Väliaikatietoja!

Hei, ajattelin näin illan kähmässä tulla pikaisesti tänne vain kirjoittamaan, että tällä hetkellä on kolme isompaa postausta työn alla, joten hetki menee, ennen kuin saan mitään tänne julkaistua. Parhaani mukaan yritän saada noita postauksia valmiiksi, mutta aina myös vähän fiiliksen mukaan niitä kirjoittelen, mikä aihe on mietityttänyt minäkin päivänä kaikista eniten. Useampi aihe siis vaiheessa, niin ei viitsi kesken kirjoituksen niitäkään julkaista.

Mutta siis! Olkaa kuulolla, lähiaikoina kuitenkin tulossa näitä isompia postauksia, yllättäen kaikki on raskauteen liittyvää, mutta kuitenkin. Yritän kirjoitella myös muista aiheista, mutta elämä pyörii aikalailla tämän raskauden ja vajaa neljä vuotiaan ympärillä, joten ne on nyt niitä aiheita, joista haluan kirjoittaa. Hiljaiseloa siis senkin suhteen, kun kirjoitukset vievät tällä hetkellä aikaa, ja aikaa ei aina tahdo olla. Toki välillä unohdan koko blogin tyystin ja senkin takia on tullut kirjoiteltua viime aikoina todella vähän, aikaisempiin vuosiinkin verrattuna.

Hyvää äitienpäivää näin ennakkoon kaikille äideille ja tuleville äideille! <3

Mitä meinaatte antaa omille äideille lahjaksi?

Raskausdiabetes

Ajattelin kirjoitella nyt vähän tuosta raskausdiabeteksesta ja miten se minulla on käyttäytynyt tässä viikon aikana. Lähtökohtahan siis on että paastoarvot pitäisi olla alle 5.5 ja tunti ruokailusta verensokerin pitäisi olla alle 7.8. Minun taipaleeni on vielä alussa, joten varmasi tulen kirjoittamaan tästä aiheesta useampaankin kertaan. Ja huom! Tämä on vain minun kokemukseni, muilla voi mennä ihan eritavalla, mutta jospa tästäkin olisi apua jollekin ja saa itsekin purkaa vähän ajatuksia. Radi tosiaan diagnosoitiin viime viikolla, paastoarvo oli juuri pykälässä, 5.3 ja tuomio tuli. Pääsin käymään diabeteshoitajalla ja sain ohjeita, miten lähteä hoitamaan koko diabetesta.

Tällä hetkellä tavoite on, että mittaan kaksi kertaa viikossa 4-6 kertaa päivässä verensokereita. Paastoverensokerin aina aamulla ensimmäisenä ja tunti ruokailujen jälkeen. Ekana päivänä mittailin myös ennen ruokaa, ja osa haluaakin että näin tehdään, mutta itse en tällä hetkellä sitä koe tarpeelliseksi, koska noissa arvoissa ei ollut mitään ongelmaa. Eikä minulla muutenkaan ole ollut ongelmaa noiden ruokailujen jälkeisissä arvoissa. Korkein arvo tähän mennessä on ollut 7.0. Päivällä menee siis hyvin, eikä ole ainakaan vielä ollut vaikutusta sillä, mitä on syönyt.

Eniten päänvaivaa aiheuttaa paastoverensokerit. Ne on koko ajan koholla, olen neljänä aamuna ottanut verensokerin, joista vain yksi on ollut alle sallitun rajan. Luulen, että tästä otetaan neuvolassa kiinni ja joudun jatkoseurantaan ja aloittamaan sen lääkityksen. Kokeilussahan toki vielä on, että saako sitä verensokeria jotenkin laskettua, mutta epäilen. Ihan sama mitä on syönyt niin silti on liian korkea. 5.6-5.9 ollut sokerit. Mm. eilen illalla söin sen verran tuhdin päivällisen ja olin niin väsynyt, etten jaksanut enää iltapalaa syödä ja paasto oli 12 tuntia, silti aamulla verensokeri oli 5.6. Jos paasto on ollut vain 10 tuntia, sokeri on korkeampi. Sitä en osaa sanoa, että jos paasto olisi lyhyempi, mitä verensokeri silloin näyttää, pitäisi joskus mitata ihan mielenkiinnosta, kuitenkin tulee käytyä aamuyöstä jossain vaiheessa vessassa niin samalla voisi sokerinkin katsoa. 

