Vuosipäivä ja parisuhde

Meillä oli miehen kanssa vuosipäivä eilen. Ei mitenkään erityisesti sitä juhlittu, kun ei ollut edes pyöreitä vuosia. Kuitenkin on ihan mukava laskeskella noita yhteisiä vuosia, joita on tullut jo kuljettua. On hyvä välillä pysähtyä miettimään jo elettyä elämää ja miettiä, mistä kaikesta sitä on yli päässyt ja mitä kaikkea on yhdessä koettu. Niin niitä alamäkiä kuin ylämäkiäkin. Minäkin olin vielä alaikäinen, kun ruvettiin seurustelemaan. Tosin kesällä täytin jo 18, mutta siltikin, nuorena sitä on tuon elämänkumppanin löytänyt. Tai toivottavasti kestää koko loppuelämän tämä suhde.

Monella ne tiet erkanevat jossain vaiheessa, varsinkin jos on tosi nuorena alkanut seurustelemaan. Meillä on käynyt siinä hyvä tuuri, että ollaan kasvettu yhdessä ja mitä pidemmälle tätä elämää on eletty, niin arvot eivät ole muuttuneet, tai ne on kasvaneet myös siinä yhdessä, eikä toisen arvot hirveästi eroa toisen arvoista. Jos ne eivät kohtaisi, niin siinä olisi ehkä yksi syy, miksi oltaisiin jo erottu. Onhan meilläkin riitoja, mutta ne eivät ole olleet mitään isoja. Lähinnä sellaisia, kun itse on todella väsynyt ja tuntuu, ettei toinen tee työn lisäksi esimerkiksi kotona mitään, niin se ärsyttää. Varsinki jos toinen tietää, että itse on kipeä tai ei pysty kunnolla niitä hommia tekemään, niin siltikään ei voi auttaa. Puhuminen ei aina auta, välillä ne puheet menee kuin kuuroille korville, sitäkin on koitettu.

On tullut nähtyä monia pariskuntia, jotka pitkänkin ajan jälkeen eroavat ja osa eroista tulee jopa yllätyksenä, mutta siinäkin huomaa sen, ettei tilanne näy välttämättä päällepäin. Toisaalta se on surullista, jos ei pysty esimerkiksi puhumaan asiasta, jos asiat on huonosti, niin niitä olisi hyvä jonkun kanssa purkaa.  Joskus se puhuminen jopa auttaa ja voi saada, jos haluaa, niin sen ulkopuolisen näkökulman ja voi katsoa asioita myös vähän eri kantilta. Yleensä sitä sokeutuu siihen omaan ajattelu tai näkötapaan, eikä osaakaan katsoa miltään muulta suunnalta asiaa.

En tiedä mistä tällainen julkaisu sai alkunsa, mutta onpahan kirjoitettu jotain taas vähäksi aikaa. Täällä kuitenkin elellään ihan rauhallista elämää, aurinko paistaa ja kaikki on pääpiirteissään kuitenkin hyvin.

Rv 18

Raskausviikko 18 menossa, tarkemmin 17+4. Hyvin vaiherikkaita on ollut tässä nämä viikot. Loukkasin tosiaan selkäni helmikuun puolella ja sitä parantelin reilun viikon verran. Otin ihan levon kannalta ensimmäiset päivät ja lopetin kävelyn ym. kokonaan, koska tuntui, että ne vain pahensi selkäkipua. Sain myös pari kertaa rusautettua selkää, niin pahalta kuin se kuulostaakin, ja tuntui että se helpotti. Olisiko selässä ollut sitten jotain lukkoja ja hermopinteitä, jotka vaikuttivat sitten mm. oikeaan jalkaan, kun se tahtoi välillä pettää alta. No, lopputulema kuitenkin on se että selkä on taas kunnossa. Kerkesin tuossa myös miettiä, että voisiko yliliikkuvat niveleni vaikuttaa selkään ja muutenkin siihen kun paikat alkaa löystyä, mutta nyt kun selkä kuitenkin tuli kuntoon niin tuskin on noista nivelistä johtuvaa, koska olisi kai se jatkunut pidempään. Onneksi ei jatkunut ja nyt pääsee taas liikkumaan normaalisti.

