Hiljaiseloa

Täällä on vietetty hiljaiseloa. Tai siis ihan normaalia arkea olemme viettäneet, mutta ei ole vain ollut aikaa kirjoitella blogia ja taas toisaalta, ei ole myöskään ollut sellaista fiilistä, että olisi jaksanut kirjoitella. En hirveästi tykkää kirjoitella silloin, jos se tuntuu todella vaikealta.

Lasten kanssa on touhuiltu ja aika pitkälle se arki heidän ympärillään pyörii. Nyt esikoinen on sairaana, joten on häntäkin pitänyt hoitaa. Ei, meillä ei ole koronaa, ihan tavallinen nuhakuume vain.

Olen seuraillut ehkä vähän vähemmän nyt tuota maailman ja suomen menoa, mutta sen verran on pitänyt pitää itsensä ajan tasalla, että helmikuun alusta se rokotepakko tulee sitten hoitohenkilöstölle. Harmi. Itsehän en ole ottanut kuin yhden rokotteen ja tuskin tulen loppuja edes ottamaan, tällä hetkellä ainakin meidän työpaikalla vaaditaan kolme rokotetta, joten ei tarvitse heidän odotella että töihin tulisin. Jännä, että tätä rokoteasiaakin on tarkoitus tarkastella ymmärtääkseni uudelleen ensi viikon aikana, nythän se väliaikainen laki on vuoden loppuun asti voimassa. En ymmärrä, miksi näitä päätöksiä pitää tehdä niin vauhdilla, koska en henkilökohtaisesti usko siihen, että hoitohenkilöstön pakkorokotukset hillitsevät koronaa millään tavalla. Vai pitäisikö meidän olla esimerkkinä? Laitatuttaa itseemme ties mitä mömmöjä, joista ei ole vielä juurikaan tietoa, mitä voi aiheuttaa tulevaisuudessa. Aivan sama onko hoitohenkilöstöä vai ei, rokote pitäisi olla vapaaehtoinen, varsinkin, jos niitä pitää ruveta ottamaan joka 4 kuukausi kun teho huononee. Aivan käsittämätöntä touhua taas. Toivottavasti rokotteet eivät ole enää pakollisia kun on palattava töihin. Jos ovat, en tiedä mitä sitä sitten...

Jäämme odottelemaan.

Uusi vuosi

Uusi vuosi alkoi meillä hiljalleen. Otimme uutta vuotta vastaan isomummulassa ja mummulassa. Söimme hyvää ruokaa ja läheisten kanssa pelailimme ja saunoimme. Kuopus ei vielä käänny, mutta hän kovasti kuitenkin mummulassa liikkui viltiltä pois ja jopa todella nopeaa. Kysyinkin anopilta, että onko kuopusta siirretty, kun saunaan lähtiessä hän oli aivan toisinpäin viltillä. Eivät olleet siirtäneet ja iltapalaa syödessä huomasin kun kuopus oli lähtenyt viltiltä vaeltelemaan ja oli matolla menossa hyvää vauhtia ja ottanut Pentikin pupunkin mukaan. Mihin lie oli menossa.

Jumiuduin kiinni anoppilan kujatien pätkällä, kun roska-auto oli käynyt taas tallaamassa tien niin pehmeäksi, ettei siitä päässyt. Tai pääsi, mutta jäin varmaan ainakin 5 kertaa kiinni tielle ja saattoi yhtäkkiä yrittää vetäistä ojaan, vaikka vauhtia ei ollut kuin ihan mateluvauhdin verran. Oli tarkoitus että olisin käynyt juhlistamassa vähän uutta vuotta, mutta en uskaltanut lähteä autolla enää, kun olisin kuitenkin jäänyt kiinni uudestaan sinne tielle. Molemmat pojat jaksoivat valvoa uuden vuoden aattona vähän pidempään ja näkivät raketteja.

Miehellä ollut nyt tämä väliviikko lomaa ja huomenna takaisin töihin. Tosin on hän kyllä loman aikana käynyt kahdesti työmaalla, että eipä se pelkkää lomailua ole ollut. Tästä se arki lähtee taas liikenteeseen. Keskiviikkona on 5kk neuvola.

Vuosi lähenee loppua.

Niin se vain vuosi on kohta taas vierähtänyt. Paljon on tähän vuoteen mahtunut, niin iloa kuin suruakin. Korona, tämä viheliäinen tauti, joka on toisaalta vaikuttanut elämään, mutta toisaalta taas ei. Harmittaa hirveästi kun aina on joku paikka kiinni, tai et pääse johonkin jonkun koronapassin takia. Alkuvuoden töissäolo, itsensä kehittäminen sairaanhoitajana ym. on hyviä kokemuksia. Raskaus oli toivottu, vaikkakin raskausaika oli todella hankala kaikkien kipujen takia ja kun tuntui, ettei mistään saa mitään apua, vaikka kuinka yritti.

