Yli kuukausi vierähtänyt varkain

Heipparallaa!

Huomasin tuossa että yli kuukausi on menny, enkä oo kirjotellu mitään. Miksikö? Ehkä siksikin, ettei vaan oo ollu mitään asiaa ja oon unohtanu blogin ihan täysin. Pari päivää sitte muistin käyä täällä pikaseen lukemassa seuraamiani blogeja, mutta sillon en kerenny ite mitään kirjotella.

Tää syksy on aina tämmöstä että ei oikein jaksa kiinnostaa mikään. Koulua oon käyny ja parasta aikaa on harjoittelu menossa. Oon huomannu taas ku illat alkaa pimeneen ja on tämmöstä hämärää ja jotenki kosteaa nii alkaa väsymys tulla. Nyt viikon aikana oikeastaan on tullu se väsymys taas ihan ryminällä, nukun yöt ihan ok, mutta silti vaan väsyttää koko ajan, eikä jaksa oikein kiinnostaa mikään. Kesäihminen ku oon nii syksy on karseeta. Mutta jospa tää tästä. Pitäs keksiä jotain kivaa tekemistä tai jotain nyt taas syksylle. Käydäänhän me jääkiekkoa kattomassa mutta ois silti kiva jos ois jotain muutaki.

Kavereita oon yrittäny nähellä. Kotipuolessaki pitäs käyä, ehkä me huomenna jopa mennään sinne yöksi ku ukko lähtee pitään taloa pystyssä. Ollaan kyllä yks yön seutu vaan. Ei kai siinä, palaillaan kunhan jaksaa keskittyä taas kirjottamiseen vähä enemmän.

2 viikkoa.

Oon nyt kaks viikkoa tehny pelkkää yövuoroa, vielä ois tämä viikko jäljellä, tai siis kaks yötä ois jäljellä. Mulla on nyt neljä yötä peräkkäin. Eilen en saanu kunnolla nukuttua, joten se vastaa heti tälle päivälle, pää oli aivan sairaan kipiä ku heräs. Nyt on vähä helpottanu ku otti lääkettä. Ei meillä toki mitään ihmeellistä töissä yöllä oo, joskus on vähä kiireisempää, joskus taas sitte tosi rauhallista. Tällä hetkellä ku on enempi porukkaa talossa nii toki myös työmäärä on isompi. Tuo valvominen tahtoo vaan olla rankkaa ku ei ihmistä oo miksikään yöeläjäksi tehty. Toki on myös helpompaa, ku tekee pelkästään yötä, nii ei tarvi heti aina rytmiä kääntää. Saa nähä miten käy viikonlopusta ku pitää rytmi kääntää takasi. Kouluki alkaa jo ens viikolla.

Paljo on ollu kaikkea kivaa nyt viikonloppuina, mulla sattu hyvin ku monta viikonlopppua ollu osittain vapaata noiden yövuorojen ansiosta. Oon kerenny käyä kaupungissa ja ja kotipuolessa ja kummipoikaaki kattomassa. Kavereitaki on tullu nähtyä. Myös meillä on ollu enempi säpinää, mitä yleensä. Meillä alko remontti viime viikolla, joten se nyt vähä tässä tympäsee. Tietenkään ku ei pysty ihan nii olemaan mitä kotona yleensä, ku makuuhuone on tyhjennetty ja olohuone on hävityksen vallassa nii ei hirveesti kiinnosta täällä sit mitään tehäkkään.

Oon myös harrastanu facessa huutokauppakirppareilla huutamista. Pari hyvää juttua oon sieltä saamassa, pari juttua oisin halunnu, mutta kilpahuutajat haluaa vissiin kans. Sitte mua ärsyttää yks huutaja ku kukaan ei oo huutanu niitä mun huutamia juttuja aikasemmin, mutta nyt ku mää huudan nii se yks rupeaa huutamaan varmaan ihan huutamisen ilosta vaan että saa vähä korkeammaksi hintoja. Se epäilyttää että onko hänellä just kyseisille tavaroille tarvetta ku ne on kerenny olla jo huudettavana hyvän tovin, ite ku vasta liittyny ryhmiin nii huudan sitte vaan tarpeellista. Osa niistä ois ihan koulujuttuihin nii epäilen että joku eläkkeellä oleva ei hirveesti niitä tarvi. Rasittavai, tympäsee. :D

Ostin sitte myös Siuntio silosäkeen tarinat netistä, oli ihan pakko ku mää oon halunnu tuota kirjaa. :) En oo vaan kerenny vielä perehtyä kirjaan paremmin, ku on yks toinen hyvä kirja kesken ja ajattelin sen lukea rauhassa loppuun. Että ihan perusjuttuja täällä.