Eniten tuossa paastoverensokerissa aiheuttaa hämmennystä se, että mittauksen jälkeen kotona syön heti aamupalan, puuroa, jogurttia ja kahvia tms. ja siitä tunnin päästä verensokeri on matalampi kuin paasto. En oikein ymmärrä tätä, koska kaiken järjen mukaan verensokerin pitäisi nousta, kun on syönyt ja olla juurikin korkeimmillaan tunnin päästä ruokailusta, niin minulla se on kerennyt laskea jo matalammalle, mitä itse paasto... Joten täytyy siellä elimistössä jokin pelata kun saa ne sokerit niin nopeasti alas. Aion tätä kysyä neuvolasta, koska en ole törmännyt tällaiseen tilanteeseen lähihoitaja- tai sairaanhoitajaurani aikana. Tokikaan en ole raskaana olevia hoitanut ja näyttää siltä että raskaana ollessa voi elimistökin tehdä vähän mitä sattuu.

Muutoksia ruokavalioon on tullut vähän, juuston jätin nyt hetkellisesti kokonaan pois ja herkkuja olen vähentänyt reilusti. Annoskoot on pysyneet suhteellisen samana, mutta olen pyrkinyt lisäämään kasviksia ja välipalat olen lisännyt ruokavalioon, ettei iltaisin tulisi syötyä niin hirveästi. Katsotaan nyt täytyykö vielä jotain muutoksia tehdä, mutta en oikein tiedä, mitä lähtisi muuttamaan, kun tosiaan noissa päiväarvoissa ei ole ollut mitään ongelmaa, vaan ongelmaksi on muodostunut nuo paastosokerit. Katsellaan mitä neuvolassa sanovat ja miten tästä jatketaan.

Supistuksia ym.

Kerkesin edellisessä postauksessa iloita siitä, että on mennyt ihan tasaisesti nyt viime aikoina. No, siitä seuraavana päivänä alkoikin sitten reippaat harjoitussupistukset ja paineen tunne taas alavatsalla. Harjoitussupistuksia jatkui 3 päivää niin, että ne haittasivat normaalia arkipäiväistä elämää. Ei tarvinnut kun ylös nousta ja heti rupesi supistamaan, vatsa meni kivikovaksi, eikä koko lauantai päivänä pystynyt oikeastaan liikkumaan mihinkään. Sunnuntaina kävin töissä, mutta eihän siitä tahtonut mitään tulla ja todella hankala työpäivä oli. Onneksi oli työkaverit taas apuna, iso apu heistä on ollutkin tässä matkan varrella. Ja turhauttaa sekin, kun ei pysty omaa työtään tekemään niin täydellä teholla kun haluaisi, ja tulee tunne, että työt on jääneet nyt vajavaisiksi oman voinnin vuoksi. Onneksi maanantaina oli sokerirasituksen yhteydessä myös neuvola. Kerroin neuvolassa tilanteesta ja pääsinkin vielä samana päivänä lääkäriin. Kaikki oli muuten ok, mutta oli vähän lämpöä jne. niin kävin vielä verikokeissa ja sain lähetteen pissanäytteeseen. Konrtolliverikokeet piti ottaa muutaman päivän sisällä ja niissä kävinkin sitten jo heti seuraavana päivänä.

Tänään soittivat neuvolasta ja harmikseni tuli raskausdiabetes diagnoosi. Lääkäri kerkesi maanantaina jo sanoa että verensokerit on ok, että näiden pohjalta ei tarvitse mitään jatkotoimenpiteitä, joten kerkesin jo iloita ettei sitä diagnoosia tullutkaan. Raja-arvo on siis paastossa 5,3 ja 1h 10 ja 2h 8,6, mikäli noista yksinkin arvo on tuossa rajalla tai yli, niin on raskausdiabetes. Minulla kävi niin huono tuuri että juurikin tuo paastoarvo oli tuon 5,3 joten radi napsahti heti.