Olen tuon selkäepisodin jälkeen ollut jo töissä ja olihan kiva olla töissä ilman kipuja ja sai keskittyä olennaiseen, eli toisten auttamiseen. Mikään ei tunnu niin kamalalta kuin se, ettet pysty tekemään työtäsi kunnolla kun itsellä ei ole paikat kunnossa ja joutui enemmän keskittymään itseensä, että selviää koko työvuorosta. Toki, en ole kyllä ollut kun vasta kaksi päivää töissä, nyt on taas 6 päivän vapaa menossa, huominen on vielä vapaata ja sitten pariksi päiväksi töihin. Onneksi ei ole mitään pitkiä putkia, niin kerkeää huokaista aina välissä.

Nukkuminen oli myös todella haastavaa viime viikkoina, tuntui että paikat vaan puutuivat yön aikana ja kivut herättivät parin tunnin välein. Välillä joutui nousemaan ylös asti että sain kivun ns. laukeamaan ja pääsi takaisin nukkumaan. Hyvää asentoa ei ole tahtonut löytyä, vaikka kuinka on itseä yrittänyt tukea tyynyillä ym. Nyt yölliset kivut ovat kuitenkin hellittäneet ja suurimmaksi osaksi saa yön nukuttua. Edelleenkin heräilen vessaan muutaman kerran yössä, mutta muuten yöt eivät ole enää nii hirveää tuskaa.

Vatsa kasvaa kovaa vauhtia. Sitä en tiedä, johtuuko tämän hetkiset kivut kohdun kasvusta ja paikkojen löystymisestä, vai mistä. Tällä hetkellä kuitenkin tuolla alavatsalla/ häpyliitoksen seutuvilla on kipua ja painetta, joka provosoituu liikkuessa. Välillä on hyviä päiviä, mutta esimerkiksi eilinen oli nii kipeä päivä että tuntui, ettei tahtonut liikkeelle päästä. Eilen paineen tunne oli koko ajan läsnä ja se tuntui todella epämiellyttävältä. Tottakai sitä rupeaa sitten myös miettimään, että onko kaikki ok, ja rupeaako paikat kypsymään liian nopeaa. En tiedä. Toissapäivänä kävin kävelyllä ja sinnillä pienen lenkin tein, vaikka koko matkan olikin epämiellyttävä tunne, en tiedä olisiko kannattanut. Tänään kävin myös kävelyllä, mutta nyt ei kävely tuntunut niin pahalta. Jossain vaiheessa matkaa rupesi vähän tuntumaan. Loppupäivän olenkin sitten viettänyt ihan levätessä. Otin testiin myös tukivyön ja täytyy ainakin töihin se sitten taas laittaa, jos antaisi vähän enemmän tukea tuolle vatsalle. Ajattelin ottaa asian torstaina puheeksi neuvolassa, mikäli ei tässä parin päivän aikana oleellisesti pahene. Jotenkin tuntuu vain, ettei haluaisi koko ajan olla yhteydessä sinnekkään kun joka viikko jotain ongelmaa ollut, ja välillä tuntunut ettei saa apua vaikka kuinka yrittää. Mutta näin. Jossain vaiheessa palailen taas kirjoitusten pariin tänne.

Sairaslomalle

Minulla oli tänään lääkärineuvola.

Odotukset eivät sattuneesta syystä olleet kovinkaan korkealla.