Kesäloma, mökkireissut. Pari reissua kerettiin tälle vuodelle tehdä. Kesä oli lämmin ja ihana. Paljon kerettiin tehdä, paljon jäi myös tekemättä.

Sedän sairastuminen syksyllä ja kun tästä saimme tietää vasta eräänä sunnuntaina, niin setä nukkui pois jo seuraavana keskiviikkona. Hautajaisissa käyminen, hormonien takia otti melko koville. Yleensä en ole niin herkkä ja herkillä, mutta hormonit tekivät tehtävänsä. Huonomuistisuus on seurannut mukana synnytyksen jälkeen. Välillä on todella huonoja päiviä muistin suhteen, välillä taas parempia, turhauttavaa toki senkin edestä kun ei muisti pelaa kunnolla.

Kävin myös töissä nyt joulun aikaan pari päivää, niin saa vähän taskurahaa. Oli myös mukava käydä vanhassa työpaikassa pitkästä aikaa katsomassa, millainen meininki siellä on nykyään. Aika samoilla linjoilla mennään, vuodesta toiseen.

Ja mitä tuohon koronaan tulee, niin toisaalta harmittaa olla aina oikeassa. Olisihan tuo ollut ihan kiva, jos en olisi ollut näissä asioissa oikeassa, vaan olisi pitänyt ottaa sanoja takaisin, no ei pidä. En ole rokotevastainen, mutta silti epäilyttää kaikki uudet rokotteet jne. Minunkin oli se ensimmäinen rokote otettava kun alkoi tulla tuo koronapassi, ettei mihinkään pääse ilman passia. No, nyt ei pääse, vaikka olisi se passi... Harkinnassa on, otanko toista rokotetta. Ja oliko tämä jollekin yllätys, ettei se passi nyt kuitenkaan sitä leviämistä hillinnyt yhtään. Jos joku oikeasti näin luuli niin voi luoja... Itse en uskonut tähän hetkeäkään. On ihan turha tulla selittämään jostain paremmasta vastustuskyvystä, se rokote mitään tautia estä, ihan yhtälailla se tulee ja se, että saako taudin lievemmän muodon niin niin... Miten sen nyt ottaa, kellä sattuu olemaan p*ska tuuri, että se pahempi muoto siitä taudista itselle iskee. Edelleenkään en näe mitään konkreettisia terveydellisiä syitä sille, miksi rokotteet ottaisin.

Tai Marinin lause, sitten kun 80% väestöstä on rokotettu, niin saa elää ja kokea!! Mitä vielä, yli 80% on rokotettu, koronan hiipumisesta, saatikka jostain laumaimmuniteetista ei ole tietoakaan. Yllättikö tämä jonkun? Varmaan aika monen, mutta minua ei, en näihinkään asioihin uskonut hetkeäkään ja miten kävi. Rajoitukset on päällä ja korona sen kuin jyllää. Virus muuttuu koko ajan. Omirkon on sellainen, että nyt vaan enää toivotaan, että se rokote suojaisi siltä edes vähäsen. Niin, se taudin vakava muoto ei olekaan seurausta rokotteesta, vaan siitä että virus muuttuu, eikä ole enää niin tappava, mutta tarttuu entistä herkemmin. Tai sitten tämä että meidät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pakkorokotetaan. No terve, ei tarvitse odottaa ensi kesänä minua töihin jos vaativat jotakin rokotteita... Että hyvää loppuvuotta vaan kaikille.

Hetki kerrallaan.

Paljon on ollut nyt viime päivinä ajatuksia omassa päässä. Haluaisin jäsennellä niitä myös tänne, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, etten siihen ole kykeneväinen. Tai ehkä olisinkin, mutta vielä tuntuu siltä, etten halua niitä jakaa tänne. Ehkä vähän myöhemmin. Olen miettinyt ensi kesää, mahdollisesti suunnitelmat kesän osalta menevät uusiksi, saa nähdä. Matkassa on vielä monta muuttujaa, mutta jospa asiat järjestyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi ensi kesälle on kuitenkin tiedossa ainakin yksi reissu, pääsee vähän muualle kotoa ja ei tarvitse ottaa lapsia mukaan, vaan he jäävät isin kanssa kotiin. Onpahan mitä odottaa.

