittainen pätkä aiheeseen liittyen. "Kun dna-testi mullistaa käsityksen perheestä. -Identiteetin rakentaminen. Kannattaa tämäkin katsoa.

Simpukka ry on lapsettomien yhdistys ja heillä on ollut helminauha -hanke vuodesta 2019. Hankkeessa on kehitetty monenlaista toimintaa lahjasoluilla lasta toivoville ja jo lahjasoluilla saadun lapsen perheille. Esimerkiksi perhevalmennus, jossa on käsitelty lahjasolutaustasta lapselle puhumisen teemaa. Jos joku kaipaa tietoa lahjasoluteemoista, niin simpukka ry:n työntekijöihin voi olla rohkeasti yhteydessä. Helminauha -hanke sai nyt myös jatkoa vuosille 2022-24, joten he pääsevät kehittämään tietoa tukea ja toimintaa myös lahjasolutaustaisille henkilöille. Tämä on hieno asia!

Hiljaiseloa

Täällä on vietetty hiljaiseloa. Tai siis ihan normaalia arkea olemme viettäneet, mutta ei ole vain ollut aikaa kirjoitella blogia ja taas toisaalta, ei ole myöskään ollut sellaista fiilistä, että olisi jaksanut kirjoitella. En hirveästi tykkää kirjoitella silloin, jos se tuntuu todella vaikealta.

Lasten kanssa on touhuiltu ja aika pitkälle se arki heidän ympärillään pyörii. Nyt esikoinen on sairaana, joten on häntäkin pitänyt hoitaa. Ei, meillä ei ole koronaa, ihan tavallinen nuhakuume vain.

Olen seuraillut ehkä vähän vähemmän nyt tuota maailman ja suomen menoa, mutta sen verran on pitänyt pitää itsensä ajan tasalla, että helmikuun alusta se rokotepakko tulee sitten hoitohenkilöstölle. Harmi. Itsehän en ole ottanut kuin yhden rokotteen ja tuskin tulen loppuja edes ottamaan, tällä hetkellä ainakin meidän työpaikalla vaaditaan kolme rokotetta, joten ei tarvitse heidän odotella että töihin tulisin. Jännä, että tätä rokoteasiaakin on tarkoitus tarkastella ymmärtääkseni uudelleen ensi viikon aikana, nythän se väliaikainen laki on vuoden loppuun asti voimassa. En ymmärrä, miksi näitä päätöksiä pitää tehdä niin vauhdilla, koska en henkilökohtaisesti usko siihen, että hoitohenkilöstön pakkorokotukset hillitsevät koronaa millään tavalla. Vai pitäisikö meidän olla esimerkkinä? Laitatuttaa itseemme ties mitä mömmöjä, joista ei ole vielä juurikaan tietoa, mitä voi aiheuttaa tulevaisuudessa. Aivan sama onko hoitohenkilöstöä vai ei, rokote pitäisi olla vapaaehtoinen, varsinkin, jos niitä pitää ruveta ottamaan joka 4 kuukausi kun teho huononee. Aivan käsittämätöntä touhua taas. Toivottavasti rokotteet eivät ole enää pakollisia kun on palattava töihin. Jos ovat, en tiedä mitä sitä sitten...

Jäämme odottelemaan.

Uusi vuosi

Uusi vuosi alkoi meillä hiljalleen. Otimme uutta vuotta vastaan isomummulassa ja mummulassa. Söimme hyvää ruokaa ja läheisten kanssa pelailimme ja saunoimme. Kuopus ei vielä käänny, mutta hän kovasti kuitenkin mummulassa liikkui viltiltä pois ja jopa todella nopeaa. Kysyinkin anopilta, että onko kuopusta siirretty, kun saunaan lähtiessä hän oli aivan toisinpäin viltillä. Eivät olleet siirtäneet ja iltapalaa syödessä huomasin kun kuopus oli lähtenyt viltiltä vaeltelemaan ja oli matolla menossa hyvää vauhtia ja ottanut Pentikin pupunkin mukaan. Mihin lie oli menossa.