Soitin siis eilen neuvolaan ja työterveyshuoltoon, että selkäni on vielä niin kipeä, etten ole työkykyinen. Neuvolasta ilmoittivat, ettei lääkäri aikoja ole tälle päivää, että pystyisitkö kuitenkin menemään töihin ja jos tuntuu, ettei siellä töissä voi olla niin lähdet sitten kotiin. En tiedä mikä siinä oli niin hankalaa, että väkisellä piti eilen siellä töissä käydä. En pystynyt läheskään kaikkea siellä tekemään ja jotenkin tuntuu, ettei tuo lääkärikään tiedä, mitä kaikkea työni pitää sisällään, eikä siellä voi noin vain ilmoittaa, että en voi tehdä tätä enkä tuota. Jos osasto on täynnä niin silloin tehdään sen potilaan kanssa kaikki itse. Piste. Neuvolasta myös sanottiin, että tämähän ei periaatteessa edes neuvolaan kuulu, kun kyse on selkäkivusta. Miten niin ei kuuulu? Suurimmalla osalla odottavista äideistä on jossain vaiheessa tuntemuksia/ongelmia selän kanssa kun ryhti muuttuu, vatsa painaa ym. Tuota en todellakaan purematta niele, ettei muka kuulu neuvolaan. Jotenkin tuntuu taas, että katsotaan vain sitä yhtä ongelmaa, eikä kokonaisuutta ollenkaan.

Jotenkin tuntuu että äidin ja vauvan hyvinvointia ei oteta tällä hetkellä tosissaan olleenkaan, vaan kaikelle muulle on ihan sama, kunhan vain pääset kävelemään ja töihin pitää kyllä mennä. Huoh. En ymmärrä, mutta ei minun ehkä tarvitsekaan ymmärtää. Ihan kaikkea.

Sain nyt kuitenkin sitä sairaslomaa reilun viikon niin pääsen rauhassa parantelemaan tuota selkää. Pääkin on ollut tänään aamusta lähtien niin kipeä, että olen syönyt panadolia ja pitänyt lämmitettyä kauratyynyä hartioilla, ehkä se on vähän helpottanut. Sain myös lääkärin pienen inttämisen jälkeen kirjoittamaan minulla lapun ettei tarvitse tehdä öitä enää. Tämä oli aivan mahtava juttu, saa huokaista kun ne yöt ovat olleet aivan hirveitä tämän raskauden aikana ja tuskin olisivat helpottuneet, vaikka tätä se lääkärikin mietti.

Lääkärineuvolassa ei siis tehty mitään muuta. Eivät kyselleet pissanäytettä, eivät ottaneet mitään mittauksia, eivät kuunnelleet edes vauvan sydänääniä. Että jos en olisi noita sairaslomatodistuksia tarvinnut niin olisi ollut aivan turha reissu. Ihme käynti kyllä. Jotenki outoa ettei mitään tehty. Tuntuu että se terveydenhoitaja tekee enemmän mitä ne lääkärit. Mutta samapa tuo, mulla on kotona doppleri ja muuten kaikki on ihan suhteellisen ok niin ihan sama.

Ostin tänään kirpparilta itselleni oman dopplerin niin saan kuunnella sydänääniä ja doppleri on vielä sellainen että kaikki kuulevat sydänäänet yhtäaikaa, on siis kaiutin dopplerissa. Se, minkä sain kaverilta, on puhelimeen liitettävä ja siinä on kuulokkeet. Tähänkin doppleriin on kuulokkeen paikat, mutta niitä ei ole pakko käyttää. Ostin myös kolmella eurolla sitterin, onpahan nyt vauvalle, jos sattuu tarvitsemaan.

Esikoiselle löysin 110 koon rymyhaalarin. Jospa olisi hyvä keväällä kun meidän 104 haalari on vähän nafti, kyllä se menee vielä päälle, mutta jotenkin tuntuu jo vähän hankalalta pukea. Välillä on kasvukriisi kun tuntuu että tämä meidän esikoinen kasvaa aivan hurjaa vauhtia. Hän täyttää elokuussa siis neljä.

Mutta näihin tunnelmiin.

Raskausviikko 15

Hei!

Raskausviikko 15 on meneillään ja voin sanoa, että ei tämä raskaus ole tästä juurikaan helpottanut. Niin ne raskaudet voi todellakin olla erilaisia, esikoisesta ei ollut mitään ongelmia, alun väsymyksen ym. jälkeen. Nyt taas tuntuu että mitään muuta ei olekaan kun ongelmia. Yhdestä ongelmasta kun pääsee eroon, niin tulee toinen tilalle. Ajattelin kirjoitella tänään erikseen alkuraskaudesta ja sen tuomista oireista ja vaikeuksista, sekä nyt tämän hetkisestä tilanteesta ja siitä, kuinka ihmisen elämä voidaan tehdä kerrassaan hankalaksi.

