Koulu kutsuu

Heräsin tänään ovikelloon puoli 3 aikaan. Pikkusenko meinas tympästä, eikö ihmiset tajua että kyllä, puoli 3 aikaan iltapäivästä saatetaan nukkua!! En kyllä menny avaamaan vaan loikoilin sängyssä, kuka nyt kehtaa yöpaita päällä mennä ovea avaamaan ku ei tiiä kuka siellä on. Olin siis yön töissä ja siksi niin myöhään nukkuminen. No, päätin sitte nousta ylös kahvinkeittoon ja samalla vaatteita pukiessani, vatsassa oli jännitys. Tänään saisin tietää pääsenkö kouluun. Kahvin tippuessa lähdin käymään postilaatikolla. Pettymyksekseni en löytänytkään sieltä koulun kirjekuorta, jossa olisi käynyt ilmi kouluun pääsyni, tai sitten taas kerran ilmoitus, ettei minua ole hyväksytty kouluun. Kaikkea muuta postia kyllä löytyi sitte senki edestä, mutta ne ei kiinnostanu. Tuli sieltä tehyn lehti, mutta en vaivautunu lukemaan sitä ainakaan vielä.

Mietin että onko minut taas unohdettu?! Kun ajattelee sitä, kuin nopealla varoitusajalla minulle ilmoitettiin valintakokeesta (alle 24h), ja kuinka minulle järjestettiin uusi aika pääsykokeisiin kun en päässy niin lyhyellä varoitusajalla mihinkään. Ajattelin että kaippa ne ilmoittaa jossain vaiheessa kuitenki oonko päässy kouluun vai en. Yritin löytää nimeni myös netistä, mutta katsoin ihan vääristä paikoista, enkä löytänyt valittujen listaa. Myöhemmin kyllä löysin senkin. Tiesin kuitenki että tänä päivänä ne tulokset piti tulla, kyllä niitä ilmoituksia joka paikassa sen verran oli.

En tullut ajatelleeksi että voisi käydä tietenki sähköpostinki kattomassa... :) Vaikka sekin s-posti oli tullu vasta kolmen jälkeen. Illasta vahingossa aukaisin kännykälläni sähköpostin ja siellä se oli: Onnea opiskelupaikan johdosta!

Se tunne, järkytys, ilo, huojennus... Kaikki oli yhtä sekamelskaa. Minä, siis minä, pääsin opiskelemaan! Voiko tämä olla enää tottakaan. Olen käynyt pääsykokeissa kolme kertaa, kolmas kerta siis toden sanoi.:) Monta vuotta oon pyrkiny kouluun ja nyt tärppäsi. Mietinki aikaisemmin, että jos nyt ei onnistu niin olkoon. En ois jaksanu enää niitä pettymykyksiä kun aina kirje toisensa perään ilmoitti etten päässyt pääsykokeeseen ja kaksikertaa ettei pistemäärä riittänyt opiskelupaikkaan. Nyt on siis opiskelupaikka taskussa ja pitäisi aloittaa tammikuussa. Opiskelen siis monimuotona, lähipäiviä on n. viikko kuukaudessa. Passaa mulle.:) Nyt voi huokaista helpotuksesta, vaikkei töitä oliskaan nii koulupaikka on kuitenki, ja keikkatöitä varmasti riittää.

Äidillehän piti tietenki heti soittaa ja mää vaan töksäytin sille että oon päässy kouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi.:D Toisesta päästä kuulu että täh. Sanoin että nii-i. Äiti tietenki onnitteli ja sanoi että totta ihmeessä nyt otat sen paikan ku kerranki kouluun pääsit. En toki missään vaiheessa oo sitä ollu luovuttamassakaan. En vaan ois kuvitellu että oisin sinne paikkakunnalle päässy, mihin pääsin. Mutta ei se mitään, paikka ku paikka.:)

Isänpäivä

Mää yritin, mää ihan oikeasti yritin...

