Mitä meille kuuluu?

Monet ovat kyselleet, mitä meille kuuluu?

Ajattelin nyt kertoa ihan blogissakin vähän tarkemmin kuulumisia, mitä meille kuuluu tällä hetkellä. Kaikin puolin meille kuuluu ihan hyvää ja tasaista. Perhe elämä pyörii normaalisti ja ollaan molemmat töissä normaalisti. Kumpikaan meistä ei pysty tekemään etätöitä, joten ei ole tämäkään korona siihen suhteen vaikuttanut ollenkaan. Aikalailla normaalia elämää ollaan elelty sen suhteen. Tykkään edelleenkin kovasti kiertää kirppareita, tosin kovin on ollut tyhjiä pöytiä kirppareilla, joten vähän on ollut ostettavaa. Nyt odotellaan kovasti, josko täällä meilläkin aukeaisi uimahalli, niin päästäisiin uimaan. Kirjastossa on ollut tarkoitus käydä, mutta sielläkin on ollut käynti ns. rajoitettua, eli ei ole voinut jäädä sinne, vaan on pitänyt käydä vain lainaamassa kirjat, joten en ole lapsen kanssa halunnut mennä, koska hän haluaisi kuitenkin katsella rauhassa kirjoja.

Jotenkin tuo ajantaju menee välillä ihan ohi. Tätä blogiakin pitäessä tuntuu, että vastahan minä tänne kirjoittelin jotain kuulumisia tai muuta ja kun katson edellisen postauksen ajankohtaa, niin siitä onkin vierähtänyt jo kuukausi, ellei enemmänkin. Yleensä näin kun olen yksin kotona, niin on enemmän aikaa jäsennellä asioita ja kerkeää ajatellakin, mitä kirjoittaa. Toisaalta, välillä ei ole ollut kyllä edes mielenkiintoa kirjoittaa, kun ei viitsi samoja asioita koko aikaa toistaa.

Tänään on äitienpäivä kun tätä osaa blogitekstistä kirjoitan. Miesväki on mummulassa viettämässä äitienpäivää, tulevat toki tänään kotiin, niin keretään perheenkin kesken viettää äitienpäivää. Ajattelin tehdä lättyjä kerman ja jäätelön kera, koska meillä ei ole kakkua, enkä kakusta niin paljon välitä, että kehtaisin sellaisen meille ostaa, saatikka tehdä itse. Itse olin pojan kanssa jo perjantain ja lauantain välisen yön viettämässä oman äitini luona ja vietettiin laatuaikaa myös muiden sukulaisten kanssa, joten nyt äitienpäivänä on omaa aikaa ja minusta tämäkin on hyvä tapa viettää äitienpäivää, saa vähän rauhoittua ja tehdä niitä asioita kotona, mitä itse haluaa. Harvoin saa olla kotona ihan rauhassa, ilman että tarvitsee kohta lähteä töihin, tai tulla työpäivän jälkeen tyhjään kotiin, koska ei työpäivän jälkeen tahdo jaksaa tehdä enää mitään erikoista kuin olla vaan.

Olo on tosiaan ollut parempi taas kuin pitkään aikaan. Toki on todella huonojakin päiviä, tuntuu ettei pääse liikenteeseen ja joka paikkaa kolottaa, mutta onneksi yleensä seuraava päivä on jo parempi. Harjoitussupistuksia tulee, mutta ei niin paljoa aikaisempaan verrattuna. On myös päiviä, ettei harjoitussupistuksia tule ollenkaan. Yöt on edelleen hankalia, nukun yleensä kyljellään, mutta tulen nykyään niin kipeäksi kylkiasennossa, vaikka tuen itseäni tyynyillä, että jossain vaiheessa on ollut pakko kääntyä selälleen. Selälleen olen saanutkin nukuttua paremmin, kunhan ensin pääsisi nukkumaan, mutta en jostain syystä oikein osaa nukkua selälläni. 

Olen aloitellut vanhaa harrastustani uudestaan, pyöräilyä. Kun tuo liikkuminen on muuten välillä hankalaa, niin pyörällä pääsee kuitenkin liikkumaan ja saa vähän liikuntaakin samalla, mikä tuntuu todella hyvältä ja fiilis on ollut aivan mahtava! Jotenkin tuntuu hassulta, kun käy ajelemassa pyörällä, niin ensin tuntuu ettei jaksa mitään, mutta takaisin kun on tulossa niin miettii, että mistä vielä kiertäisi ja tuntuu, ettei malttaisi millään lähteä takaisin kotiin sitten kuitenkaan kun on kerran pyörän päälle päässyt. Onneksi on edes jokin liikkumismuoto, niin pystyy vähän liikkumaan, mielikin pysyy virkeämpänä kun pääsee ulos ja maisemat vaihtuu. Kevät muutenkin on saanut mieltä taas muutenkin pirteämmäksi ja uskon että kaikki tässä paranee, ainakin jollain tasolla kun kesä tulee.

