Tieto lisää tuskaa.

Kyllä sitä ihan oikeasti välillä miettii tätä elämää, kuinka se voi olla yhdessä hujauksessa ohi. Ei tarvi välttämättä olla ees itestä kiinni, joku voi ajaa vaikka päälle ja elämä oli siinä. Tuolla töissä kun on saanu vierestä katsoa kun ihmiset taistelee hengestään tai kuulee sairastavansa esimerkiksi syöpää. Kyllä siinä väkisellä käy mielessä, että entäpä jos itselläki on jotain eikä vaan oo huomannu ja kohta kaikki onki liian myöhästä. Nimenomaan, tieto lisää tuskaa. Toisaalta taas, sitä miettii omaa vointia ja jos jotain oireita alkaa tulla nii osaa hakeutua ehkä paremmin hoitoon ja tutkimuksiin. Toisaalta taas kaikista oireista ajattelee sit kaikista pahinta. Ja kun se sairaus  voi oikeasti tulla ihan muutamassa kuukaudessa. 

Eipä sillä. Kaikkihan me joskus täältä kuollaan...

Ehkä vähä liianki tosissaan...

Niin.

Meillä oli perjantaina neuvola ja neuvolatäti kysy, että miten meillä yöt menee. Kerroin että vähä vaihtelevasti, mutta syö sen kerran yössä yleensä. Jossain vaiheessa meni vielä kakski kertaa ku oli hampaiden tuloa tms. nii poika ei rauhottunut millään muulla ku pullolla takas nukkuun.

Neuvolatäti sit tuumas, että ehkä kannattas ruveta pikkuhiljaa opettaan sitä, ettei anna enää yöllä maitoa ku ei kuulemma 10kk enää tarvi sitä ja ettei mee jossain vaiheessa sitte ihan höpöksi koko touhu. Ite päivittelin sitä että ku en oo ollu varma että tarviiko se sen maidon vai ei ku joku yö on hotkinu maidon semmosta kyytiä, niinku ei ois ennen ruokaa nähny ja joskus sitte taas saattaa vartin sitä lipittää.

Mietittiin sitte, että pitää odottaa miehen loma-aikaa että saadaan molemmat poikaa hoitaa yöllä, jos näyttää ettei rauhotu, ja kun ei sitä maitoa anna. Eh, se käviki aika helposti.

Ei tarvinnu oottaa lomaa eikä mitään, poika otti neuvolassa vähä liianki tosissaan tädin puheet ja päätti heti seuraavana yönä että ei maitoa. Ja siitä asti on nukkunu nyt ilman maitoa yöt eli 5 yötä. Yks yö on ollu haastavampi että huusi melko paljo, mutta se nyt ei varmastikaan siitä maidosta johtunu koska näitä huutoöitä sattuu aina sillon tällön. No, helpompi meille ku ei tarvi enää maitoa lähtä laittaan yöllä. Yleensä yhen kerran on pitäny sit yön aikana käyä tutti antamassa, mutta viime yönä ei tarvinnu sitäkään... Kuulin pari kertaa että meinas itkeskellä huoneessa, mutta nukahti ihan omia aikojaan, ilman että kävi ees huoneessa.

Konttausta harjoitellaan edelleen ja nyt jo pari konttausaskelta otetaanki jo, sit vähä istutaan ehkä kontillaan ja taas mennään vähä eteenpäin. Eli niinsanotusti kontataan jo, vaikkei nyt ihan täysiä mennäkkään vielä. Enempi kuitenki ryömii ja pääsee niin nopeampaa. Tänään näin myös minä ekan kerran sen ku poika nousi tukea vasten seisomaan. Tai no, nousi sitteriä vasten mutta kuitenki niin että otti jaloille. Nii se vaan ottaa kiinni nuo pari kuukautta vanhemmat kaverit... Ja mitä pituuteen tulee, nii meillä on tosiaan yksi vauvakaveri, hän on meijän poikaa vähä reilu 2kk vanhempi, painaa saman verran ja on puoli senttiä meijän poikaa pidempi. :D Jotenki huvittaa, että meillä on nii iso poika jo. Tyttökaveri taas on sitte pari kiloa kevyempi ja 6,5cm lyhyempi. Apua. :D Ja on sen 2kk vanhempi. Kyllä meille hyvä jääkiekonpelaaja tulee.