Minihame on hieno keksintö

Mun ainoo vapaapäivä on tänään. Nukuin ensinnäki pitkään, heräsin vasta yheltätoista. Olo oliki sit semmonen että tiesi nukkuneensa liikaa... Tosin, kattelin vielä 1 aikaan kelloa, että ei sitä nyt niin montaa tuntia tullu nukuttua... Mietiskelin aamukahvia pihalla juodessa, että pitäsköhän lähtä käymään kauppakeskuksessa kattomassa vieläkö siellä ois alennusmyynnit menossa ja löytäis jotain. En sitte jaksanu lähtä ku on sen verran lämmintä. Säästypähän bensat ja sain ottaa kauemmin aurinkoa. Yritän saada noita ihania rajoja pois tuolta selästä ku tänä kesänä on vähä väri ottanu ihoon...

Mietiskelin sitte että pitäs lähtä kylällä kuitenki käymään. Tiesin että mulla on tullu yhet ihanat tightsit postiin. Tilasin semmoset farkun näköset. Vetäsin oikein minihameen päälle ja ulkomailta ostamani neonvihreän topin päälle. Laitoinpa vielä maanantaina ostamani uudet ihanat kengät jalkaan ja lähin kylille. :) Huomasin että mihihame näyttää kääntävän katseita. Monet autoilijatki katto siinä ku kylällä kävelin ja tietenki piti vähä seurata että kattooko ihmiset, kattohan ne. :D Huvitti ihan, ja kaikki varmasti on sen minihameen ansiota, koska en usko että muuten kattelisivat... Piti käyä ruokakaupassaki nii kyllähän tuota sielläki tuijottelijoita oli. Mää kuitenki oon semmonen että uskallan minihameessaki kulkea, ihan sama kunhan vaan tuntee ittesä semmoseksi ku on. Ja kannan minihameet kyllä ylpeänä päälläni. :D

Vapaapäiviä.

Paria vapaata oon tässä nyt vietelly. Eilinen meni aika pitkälti yhtä tutoriaalia väsätessä, enkä kuitenkaan saanu ku jonku kolme sivua tekstiä aikaseksi. Meinas paniikki iskeä ku luokkakaveri oli kuulemma 7 sivua tehny. No, meillä pääsee kattoon niitä tekeleitä koko meijän ryhmä, nii eipä siinä ollu ku joku 4 sivua ihan asiatekstiä, jos määki ottasin kaikki sisältö ja lähdeviitesivut mukaan nii kyllä mullaki ois 7 sivua tekstiä. :D No joo, tänään tein kans joitain tehtäviä. Pitäs loppuviikosta malttaa sitte vielä lukea tentteihin, ei kyllä nappaa yhtään. Kolme vai neljäkö tenttiä meillä on ens viikolla, yks niistä on anatomia, saa nähä miten seki menee, huoh.

Oon mää sitte tehny jotain kivaaki, pelasin simssiä ja oon kattonu poliisien kotihälyytyksiä. Ja yhtä sarjaa kattoin eilen. Ja tietenki jääkiekon mm kisoja pitää seurata! Tänään onki seuraava peli. :)

Eilen sato koko päivän vettä, joten tänään ajattelin sitte käyä pyöräilemässä ku kuitenki välillä aurinko paisto, vaikka pilvistä aika pitkälti onki ollu. Kylmä meinas olla... Ajelin tuolla kylän ulkopuolella ja etin mäkejä nii sai vähä sykettäki nostettua enemmän, meinas pikkusen olla maitohapoilla jalat ku pääsin kaupan pihaan. Ei siinä, taispa pienimuotonen nestehukkaki tulla ku meinasin pyörtyä kassalle. :D Onneksi sen verran tuntee tuota omaa kehoa, kuulostelin sitä kauppaan mennessä ja anto vähä osviittaa että pitäs jonku näköstä nesteytystä saaha. Ostin sitte semmosen trip mehun nii saa vähä sokeriaki siitä samalla, helpottiki se heti. Ei tarvinnu ku istua sen verran että sai mehun juotua nii pysty lähtä taas liikenteeseen. Voin vaan kuvitella miltä oon näyttäny, varmaanki melko kalpealta, ku seisoin siinä kassalla ja kädet tärisi aivan hulluna ja päässä pyöri ja tuntu että taju lähtee samantien, onneksi ei lähteny ja kerkesin istumaan. En mää nyt aatellu että ihan noin piippuun itteni vejin. :D Mutta sehän tuleeki hiukan jälkikäteen suorituksen jälkeen.