Olen päässyt laittamaan pihaa kuntoon ja kaikkea muuta. Laitoin perunoita sellaiseen kasvulaatikkoon kasvamaan, salaattia, kurkkua ja porkkanoita myös. Saa nähdä kasvaako ne, onpahan kuitenkin, mitä odottaa kesän aikana ja seurata että onko sitä itsessä viherpeukalon ainesta vai pitääkö se jättää suosiolla muilla ja ostaa vain kaupasta. Kävin ostamassa myös kaikki kesäkukat ja sain ne laitettua pihalle, aivan ihana on ollut touhuta pihalla kun on pystynyt laittamaan kaikkea ilman kipuja ja kolotuksia. Ostin myös amppelimansikan niin hyvässä lykyssä saa mansikoita kesällä ja samalla ostin ruukussa olevan kesäkurpitsan, siirsin senkin vähän isompaan ruukkuun niin pääsee paremmin kasvamaan. Nyt on onneksi kuitenkin enemmän aikaa touhuta pihalla kun on 4 viikon kesäloma ja heinäkuussa alkaa äitiysloma, ellei joudu jo aiemmin jäämään töistä pois, mutta ei siihen väliin kerkeä jäädä kuin 3 viikkoa. Minun kesäloma alkaa tosiaan viikon päästä, en malta odottaa. Jotenkin tuntuu hassulta, että se on jo nyt, vielä vähän aikaa sitten tuntui että se on kaukana tulevaisuudessa.

Suunnittelen kesälomalle myös ikean reissua, haluan päästä käymään vielä katselemassa tavaroita, ennen kuin on siinä kunnossa ettei pysty lähtemään mihinkään. Minullahan oli tuo autolla ajaminenkin välillä tosi haasteellista, tuntui että lyhytkin matka aiheuttaa supistuksia, eikä oikein tiennyt että miten olisi autossa istunut. Nyt on kuitenkin helottanut ja on pystynyt ihan suht. pitkiäkin matkoja istumaan autossa ja ajamaan. Otan kuitenkin kaverin mukaan reissulle, jos sattuu jotain, niin saapahan ainakin auton sitten pois jos ei itse pääsekään vaan joutuu vaikka jonnekin sairaalaan. Tällaista meille kuuluu, pääasiassa kesän reissuja suunnitellessa ja odottaessa tuota kesälomaa, että se vihdoin alkaisi. Katsotaan sitten 4 viikon jälkeen, palaanko enää töihin vai jäänkö sitten sairaslomalle ja siitä äitiyslomalle. Ainakin nyt olo tuntuu ihan hyvältä.

Pyöräily

Hommasin tässä keväällä tosiaan uuden pyörän vanhan tilalle. Vanhassa ei enää kunnolla vaihteet toimineet, tai ne 7 ensimmäistä toimi, mitä käytin, mutta muita ei tullut enää käytettyä, niin eipä ne kettingit tahtoneet enää hyppiä pyörässä niin kuin olisi pitänyt. Möin sitten vanhan parilla kympillä pois, pääsi vielä hyvään kotiin, vaikka ikää jo olikin. Välillä myös tuntui että pyörä oli jotenki pieni ja kömpelö, joten oli ihan ajankohtaista jo uusia pyörä.

Tässä uudessa pyörässä ei ole kuin 7 vaihdetta, mutta enpä minä enempää tarvitsekaan. Olen muutaman kerran käynyt nyt jo ajelemassa ja on tehnyt hyvää, vauvakin antaa polkea niin mikäpäs siinä on pyöräillessä. Nopeampaa pääsee paikasta toiseen ja kun ei anna kävellä niin mennään sitten pyörällä, eipähän tarvitse joka paikkaan autolla mennä niin säästyy myös bensaa. Tänään kävin 9 kilometrin lenkin, alkumetreillä oli todellakin happirikasta kun vähän vettä sateli. Onhan se uudella pyörällä ihan erilaista ajaa kun on kaikki kunnossa jne. vaikka onkin ihan peruspyörä.