Alkuraskaus

Alkuraskauteen mahtui kaikenlaista oiretta, edellisessä postauksessa kirjoitinkin muistamattomuudesta, jonka vuoksi olin pari päivää pois töistä. Tämä onneksi helpotti parissa viikossa ja pystyin joululoman jälkeen palaamaan normaalisti töihin. Pahoinvointi oli myös läsnä n. 6 viikkoa. Kertaakaan ei tarvinnut oksentaa, mutta olo oli ihan hirveä, jos ei syönyt niin tuli paha olo ja jos söi, tuli siltikin paha olo. Varsinkin jos oli pidempi väli, ettei päässyt/kerennyt syödä niin sen sai kyllä tuntea nahoissaan. Sai aina vähän varovaisesti syödä, ettei tule takaisin ylös. Yhden kerran jouduin yökkimään, mutta mitään ei onneksi tullut ylös asti. 

Liitos- ja kohdun kasvukivut. Näitä on ollut ihan alusta lähtien. Liitoskivut välillä todella voimakkaita ja olen miettinyt että niinkö ne paikat ovat löystyneet, kun heti alkavat oireilla, vaikka viikkoja oli vasta muutamia. Kohtu on myös kasvanut ja ne kivut ei mitään miellyttäviä ole. Viikottain olen näistä kärsinyt, pahimpina viikkoina päivittäin. Harjoitussupistuksia on myös nyt tullut tosi varhaisilla viikoilla, vatsa menee kovaksi ja epämiellyttävä paineen tunne tulee alavatsalle, eivät kuitenkaan ole käyneet kipeää. Jotenkin karua tämäkin, että näitä on tulltu jo nyt, esikoisesta pahimmat liitoskivut alkoivat vasta +20 rv.

Pääkipu. Tämä viheliäinen ongelma, lähestulkoon päivittäin kärsin pääkivusta, varsinkin jos olen ollut töissä kun siellä vielä joutuu maskia käyttämään. Olen sairastanut myös kaksi migreenikohtausta nyt alkuraskauden aikana. Toinen johtui yövuorosta, kun en sen jälkeen saanut nukuttua. Toinen todennäköisesti siitä, kun paikat on olleet vain niin jumissa.

Väsymys. Alkuun väsytti niin paljon että ei vaan jaksanut yhtään mitään, ei yhtään mitään. Tuntui jo että  vaikka kuin paljon nukkuisi, niin silti vaan väsyttää, ei jaksanu olla töissä, ei jaksanu tehä kotona mitään. Voimattomuus oli myös vahvasti läsnä. Onnekis tästäkin väsymyksestä on päässyt suurinpiirtein eroon. Tuntui aivan kamalalta, kun ei jaksanut edes esikoisen kansa leikkiä.

Tämän hetkinen tilanne

Liitoskivut ja kohdun kasvukivut jatkuu, ei enää niin pahana kuin aikaisemmin, mutta välillä tuntuu ettei saa kenkiä jalkaan, kun kipuilee niin paljon. Tai ei se oikeastaan kipeää käy vaan tuntuu hankalalta ja epämiellyttävältä. Toki mahakin kasvaa, joten se tuo omalta osaltaan hankaluuksia, kun ei tahdo päästä taipumaan.