Töissä oon ollu nyt viikon ihan oikeasti, kentällä mukana, huh. Onhan se opettelussa ja ku on nii paljo asukkaita aina että ei tahdo keretä mitään. Varsinki iltavuorot on ihan hirveitä, ei meinaa keretä kaikkea tehdä omassa vuorossa ja ku iltavuoro vielä loppuu aikaisemmin nii plääh. Just oli puhetta töissä että pitäs olla semmonen tatsi tuohon hommaan, toki sekin tulee jossain vaiheessa ainaki toivottavasti, mutta tällä hetkellä on semmonen tunne, ettei pysty kaikkia hommia tekemään niin hyvin ku haluais, jos mielii että työvuoron aikana kerkeää kaikki hommat tehä... Tänä aamuna oli ihan rauhallista kun oli yksi ylimääräinen työntekijä, nii ei tarvinnu siitä toisesta kaverista huolehtia. Sain huolehtia oman puolen ihan rauhassa, ja näin ollen pääsin ohjaajani kanssa vielä ottamaan verikokeita ym. Ja tulimme siihen johtopäätökseen että ihan ku olisin jo vanha tekiä noiden verikokeiden oton kanssa. :D Mietin jopa itekki että miksi mää oon joskus sitä verikokeiden ottoa jännittäny, onnistuu jos onnistuu ja ei se kaikilta sairaanhoitajiltakaan onnistu. Mulla nyt on sattunu onnistuun kaikki otot kerralla, jee! Niin tosiaan pääsin taas vähä opiskelijanaki toimimaan, toki toimin koko ajan, mutta kyllähän se lähihoitajan ammatti pilkistää aina esille tuolla toimissa ku niitä hommia itekseen tekee. Pitäs muistaa aina pitää se sairaanhoitajan näkökulma kuitenki mukana. Tää viikko on siis vielä harjoittelua ja sit aloitan oikeasti kesätyöt. Vaikka nyt kentällä mukana jo oonki niinku työntekijä.

Arki rullaa ja työt alko.

Oon tosiaan ollu jo siellä harjoittelussa 4 viikkoa, joista 3 olin ohjaajani kanssa aika tiiviisti. Nyt tämä viikko on mennytkin lähinnä vapailla ja viikonloppuna ois töitä. Keskiviikkona alkoi siis työt ihan virallisesti, joten saan tästä loppu harjoittelusta palkan. Jes, saapahan vähä enemmän nyt rahaa, mitä ajattelin ku luulin että aloitan työt vasta juhannukselta. Mutta miksipä ei töitä vois töinäki tehä ku talo on käyny jo tutuksi ja vanhuspuoli on niin tuttua, ettei sitä tarvi enää opetella. Opettelussa oli että muistaa kaikkien 30 asukkaiden nimet. Kaikkien sukunimeä en vielä muista, mutta osan ainaki. Huh. Mutta palkka onneksi tosiaan juoksee nii jospa sitä taas jonku aikaa sitte pärjäis. Sille kotihoidontuelle ei nyt pysty jäämään kuitenkaan ku korkeintaan vuodenvaihteessa, koska mulla on tuo koulu vielä kesken ja jos meinaa kouluviikot saada kunnialla menemään, niin poika on saatava johonki hoitoon. Mutta ei ole hoitopaikkaan oikeutta jos on kotihoidontuella, joten ainut mahdollisuus oli tämä.

Välillä on tosi ristiriitaisia ajatuksia siitä, että oisko kotona vai ei. Ku sillon ku on töissä, nii herää ajatus että ois ihanaa jos vois olla enempi kotona. En toki nytkään mitään täyttä listaa tee, ehkä ens listassa on sit enempi töitä, tiiäppä sitä... Nii sais olla pojan kans enempi. Mutta sitte ku on kotona useamman päivän nii tulee semmonen olo, että ainiin joo en mää tykkää olla kotona. Joskus ehkä kaipais ihan vaan sitä omaa rauhaa, ettei ois ketään pyörimässä siinä jalkoissa. Sais olla vaan ihan yksin. Se on kuitenki melko harvoin mahdollista, valitettavasti. Jos haluaa omaa rauhaa nii sit pitää ite lähtä vähäksi aikaa johonki. En tiiä, oisko se sit hyvä että sais mennä niinä päivinä töihin ku itseä huvittais ja sitte ois niinä päivinä kotona ku se työnteko ei oikein nappaa. :D Toki seki riippuu paljo siitä, miten on saanu nukuttua ja millä tuulella poika on. Kitinä päivinä tuntuu että hermot menee pienimmistäki asioista riekaleiksi ja eilen illalla sanoinki jo pojalle ettei viittis enää kitistä ku on 14 tuntia sitä kitinää ja huutoa ja itkua kuunnellu.