En ole kuitenkaan käynyt pyöräilemässä kun 6-9 kilometrin lenkkejä. Ainakaan näin alkuun. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan ja pystyykö lenkkejä pidentämään, vai joutuuko käymään lyhyempiä lenkkejä. Olen osallistunut myös kilometrikisaan ja sekin motivoi, että saa edes jonkun kilometrin ajettua joukkueen hyväksi. En ole sen tarkemmin vielä tutustunut kisaan, että onko siellä mahdollista voittaa jotain palkintoja, vai onko se vain omaksi ja joukkueen iloksi motivoivana osana kesää. Ja tietenkin kun piti hommata uusi pyörä, niin ostin myös uuden kypärän. Nyt on mukava hurruutella uusissa kamppeissa, eikä tarvitse tuskailla vanhan kypärän kanssa kun siitäkin alkoi jo tarrat irrota, joten kypärän sisällä olevat pehmusteet lähti aina irti ja sai todella tarkasti asetella päähän, ettei painanut mistään.

Tällä hetkellä siis treeneissä suurilta osin mukana pyörä, jospa jotain muutakin tulisi harrastettua vielä kesän aikana. Olen tehnyt myös tällaisia kevyitä tuolijumppia ja rentoutushetkiä, auttavat sitten tulevassa synnytyksessä. Mutta pyöräilyn osalta haluan vain pitää itseäni kunnossa ja jalat ainakin hyvissä voimissa, että pääsee loppumetreilläkin vielä liikenteeseen. Ja eipähän se painokaan nouse sitten liiaksi. Tähän mennessä on tainnut nousta n. 5kg ja raskausviikkoja on 27. Tosin tiedän että loppuvaiheessa se tulee nousemaan enemmän, koska olen ihan sataprosenttisen varma että turvotuksia tulee kesän aikana lisää ja paljon.

Raskaus ja sen kommentointi

Olen raskaana

Haluan kirjoittaa raskaana olevien ulkomuotojen ja yleensäkin raskauden kommentoinnista. Tämä aihe on ollut lähellä sydäntäni muutenkin ja yritän itse parhaani mukaan toimia niin, kuin haluaisin minua itseäni kohdeltavan. Monesti kun esimerkiksi joku kaveri on raskaana, niin hänelle täytyy sanoa, jos hän ei ymmärrä jotain sanomaani niin sanoa siitä minulle suoraan, yritän parhaani mukaan sitten perustella sanomisiani ja jos olen sanonut jotain pahasti niin tottakai oikaisen asiani ja pahoittelen, jos olen pahoittanut toisen mielen. Nyt vielä enemmän asiat mietityttää, koska olen itsekin raskaana, enkä jaksaisi aina sitä hirveää päivittelyä raskaudesta.

Raskaus on suurimmalle osalle ihanaa aikaa, varmasti jokainen jossakin vaiheessa raskautta on tyytyväinen ja osaa iloita ja myös nauttia siitä, vaikka raskaus ei aina ole niin helppoa. Ihmiset voisivat sen verran miettiä ja antaa raskaana olevien nauttia raskaudesta, eikä olla aina kommentoimassa jotain, varsinkin jos se on jotain negatiivissävytteistä. Ihmisen keho joutuu raskauden aikana kovalle koetukselle. On totta, että raskaana oleva ihminen on aika esillä, koska harvemmin varsinkaan loppuvaiheessa sitä raskautta pystyy enää peittelemään, mutta se ei silti oikeuta ihmisiä kommentoimaan toisen raskautta, oli kommentoija sitten sukulainen, ystävä, toinen raskaana oleva, tuntematon, ihan kuka tahansa. Jos et ole varma, onko kommenttisi ystävällinen vai loukkaava, ole mieluummin sanomatta sitä ääneen. Ei raskaana olevalle tarvitse kommentoida sen takia että huomioit hänen olevan raskaana, kyllä se näkyy, vaikkei sitä kommentoikaan ja raskaana oleva tämän varmasti itse tietää, olevansa raskaana... Ei me raskaana olevat, tai ainakaan minä, odota sitä, että jokaisen vastaantulijan pitäisi huomioida se, että olen raskaana. Minä kyllä tiedän sen muutenkin, yleensähän se on kuitenkin toivottu ja suunniteltu.

Entä sitten jos raskautta yrittää peitellä? Kaikki eivät välttämättä halua kaikkien ihmisten tietävän, että on raskaana. Syitä voi olla monia, miksi haluaa peitellä raskautta, varsinkin alkuvaiheessa. Pitkä lapsettomuus takana, menettämisen pelko, ongelmia raskaudessa, syntyvä lapsi on sairas jne. Vaikka raskaus on näkyvä, voi se olla osalle ihmisistä hyvin intiimi ja henkilökohtainen asia, kyse on kuitenkin omasta kehosta ja sen tuomista muutoksista.