Onneksi tällä viikolla on joulu, saa olla läheisten ja perheen kanssa. Eikä jouduttu eristyksiin, ihme kyllä. Minun tuurilla se olisi eristys tai vähintäänkin karanteeni napsahtanut. Huomenna lähdetään jo poikien kanssa joulun viettoon. Itsehän olen tosiaan joulupäivän ja tapaninpäivän sitten töissä.

Joulu on ensi viikolla

Minähän olen aivan jouluihminen ja aloitan laittamaan hyvissä ajoin joulua. Facebook ja instagram täyttyy jouluaiheisista jutuista ja tykkään kertoa kaikille, kuinka ihanaa aikaa joulu on. Välillä huvittaa se, kun kavereissakin on osa sellaisia, jotka eivät välitä joulusta ollenkaan ja päivittelevät sitä esikerkiksi instagramiin että ei vois v*ttuakaan kiinnostaa koko joulu että en kestä tätä kun ihmiset höpöttää joulusta ja on kaiken maailman jouluhömpötyksiä. Niin, heillä on oikeus sanoa ja ilmaista mielipiteensä, etteivät joulusta pidä, joten ihan yhtälailla meillä jouluihmisillä on tasavertainen oikeus iloita siitä ja laittaa kuvia kaikista jouluhömpötyksistä jne. Jos itse ei välitä joulusta niin voi hyvin skipata ne asiat. En pode siitä huonoa omaatuntoa, koska jos joku ei siitä joulusta tykkää, niin ei se tarkoita sitä, ettei joulua saisi hehkuttaa. Kaikki ei vain jostain syystä ymmärrä tätä. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kukakin ajattelee, tai saa ajatella mitä haluaa, ei se minulta ole pois.

Tänä vuonna aloitin joulun laittamisen marraskuun puolella, kuitenkin ensimmäisen adventin aikoihin. Joulun laittaminen on ihanaa ja tykkään kodissani laittaa sekä perinteisesti vähän vanhemman tyylistä joulua että vähän modernimpaa joulua. Joulua kerkeää odottaa ja saa pitää sitä ihanaa joulun tunnelmaa kuukauden, ennen kuin joulu varsinaisesti on. Yleensä laittelen jouluvalot (kausivalot) jo aiemmin ja olen kateellisena katsonut kun naapurit saavat niin hienosti laitettua kaikennäköisiä valoja ympäri pihaa. Olisi ihana, jos itsekin saisi, mutta ei taida pistokkeet oikein riittää.

Yleensä sisälle laitan joulua senkin ja olohuoneen pöydän päälle. Vaihdan keittiöön jouluverhon ja laittelen tauluja seinille. Meillä on myös paperitauluja, mutta en ole nyt tänä vuonna niitä laittanut oviin, kun ne eivät ole tahtoneet oikein pysyä. Kynttelikkö ja tähti myös keittiön ikkunaan ja muita pienempiä valoja ympäri taloa. Tykkään polttaa ihan hirveästi kynttilöitä ja ennen joulua kynttilät ovatkin palamassa lähes päivittäin. Tuovat myös mukavasti vähän lämpöä, kun niitä todellakin on paljon.

Esikoinen on myös saanut omia joulujuttuja omaan huoneeseen ja olisi mukava jossain vaiheessa hommata hänelle oma pieni kuusi, mutta ei ainakaan tälle vuotta sitä vielä hommattu. Joululaulut kuuluu useamman kerran viikossa ja aloittelen yleensä joululahjojen paketoinninkin jo marraskuun puolella. Sitten on hauska muistella, mitä paketeissa on kun ei itsekään muista. Ensimmäiset joululahjat ostan jo hyvissä ajoin joulun jälkeen alennusmyynneistä. Se on ihan parasta! Miksi ostaa lahjat kalliilla kun saa puolet halvemmalla, toki se säilytys tahtoo välillä olla raskasta, kun sitä tavaraa tahtoo kertyä.

Joulun jälkeen haluan jo välipäivien aikana kerätä joulun pois. Kun joulu on mennyt, se tunnelmakin on kadonnut yhtälailla ja haluan vain äkkiä kaiken pois, en jaksa katsella niitä enää joulun jälkeen kun ei se oikein tunnu tosiaan enää miltään.

Hiljaiseloa

Olemme täällä jo muutaman viikon eläneet aika varovaisesti. Yritetään nyt välttää tuota koronatartuntaa, ettei jouduttaisi olemaan joulua eristyksissä. Mikään ei olisi niin kamalaa kuin viettää joulu yksin ilman läheisiä. Toki meillä olisi kuitenkin oma perhe. Kauppareissutkin on tehty niin, että minä käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos edes sitäkään. Meidän tai minun tuurilla se korona napsahtaa kuitenkin siltä yhdeltä kauppareissulta. No, en aio käydä enää kuin huomenna kaupassa ja sen jälkeen saa mies huolehtia kauppareissut jos tarvitsee. Me ei edelleenkään koronaa pelätä, se tulee jos tulee kun näyttää kaikki jossain vaiheessa kiertävän. Kaupunkiin ja kirppareille en ole nyt kuitenkaan tietoisesti lähtenyt, etten turhaa altista itseäni.

