Uusi vuosi

Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti.

Ainakin omalta osaltani. Olen oikeastaan koko tämän alku vuoden kärsinyt huonosta olosta ja matalista verenpaineista. Olo on ollut saamaton ja välillä on ollut niin huonoja päiviä että en ole tahtonut saada mitään edes suusta alas. Viikkojen aikana ei myöskään hirveästi ole olo parantunut. Mietin vaan, että miten tässä jaksaa johonkin töihin lähtä. Saatan päivisin nukkua 3 tunnin päikkäreitä ja muutenkin osa päivistä menee ihan sumussa.

Ei ole oikein jaksanut edes tänne kirjoitella.

Uuden vuoden lupauksia.

Teittekö te uuden vuoden lupauksia?

Minä nyt en varsinaisesti mitään lupauksia tehnyt, mutta ajattelin vähän miettiä taas tätä elämää ja pitäisikö jotain asioita muuttaa omassa elämässä. Samalla mietin, mistä asíoista olen kiitollinen. Mitä tavototteia ja ajatuksia uusi vuosi minussa herättää?

- Haluan arvostaa itseäni enemmän ihmisenä. Liian usein näkee ihmisten arvostelua ulkopuolelta ja jotenkin tuntuu, että kaikkien pitäisi mahhtua samaan muottiin. Jos et mahdu, niin olet jotenkin outo tai jotain muuta.  

- Olen enemmän kiitollinen kaikesta, mitä elämässäni on  tällä hetkellä. Perhe, läheiset, työ, talo, omaisuus, mitä näitä nyt on.

- Aion myös aloittaa/jatkaa terveellisiä elämäntapoja. Olin syksyllä pitkään sillä ketogeenisellä ruokavavliolla ja sain sillä pudotettua painoa, mutta nyt en tällä hetkellä pysty/saa noudattaa kyseistä ruokavaliota, niin on taas mennyt suuhun vähän mitä sattuu. Paino ei ole onneki lähtenyt nousuun, mutta silti haluan kuitenkin vähän katsoa että mitä suuhunsa laittaa.

- Haluan myös matkustella Suomessa tänä vuonna useamman reissun, miten nyt on mahdollista aina reissuun lähteä. Suunnitteilla on jo että lähdetään äitini kanssa käymään taas jossain mökillä tuossa lähempänä kevättä. Kesällä olisi tarkoituksena käydä myös miehen veljen luona, hän on asunut eteläsuomessa jo useita vuosia, mutta ei olla kertaakaan vielä päästy siellä käymään.

- Muistakaa, että mikään ei ole itsestään selvää. Viime vuosi opetti, että eteen voi tulla mitä vaan, eikä asioita pysty ennakoimaan. Ja vaikka jotkut asiat tuntuisivat hyvin kaukaisilta, se voi vaikuttaa omaan elämään monella tavalla.

Minä ainakin jätän vuoden 2020 taakseni, eikä sitä tule ikävä. On kyllä myös hyviäkin muistoja, en sitä sano. Ehkä joskus palaan muistoihin, niihin hyviin muistoihin. Olkoon vuosi 2021 edellistä parempi. 

 

 

 

Joulu meni ja uusi vuosi kolkuttelee ovella.

Joulu oltiin perheen ja sukulaisten luona. Molemmat mummut ja pappa asuu samalla paikkakunnalla, joten pystyttiin olemaan molempien luona jouluna ja vielä samana päivänä. Lapsi halusi nukkua aaton vastaisen yön mummun kanssa ja meni tosi hienosti. Ei vaan meinunnut alkaa nukkumaan yksin, mutta kun mummukin meni nukkumaan niin lapsi oli jonkun aikaa huokaillut pedissä ja sitten nukahtanut. Käytiin myös isomummua moikkaamassa ja siellä kävi joulupukki. Kaikki oltiin oltu taas tosi kilttejä. Toisaalta, nyt oli hyvin kuunneltu toiveita ja semmosta turhanpäivästä krääsää ei tullu, vaan oikeasti semmosia leluja, joilla lapsi oikeasti leikkii ja vaikka lahjoja tuli paljon, niin mielestäni ihan kohtuullisesti kuitenkin, viime vuosiin verrattuna... Tosin, mekään ei kyllä ostettu kun 4-5 lahjaa. Ja paljon sai vaatteita ja astioita, joista tietenki minä ainaki olin enempi mielissään. :)