Se ei myöskään ole oikein, että menet huutelemaan toisen raskaudesta, ihan sama oletko kuullut sen raskaana olevan suusta, tai jostain muuta kautta, mutta se ei ole sinun tehtäväsi huudella asiaa eteenpäin ja kertoa kaikille että kumminkaiman serkku on raskaana! Raskaana oleva varmasti haluaa ihan itse asian kertoa muille, sitten kun haluaa ja on siihen itse valmis. Saatikka se, että levität väärää tietoa! Tiesitkö että se ja se on raskaana? Enpä olisi uskonut! Ja sitten käykin ilmi, että kyseinen henkilö ei ole edes raskaana, vaan et ole nähnyt häntä vähään aikaa ja on tullut syötyä vaikka muutama hampurilainen liikaa tai tapahtuu keskenmeno tms.

Sosiaalinen media on myös kiva, mutta petollinen paikka. Äidit ja tulevat äidit vertailevat toisiaan, muut vertailevat raskaana olevia naisia jne. Jos lataa jonkun kuvan vauvamahasta, niin se ei oikeuta ketään kommentoimaan mahaan liittyen yhtään mitään. Itse ainakin olen julkaissut kuviani siinä, miten muitakin kuvia julkaisen. Vappuna julkaisin kuvan, että mihin minä vappupalloja tarvitsen, kun minulla on oma vappupallo omasta takaa. Itse olen onneksi säästynyt vielä näiltä kaikista pahimmilta kommenteilta, mutta uskon että niitäkin sieltä vielä tulee. Varmasti on myös heitä, jotka eivät halua minkäänlaista kommentointia, niin eivät myöskään sitten julkaise sosiaalisessa mediassa mitään kuvia raskauteen liittyen, tai ainakaan suoranaisesti juuri raskauteen liittyen.

Raskauden tuomat muutokset

Verenpaine voi nousta tai laskea, omalta osaltani varsinkin alkuraskaudessa oli todella matalat paineet ja tämä toi huonoa oloa, huimausta ja väsymystä. Väsymys voi olla varsinkin alussa aivan jäätävän voimakasta, saisi ottaa joka päivä päiväunet, ellei kahdetkin ja yössä voi nukkua jopa 12 tuntia ja silti väsyttää. Pahoinvointi ja oksentelu voi jatkua läpi raskauden, ei pelkästään ensimmäisen kolmanneksen. Verenkierto vilkastuu elimistössä, hengästyttää niin ettei tahdo aina saada happea, paino nousee ja tulee turvotuksia, tulee kaikenlaisia vaivoja ja kolotuksia. Vatsa kasvaa joillakin "hurjaa" vauhtia, toisilla ei niinkään nopeaa jos ollenkaan. Välillä tunnet olosi enemmän valaaksi tai possuksi, kuin että olisi täynnä sitä kaikkien ihannoimaa raskaushehkua. Raskaana olevan keho muuttuu muutenkin raskauden aikana, ei pelkästään vatsan kasvuna, joten tämä voi olla varsinkin ensikertalaiselle kova tunneryöppy, kun omat vaatteet ei mahdu enää päälle. Pelko siitä, saako raskauskiloja tiputettua pois ja miten muutenkin raskaus muokkaa vartaloa, onko se enää raskauden jälkeen samanlainen. Minulla vartalo muokkautui, en saanut kaikkia raskauskiloja pois ja farkuista on saanut viimeisen 4 vuoden aikana vain haaveilla.

Tunteet voivat heitellä hormonien takia laidasta laitaan, herkät rakkauselokuvat voi itkettää tai hermot on niin kireällä, että väärä sana voi aiheuttaa raivokohtauksen. On myös huomioitava se, että raskaushormonit voivat tehdä ihmismielelle kummallisia asioita. Asiat, mistä et yleensä pahoita mieltäsi, saattavat yhtäkkiä tuntua ylitsepääsemättömiltä ja näin ollen pitäisi muistaa, varsinkin muiden miettiä mitä sanovat. Oman kehon hallinta voi olla haastavaa, liikkuminen on hankalaa kun selkä kipeytyy vatsan painosta, vatsalihakset erkanevat, vatsa on edessä, etkä saa sukkia jalkaan jne.