Facebook ja kaikki vaan pursuaa jotain isänpäivä tilapäivityksiä ja pappapäivityksiä ja kuolleitten muistolle isänpäivä tilapäivityksiä ja hyvä ettei kuolleitten pappapäivityksiä ja kissojen kummien kaimojen isien onnittelutilapäivityksiä... En kestä!! Joka toinen päivitys on: Hyvää isänpäivää! Siis, joo, onhan se hyvä että jokainen muistaa omaa isäänsä ja kertovat kuinka ihanasti isänpäivä on menny ku on saanu isää muistaa tai jotain muuta vastaavaa. Onhan se ihanaa että jotku saa nauttia omista isistään sen normaalin eliniän, mitä nyt ihminen yleensä isänsä kanssa viettää.

Mutta silti.

Paljon on niitäki, jotka on menettäny isänsä ennenaikaisesti, liian aikaisin, ilman syytä, miten nyt ite kukanenki haluaa asian ilmaista.

Yritin kirjoittaa runoa, en pystyny, mietin kirjoitanko itekki faceen, hyvää isänpäivää, en pystyny. Mietin teenkö kortin papalle, en pystyny, se tuntui jotenki turhalta, en halua papalle tehä korttia ku en saa tehä iskällekkään. Tai saahan sen tehä, mutta ei se sitä ikinä nää eikä saa.

En pystyny mitään.

Katoin tänään kuvaa iskän uudesta hautakivestä, ihan paska seki. Mummu on samassa kivessä. Miksi? Jos iskä ois ollu joku pikkupoika nii kyllä mää sitte ymmärtäisin, miksi se on samaan kiveen tungettu. Mutta iskä oli aikuinen mies, jolla oli perhe nii eikö hän ois ansainnu omaa hautakiveä. Tuntuu että mää en voi käyä enää iskän haudalla, en samalla tavalla, vaikken muutenkaan siellä kyllä useasti käy. Tuntuu että oon aina sitte käymässä mummumki luona, en mää halua aina käyä molempien luona, mää haluan käyä iskän luona yksin, olla sen kans kahestaan.

Iskän kuva on tuossa kirjahyllyssä, mää oon ehkä 6 vuotta ja istun sen vieressä.

Iskän armeijakuvaki on tuossa kirjahyllyssä, iskä näyttää nuorelta, tai oikeastaan paljon vanhemmalta mitä nykyajan armeijajuntit, mutta silti nuorelta.

Koulussa piti aina tehä isänpäiväkortti, en tehny ikinä. Sitte piti tehä papalle kortti, teki mieli huutaa kaikille että mitä väliä on tehä jollekki papalle kortti, ei se oo iskä!!

En aluksi ees muistanu että on isänpäivä, olisin halunnu unohtaa koko päivän.

Olin töissä tänään ja taululla luki: isänpäivä. Vanhuksilla kävi omaisia kylässä isänpäivän kunniaksi, sellaisiakin, jotka käyvät tyyliin pari kertaa vuodessa kattomassa isäänsä, sijaisisäänsä, varaisäänsä, miksi nyt ikinä sellaista haluaakaan kutsua. Tuntu pahalta. Työkaverin kans vähä puhuttiin asiasta, hänen kaksi lastaan ovat menettäneet isän, työkaveri puolison... Rankkaa.

Tämmösenki päivän vois ihan hyvin poistaa, mutta ehkä mää vielä jonain päivänä voin viettää isänpäivää, ehkä sitten jos tulee omia lapsia ja puolisoni on isä. Ehkä se tuo sellaisia muistoja että haluaa mielellään viettää isänpäivää, ehkä.

Se ajatus kun koko ajan pyörii mielessä, isänpäivä, isänpäivä, isänpäivä. ISÄNPÄIVÄ!!

Ei mua kiinnosta, mutta kiinnostaa silti, en jaksa välittää, mutta välitän silti. Miksi, MIKSI vielä 13 vuoden jälkeenki voi jotkut päivät vuodesta aiheuttaa tämmöstä, surua, ahdistusta, mielipahaa, heikkoutta itsessä, hylätyksi tulemisen tunnetta, epäreiluja asioita, epäreilua elämää, katkeria ajatuksia, vihaa, itkua... Mua kiinnostaa se ja mää välitän siitä, että kuinka voi olla näin, en tykkää näistä tunteista, en kestä näitä. Joskus mietityttää että miksi täällä pitää elää tämmösten asioitten kanssa.