Uusi vuosi olisi tuossa jo ihan nurkan takana, tämä taitaa olla viimeinen postaus tälle vuotta. Tai katsotaan, olisiko huomenna jotain asiaa. Olen yksin kotona, miesväki lähti uutta vuotta vastaanottamaan mummulaan kun siellä on miehen veli, joka käy varmaan 1-2 kertaa vuodessa täällä "pohjoisessa". Ajattelin huomenna illasta lämmitellä saunan ja laittaa ulkotulia ja ottaa rauhassa uuden vuoden vastaan. Eipä sillä, uuden vuoden päivänä pitää olla töissä niin eipä sitä kovin riehakkaasti pystykkään vastaanottamaan. Onneksi vuosi on lopuillaan, onhan tässä vuodessa ollut kestämistä... Mutta kun jotain huonoa tapahtuu, niin tapahtuu aina myös jotain hyvääkin, näin ainakin uskon.

Ristiriitaiset fiilikset

Mulla on välillä niin ristiriitaiset fiilikset. En edes tiedä mistä nämä fiilikset oikein kumpuaa. Vaikka järjen mukaan ajateltuna, eihän mikään mitä muille tapahtuu, ole minulta pois. Ja joillakin on asiat vielä huonommin kuin itsellä, pitäisi aina muistaa myös se. Sitte taas toisaalta, omat asiat voi sillä hetkellä tuntua isoilta ja vääriltä ja hankalilta ja kaikkea siltä väliltä, eikä niitä pitäisi mitenkään vähätellä ajattelemalla että aina on joku, jolla menee vielä huonommin. En tiiä saatteko kiinni nyt siitä, mitä yritän tällä sanoa...

Tai kilpailu, aina löytyy joku, joka viitsii kommentoida että hänellä menee näin ja näin. Tiedän että voi olla kyse myös siitä että haluaa jakaa oman tarinansa ja tavallaan elää myötätunnossa että tietää miltä toisesta tuntuu. Silti kuitenkin sisimmässäni ajattelen että jaha, hänenkin piti nyt päästä kommentoimaan ja kertomaan kuinka hänellä on asiat huonosti ym. Vaikka oilisi joku ihan tuntematon ihminen, jota ei ole ikinä edes nähnyt.

Kaaduin omalla pihalla reilu viikko sitten ja loukkasin toisen jalkani melko pahasti. Kävi niin kipeää että meni hetki jäällä/lumessa maatessa ja vetäessä henkeä, ennen kuin kipu tasaantui sen verran, että pääsin kömpimään ylös. Siitä asti pohje on ollut todella kipeä ja kireänä, polvilleen ei ole kärsinyt mennä ja joskus kiristää, vaikkei jalalla edes tee mitään. En tiiä mitä tämän jalanki kanssa pitäis tehdä, että se paranis. Oon koittanu venytellä sitä ja liikkua, mutta mitä enemmän liikkuu niin tuntuu, että sitä kireämmäksi se menee. Että hyvästi liikunta. Toki tietenki jos ja onhan se, revähtäny nii meneehän siinä aikaa, ennen ku se paranee.

Joulu on ens viikolla. Toivottavasti oon ollu kilttinä ja pukki tuo lahjoja. No, tiiän mää että ainaki kaks lahjaa saan.

Tänään on myös meidän pieni enkeli ollut paljon mielessä, jotenkin tuntuu hassulta että enkelimme lähdöstä on jo yli vuosi, vaikka tuntuu että se tapahtui vasta eilen. Aina välillä tulee haikeita hetkiä kun miettii pientä. Toisaalta taas tuntuu kamalalta myös se helpotuksen tunne, jonka koki, kun kaikki oli ohi. Kun tiesi ettei raskaus pääty hyvin niin ei sekään hyvältä tuntunut. Mutta uusia tuulia päin... Välillä se vain on näin.

Ovulaatio

Sain pitkästä aikaa tässä kierrossa tikkuun kiinni ovulaatio plussan. Tämän jälkeen reilusti tunsin myös ovulaation seuraavana päivänä. Kaikenlaisia oireita on ollut rintojen todellisesta kivusta alavatsakipuihin. Myös raudan makua oli suussa jossain vaiheessa, tosin melkein heti sen jälkeen kun ovulaatio oli tullut. Väsymystä, lieviä pahoinvoinnin oireita iltaisin...