Selkäkipu on vaivannut nyt pari viikkoa, olen siitä maininnut neuvolassa ja lääkärille, mutta jostain syystä lääkäri ei ota tosissaan, vaan jakelee muutaman päivän sairaslomalappuja ja niillä ei tee yhtään mitään. Selän takia ei pysty kotona edes kunnolla kotitöitä tekemään, niin miten sitten töissä, en tiedä. Jotenkin tuntuu lääkärin olettavan, että tämä kipu jotenkin mystisesti vain katoaa. Kaupassa kävely tekee kipeää ja esimerkiksi lumen kolaaminen on yksi viimeisimmistä asioista, mitä tuon selän kanssa pystyy tekemään. Olen kuitenkin sinnillä menossa huomenna töihin, koska se lääkäri ei kirjottanu sitä saikkua ku kaks päivää. Huoh, tämä selkä on kyllä niin hankala tapaus että en tiedä mitä tämän kanssa vielä yrittäisi tehdä. Olen yrittänyt vaikka mitä, raskausajan joogaa, kehonhuoltoa ja rentoutusta, jumppaa, kävelylenkkejä, venyttelyä. En enää tiedä itsekään mitä voisi kokeilla. Lääkäri kirjoitti lähetteen fysioterapeutille, josko hän pystyisi vielä jotenkin auttamaan, mutta voin sanoa että odotukset eivät ole kyllä kovinkaan korkealla. En myöskään osaa sanoa onko noista eri jutuista ollut hyötyä vai haittaa, koska pari viikkoa selkä on ollut kuitenkin kipeänä. Myös issias vaivaa samalla, välillä oikea jalka tahtoo pettää alta, kun käy niin kipeää, eikä pysty kävelemään kunnolla.

Väsymys on viimeisen viikon aikana alkanut taas nousta. Paljon on asioita mielessä ja se voi omalta osaltaan vaikuttaa, ettei saa nukuttua. Toki myös se, kun joutuu monta kertaa yössä käymään vessassa, kun tuntuu että koko ajan pissattaa niin vie yöunia ja ei välttämättä syvään uneen sitten pääsekkään yön aikana.

Mikä on kuitenkin hyvää, niin sain dopplerin lainaan ja olen sillä kuunnellut päivittäin sykkeitä, joten ainakin pienellä on kaikki ok, vaikka itsellä nyt vähän huonosti tällä hetkellä meneekin.

Lapsettomuus vaihtui odotukseksi.

Niin, tässä lupaamani postaus lapsettomuudesta tai oikeastaan miten tämä lapsettomuusasia on muuttunut viime kuukausien aikana. Käsittelen tässä myös lapsettomuutta, mutta ennen kaikkea, meidän lapsettomuus vaihtuikin vauvan odotukseen.

Lapsettomuus meidän kohdalla

Meillähän kyse oli siis sekundäärisestä lapsettomuudesta. Kaksi raskautta ja yksi lapsi. Keskeytyneen keskenmenon jälkeen meni yli vuosi, ennen kuin sain uuden positiivisen testin ja pieni ilmoitti itsestään. Yhteensä 12 kiertoa tämän reilun vuoden aikana.

Välillä tuntui siltä että voimat loppuu kesken, kun ei vain alkanut kuulumaan uutta vauvaa. Sain paljon viestejä kavereilta, joilla on myös samaa ongelmaa, sen jälkeen kun rupesin avoimesti lapsettomuudesta puhumaan. Me ei keretty nyt saada mitään tietoa, että mistä tämä lapsettomuus olisi voinut johtua, koska se meidän ensimmäinen lapsettomuuspoliklinikan käynti vaihtuikin ensimmäiseen neuvolakäyntiin. Tuntui jopa hassulta tämä, että samalle päivälle sattui.

Olin aika nopeasti yhteydessä sinne lapsettomuuspoliklinikalle asiasta, kun tein positiivisen raskaustestin. Sieltä sanottiin, että ensikäynti voidaan perua, koska emme tällä hetkellä sillä mitään tee, kun odotamme onnellisesti vauvaa ja voin olla sinne suoraan yhteydessä sitten, jos tämä raskaus ei jatkukkaan ja tulee uusi keskenmeno.

Vaikka nyt odotetaan lasta, niin ei se lapsettomuus pois lähde, edelleen olen kärsinyt lapsettomuudesta ja kannan tuota mukanani varmasti loppuun asti. Mikäli tämä raskaus menee hyvin loppuun asti, niin sitä en osaa sanoa, koitetaanko vielä kolmatta elävää lasta, vai onko meidän lapsiluku tässä. 