Rouva ilmoittautuu!

Nyt sitä sitten ollaan rouva. :) On tullu oltua jo muutama päivä. Meille se ei nyt niin suurta muutosta tuonut, yhdessä kun ollaan asuttu jo useampi vuosi. Mutta itellä on ollu vähä opettelemista uuden sukunimen kanssa, onneksi sitä nyt ei suuremmin oo tarttenu vielä käyttää. :D Sormus on sormessa, se on ihana, juuri se mitä halusinki. :) Nyt sitten avioelämä on tosiaan aloitettu ja ainaki vielä hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Ei oo ollu kyllä mitään, hyvin seesteistä ja nii. :) Tuntuu mukavalle.

 

Ite juhla meni aivan nappiin. Ennen kirkkoa jännitti, ja puku ahdistí matkalla kirkkoon, enoni luulikin että oksennan sinne jonnekki laatikkoon tai mikä lie olikaan. Ja varmisti vielä kirkon pihalla että oksensikko nää, tuumasin sille että no en, miten nii.:D Olin kuulemma näyttäny huonovointiselta, en mää ite kyllä tuntenu sillain semmosta huonoa oloa, ahdisti vaan se puku, oisko ollu sit liian tiukalla. Olo kuitenki helpotti kun pääsi ulos seisomaan, vaikka ilma olikin aivan älyttömän tukala ja ilma ihan oikeasti seisoi. Siitä toinen eno sit lähti tulemaan mua vastaan ja lähdettiin sakastiin odottelemaan. Kuvaaja kävi räpsäämässä ekan kuvanki siellä.:) Kirkkoon käveleminen meni ok, eno ja sulho osas hommansa, mulla itellä vaan oli ongelmia hameen kanssa kun alushame rupes tippuun. Mää nii arvasin sen! Koska, me laitettiin eka se puku päälle ja alushame sitte, ja ne laittajat vielä laski sitä hametta, koska se kuulemma muuten painoi, nii siinä vaiheessa jo ajattelin että se ei tule pysymään. Ja eihän se pysynykkään. 3 kertaa jouduin sitä nostaan, viimeisellä kerralla sain nostettua sen nii hyvin että loppupäivän se pysyi sit suht. oikealla kohdalla.

 

Seurakuntatalolla ruoka maistui ja kaikki oli tyytyväisiä, ainaki toivottavasti.:) Oli kaason puhe ja lauluesityksiä, kakunleikkausta ja morsiusparin tuuletuksia.:D Vettä ripisteli juuri sen aikaa kun oltiin sisällä. Ulkona otettiin sitte kuvia, sen ja sen ja sen kanssa ja sit koko porukan kans ja jnejne... Iltajuhlaan lähdettiin sitte pikkuhiljaa valumaan. Oli tosi hauskaa ja ihanaa.:) Porukka ei hirveässä humalassakaan edes ollut, mitä nyt yksi jouduttiin taluttamaan nukkumaan. Mietin vaan että onneksi se booli oli niin laimeaa. :) Ettei kaikki ollu ihan räkäkännissä. Mutta ilta oli täydellinen, koko päivä oli täydellinen.:) Miten kaikki menikään niin hyvin... :)

Häästressiä

4 viikkoa, 4 VIIKKOA!!! En kestä, musta tuntuu että oon unohtanu jotain todella tärkeää. Ja entäs sitte jos joku laulaja tms. ilmoittaaki ettei tuukkaan??!! Siinä sitä ollaan sitte ihmeissään, yhteislaulua sukulaisten kans yllätysnumerona... :D Huoh. Nyt on pari päivää ressannu aivan kamalasti! En tiiä mistä se tulee, oon sillain kaikki hommat tehny, mikään ei oo vaiheessa, ja tämä aika on nyt vaan sitä oottelua... Yhet risut pitäs vielä maalata mutta siinä menee ehkä 10 minuuttia ja aijon tehä sen ens viikolla.