Jumiuduin kiinni anoppilan kujatien pätkällä, kun roska-auto oli käynyt taas tallaamassa tien niin pehmeäksi, ettei siitä päässyt. Tai pääsi, mutta jäin varmaan ainakin 5 kertaa kiinni tielle ja saattoi yhtäkkiä yrittää vetäistä ojaan, vaikka vauhtia ei ollut kuin ihan mateluvauhdin verran. Oli tarkoitus että olisin käynyt juhlistamassa vähän uutta vuotta, mutta en uskaltanut lähteä autolla enää, kun olisin kuitenkin jäänyt kiinni uudestaan sinne tielle. Molemmat pojat jaksoivat valvoa uuden vuoden aattona vähän pidempään ja näkivät raketteja.

Miehellä ollut nyt tämä väliviikko lomaa ja huomenna takaisin töihin. Tosin on hän kyllä loman aikana käynyt kahdesti työmaalla, että eipä se pelkkää lomailua ole ollut. Tästä se arki lähtee taas liikenteeseen. Keskiviikkona on 5kk neuvola.

Vuosi lähenee loppua.

Niin se vain vuosi on kohta taas vierähtänyt. Paljon on tähän vuoteen mahtunut, niin iloa kuin suruakin. Korona, tämä viheliäinen tauti, joka on toisaalta vaikuttanut elämään, mutta toisaalta taas ei. Harmittaa hirveästi kun aina on joku paikka kiinni, tai et pääse johonkin jonkun koronapassin takia. Alkuvuoden töissäolo, itsensä kehittäminen sairaanhoitajana ym. on hyviä kokemuksia. Raskaus oli toivottu, vaikkakin raskausaika oli todella hankala kaikkien kipujen takia ja kun tuntui, ettei mistään saa mitään apua, vaikka kuinka yritti.

Kesäloma, mökkireissut. Pari reissua kerettiin tälle vuodelle tehdä. Kesä oli lämmin ja ihana. Paljon kerettiin tehdä, paljon jäi myös tekemättä.

Sedän sairastuminen syksyllä ja kun tästä saimme tietää vasta eräänä sunnuntaina, niin setä nukkui pois jo seuraavana keskiviikkona. Hautajaisissa käyminen, hormonien takia otti melko koville. Yleensä en ole niin herkkä ja herkillä, mutta hormonit tekivät tehtävänsä. Huonomuistisuus on seurannut mukana synnytyksen jälkeen. Välillä on todella huonoja päiviä muistin suhteen, välillä taas parempia, turhauttavaa toki senkin edestä kun ei muisti pelaa kunnolla.

Kävin myös töissä nyt joulun aikaan pari päivää, niin saa vähän taskurahaa. Oli myös mukava käydä vanhassa työpaikassa pitkästä aikaa katsomassa, millainen meininki siellä on nykyään. Aika samoilla linjoilla mennään, vuodesta toiseen.

Ja mitä tuohon koronaan tulee, niin toisaalta harmittaa olla aina oikeassa. Olisihan tuo ollut ihan kiva, jos en olisi ollut näissä asioissa oikeassa, vaan olisi pitänyt ottaa sanoja takaisin, no ei pidä. En ole rokotevastainen, mutta silti epäilyttää kaikki uudet rokotteet jne. Minunkin oli se ensimmäinen rokote otettava kun alkoi tulla tuo koronapassi, ettei mihinkään pääse ilman passia. No, nyt ei pääse, vaikka olisi se passi... Harkinnassa on, otanko toista rokotetta. Ja oliko tämä jollekin yllätys, ettei se passi nyt kuitenkaan sitä leviämistä hillinnyt yhtään. Jos joku oikeasti näin luuli niin voi luoja... Itse en uskonut tähän hetkeäkään. On ihan turha tulla selittämään jostain paremmasta vastustuskyvystä, se rokote mitään tautia estä, ihan yhtälailla se tulee ja se, että saako taudin lievemmän muodon niin niin... Miten sen nyt ottaa, kellä sattuu olemaan p*ska tuuri, että se pahempi muoto siitä taudista itselle iskee. Edelleenkään en näe mitään konkreettisia terveydellisiä syitä sille, miksi rokotteet ottaisin.