Eniten tässä ärsyttää nyt se, kun muut arvot oli ok ja kun paasto sokeri oli juuri tuon, niin nyt joutuu sitten seurailemaan verensokereita koko ajan. Ja jos arvot pysyy vielä hallinnassa niin niin, sanotusti ihan turhaan, vain tuon yhden arvon takia!! Kyllä ärsyttää, olisi nyt ollut edes kunnolla koholla niin olisi tähän hommaan joku oikea syy. Eipä sillä, jos ne arvot lähtee nousuun niin saadaan ne nyt äkkiä kiinni, mutta epäilen kyllä. Eniten tässä häiritsee se, kun olen niin piikkikammoinen että nuo piikitykset on yhtä tuskaa, asiaa kuitenkin helpottaa se, että mieluummin pistän itse itseäni, kuin että annan jonkun toisen pistää. Toki, jos arvot lähtee nousuun ja joutuu esimerkiksi insuliinia pistämään niin tottakai tähän ryhdyn, kyse on kuitenkin vauvan hyvinvoinnista ja teen kaikkeni, että vauvalla on kaikki hyvin. Silti on pitänyt tämä päivä nyt vähän makustella asiaa ja käydä tätä asiaa päässä läpi. Sairaanhoitajana tiedän kuinka tärkeää se seuranta on ja että kaikki pysyy kunnossa, mutta jos tästä nyt tulee oikeasti turhaa vaivaa raskauden loppuun asti nii kyllä turhauttaa.

Miniloma

Käytiin perheen kanssa minilomalla, meillä oli myös äitini mukana. Oli kiva irtiotto arjesta näin keskellä viikkoa, ei ollut ruuhkaa missään ja sai ihan rauhassa lomailla. Käytiin eläinpuistossa, paistettiin makkaraa, lämmitettiin joka ilta sauna. Oli tosi mukava käydä vähän mökkeilemässä. Huominen olisi vielä vapaata ja sitten pitäisi taas asennoitua työntekoon ja normaaliin arkeen.

Masu kasvaa kovaa vauhtia. Rv 23 menossa. Yli puolen välin. Toivottavasti loppuaika menisi hieman nopeampaa, mitä nyt on aika mennyt. Kolotuksineen kaikkineen. Onneksi nyt on päässyt jo vähän liikenteeseen, ettei ole tarvinnut aivan paikoilleen jäädä. Potkut tuntuu jo hyvin ja muutkin tuntevat potkut jo vatsan päältä. Konkretisoituu muillekin, että jokin pieni eläjä siellä masussa on.

Muuten on mennyt nyt viime aikoina ihan tasaisesti. Päivittelen sosiaalista mediaa päivittäin, joskus kun on kiirettä töissä niin ei jaksa enää työpäivän jälkeen päivitellä mitään, mutta aikalailla päivittäin some on kuitenkin menossa mukana, joskus tuntuu että vähän liiankin kanssa, mutta sinne on kiva päivitellä kuulumisia ja mitä kaikkea päivien aikana tehdään. Sitten kun vauva syntyy, niin todennäköisesti somen käyttö vähenee vähäksi aikaa melko reilusti.

Pääsiäinen

Pääsiäistä vietetään parasta aikaa. Kerkesin pitää neljä päivää vapaata ennen pääsiäistä. Käytiin isomummua moikkaamassa ja oltiin yötä. Välillä on kiva käydä noita yhden yön reissuja jossain, useampia öitä en välitä olla kun ei saa kunnolla nukuttua. Sain vaihdettua perjantaille työvuoron, joten oon koko pääsiäisen töissä ja saan neljän päivän aikana kaikista vuoroista tuplapalkan. Eilinen tais olla aattokorvaus, mutta joku tais sanoa että se on lähestulkoon sama kuin sunnuntailisä.