Arki kuitenki rullaa ihan omalla painollaan ja huomaa, että kun pojalle tulee ikää lisää nii jää kuitenki aikaa noihin kotihommiinki. Alussa tuntu ettei mitään muuta ehdikkään ku pitää poikaa vain sylissä ja yrittää viihdyttää sitä ja koti oli ku hävityksen jäljiltä. Nyt kuitenki on saanu sovitettua arjen, pyykit, työn, lapsen kans olon, ruoan laiton jne. kaikki yhteen. Välillä toki tuntuu ettei oo ollu pojan kans ollenkaan, mutta seuraavana päivänä on sit enempi ku en kuitenkaan ihan joka päivä ruokaa tee jne... Mutta ei kai se auta ku lähtä tyhjentään pyykkikone. :D

Uuden oppimista

Nyt on ihan muutaman viikon aikana poika ottanu tommosen spurtin uuden oppimisessa. Joku 3-4 viikkoa sitte oppi vasta nousemaan ite istumaan ja menemään takaisin makuulle ilman että kuulu aina joku hirveä kolahdus ja sitte hirveä huuto. Siitäpä se oppiminen sitte alko ihan kunnolla. Oon ollu välillä vähä huolestunu siitä ku poika ei liiku mihinkään, ei ees yritä. Oma tahto on ollu kyllä pienestä pitäen ja hän välillä oikein kattooki, että ootko ihan tosissas... Ei vissiin vaan oo ollu mihinkään kiire, vaikka muuten on tosi kiinnostunu ollukki kaikesta.

Jokunen päivä sitte opittiin ryömiminen. Ei se vauhti edelleenkään päätä huimaa, mutta pääseepähän eteenpäin eikä vain peruuta ja hermotkaan ei mee niin nopeasti ku pystyy kuitenki liikkumaan. Ja joo, tiiän että jokainen lapsi kehittyy omaa vauhtia ja meillä on taas käsien ja sormien näppäryys ollu koko ajan kehitystä edellä. Poika jaksaa myös keskittyä yhteen asiaan vaikka kuinka kauan ja viihtyy lattialla yksikseen. Toki aina varmistaa että joku on siinä lähietäisyydellä ja näkösällä. Välillä kerkesin kuitenki miettiä että onko kaikki ihan ok kun ei minkäänlaista liikettä oikein oo ollu. Pojalla on myös 5 hammasta ja kuudes on ihan just läpi. Mutta nii. Myös konttausasento on nyt tullu aika voimakkaasti esille ja sitä harjoitellaan koko ajan. Myös nytkytellään eteenpäin ja taaksepäin nii ei varmaan kauaa mee ennen ku oppii konttaamaan. Ja tosiaan liikkuminen muutenki lisääntyny nyt huomattavasti. 

Meillä on ihan pienestä asti venytetty myös tuota napanuoraa ja poika tottui jo pienenä siihen etten ole koko ajan käytettävissä. Jotenki välillä tuntuu ku äidit murisee sitä ku ei mihinkään pääse ja hirveä huuto alkaa jos yrittää johonki mennä, että se on kyllä vähä omaa vikaaki ku ei oo lasta totuttanu siihen että välillä on pois. Onhan se kamalaa jo oot ekat 12kk tissi suussa ja sitte ku äiti lähtee nii huutohan siitä tulee. Vaikka minäki ensin imetin nii opetin ihan alusta asti lapsen myös pullolle nii ei ollu sitäkään ongelmaa, ettei lapsi ois huolii pulloa. Oon kyllä tosi tyytyväinen tähän asti kaikkeen, miten oon lastani opettanu jne. Helpottaa kummasti omaaki elämää. Kirjoittelen lisää taas paremmalla ajalla.