Tai Marinin lause, sitten kun 80% väestöstä on rokotettu, niin saa elää ja kokea!! Mitä vielä, yli 80% on rokotettu, koronan hiipumisesta, saatikka jostain laumaimmuniteetista ei ole tietoakaan. Yllättikö tämä jonkun? Varmaan aika monen, mutta minua ei, en näihinkään asioihin uskonut hetkeäkään ja miten kävi. Rajoitukset on päällä ja korona sen kuin jyllää. Virus muuttuu koko ajan. Omirkon on sellainen, että nyt vaan enää toivotaan, että se rokote suojaisi siltä edes vähäsen. Niin, se taudin vakava muoto ei olekaan seurausta rokotteesta, vaan siitä että virus muuttuu, eikä ole enää niin tappava, mutta tarttuu entistä herkemmin. Tai sitten tämä että meidät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pakkorokotetaan. No terve, ei tarvitse odottaa ensi kesänä minua töihin jos vaativat jotakin rokotteita... Että hyvää loppuvuotta vaan kaikille.

Hetki kerrallaan.

Paljon on ollut nyt viime päivinä ajatuksia omassa päässä. Haluaisin jäsennellä niitä myös tänne, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, etten siihen ole kykeneväinen. Tai ehkä olisinkin, mutta vielä tuntuu siltä, etten halua niitä jakaa tänne. Ehkä vähän myöhemmin. Olen miettinyt ensi kesää, mahdollisesti suunnitelmat kesän osalta menevät uusiksi, saa nähdä. Matkassa on vielä monta muuttujaa, mutta jospa asiat järjestyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi ensi kesälle on kuitenkin tiedossa ainakin yksi reissu, pääsee vähän muualle kotoa ja ei tarvitse ottaa lapsia mukaan, vaan he jäävät isin kanssa kotiin. Onpahan mitä odottaa.

Onneksi tällä viikolla on joulu, saa olla läheisten ja perheen kanssa. Eikä jouduttu eristyksiin, ihme kyllä. Minun tuurilla se olisi eristys tai vähintäänkin karanteeni napsahtanut. Huomenna lähdetään jo poikien kanssa joulun viettoon. Itsehän olen tosiaan joulupäivän ja tapaninpäivän sitten töissä.

Joulu on ensi viikolla

Minähän olen aivan jouluihminen ja aloitan laittamaan hyvissä ajoin joulua. Facebook ja instagram täyttyy jouluaiheisista jutuista ja tykkään kertoa kaikille, kuinka ihanaa aikaa joulu on. Välillä huvittaa se, kun kavereissakin on osa sellaisia, jotka eivät välitä joulusta ollenkaan ja päivittelevät sitä esikerkiksi instagramiin että ei vois v*ttuakaan kiinnostaa koko joulu että en kestä tätä kun ihmiset höpöttää joulusta ja on kaiken maailman jouluhömpötyksiä. Niin, heillä on oikeus sanoa ja ilmaista mielipiteensä, etteivät joulusta pidä, joten ihan yhtälailla meillä jouluihmisillä on tasavertainen oikeus iloita siitä ja laittaa kuvia kaikista jouluhömpötyksistä jne. Jos itse ei välitä joulusta niin voi hyvin skipata ne asiat. En pode siitä huonoa omaatuntoa, koska jos joku ei siitä joulusta tykkää, niin ei se tarkoita sitä, ettei joulua saisi hehkuttaa. Kaikki ei vain jostain syystä ymmärrä tätä. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kukakin ajattelee, tai saa ajatella mitä haluaa, ei se minulta ole pois.

Tänä vuonna aloitin joulun laittamisen marraskuun puolella, kuitenkin ensimmäisen adventin aikoihin. Joulun laittaminen on ihanaa ja tykkään kodissani laittaa sekä perinteisesti vähän vanhemman tyylistä joulua että vähän modernimpaa joulua. Joulua kerkeää odottaa ja saa pitää sitä ihanaa joulun tunnelmaa kuukauden, ennen kuin joulu varsinaisesti on. Yleensä laittelen jouluvalot (kausivalot) jo aiemmin ja olen kateellisena katsonut kun naapurit saavat niin hienosti laitettua kaikennäköisiä valoja ympäri pihaa. Olisi ihana, jos itsekin saisi, mutta ei taida pistokkeet oikein riittää.