Kunto on ollut vähän vaihteleva. Välillä liitoskivut on olleet todella kovia ja tuntuu ettei voi istua, seistä, eikä maata. Vähän aikaa pystyy aina olemaan jossain kohti, mutta sitten saa taas vaihtaa asentoa tai lähteä liikenteeseen. Supistuksia tulee välillä aika herkästi, varsinkin töissä, jos joutuu potilaita siirtämään sängyssä tai jos joutuu paljon kyykkäämään. Turvotusta oli myös toissapäivänä ihan hirveästi. Onneksi se kuitenki jo helpotti.

Löysin instagramista taas erilaisia rentoutus ja venytys ohjeita niin kokeilin niitä jo näin aamupäivästä. Tuntui ihan hyvälle, katsotaan mitä kroppa sanoo huomenna, tai iltavuoro jälkeen. Kuitenkin pikkuhiljaa kaikki on parempaan päin, toivottavasti nyt jatkuukin näin.

Vuosipäivä ja parisuhde

Meillä oli miehen kanssa vuosipäivä eilen. Ei mitenkään erityisesti sitä juhlittu, kun ei ollut edes pyöreitä vuosia. Kuitenkin on ihan mukava laskeskella noita yhteisiä vuosia, joita on tullut jo kuljettua. On hyvä välillä pysähtyä miettimään jo elettyä elämää ja miettiä, mistä kaikesta sitä on yli päässyt ja mitä kaikkea on yhdessä koettu. Niin niitä alamäkiä kuin ylämäkiäkin. Minäkin olin vielä alaikäinen, kun ruvettiin seurustelemaan. Tosin kesällä täytin jo 18, mutta siltikin, nuorena sitä on tuon elämänkumppanin löytänyt. Tai toivottavasti kestää koko loppuelämän tämä suhde.

Monella ne tiet erkanevat jossain vaiheessa, varsinkin jos on tosi nuorena alkanut seurustelemaan. Meillä on käynyt siinä hyvä tuuri, että ollaan kasvettu yhdessä ja mitä pidemmälle tätä elämää on eletty, niin arvot eivät ole muuttuneet, tai ne on kasvaneet myös siinä yhdessä, eikä toisen arvot hirveästi eroa toisen arvoista. Jos ne eivät kohtaisi, niin siinä olisi ehkä yksi syy, miksi oltaisiin jo erottu. Onhan meilläkin riitoja, mutta ne eivät ole olleet mitään isoja. Lähinnä sellaisia, kun itse on todella väsynyt ja tuntuu, ettei toinen tee työn lisäksi esimerkiksi kotona mitään, niin se ärsyttää. Varsinki jos toinen tietää, että itse on kipeä tai ei pysty kunnolla niitä hommia tekemään, niin siltikään ei voi auttaa. Puhuminen ei aina auta, välillä ne puheet menee kuin kuuroille korville, sitäkin on koitettu.

On tullut nähtyä monia pariskuntia, jotka pitkänkin ajan jälkeen eroavat ja osa eroista tulee jopa yllätyksenä, mutta siinäkin huomaa sen, ettei tilanne näy välttämättä päällepäin. Toisaalta se on surullista, jos ei pysty esimerkiksi puhumaan asiasta, jos asiat on huonosti, niin niitä olisi hyvä jonkun kanssa purkaa.  Joskus se puhuminen jopa auttaa ja voi saada, jos haluaa, niin sen ulkopuolisen näkökulman ja voi katsoa asioita myös vähän eri kantilta. Yleensä sitä sokeutuu siihen omaan ajattelu tai näkötapaan, eikä osaakaan katsoa miltään muulta suunnalta asiaa.

En tiedä mistä tällainen julkaisu sai alkunsa, mutta onpahan kirjoitettu jotain taas vähäksi aikaa. Täällä kuitenkin elellään ihan rauhallista elämää, aurinko paistaa ja kaikki on pääpiirteissään kuitenkin hyvin.