Toiveet oli tietysti korkealla, koska en edes muista millon olisi ollut näin selviä oireita. Samantyyppisiä oireita on ollut myös niissä raskauksissa, joita on aiemmin ollut. Tai itse asiassa en ihan tarkkaan muista esikoisesta että oliko siitä mitään oireita, en ainakaan niihin kiinnittänyt huomiota, mutta tämä viimeisin raskaus reilu vuosi sitten alkoi juurikin samoilla oireilla. Toisaalta taas kävi mielessä että entä jos se enteileekin taas jotain keskenmenoa tms. 

Vajaa pari viikkoa on ollut yhtä tuskaa ja vihdoin uskalsin tehdä testin. Ja negatiivinenhan se oli. Olisin voinu olla varma että saisin vihdoin myös raskaustestiin toisen viivan, mutta ei. Joten taas pudotus korkealta ja kovaa...

Pettymyksiä on nyt tullu 12. Joko niin että menkat on alkanut ja muutamia kertoja niin että olen kerennyt raskaustestin tehdä ja samana päivänä on alkanut menkat. Kierto kun on ollut niin sekaisin, niin ei ole aina ollut varmuutta siitä, kuinka pitkiä kierrot oikeasti on. Oon nyt muutaman kuukauden aikana saanut hyväksyttyä sen, että kierto on pidentynyt viikolla. Harmi sinänsä sekin kun aina aiemmin ollut tasan sen 28 päivää. Nykyään siis viikko enemmän odottelua jne. Menkkajomot on alkanut tänään. Niiden pitäisi alkaa huomenna tai viimeistään keskiviikkona, ellei sitte taas jostain syystä oo koko kierto taas totaalisen sekaisin.

Joulu tulee kuitenkin, koitetaan edes siitä nauttia.

Aiheiden mietiskelyä

Tässä siis tosi pitkään oon taas miettiny, että mistä aiheista tänne kirjottelis. Aika pitkälti postaukset on ollu perheeseen, työhön tai kuntoiluun liittyen. Ehkä enemmän juurikin tuohon perhe-elämään liittyvää. Oisko kiinnostusta siihen, jos kertoisin itseä kiinnostavista asioista, tai että miksi juuri minusta on tullut minä?

Voisin avata tähän yhtä asiaa, mitä muutosta olen nyt tässä syksyn aikana tehnyt. Oon pitkään, useamman vuoden, tiennyt Nosh vaatteista ja oon lapselleni sieltä vaatteita ostanu. Mutta nyt kesän/syksyn aikana oon uskaltautunut ostamaan myös itselleni vaatteita ja oon ihastunut niihin aivan mahdottomasti. Iso kiitos tästä kuuluu myös "omalle" myyjälle, hän on saanut myös omalta osaltaan kohotettua myös meikäläisen itsetuntoa ja oon uskaltautunut käyttämään myös muitakin värejä kuin mustaa tai tummansinistä. Kaikista eniten oon ihastunu nyt tunikoihin, ei ne niin kamalalta näytäkkään päällä, mitä on joskus luullu. Myös yhden mekon hommasin, mutta sitä en ole vielä päälleni asti saanut, koska paketti ei ole vielä tullut.

Aiemmin oon piiloutunu mun vaatteisiin, huppareihin jne. Enkä oo uskaltanu muita vaatteita käyttää. Tylsää, tiedän.

Ajatukset siitä, mitä muut minusta ajattelee ja miltä näytän, on väistynyt aika pitkälti taka-alalle ja ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelee. Pääasia että itsellä on hyvä olla. Minulla kun tuota ylipainoa on, niin se on omalta osaltaan vaikuttanut tähän itsetuntoon ja ehkä myös sen myötä, kun rupesin pudottamaan tuota painoa, on myös saanut uudenlaisen ajatuksen tähän omaan minäkuvaani. On ollut todella hepottavaa huomata, että viihtyy uusissa vaatteissa ja ne antavat myös itseluottamusta ja kannan ne mielelläni päälläni. Aiemmin olen toteuttanut itseäni hiusten avulla, olen aina tehnyt aika radikaaleja muutoksia kerralla hiustyyliin ja toinen puoli on useamman vuoden ollut jo lyhyt ja värejä on käytetty paljon. Nyt tähän on yhdistynyt myös vaatteet. Tykkään kovasti vihreästä väristä ja noshin vaatteet on siitä hyviä, että ne passaa sekä arkeen että juhlaan. Uusi vuosi uudet kuteet. Haha.

Jospa seuraava vuosi olisi parempi. Pahoin vaan näyttää että tämä kärsimys jatkuu ties kuinka kauan.