Aurinkooo...

Moi.

NYt on tää koko viikko ollu aurinkoista, ja siihen nähen, kuin alussa toukokuu vasta on, aivan tosi lämmintä! :) Mää tykkään! Ekat auringot otin eilen, en kyllä ollu pihalla ku jonku puoli tuntia mutta silti. Tuuli meinas välillä olla vähä viileä mutta ku sitä ei ollu nii hyvin tarkeni t-paidalla ja capreilla. Lähes 20 asteeseen on lämpötila noussu, ja tietenki auringossa vielä lämpimämpää! Mietiskelin vaan että onkohan se Suomen kesä sitte tässä... Ens viikolla tulee kuitenki taas jotku sateet ja se oli siinä sitte.

Saiskohan tuota ukkoa höynäytettyä että lähtiski jo tänä iltana kotikonnuille kattoon vanhempia. Tarkotus ois viikonloppu viettää siellä ku äitienpäiväki on sunnuntaina. Kerranki sattu mullekki äitienpäivä vapaata. En tiiä millon ois viimeksi äitienpäivä ollu ihan vaan vapaata, siitä tuliki mieleen että pitäs äitille korttiki tehä, mää en semmosiin tuhlaa rahaa ku osaan sen verran mielenkiintosia kortteja itekki tehä. :D

Ei muuta ku kortin tekoon siis...

Syksy, missä kevät ja kesä?

Oon yrittäny olla rauhallinen tämän sään suhteen, mutta tänään ku ajelin koulusta kotia nii rupes nii paljo nyppiin tuo ilima että ei oo tosikaan!!! Siis niin harmaata tuolla pihalla että ei ees tietä erottanu ku nii harmaata oli! Ja vettä tuli kaatamalla melkein koko matkan, välillä tihuuttamalla ja välillä sitte taas kaatamalla. Onhan seki toki vaihtelua... Talavella aattelin että ihanaa ku tää ei kestä nii kauaa ja kesä tulee kohta, mutta miten kävi. Talavi hyppäski suoraan syksyyn! Talavi ja syksy on semmosta aikaa, mitä mää inhoan yli kaiken! Syksyllä sattaa vaan vettä ja on harmaata ja pimiää. Talavi on kylymä ja pimiä, paitsi että eihän talaviakaan oo enää ku 4 kuukautta ja syksyä on loput 8 kuukautta. Viime syksyki oli aivan kamala ku vettä sato joulukuuhun asti, kylymää ja märkää. Kesä meni takki päällä ku maksimilämpötila oli jotain +15. Ennen on kuitenki keväällä paistanu aurinko, vaikkei ehkä nii lämmintä ookkaan ollu. Nyt näyttää siltä että sitä kevättäkään ei enää tuu, vaan koko ajan sattaa vaan vettä, vettä, VETTÄ!!!! Mistä sitä riittääki? Joka paikka tulvii ja joka paikka on märkänä ja sukat saa vaihtaa sata kertaa päivässä jos ulkona käy ja eipä hirviästi kyllä viiti ulos nokkaansa pistää.

Mää rakastan kesää ja tykkään keväästä ku alkaa paikat vihertään talven jäleltä. Mutta nyt, ei saa siitäkään ees nauttia. Ja kaipaan sitä lämpöä, toissakesänä oli oikein helleaalto ja se oli aivan ihanaa! Vaikka täällähän se kuumuus on niin kuumaa ja pistävää mitä esim. Kreikassa, että ei viiti kovin kauaa pihalla olla kerralla, mutta olipahan lämmintä, nyt saa villasukat jalassa ja hyvä ettei ulkovaatteet päällä olla sisälläki...

kyllä pitää kohta alkaa vakavasti miettiin että jos muuttas ulukomaille, en mää kestä tätä Suomen ilmastoa ku tämä on tämmönen, ei oo mun juttu! Kyllä ne ulukomaillaki hoitajia tarviipi.