Yksi asia on todella ärsyttävää, se, että jopa tuntemattomat ihmiset haluavat tulla koskettamaan kasvavaa vatsaasi. Tämä kertoo sen, kuinka vääränlainen käsitys ihmisillä on raskaana olevasta naisesta ja heidän omasta tilastaan. Ei se vauvamaha ole kaikkien omaisuutta, että sitä ihan kuka tahansa saisi kosketella. Jokaisella kuitenkin on se oma yksityinen alueensa, eikä siihen noin vaan saa mennä. Ja tosiaan kun ihmiset saattavat yrittää koskea vatsaa ilma lupaa. Ei myöskään pidä ottaa itseensä siitä, jos joku raskaana oleva ei haluakkaan, että hänen vatsaansa kosketellaan ja vieläpä sanoo siitä.

Tähän kun vielä lisätään ulkopuolisten kommentointi raskaudesta ja raskaana olevan ulkomuodosta, mahan koosta ja muodosta ja kaikesta muusta, niin miltä sinusta tuntuisi? Ei kukaan tuntematon, puolituttu tai ystävä tule sinua suoraan haukkumaan, että oletpa lihava! Mutta jostain syystä ihmisillä on sellainen ajatus, että raskaana olevaa voi ja saa kommentoida miten vain ja sitten nämä kommentoijat närkästyvät ja suuttuvat siitä, jos tästä heille mainitsee. En ymmärrä sitä, miksi varsinkin sitä mahan kokoa ja muotoa pitää kommentoida, miten se kommentoija määrittelee sen, mikä on normaalin kokoinen maha? Varsin yleistä on myös se, että pahimpia kommentoijia, jotka tietävät raskaudesta ja kaikesta kaiken, on naisia, jotka eivät itse ole olleet ikinä raskaana. Olen tavannut paljon raskaana olevia, jotka päivittelevät sitä, kun heille on sanottu että heidän mahansa on niin suuri. Itse kun olen heidän mahojaan katsonut niin ei ne ole edes olleet mitään suuria mahoja. Eihän kukaan voi tietää, millainen on normaalin kokoinen maha. Tai voi, se normaalin kokoinen maha on jokaisen oma maha, mitä sillä hetkellä on, se ei ole liian pieni, eikä liian suuri, vaan normaali kun se lapsi siellä pystyy olemaan ja kasvaa sitä tahtia kun kasvaa. Jos raskaana oleva itse ottaa asian esille, että hänellä on iso maha tai jotain muuta vastaavaa niin tässä tapauksessa minusta on ok keskustella asiasta. Odottava äiti antaa ymmärtää että pystyy itsekin aiheesta puhumaan ja haluaa puhua siitä.

Omia kokemuksia kommentointiin liittyen

Ensimmäisessä raskaudessa sain kuulla mm. tällaisia asioita.

Onpa sulla iso maha. No siis, nii, minkä kokoinen sen mahan pitäis sitte olla?

Eikö sulla oo tukala olla tuon mahan kans? Esikoinen on siis syntynyt elokuussa ja se kesä oli melko lämmin aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tuntui turhauttavalta selittää kaikille, että ei, ei minulla ole tukala olla, koska rakastan lämpöä ja ihanaa kun kerrankin Suomessa on lämmintä, kun ei pääse ulkomaille.

Onko sulla huono olla tuon mahan kans? Höh, no miksi olisi, sehän nyt on ihan normaalia että maha kasvaa ja jos mulla ois huono olla nii en kai mää nyt sen kans kulkis missään vaan olla öllöttelisin kotona.

Miksi oot vielä töissä? Ei raskaus tarkoita sitä että pitäisi kotiin jäädä. Sehän on hienoa, jos pystyy loppuun asti töissä olemaan raskaudesta huolimatta. Aina se ei ole mahdollista. Kyllä sitä itse tuntee oman kehonsa kaikista parhaiten ja tietää, milloin on hyvä jäädä pois. Tosin nykypäivänä näyttää siltä, että kaikki muut asiat pitää jättää pois mutta töissä pitää käydä. Ihan saman kuinka kipeää tekee ja kuin hankalaa on.

Toinen raskaus

OHO. Lausahdus tuli työkaverilta, kun kerroin millon mulla on laskettu aika. 

Merkitsevät katseet, en edes tiedä miksi pitää katsoa jotenkin kieroon. Onko tuo ihme jos haluaa lisää lapsia. Ei meilläkään ole vasta kuin yksi.

Ootko varma että siellä on vaan yks? Tämä on niin ärsyttävää miksi ihmiset kyselee tätä. Kyllähän nyt jokainen, joka on ultrassa käyny, tietää montako sieltä on tulossa ja vaikka siellä ois 1 tai 3 nii sekinhän on jokaisen oma asia.