Eilen kävelin kengillä taas. Hyvä että kävelin, meinas taas ekana jalat väsyä... Mutta sitte ku käveli vaan niillä ja touhusi normi hommia nii kyllä ne taas asettu jalkaan. Oon vieläki kahen vaihella siinä että laitanko pelkät sukat vai sukkahousut sinne alle... Sukat ois helpommat, kun ajattelee vessassa käyntiä jne. ja ne ei kuitenkaan pitkän mekon alta näy. Mulla kun on mekon alla alushame nii se tuottaa jo pientä ongelmaa, ja kun mekossa on melko monta erikokoista hametta päällekäin nii tehdään tämä asia siis mahdollisimman hankalaksi.:D

Tällä hetkellä tekemättömiä asioita on siis... Juomien haku, haen ne kunhan pääsen ensin lomalle parin viikon päästä. Ruoat haen päivää ennen häitä. Tietokilpailun palkinto on hommaamatta, samaten keksit ym. viralliseen tilaisuuteen ja muut tarjottavat iltajuhlaan. Koekattaus on tekemättä, se on pakko tehdä, jotta näkee onko aivan hirveä. Siinä sitä ollaanki sitte jos en tykkää yhtään... :D Papin kans ei olla keskusteltu vielä, eikä kanttorin. Kanttorille ajattelin pistää s-postilla musiikkitoiveet, en tiiä onko hän lomalla vai ei nii ei viiti soittaa. Mua naurattaa hirveästi ku olin nii paniikissa sen papin takia että piti monta kertaa kysyä sitäki että joko se on päätetty. :D Tai kysyin että millon saan tietää, ja sitte kysyin vielä uudestaan että joko pappi on tiedossa. Hmm, mitäs vielä. Tuntuu että niin paljon on tekemättä pikku hommaa. Odottelen vieläki sitä mekkoa, mutta ehkä oon parin päivän päästä viisaampi kun kuulen onko sitä saatu yhtään eteenpäin menemään. Kaikinpuolin kaikki pitäs olla kunnossa, ja mitään en voi tällä hetkellä tehdä oikeastaan, kun kuitenkin useampi viikko on vielä aikaa. Silti mua stressaa hirveästi. Pitäs vaan antaa olla ja löysätä vähä, ehkä mää sen teenki kunhan saan itelleni taottua päähän sen, että mää kerkeän tehä kaikki, mulla on auttavia käsiä ympärillä, ja etten oo unohtanu mitään. Ainii, onnittelumaljat on vielä meille saamatta ku oon niin nirso ettei mulle kelpaa mikään, niinku se nyt ois kaikista tärkeintä. :D Kaikille muille on vaan muoviset.

Kylläpä se tästä, autto ku sai kirjotettua ja vähä purkautua. Nyt on hyvä jatkaa sitte hyvillä mielin valvomista.:)

Hääjutut etenee

Oon saanu taas hääjuttuja eteenpäin. Kuulutukset oli viime sunnuntaina, oli kiva olla kuuntelemassa niitä kirkossa.:) Yks toinenki tuttu pariskunta kuulutettiin samalla kertaa. Niillä on häät jo tänä viikonloppuna, meillä vasta kuukauden päästä.  Nyt taas huomaa kuinka äkkiä aika menee! Vastahan meillä oli häihin aikaa 6kk ja nyt enää neljä viikkoa! En vielä kunnolla sitä tajua, mutta mitä enemmän ajattelen sitä, nii sitä enemmän mua alkaa jännittään, apua! Äiti oli meidän kans kuuntelemassa kuulutuksia. Sain myös tietää kuka meillä on pappina ja kanttorina, olin tyytyväinen heihin, sain ne ketkä halusinki.:)

 

Ruoat oon nyt tilannu, mitä pitää tilata ja juomat kävin tilaamassa tänään, piilopullot ostin jo valmiiksi. Juomat voi hakea sitte parin viikon päästä ja ruoat haen perjantaina ennen hääpäivää. Koekampaus ja meikkiajan hommasin kans, ne on viikkoa ennen hääpäivää. Hammaslääkärissä käyn myös viikkoa ennen häitä. Vielä pitäs kampaajalle soittaa aika, haluan huonot hiukset pois ja juurikasvu pitää saada piiloon. Nyt ei hirveästi oo muuta tehtävää ku ootella vaan että aika kuluis nopeampaa. Toisaalta, hirvittää ajatus että kuin kiire tulee sitte ku häät lähenee, ruokien ym. suhteen, niitä ku ei voi tehä valmiiksi montaa viikkoa aikasemmin.:D Pitää kaikki muu tehdä ennen sitä.