Yleensä sisälle laitan joulua senkin ja olohuoneen pöydän päälle. Vaihdan keittiöön jouluverhon ja laittelen tauluja seinille. Meillä on myös paperitauluja, mutta en ole nyt tänä vuonna niitä laittanut oviin, kun ne eivät ole tahtoneet oikein pysyä. Kynttelikkö ja tähti myös keittiön ikkunaan ja muita pienempiä valoja ympäri taloa. Tykkään polttaa ihan hirveästi kynttilöitä ja ennen joulua kynttilät ovatkin palamassa lähes päivittäin. Tuovat myös mukavasti vähän lämpöä, kun niitä todellakin on paljon.

Esikoinen on myös saanut omia joulujuttuja omaan huoneeseen ja olisi mukava jossain vaiheessa hommata hänelle oma pieni kuusi, mutta ei ainakaan tälle vuotta sitä vielä hommattu. Joululaulut kuuluu useamman kerran viikossa ja aloittelen yleensä joululahjojen paketoinninkin jo marraskuun puolella. Sitten on hauska muistella, mitä paketeissa on kun ei itsekään muista. Ensimmäiset joululahjat ostan jo hyvissä ajoin joulun jälkeen alennusmyynneistä. Se on ihan parasta! Miksi ostaa lahjat kalliilla kun saa puolet halvemmalla, toki se säilytys tahtoo välillä olla raskasta, kun sitä tavaraa tahtoo kertyä.

Joulun jälkeen haluan jo välipäivien aikana kerätä joulun pois. Kun joulu on mennyt, se tunnelmakin on kadonnut yhtälailla ja haluan vain äkkiä kaiken pois, en jaksa katsella niitä enää joulun jälkeen kun ei se oikein tunnu tosiaan enää miltään.

Hiljaiseloa

Olemme täällä jo muutaman viikon eläneet aika varovaisesti. Yritetään nyt välttää tuota koronatartuntaa, ettei jouduttaisi olemaan joulua eristyksissä. Mikään ei olisi niin kamalaa kuin viettää joulu yksin ilman läheisiä. Toki meillä olisi kuitenkin oma perhe. Kauppareissutkin on tehty niin, että minä käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos edes sitäkään. Meidän tai minun tuurilla se korona napsahtaa kuitenkin siltä yhdeltä kauppareissulta. No, en aio käydä enää kuin huomenna kaupassa ja sen jälkeen saa mies huolehtia kauppareissut jos tarvitsee. Me ei edelleenkään koronaa pelätä, se tulee jos tulee kun näyttää kaikki jossain vaiheessa kiertävän. Kaupunkiin ja kirppareille en ole nyt kuitenkaan tietoisesti lähtenyt, etten turhaa altista itseäni.

Keskiviikkona lähdetään mummulaa kohti. Aatonaattona menemme käymään isopapan luona kylässä, en edes muista milloin olen viimeksi siellä käynyt niin joulun kynnyksellä. Varmaan silloin, kun iskä on ollut vielä elossa. Tarkoituksena on olla aaton vastainen yö äidin luona esikoisen kanssa. Esikoinen aikoi aiemman yön olla yksin. Äidillä on sen verran pieni asunto, että kahden pojan kanssa tahtoo tulla jo vähän ahdasta kun pitäisi matkasänky kantaa sisälle jne. Kunhan nyt selvittäisiin kunnialla ensi viikkoon asti. Ja selviäähän sitä kun vähän katsoo, ettei kuljeskele missä sattuu.

Miehellä oli pikkujoulut eilen, mutta tietääkseni pikkujouluissa ei ollut muita kun työporukka sillä hetkellä. Olivat käyneet radalla ajelemassa ja syömässä ja saunassa. Me myös kävimme kaverin luona eilen ja yksi kaveri kävi kummipoikani kanssa sunnuntaina, heillä on ollut vähän flunssaa ja korvatulehduskierrettä, mutta olisi kai tuo jo meihin tarttunut jos olisi ollut tullakseen. Seitsemän yön päästä on joulu. En malta odottaa.