Lapsettomuus asiaa pitkästä aikaa

Lapsettomuus

En ole hirveästi nyt viime aikoina kirjoitellut tänne tuosta lapsettomuus asiasta ja siihen on ihan syykin. Ei vain ole ollut mitään kerrottavaa. Olen koko asian oikeastaan laittanut mielessä vähän taka-alalle, koska en ole voinut asiaan vaikuttaa millään tavalla. Muutaman kaverin kanssa on tullut juteltua välillä asiasta, mutta kun ei tilanne mene suuntaan, eikä toiseen, niin en ole nähnyt syytä, miksi olisin siitä kirjoitellut.

Nyt kuitenkin tuntui siltä että haluan jotain asioita kirjoittaa ylös ja ehkä vähän miettiä. Ovulaatioista sen verran että niitä ei ole tullut kolmeen kuukauteen, tai ainakin itse olen sitä mieltä, ettei ole tullut. Välillä olen niitä kiertoja tikutellut ovulaatiotesteillä, mutta eipä siitä ole ollut hyötyä, ei ole lh huippuja näkynyt, eikä ole myöskään ollut ovulaatio oireita. Kierto on pidentynyt jostain syystä. Ennen tarkka 28 päivää on nyt muuttunut 31-36 päiväksi, tämäkin turhautti alussa aika paljonkin, koska ajattelin niin, että joka kierto on nyt viikkoa normaalia pidempi, niin kaikki vaan hidastuu ja hidastuu. Vaikka en nyt tiedä onko tuolla edes oikeasti mitään merkitystä mutta kyllä silti turhautti, nyt on ehkä jo sinut tuon asian kanssa että ne on muuttuneet pysyvästi pidemmiksi.

Hoidot

Hoidot eivät ole tällä hetkellä edenneet mihinkään. Edelleen odotellaan sitä tammikuun ensikäyntiä lapsettomuus poliklinikalla. Sekä minä, että mieheni olemme käyneet verikokeissa. Minä annoin myös virtsanäytteen mahdollisten sukupuolitautien varalta. No ei ollut tauteja. Lääkäri soitti silloin joskus syyskuussa, vai oliko lokakuussa niistä verikokeiden tuloksista, ei niissä ollut mitään. Vihdoin ja viimein ne tulivat myös omakantaan, joten kävin sieltä vielä itse niitä tutkimassa. Ei ollut hormonikokeissakaan mitään ihmeellistä, joten sen puoleen verikokeista ei ole jäänyt mitään kiinni.

Se, mitä itse olen tässä hoitoihin liittyen tehnyt, niin olen pudottanut sitä painoa. Minulla sitä ylipainoa on. Olisiko ehkä 10kg, minusta tuo tuntuu vähältä, verrattuna, kuinka paljon monella sitä saattaa olla, joten en ole ollut tuosta huolissani, paino kuitenkin on pudonnut ihan ok tässä kesän jälkeen. Sitä en sitten tiedä, että sanovatko polilla, etteivät ota hoitoon ennen kuin painoa on tiputtanut, mutta olen sitä jo tehnyt, joten luulisi sen merkkaavan jotain, eihän sitä ihan heti kokonaan pois saakkaan.

Mies kävi myös antamassa näytteensä analysoitavasksi, joten sekin asia on hoidossa. Siitä voi soittaa tietoja ennen käyntiä, mutta itse ajattelin että sama kai se on kuulla ne vastaukset siiten siellä ensikäynnillä, koska mitä me sillä tiedolla tehdään, että onko jotain vikaa vai ei, kun ei asialle tehdä mitään, ennen sitä ensimmäistä käyntiä.

Rautaa olen syönyt sieltä maaliskuusta asti. Kävin syyskuussa kontrollissa ja jostain syystä rauta ei ollut noussut oikeastaan yhtään. Tuohon en osaa sano miksi, ja lääkäri oli taas sitä mieltä ettei tarvitse enää rautaa syödä, niin olin sillain että joopajoo. Olen kuitenkin jatkanut raudan syöntiä ja lisännyt itse annosta, koska minulla edelleen rautavarastot on ihan nollassa. Enkä käsitä, miten lääkäri voi sanoa että ne on hyvät, koska samainen lääkäri vielä itse maaliskuussa kertoi, paljonko niiden pitäisi olla, että olisi mahdollista/hyvät mahdollisuudet raskautua uudestaan. Ja rauta-arvot ei tällä hetkellä sitä ole...

Näihin tunnelmiin jatketaan. Voi olla että seuraavan kerran kirjoittelen näistä asioista sitten tammikuussa kun on jotain konkreettista kerrottavaa, miten tämä asia jatkuu eteenpäin.