 

Mekko on mummulla lyhennettävänä, saa nähä miten se onnistuu.  Laahus on ite hameessa sillain jännästi kiinni nii sitä ei ihan noin vain lyhennetäkkään, mutta kyllä se mummu osaa. Pestäkki se pitäs, vaan toisaalta, sehän menee kuitenki likaiseksi nii miksi pestä.:D Ne yhet tahrat varmaan saa pois jollaki konstilla, ilman pesua. Kengillä pitäis ruveta taas käveleen nii ne muotoutus taas jalkaan sopivammiksi. Vieraslista alkaa olla valmis, pari ei oo ilmoittanu mitään, mutta ne täytyy kai sitte vaan jättää laskuista pois, oma vika jos eivät ilmoita tulevatko vai ei. Ens viikolla ois tapaaminen pitopalvelun kanssa. Viimeiset kysymykset ja toiveet nii se on siinä.:) Huh, toivottavasti ei vaan mitään unohdu...

Kutsut on valmiit!

Tänään jatkoin kutsukorttien tekoa. Ne valmistuivatkin yllättävän nopeaa kun oli kaikki muuten valmiina, ei tarvinnut kuin liimata vain paperit kutsupohjiin. Tai siis kaksipuoleisella teipillä teipata yhteen.:D Tunti myöhemmin kaikki kutsut oli valmiita. Pari osoitetta vielä puuttuu, joten en vielä vie kutsuja postiin, mutta tämähän on jo suuri voitto! Seuraavaksi pitää lähtä kierteleen sitte lähikuntia ja viemään kutsuja perille.:) Samalla käyä joka paikassa kahvilla. Taas stressi lievittyi hetkellisesti kun sai nuo kortit valmiiksi ja pääsee ne lähettämään.

Taas vaihteeksi loppui myös teippi, joten nyt menu/ohjelmakorttien teko on jäissä, kun ei saa materiaaleja mitenkään kiinni. Oon tehny osittain 40 korttia jo, kaikista puuttuu tekstit ja noin 30 on muuten valmiita, lopuista puuttuu hopeasilkkinauha kun ei ole tosiaan sitä teippiä. Kaupunkiin ois siis reissu tiedossa, en vaan tiiä missä välissä sielläkään kerkeän käydä. Ens viikolla pitää olla äidin luona kotimiehenä, joten sillon ei ainakaan kerkiä mihinkään. Ehkä sitte seuraavalla viikolla. Pitäis nyt sitte lopullisesti päättää myös se ohjelma ja menu. Menuhan on nyt valmis sillain, mutta pitää vielä pitopalvelulta kysyä etten oo unohtanu siitä mitään.:D No, oispahan sit yllätys että mitä sieltä tuleekaan jos joku ruoka puuttuu menusta... Ohjelmakin on jo valmiina, jotenkuten.:P Hankalaa päättää että mitä ohjelmaa missäkin on, mutta luulen, ettei seurakuntatalolle kannata mitään hirveen ihmeellistä ohjelmaa olla. Kerkeää sitten iltajuhlapaikkaankin jossain vaiheessa. Kaason kans pitää vielä käyä läpi menu ja ohjelma, ennenku voi pistää mitään lukkoon, ja aijon sitte ens viikolla kirjoitella niitä jo puhtaaksi. Onneksi ostin äidille ite paperit nii ei tartte äitille erikseen maksaa mitään.:)

Kutsukorttikriisi!