Rv 18

Raskausviikko 18 menossa, tarkemmin 17+4. Hyvin vaiherikkaita on ollut tässä nämä viikot. Loukkasin tosiaan selkäni helmikuun puolella ja sitä parantelin reilun viikon verran. Otin ihan levon kannalta ensimmäiset päivät ja lopetin kävelyn ym. kokonaan, koska tuntui, että ne vain pahensi selkäkipua. Sain myös pari kertaa rusautettua selkää, niin pahalta kuin se kuulostaakin, ja tuntui että se helpotti. Olisiko selässä ollut sitten jotain lukkoja ja hermopinteitä, jotka vaikuttivat sitten mm. oikeaan jalkaan, kun se tahtoi välillä pettää alta. No, lopputulema kuitenkin on se että selkä on taas kunnossa. Kerkesin tuossa myös miettiä, että voisiko yliliikkuvat niveleni vaikuttaa selkään ja muutenkin siihen kun paikat alkaa löystyä, mutta nyt kun selkä kuitenkin tuli kuntoon niin tuskin on noista nivelistä johtuvaa, koska olisi kai se jatkunut pidempään. Onneksi ei jatkunut ja nyt pääsee taas liikkumaan normaalisti.

Olen tuon selkäepisodin jälkeen ollut jo töissä ja olihan kiva olla töissä ilman kipuja ja sai keskittyä olennaiseen, eli toisten auttamiseen. Mikään ei tunnu niin kamalalta kuin se, ettet pysty tekemään työtäsi kunnolla kun itsellä ei ole paikat kunnossa ja joutui enemmän keskittymään itseensä, että selviää koko työvuorosta. Toki, en ole kyllä ollut kun vasta kaksi päivää töissä, nyt on taas 6 päivän vapaa menossa, huominen on vielä vapaata ja sitten pariksi päiväksi töihin. Onneksi ei ole mitään pitkiä putkia, niin kerkeää huokaista aina välissä.

Nukkuminen oli myös todella haastavaa viime viikkoina, tuntui että paikat vaan puutuivat yön aikana ja kivut herättivät parin tunnin välein. Välillä joutui nousemaan ylös asti että sain kivun ns. laukeamaan ja pääsi takaisin nukkumaan. Hyvää asentoa ei ole tahtonut löytyä, vaikka kuinka on itseä yrittänyt tukea tyynyillä ym. Nyt yölliset kivut ovat kuitenkin hellittäneet ja suurimmaksi osaksi saa yön nukuttua. Edelleenkin heräilen vessaan muutaman kerran yössä, mutta muuten yöt eivät ole enää nii hirveää tuskaa.

Vatsa kasvaa kovaa vauhtia. Sitä en tiedä, johtuuko tämän hetkiset kivut kohdun kasvusta ja paikkojen löystymisestä, vai mistä. Tällä hetkellä kuitenkin tuolla alavatsalla/ häpyliitoksen seutuvilla on kipua ja painetta, joka provosoituu liikkuessa. Välillä on hyviä päiviä, mutta esimerkiksi eilinen oli nii kipeä päivä että tuntui, ettei tahtonut liikkeelle päästä. Eilen paineen tunne oli koko ajan läsnä ja se tuntui todella epämiellyttävältä. Tottakai sitä rupeaa sitten myös miettimään, että onko kaikki ok, ja rupeaako paikat kypsymään liian nopeaa. En tiedä. Toissapäivänä kävin kävelyllä ja sinnillä pienen lenkin tein, vaikka koko matkan olikin epämiellyttävä tunne, en tiedä olisiko kannattanut. Tänään kävin myös kävelyllä, mutta nyt ei kävely tuntunut niin pahalta. Jossain vaiheessa matkaa rupesi vähän tuntumaan. Loppupäivän olenkin sitten viettänyt ihan levätessä. Otin testiin myös tukivyön ja täytyy ainakin töihin se sitten taas laittaa, jos antaisi vähän enemmän tukea tuolle vatsalle. Ajattelin ottaa asian torstaina puheeksi neuvolassa, mikäli ei tässä parin päivän aikana oleellisesti pahene. Jotenkin tuntuu vain, ettei haluaisi koko ajan olla yhteydessä sinnekkään kun joka viikko jotain ongelmaa ollut, ja välillä tuntunut ettei saa apua vaikka kuinka yrittää. Mutta näin. Jossain vaiheessa palailen taas kirjoitusten pariin tänne.