Olen tosiaan vasta raskausviikolla 26, joten varmasti kerkeää kommentteja vielä tulla lisää.

Mitä saa/voi kommentoida/kysyä?

Sinulla on ihana maha.

Milloin laskettu aika on?

Oletko voinut hyvin?

Saa arvailla kumpi on tulossa, aiotteko selvittää kumpi tulossa.

Ihanaa raskausaikaa elellessä.

Riippuen siitä, kuinka läheisiä olette keskenään, voi kysyä, mitä ajatuksia vauvan tulo herättää, pelottaako vauva-arjessa joku jne.

Mitä ei saa/kannata kommentoida/kysyä?

On varmaan iso vauva tulossa.

Onpa sulla ISO maha.

Oletko varma että siellä on vain yksi?

Oletko raskaana?

Onpa sulla pieni maha, ootko varma että oot raskaana?

Joko alkaa tuntua että syntyy kohta?

Joko se on syntyny?

Joko joko joko????

Varsinkin lasketun ajan lähestyessä sitä itse ainakin toivoo, että saa rauhoittua ja alkaa odottaman tulevaa vauvaa. Ei hirveästi kiinnosta toisten kyselyt koko ajan että joko vauva on tulossa tai joko se syntyy tai onko mitään oloja. Kyllä kerron sitten kun itsestä siltä tuntuu. Ja kun laskettu aika on vain laskettu aika. Se ei tarkoita että vauvan pitäisi syntyä juuri sinä päivänä, se voi syntyä 2 viikkoa ennen tai 2 viikkoa jälkeen ja tässä välissä ihan milloin vain. Ja sitten kun se vauva on syntynyt niin alkaa hirveä kyselyrumba, millon voi tulla käymään, joko saa tulla jne. Kyllä haluaisi ihan rauhassa tutustella vauvan kanssa, ainakin minä. Toki näitä asioita voi kysyä jo raskausaikana, että haluatteko rauhassa ensin tutustua vauvaan ym. Niin saa vähän osviittaa siitä, kannattaako ensimmäisten viikkojen aikana tunkea kylään vai ei. Toki lähipiiri on erikseen kun heidän kanssaan on muutenkin tekemisissä, mutta kaverit ja tuttavat voi odottaa.

Väliaikatietoja!

Hei, ajattelin näin illan kähmässä tulla pikaisesti tänne vain kirjoittamaan, että tällä hetkellä on kolme isompaa postausta työn alla, joten hetki menee, ennen kuin saan mitään tänne julkaistua. Parhaani mukaan yritän saada noita postauksia valmiiksi, mutta aina myös vähän fiiliksen mukaan niitä kirjoittelen, mikä aihe on mietityttänyt minäkin päivänä kaikista eniten. Useampi aihe siis vaiheessa, niin ei viitsi kesken kirjoituksen niitäkään julkaista.

Mutta siis! Olkaa kuulolla, lähiaikoina kuitenkin tulossa näitä isompia postauksia, yllättäen kaikki on raskauteen liittyvää, mutta kuitenkin. Yritän kirjoitella myös muista aiheista, mutta elämä pyörii aikalailla tämän raskauden ja vajaa neljä vuotiaan ympärillä, joten ne on nyt niitä aiheita, joista haluan kirjoittaa. Hiljaiseloa siis senkin suhteen, kun kirjoitukset vievät tällä hetkellä aikaa, ja aikaa ei aina tahdo olla. Toki välillä unohdan koko blogin tyystin ja senkin takia on tullut kirjoiteltua viime aikoina todella vähän, aikaisempiin vuosiinkin verrattuna.

Hyvää äitienpäivää näin ennakkoon kaikille äideille ja tuleville äideille! <3

Mitä meinaatte antaa omille äideille lahjaksi?

Raskausdiabetes

Ajattelin kirjoitella nyt vähän tuosta raskausdiabeteksesta ja miten se minulla on käyttäytynyt tässä viikon aikana. Lähtökohtahan siis on että paastoarvot pitäisi olla alle 5.5 ja tunti ruokailusta verensokerin pitäisi olla alle 7.8. Minun taipaleeni on vielä alussa, joten varmasi tulen kirjoittamaan tästä aiheesta useampaankin kertaan. Ja huom! Tämä on vain minun kokemukseni, muilla voi mennä ihan eritavalla, mutta jospa tästäkin olisi apua jollekin ja saa itsekin purkaa vähän ajatuksia. Radi tosiaan diagnosoitiin viime viikolla, paastoarvo oli juuri pykälässä, 5.3 ja tuomio tuli. Pääsin käymään diabeteshoitajalla ja sain ohjeita, miten lähteä hoitamaan koko diabetesta.