Keskiviikkona lähdetään mummulaa kohti. Aatonaattona menemme käymään isopapan luona kylässä, en edes muista milloin olen viimeksi siellä käynyt niin joulun kynnyksellä. Varmaan silloin, kun iskä on ollut vielä elossa. Tarkoituksena on olla aaton vastainen yö äidin luona esikoisen kanssa. Esikoinen aikoi aiemman yön olla yksin. Äidillä on sen verran pieni asunto, että kahden pojan kanssa tahtoo tulla jo vähän ahdasta kun pitäisi matkasänky kantaa sisälle jne. Kunhan nyt selvittäisiin kunnialla ensi viikkoon asti. Ja selviäähän sitä kun vähän katsoo, ettei kuljeskele missä sattuu.

Miehellä oli pikkujoulut eilen, mutta tietääkseni pikkujouluissa ei ollut muita kun työporukka sillä hetkellä. Olivat käyneet radalla ajelemassa ja syömässä ja saunassa. Me myös kävimme kaverin luona eilen ja yksi kaveri kävi kummipoikani kanssa sunnuntaina, heillä on ollut vähän flunssaa ja korvatulehduskierrettä, mutta olisi kai tuo jo meihin tarttunut jos olisi ollut tullakseen. Seitsemän yön päästä on joulu. En malta odottaa.

Kiinteät on aloitettu ja ensimmäinen hammas puhjennut.

Meillä tosiaan tuli sunnuntaina 4kk täyteen ja aloiteltiin myös kiinteät. Tästä olikin puhetta jo 3kk neuvolassa, että halutaan aloittaa maistelu ja vielä 4kk neuvolassa tarkistin, että tämä on ok. Aloiteltiin kiinteiden maistelu bataatilla. Tämä siksi, koska bataatti on ainakin omasta mielestä miedon makuinen, eikä ehkä aiheuta vatsavaivoja niin paljon, kuin esimerkiksi peruna. Olemme maistelleet yhtä makua kerran päivässä aina kolmen päivän ajan ja sen jälkeen vaihdettu uuteen makuun. Toisena maisteltiin porkkanaa ja tänään aloitettiin kesäkurpitsan maistelu. Alkuun kesäkurpitsan maku ei vissiin ollut kovin mieluinen, mutta söi lopulta hyvällä ruokahalulla kaiken. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kesäkurpitsa aiheuttaa jonkin verran vatsakipuja. Olen höyryttänyt kaikki niin, että olen laittanut vettä kattilaan, siivilän kattilan päälle ja siihen kasvikset ja sitten kansi päälle, niin ei tarvitse erikseen höyrytyskattilaa.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä luumua ja palsternakkaa. Hedelmät jätetään suosiolla myöhemmälle, koska ne on sen verran maikeita, ettei välttämättä kasvikset ja muut kelpaakaan enää hedelmien jälkeen. Olen tehnyt soseet itse ja aion tehdäkin mahdollisimman paljon kun näyttää maistuvan. En tiedä miksi en kovin mielellään osta kaupasta valmiita purkkeja. Ainahan se tietenkin parempi on kun tekee itse.

Pojalle puhkesi myös ensimmäinen hammas nyt joulukuun alussa. Katsoin esikoisen vauvakirjasta, niin hänelle oli tullut ensimmäinen hammas vasta tammikuun lopussa. Kuopus on siis ainakin nopeampi hampaiden tekijä. Johan nuo ikenet kutisivatkin niin mahdottomasti. Muutamassa päivässä nousi molemmat alaetuhampaat oikein kuultamaan ikenen läpi ja nyt odotellaan, milloin puhkeaa toinenkin. Tuossa kerkesi olla muutama rauhallinen päivä, ettei kutissut, mutta nyt ruvennut taas kutisemaan. Ikenet ovat olleet aivan turvoksissa ja kipeät. Kaikki lelut on taas syöty. Molemmat posket ovat myös helottaneet ihan punaisina kun on hampaita tehnyt. Tänään on myös ruoka maistunut huonosti. Täytyy miettiä, pitääkö antaa särkylääkettä kun selvästi vaivaa...

Tällaisia kuulumisia tänne näin joulua odotellessa.