Kiinteät on aloitettu ja ensimmäinen hammas puhjennut.

Meillä tosiaan tuli sunnuntaina 4kk täyteen ja aloiteltiin myös kiinteät. Tästä olikin puhetta jo 3kk neuvolassa, että halutaan aloittaa maistelu ja vielä 4kk neuvolassa tarkistin, että tämä on ok. Aloiteltiin kiinteiden maistelu bataatilla. Tämä siksi, koska bataatti on ainakin omasta mielestä miedon makuinen, eikä ehkä aiheuta vatsavaivoja niin paljon, kuin esimerkiksi peruna. Olemme maistelleet yhtä makua kerran päivässä aina kolmen päivän ajan ja sen jälkeen vaihdettu uuteen makuun. Toisena maisteltiin porkkanaa ja tänään aloitettiin kesäkurpitsan maistelu. Alkuun kesäkurpitsan maku ei vissiin ollut kovin mieluinen, mutta söi lopulta hyvällä ruokahalulla kaiken. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kesäkurpitsa aiheuttaa jonkin verran vatsakipuja. Olen höyryttänyt kaikki niin, että olen laittanut vettä kattilaan, siivilän kattilan päälle ja siihen kasvikset ja sitten kansi päälle, niin ei tarvitse erikseen höyrytyskattilaa.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä luumua ja palsternakkaa. Hedelmät jätetään suosiolla myöhemmälle, koska ne on sen verran maikeita, ettei välttämättä kasvikset ja muut kelpaakaan enää hedelmien jälkeen. Olen tehnyt soseet itse ja aion tehdäkin mahdollisimman paljon kun näyttää maistuvan. En tiedä miksi en kovin mielellään osta kaupasta valmiita purkkeja. Ainahan se tietenkin parempi on kun tekee itse.

Pojalle puhkesi myös ensimmäinen hammas nyt joulukuun alussa. Katsoin esikoisen vauvakirjasta, niin hänelle oli tullut ensimmäinen hammas vasta tammikuun lopussa. Kuopus on siis ainakin nopeampi hampaiden tekijä. Johan nuo ikenet kutisivatkin niin mahdottomasti. Muutamassa päivässä nousi molemmat alaetuhampaat oikein kuultamaan ikenen läpi ja nyt odotellaan, milloin puhkeaa toinenkin. Tuossa kerkesi olla muutama rauhallinen päivä, ettei kutissut, mutta nyt ruvennut taas kutisemaan. Ikenet ovat olleet aivan turvoksissa ja kipeät. Kaikki lelut on taas syöty. Molemmat posket ovat myös helottaneet ihan punaisina kun on hampaita tehnyt. Tänään on myös ruoka maistunut huonosti. Täytyy miettiä, pitääkö antaa särkylääkettä kun selvästi vaivaa...

Tällaisia kuulumisia tänne näin joulua odotellessa.

Joulun this or that -haaste vastaanotettu.

Käy kuikkaamassa Valokuvaajan silmin -blogi. Hän myös antoi tämän haasteen ja aion nyt vastata jouluaiheisiin kysymyksiin, tämä onkin minulle mieluinen haaste, koska RAKASTAN JOULUA! :) Joulusta tulossa myös erillinen postaus, kunhan kerkeän siitä ajan kanssa kirjoittamaan.

Missä vietät joulua?

Perinteisesti menemme omien vanhempiemme luokse yöksi ja aattona kokoonnumme minun puolen sukuni kanssa isomummulaan viettämään aattoa ja siellä käy myös joulupukki. Olemme esikoisen kanssa aatonaaton äidilläni yötä.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Tarkoituksena olisi käydä joku päivä katselemassa vähän alennusmyyntejä. Myös perheen kanssa vietämme aikaa kun mieskin on kotona.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Tämä on helppo, Joulupukin kuumalinja.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Joulusaunassa käydään perinteiden mukaan aina äitini luona aatto aamuna.

Joulukinkku vai graavilohi?

Jos on pakko valita niin joulukinkku.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?
Perinteiset on pöydässä.