Tällä hetkellä tavoite on, että mittaan kaksi kertaa viikossa 4-6 kertaa päivässä verensokereita. Paastoverensokerin aina aamulla ensimmäisenä ja tunti ruokailujen jälkeen. Ekana päivänä mittailin myös ennen ruokaa, ja osa haluaakin että näin tehdään, mutta itse en tällä hetkellä sitä koe tarpeelliseksi, koska noissa arvoissa ei ollut mitään ongelmaa. Eikä minulla muutenkaan ole ollut ongelmaa noiden ruokailujen jälkeisissä arvoissa. Korkein arvo tähän mennessä on ollut 7.0. Päivällä menee siis hyvin, eikä ole ainakaan vielä ollut vaikutusta sillä, mitä on syönyt.

Eniten päänvaivaa aiheuttaa paastoverensokerit. Ne on koko ajan koholla, olen neljänä aamuna ottanut verensokerin, joista vain yksi on ollut alle sallitun rajan. Luulen, että tästä otetaan neuvolassa kiinni ja joudun jatkoseurantaan ja aloittamaan sen lääkityksen. Kokeilussahan toki vielä on, että saako sitä verensokeria jotenkin laskettua, mutta epäilen. Ihan sama mitä on syönyt niin silti on liian korkea. 5.6-5.9 ollut sokerit. Mm. eilen illalla söin sen verran tuhdin päivällisen ja olin niin väsynyt, etten jaksanut enää iltapalaa syödä ja paasto oli 12 tuntia, silti aamulla verensokeri oli 5.6. Jos paasto on ollut vain 10 tuntia, sokeri on korkeampi. Sitä en osaa sanoa, että jos paasto olisi lyhyempi, mitä verensokeri silloin näyttää, pitäisi joskus mitata ihan mielenkiinnosta, kuitenkin tulee käytyä aamuyöstä jossain vaiheessa vessassa niin samalla voisi sokerinkin katsoa. 

Eniten tuossa paastoverensokerissa aiheuttaa hämmennystä se, että mittauksen jälkeen kotona syön heti aamupalan, puuroa, jogurttia ja kahvia tms. ja siitä tunnin päästä verensokeri on matalampi kuin paasto. En oikein ymmärrä tätä, koska kaiken järjen mukaan verensokerin pitäisi nousta, kun on syönyt ja olla juurikin korkeimmillaan tunnin päästä ruokailusta, niin minulla se on kerennyt laskea jo matalammalle, mitä itse paasto... Joten täytyy siellä elimistössä jokin pelata kun saa ne sokerit niin nopeasti alas. Aion tätä kysyä neuvolasta, koska en ole törmännyt tällaiseen tilanteeseen lähihoitaja- tai sairaanhoitajaurani aikana. Tokikaan en ole raskaana olevia hoitanut ja näyttää siltä että raskaana ollessa voi elimistökin tehdä vähän mitä sattuu.

Muutoksia ruokavalioon on tullut vähän, juuston jätin nyt hetkellisesti kokonaan pois ja herkkuja olen vähentänyt reilusti. Annoskoot on pysyneet suhteellisen samana, mutta olen pyrkinyt lisäämään kasviksia ja välipalat olen lisännyt ruokavalioon, ettei iltaisin tulisi syötyä niin hirveästi. Katsotaan nyt täytyykö vielä jotain muutoksia tehdä, mutta en oikein tiedä, mitä lähtisi muuttamaan, kun tosiaan noissa päiväarvoissa ei ole ollut mitään ongelmaa, vaan ongelmaksi on muodostunut nuo paastosokerit. Katsellaan mitä neuvolassa sanovat ja miten tästä jatketaan.

Supistuksia ym.