Sain vihdoin ja viimein tosiaan ne kutsut kirjoitettua koneella puhtaaksi viime viikolla. Äiti sai toimia oikolukijana, mulla kun se äidinkieli tahtoo joskus tökkiä.:D Toki mää osaan kirjottaa, mutta ku ei oo hirveesti koulun jälkeen tarvinnu siihen panostaa, nii jotenki on nämä kieliopillisesti oikeinkirjoitusket unehtunu. Jouduin siis kirjoitukset tekemään äitini luona, koska meillä ei oo koneella edelleenkään sitä wordia, eikä meillä myöskään toimi tulostin, tai kai se toimis vaan kaikki väriaineet on kuivunu ku ei oo tarvinnu käyttää, eikä oo tullu vieläkään aikaseksi ostaa uusia värejä, toisaalta eipä niitä kannatakkaan hommata ku ei oo tarvinnu koko tulostinta pitkään aikaan. Oon nyt 4 päivää siis leikannut niitä kirjoituksia sopivan kokoisiksi ja laitellut niihin kaksipuoleista teippiä. Tuntui ettei ne valmistu ikinä, ja kaikki reunat on niin vinoja ym. että meinas palaa ihan totaalisesti hermot.:D Mää ku en osaa tehä suoraa reunaa, en sitte millään vaikka kuinka yritän. Huoh. Ja tuntuu että ne isot saksetki on jotenki kömpelöt, ja ne vaan leikkaa vinosti väkisellä.:D Kutsussa molemmin puolin lukee jotain pientä. Toisella puolella on pieni runonpätkä ja tiivistettynä tietoa ja ohjeita. Toisella puolella on sitten ihan virallinen kutsu häihin, jossa myös hieman informaatiota.:D

 

Tänään sain kaikki leikkaukset valmiiksi ja rupesin väkertämään kirjoituksia kiinno kortteihin, nyt on siis 7 valmista kutsua jo. Tosin, nekin liimatut paperit tahtoo olla vinossa.:D Mutta eipä se haittaa, pääasia että oon ite tehny ne ja sitte ainaki toivonmukaan kaikki tajuaa että oon nii tosissaan tän asian kans ku ite haluan tehä kaikki. :) Pari osoitetta vielä puuttuu, joten ne pitää odotella ennenku lähetän kutsuja eteenpäin. Meinasin lähettää kaikki kerralla nii ei tarvi kovin montaa kertaa postissakaan käydä, sielläki ku meinaa aina olla nii paljo porukkaa ja älyttömät jonot. Ajattelin loput kortit tehä huomenna ku ei pysty paria tuntia enempää tekemään yhteen putkeen ku menee niskat ihan jumiin ja silmät ristiin. Osan vien ihan ite sukulaisille, ku minusta on jotenki tyhmää lähettää... :D  Ku kaikki kuitenki tietää että naimisiin ollaan menossa. Ens viikolla vien osan kutsuista jo perille, pikkuhiljaa hyvä tulee.:) Onneksi moni asuu samassa paikassa tai lähipaikkakunnilla nii on helppo viiä kaikki. Niille vieraille lähetän kutsun, jotka asuu hiukan kauempana. Säästääpähän siinäki ku ei tartte kaikille hommata postimerkkiä.:)

 

Kävin viime viikolla myös työhaastattelussa. Oli ihan kiva käydä taas pitkästä aikaa, tietää että osaa vastata tarvittaviin kysymyksiin.:D Paikka ei kuitenkaan ollu ihan se mitä etin, toki ois ollu viriketoimintaa, jota oisin saanu järjestää, mutta se ois veroittanu sit yötöistä, ja mää ku haluan niitä yötöitäki tehä nii kauan ku pystyn, ja nykyisessä työpaikassa saan kesällä öitä tehä enemmän nii en ollu vielä valmis luopumaan tästä paikasta. Paikkoja tulee varmasti vielä auki ja ehkä ne on sitte parempia mulle nii haen sitte niitä. Kyllä mää mietin myös sitte tätä mun lomaa, joka on elokuussa, ku mun ois pitäny aloittaa uudessa paikassa jo kesäkuun alussa, nii mun lomat ois menny sit siinä, eikä mulla ois taaskaan ollu lomaa. Nii nyt saan sen lomanki sitte pitää.