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Kinkkua ja laatikoita, rosollia ja perunaa ja kastiketta, lohta. Jälkiruokasi luumurahka.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Tapaninpäivään.

Vaalea vai tumma glögi?

Vaalea

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Helppo, suklaakonvehdit

Piparit vai joulutortut?
Helppo, piparit

Parasta joulussa?
Joulun rauhallisuus ja samalla taas omalla tavallaan kunnon hälinä kun koko suku on koolla. Telkkarista näkyvät jouluaiheiset ohjelmat, joulusauna, kaikki, kuusen tuoksu jne.

Joululahjojen saaminen vai antaminen?
Ehkä viime vuosina antaminen on ollut paljon mukavampaa, ei sillä ettenkö tykkäisi niitä myös saada. :D

Pehmeät vai kovat paketit?
Kovat paketit on edelleen tosi kivoja, ellei pehmeät paketit ole harrastuksiin ym. liittyvää.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä
Jouluaattona. Joskus töiden puolesta on joutunut avaamaan joulupäivänä, mutta ei se ole läheskään sama asia.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?
Aito, tosin meillä on tekokuusi kun ei jouluna olla kotona.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?
Suomenkieliset

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?
Rennot juhlavaatteet

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?
Hyasintti, joulutähtikin on kyllä kaunis.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?
Sekä että. Miehen sisarusten kanssa tulee pelailtua lautapelejä, ja iltaisin katsotaan yleensä porukalla jokin elokuva.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Aamulla ensimmäisenä telkkarista näkymään joulupukin kuumalinja. Jos ei olla koristeltu äidin luona kuusta edellisenä iltana niin jouluaattoaamuna se koristellaan, samalla kun odotellaan saunan lämpenemistä. Käydään isomummulassa ja sieltä mennään miehen kotiin. Joka välissä syödään ja tosiaan se pukki käy isomummulassa tuomassa lahjat. :)

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?
Rennosti kotosalla, mutta kuten tänäkin jouluna, vietän joulupäivän töissä.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?
Melko heti joulun pyhien jälkeen. Laitan koristeet niin aikaisin ja on aivan ihana odottaa joulua, mutta sitten haluan kerätä kaiken mahdollisimman nopeasti pois kun joulu on oikeasti ohi.

Kumpi mielummin

Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista

Joulutee - Joulukahvi

Tekstiviesti - Joulukortti

Paljon lahjoja - Lahjaton joulu

Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja

Joulu kotona - Joulu muualla (esim. mummolla, Ruka, yms)

Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista

Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan

Töihinpaluu

Soittelin viime viikolla pitkästä aikaa työmaalle. On ollut tarkoitus käydä siellä, mutta kun tilanne on tämä, niin ei ole viitsinyt sinne asti lähteä. On vielä mietinnässä se, mihin aikaan kesästä olen palaamassa takaisin töihin. Kävimme kuitenkin vähän läpi asioita, että saa vähän osviittaa, miten kannattaa lomat ym. pitää.

Soittelin ensin pomolle ja mietittiin sitä töiden aloitusta. Tarkoituksena ei ole palata heti töihin täysiaikaisena, vaan haluan aloittaa vähän kevyemmin. Sovittiin että sopimusta jatketaan 100%, josta sitten anon 50% ja aloitan sillä työt, lopun ajan olen osittaisella hoitovapaalla. Tämä kuulosti minulle todella hyvältä, sillä kuitenkin pärjätään, eikä kuopuksen tarvitse olla niin paljon hoidossa, onhan hän vasta niin pieni vielä ensi kesänä. Jos nyt suoraan vaihtaisin työpaikkaa, niin tuskin saisin aloittaa puolikkaalla jne. vaan joutuisin täysipäiväisesti töihin. Päivätyö on haaveissa, mutta saa nähdä löytyykö sopivaa mistään.