Kerkesin edellisessä postauksessa iloita siitä, että on mennyt ihan tasaisesti nyt viime aikoina. No, siitä seuraavana päivänä alkoikin sitten reippaat harjoitussupistukset ja paineen tunne taas alavatsalla. Harjoitussupistuksia jatkui 3 päivää niin, että ne haittasivat normaalia arkipäiväistä elämää. Ei tarvinnut kun ylös nousta ja heti rupesi supistamaan, vatsa meni kivikovaksi, eikä koko lauantai päivänä pystynyt oikeastaan liikkumaan mihinkään. Sunnuntaina kävin töissä, mutta eihän siitä tahtonut mitään tulla ja todella hankala työpäivä oli. Onneksi oli työkaverit taas apuna, iso apu heistä on ollutkin tässä matkan varrella. Ja turhauttaa sekin, kun ei pysty omaa työtään tekemään niin täydellä teholla kun haluaisi, ja tulee tunne, että työt on jääneet nyt vajavaisiksi oman voinnin vuoksi. Onneksi maanantaina oli sokerirasituksen yhteydessä myös neuvola. Kerroin neuvolassa tilanteesta ja pääsinkin vielä samana päivänä lääkäriin. Kaikki oli muuten ok, mutta oli vähän lämpöä jne. niin kävin vielä verikokeissa ja sain lähetteen pissanäytteeseen. Konrtolliverikokeet piti ottaa muutaman päivän sisällä ja niissä kävinkin sitten jo heti seuraavana päivänä.

Tänään soittivat neuvolasta ja harmikseni tuli raskausdiabetes diagnoosi. Lääkäri kerkesi maanantaina jo sanoa että verensokerit on ok, että näiden pohjalta ei tarvitse mitään jatkotoimenpiteitä, joten kerkesin jo iloita ettei sitä diagnoosia tullutkaan. Raja-arvo on siis paastossa 5,3 ja 1h 10 ja 2h 8,6, mikäli noista yksinkin arvo on tuossa rajalla tai yli, niin on raskausdiabetes. Minulla kävi niin huono tuuri että juurikin tuo paastoarvo oli tuon 5,3 joten radi napsahti heti.

Eniten tässä ärsyttää nyt se, kun muut arvot oli ok ja kun paasto sokeri oli juuri tuon, niin nyt joutuu sitten seurailemaan verensokereita koko ajan. Ja jos arvot pysyy vielä hallinnassa niin niin, sanotusti ihan turhaan, vain tuon yhden arvon takia!! Kyllä ärsyttää, olisi nyt ollut edes kunnolla koholla niin olisi tähän hommaan joku oikea syy. Eipä sillä, jos ne arvot lähtee nousuun niin saadaan ne nyt äkkiä kiinni, mutta epäilen kyllä. Eniten tässä häiritsee se, kun olen niin piikkikammoinen että nuo piikitykset on yhtä tuskaa, asiaa kuitenkin helpottaa se, että mieluummin pistän itse itseäni, kuin että annan jonkun toisen pistää. Toki, jos arvot lähtee nousuun ja joutuu esimerkiksi insuliinia pistämään niin tottakai tähän ryhdyn, kyse on kuitenkin vauvan hyvinvoinnista ja teen kaikkeni, että vauvalla on kaikki hyvin. Silti on pitänyt tämä päivä nyt vähän makustella asiaa ja käydä tätä asiaa päässä läpi. Sairaanhoitajana tiedän kuinka tärkeää se seuranta on ja että kaikki pysyy kunnossa, mutta jos tästä nyt tulee oikeasti turhaa vaivaa raskauden loppuun asti nii kyllä turhauttaa.

Miniloma

Käytiin perheen kanssa minilomalla, meillä oli myös äitini mukana. Oli kiva irtiotto arjesta näin keskellä viikkoa, ei ollut ruuhkaa missään ja sai ihan rauhassa lomailla. Käytiin eläinpuistossa, paistettiin makkaraa, lämmitettiin joka ilta sauna. Oli tosi mukava käydä vähän mökkeilemässä. Huominen olisi vielä vapaata ja sitten pitäisi taas asennoitua työntekoon ja normaaliin arkeen.

Masu kasvaa kovaa vauhtia. Rv 23 menossa. Yli puolen välin. Toivottavasti loppuaika menisi hieman nopeampaa, mitä nyt on aika mennyt. Kolotuksineen kaikkineen. Onneksi nyt on päässyt jo vähän liikenteeseen, ettei ole tarvinnut aivan paikoilleen jäädä. Potkut tuntuu jo hyvin ja muutkin tuntevat potkut jo vatsan päältä. Konkretisoituu muillekin, että jokin pieni eläjä siellä masussa on.

Muuten on mennyt nyt viime aikoina ihan tasaisesti. Päivittelen sosiaalista mediaa päivittäin, joskus kun on kiirettä töissä niin ei jaksa enää työpäivän jälkeen päivitellä mitään, mutta aikalailla päivittäin some on kuitenkin menossa mukana, joskus tuntuu että vähän liiankin kanssa, mutta sinne on kiva päivitellä kuulumisia ja mitä kaikkea päivien aikana tehdään. Sitten kun vauva syntyy, niin todennäköisesti somen käyttö vähenee vähäksi aikaa melko reilusti.