Vauvan odotus

Kerkesin joulukuun alussa tehdä postauksen siitä, kun ei ole ovulaatiota tullut taas kolmeen kuukauteen. No, tämän jälkeen sain kun sainkin ovulaatiotestiin plussan ja todistetusti myös ovulaatio tapahtui, koska joulukuun puolessa välissä tein positiivisen raskaustestin. Jouluna "perinteisesti" kerrottiin lähimmälle sukulaisille tilanteesta. Mikä tekee asiasta vielä hassumman, niin tämä raskaus menee viikon jäljessä esikoisesta. Nyt sitten jännitetään, kuinka lähelle sattuu syntymäajat.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli tosiaan tammikuun puolessa välissä, silloin ultrattiin ja kohdusta löytyi viikkoja vastaava pieni, sydän läpätti kovaa vauhtia. Tuolloin siis kaikki oli hyvin ja rauhoitti mieltä. Viikot eteni ja alkoi tulla taas huoli, että onhan kaikki varmasti mennyt hyvin ja ensimmäisen ultran odotus tuntui todella pitkältä.

Alkuraskauteen mahtui kaikkia mahdollisia oireita ja vaikeuksia. Ihan alussa minulla oli voimakasta muistamattomuutta ja jouduin olemaan pari päivää pois töistä sen takia kun jäi puolet töistä tekemättä ja kesken kaiken unohtelin, mitä olin tekemässä. Tätä ei onneksi kestänyt paria viikkoa pidempään ja muisti alkoi palautua. Kävin lääkärin juttusilla ja hän teki kaikki neurologiset testit, ettei kyse vain ollut sitten jostain muusta. Yövuorot ovat olleet myös todella hankalia ja olen ensi viikolla menossa käymään lääkärillä, josko hän kirjottaisi lääkärintodistuksen, ettei tarvitsisi enää öitä tehdä.

Tänään oli nt ultra. Kaikki oli ultrassa hyvin ja pieni vastasi viikkoja. Hän kovasti siellä liikuskeli ja heilutteli käsiä ja jalkoja. Välillä meni aivan kippuraan ettei tahtonut saada mitään selvää. Heh, saa nähdä millainen tomera tyyppi sieltä tulee meille seuraavaksi. En malttaisi odottaa. Huoli on nyt taas pois, kaikki rukoukset tähän raskauteen, että kaikki menisi hyvin loppuun asti.

Lapsettomuudesta

Minun on pitänyt jo vähän aikaa kirjoittaa taas tästä lapsettomuus aiheesta lisää, mutta olen vähän jarrutellut asian kanssa. Joku varmaan aiemmista postauksista muistaa, että meille oli varattuna tammikuussa se ensikäynti lapsettomuuspolilla sijalle, tästäkin tarkemmin sitten ensi viikolla  Tarkoitus olisi siis kokonaisuudessaan ensi viikolla avata asiaa vähän enemmän, eli teen paremman ja pidemmän postauksen tästä aiheesta ja missä mennään.

Tällä hetkellä ei vain ole ollut hirveästi kerrottavaa, niin en ole sen kummemmin tätä vielä lähtenyt avaamaan. Ensi viikolla ollaan taas viisaampia, joten ensi viikkoon. Olkaahan siis kuulolla.

Uusi vuosi

Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti.

Ainakin omalta osaltani. Olen oikeastaan koko tämän alku vuoden kärsinyt huonosta olosta ja matalista verenpaineista. Olo on ollut saamaton ja välillä on ollut niin huonoja päiviä että en ole tahtonut saada mitään edes suusta alas. Viikkojen aikana ei myöskään hirveästi ole olo parantunut. Mietin vaan, että miten tässä jaksaa johonkin töihin lähtä. Saatan päivisin nukkua 3 tunnin päikkäreitä ja muutenkin osa päivistä menee ihan sumussa.

Ei ole oikein jaksanut edes tänne kirjoitella.