Osastohoitajan kanssa sovittiin lomista, pidän ainakin pitämättömät 13 päivää heti vanhempainvapaan jälkeen ja hän katsoi, että mahdollisesti voisin olla juhannukseen asti lomalla. Näiden kanssa ei onneksi vielä mikään kiire ole päättää, miten tekee, mutta tarkoitus olisi tosiaan saada mahdollisimman hyvin ajoitettua työt ja lomat, ettei lasten tarvitsisi olla niin paljon kesällä hoidossa. Haluaisin suunnitella jo ensi kesää muutenkin, mutta minulla on niinkin pieni ongelma, etten ole saanut kalenteria! Olen aina tilannut tehyn kalenterin ja tilasin nytkin, mutta sitä ei ole tullut, pyysin uutta, mutta sitäkään ei ole vielä tullut, saa nähdä tuleeko koko kalenteria. Täytyy varmaan lähteä ostamaan kaupasta kalenteri, niin saa ruveta suunnittelemaan ensi vuotta.

Käyn nyt kuitenkin joulun aikaan muualla tekemässä pari vuoroa niin saa vähän taskurahaa kun ei tuo vanhempainraha kovin päätä huimaa. En ole muuten vielä sunnuntaisin ollut töissä kun ei ole ollut tarvetta niissä paikoissa, mihin olen ilmoittanut, että voin töitä tehdä. Ihan kiva päästä vähän töihin vaikka se onkin jouluna. Mutta tässä tapauksessa ihan mielellään otan vähän rahaa ja saan minä joulua kuitenkin viettää perheen kanssa myös.

4kk neuvola.

Meillä oli tänään 4kk lääkäri neuvola. Poika kasvaa hyvin, melkein yhtä matkaa kuin isoveljensä. Muutaman sentin on jäljessä ja painoa n 500g vähemmän, nyt oli taas tullut suhteessa yhtä paljon pituutta, kuin esikoisella tuli 3-4 kuukauden välissä. Käytiin läpi meidän imetystaivalta ja kuinka se loppui yhtäkkiä kuin seinään. Tähän lääkäri ei todennut oikein mitään, kuunteli vain ja nyökkäili. Ehkä hän ei sen kummemmin halunnut ottaa asiaan kantaa, eikä lähtenyt kyseenalaistamaan sitä, miten olemme toimineet. Toisaalta hyväkin, niin ei tarvinnut alkaa selittelemään. Kerroin kuitenkin neuvolatädille, miten meillä imetystaival tyssäsi kun lääkäriä se ei näyttänyt kiinnostavan. Vein myös voimavarakyselyn neuvolaan ja siinäkään ei noussut mitään hälyttävää esille, ei tosin sen kummemmin sitä edes käyty läpi.

Painosta ei tarvitse olla huolissaan, se nousee ja poika syö nyt paljon enemmän, mitä kuukausi sitten, pissaa ja kakkaa tulee. Painossa oli kuitenkin tullut pieni notkahdus ja vaikka nousee, niin mennyt käyrällä vähän alaspäin, mutta niin se meni esikoisellakin, jollain miinuskäyrällä. Kuopus on kuitenkin niin liikkuvaista sorttia, että vaikka syö nyt enemmän niin kuluttaakin enemmän ja näin ollen paino ei nouse niin paljoa. Joillakin on tilanne, ettei paino nouse ollenkaan. Toisaalta taas on hassua, että kuopus kuluttaa niin paljon, koska syö kuitenkin 120-160ml kerralla ja vähintään sen 7-8 kertaa vuorokaudessa.

Tämä neuvolalääkäri oli sellainen, kenestä en itse henkilökohtaisesti hirveästi tykkää. Olen asioinut hänen kanssaan terveyskeskuksen puolella ja aina on jäänyt jotenkin outo kuva koko lääkäristä. Huomasin mm. ettei hän kommunikoinut lapseni kanssa millään tavalla kun tutki kuopusta. Kyllä yleensä lääkärit on jotain sanoneet lapsellekin mutta tämä ei puhunut mitään. Muutenkin oli hyvin vähäsanainen, ei ottanut kantaa mihinkään. Vastaukset kysymyksiini antoi oma neuvolatäti. Aivan erilainen käynti oli, mitä viimeksi 2kk neuvolalääkärillä. Ei nyt huono kuva jäänyt sinänsä, lääkäri kertoi että kaikki on ok ja mistään ei tarvitse olla huolissaan, mutta sosiaalisia taitoja saisi kyllä harjoitella.