Surun kyyneleitä

Paljon on mahtunu taas tähänki viikkoon, ja viime viikkoon. Viime perjantai oli melko rankka. Pääsin käymään teholla. Toisaalta ois varmaan opiskelijana tosi mielenkiintoista olla siellä ja oppis varmasti tosi paljon, mutta onhan se rankka paikka... En oo ikinä ennen käyny (onneksi ei oo ollu kukaan nii huonossa kunnossa että ois pitäny mennä).

Miten kohtaat omaisen, joka tietää että hänen rakkaansa kuolee kohta? Miten pystyt säilyttämään ammatillisuutesi siinä kohtaa, kun näet huolestuneet ja itkevät ihmiset? Kaikki me täältä joskus lähdetään, mutta silti se tuntuu vaikealta ymmärtää.

Tai miten kohdata omainen, joka on aivan romuna, eikä tiedä milloin hänen rakkaansa selviää, vai selviääkö? Voitko sanoa että ei tässä ole mitään hätää, katsotaan ja annetaan ajan kulua.

Toivon, että opiskelun aikana tulisi vastaan näitä tilanteita. En nyt toki toivo kenenkään kuolemaa, mutta olisi hyvä kohdata omaisia, joilla on paha olla. Joskus tuntuu pahalta ajatella sitä, kuinka itsekäs ihminen sitä on, tai on ollut. Miksei ole tuntenut mitään, vaikka pitäisi. Voinko minä ammattilaisena tuntea mitään, jos en  työn ulkopuolella tunne? Nämä on taas näitä ikuisuuskysymyksiä.

Mutta siis, tuntui aika järisyttävältä, kamalalta, huolestuttavalta nähdä ihmisiä, jotka kirjaimellisesti taistelee hengestään. Kyllähän mää tiesin että teholla olevat ihmiset on hengenvaarassa. Mutta nyt kun sen näki ihan omin silmin... Pisti miettimään. Hatunnoston paikka niille, jotka siellä on töissä, ei meikäläisen ammattitaito ainakaan tällä hetkellä riittäs siihen. No, enhän mää vielä mikään sairaanhoitaja ookkaan.

Ja kuinka erilainen paikka se on normi osastoon verrattuna, on letkua ja laitteita ja monitoria, vaikka minkälaisia. Onneksi on, voidaan seurata ihmisen elintoimintoja koko ajan. Huh. Mutta, vaikka eka kerta tältä tuntuikin, niin voisin mennä uudestaan.

Kuolema. Mitä se on?

Ajatuksena se voi olla mitä vaan. Taivaaseen pääsyä, uudelleen syntymistä, pelkkää tyhjää, ihan niinkuin nukkuisi, joillekkin rangaistus, joillekki helpotus. Ehkä se on vain sitä pelkkää tyhjää.

Mutta toisaalta taas tuntuu kivalta ajatella että itelle läheiset ihmiset kattelee tuolta  taivaasta meitä. Mutta sitte taas en halua ajatella että kaikki ihmiset sinne pääsee. Kaikki ihmiset ei ansaitse päästä sinne.

Pelkään sitä, kuolemaa.

Toivottavasti elän vanhaksi ja pystyisin käymään itseni kanssa tämän asian läpi ja tulemaan sinuiksi asian kanssa. Ajatus siitä, ettet ole enää ikinä olemassa, tuntuu kamalalta! En halua! Ei enää elämää, ei mitään. Kun täällä on kerran eletty niin se siitä, kaikki on loppu. Mitä järkeä siinä ees on? Miksi on ees keksitty tämmönen. Elämä.

Näin netissä videon saksalaisesta papasta, joka pyysi aina tyttären perhettä jouluksi luokseen. Perhe ei ikinä tullut, oli vain pappa yksin. Joka joulu, yksin. Näin joulun alla tuntuu kamalalta ajatella että vanhat ihmiset ovat jouluna yksin, kun omat lapset on omien perheidensä kanssa, eikä vanhalle papalle ole aikaa.

Kyyneleethän siinä poskille vierähti videota katsoessa.
Nousi itellä syyllisyys, huono omatunto pintaan. 

Lopulta pappa päätti sitten lähettää kirjeen tyttärelleen. Kirjeessä oli kutsu hautajaisiin. Papan hautajaisiin. Se sai kokoontumaan kaikki paikalle ja pappa oli järjestänyt heille yllätyksen. Pöytä oli koristeltu ja hyvää ruokaa tarjolla.