12.8.2017 ollu viimenen päivitys

13 päivä elokuuta se meijän pieni sitte synty.:)
Voin sanoa että tämän 9kk aikana en oo montaa kertaa blogia ees muistanu...

9kk on menny nopeasti ja lapsi on kasvanu ihan huimaa vauhtia. Parhaimmillaan pituuskasvu oli yli 3,5cm kuukaudessa ja vielä monta kuukautta!! 6kk jälkeen rupes kasvu siten vähä tasottuun eikä tullu pituutta enää nii paljoa.

Vauva arkea on pitkälti pyöritetty ja nyt pikkuhiljaa on sitte palattu työelämään ja jatkettu koulua. Onhan se tuo lapsi semmonen asia että ei sitä tiiä minkälaista on ennen ku semmonen on itellä. Monet kyllä sano että koko elämä muuttuu, mutta näin 9kk jälkeen oon kyllä sitä mieltä että ei meijän elämä nyt niin hirveästi oo muuttunu. Ollaan kuljettu ja iltaa istuttu ym. Ei oo hirveästi eroa. Ehkä se helpottaa ku ei tarvi pojan tissillä roikkua koko ajan nii on vähä vapaampaa. Tosin minä aamuntorkku ja iltavirkku ihminen oon rytmini kääntäny nyt ihan toisinpäin. Aamulla ei enää nukuta pitkään ku poika herää aikasi. Tosin kyllä vieläki saattaa mennä vähä myöhään ennen ku nukkumaan menee.

Oon tyytyväinen siitä että oon pitäny oman pääni ja oon saanu tähän mennessä kasvatettua poikaa niinku oon halunnu. Vaikka tänä päivänä on paljo asioita mitkä on in ja mitkä ei. Esimerkiksi tämä sormiruokailu. No joo, meillä kyllä sormiruokaillaan jotain kuten kurkkua, pastaa, muroja, naksuja, tomaattia ja kananmunaa. Mutta... Sanokoot ihmiset mitä hyvänsä nii minusta ihan kaikkea ei tarvi sormiruokailla. Ku tuntuu että kaikki ateriat ym. Pitäs lapsen sormiruokailla ite. Siis mitä??! Lapsi sotkee ja turha sanoa että tietenki alussa sotkee ennen ku oppii.

Se sotkee silti.

Ja sitte se että mulle ainaki on opetettu että ruoalla ei leikitä. Mitä muutakaan se on ku ruoalla leikkimistä jos se lapsi sen ruoan tahallaan linttaa siihen pöytään tai heittää pitkin lattiaa. Sotkemista, piste. Ja mielipide ei muuksi muutu. Joku perustelee sillä että se kehittää lapsen hienomotoriikkaa. Ja pah. Kyllä meijän lapsi oppi pinsettiotteen kuukautta normaalia aikasemmin vaikkei ruualla leiki. On kätevä käsistään ja erittäin kiinnostunu tekemään käsillä ja saa tavarat hyvin otettua ja vaihtaa kättä ja kattelee jne. Vaikkei oo ruualla leikkiny. Se riippuu niin lapsesta. Ja ihan hyvin itekki on oppinu elämään ja syömään vaikken oo sormin sitä ruokaa syöny. Ja kolmanneksi se että miksi pitäs antaa syyä sormin ku kuitenki pitää sitte opetella syömään ruokailuvälineillä. Nii että mitä??? Kyllä kai se lapsi alkaa ihmetellä ku ensin saa sotkea ja sitte pitäs alottaa käyttään jotain haarukkaa... Antakaa mun kaikki kestää...

Yllättävän hyvin on lähteny tämä arki rullaamaan. Minä harjoittelussa, mies töissä ja poika hoidossa. Olisin jääny kotiin jos ois pystyny, mutta haluan nyt käyä tuon koulun loppuun ettei jää roikkumaan ja muutenki tuntuu hyvältä päästä vähä muualle eikä vaan kotona olla... Oon semmonen että en pysty olemaan kotona ja tunnen olevani paljon parempi äiti ku saa käyä päivän töissä ja ihmisten ilmoilla.

Mutta meistä kahdesta on siis tullu kolme ja poika voi hyvin ja terveenä ollaan pysytty. Poika on omanlaisensa persoona, periny minulta temperamentin ja isältä rauhallisuuden. Yritän muistaa kirjoitella jossain vaiheessa kuulumisia ja ajatuksia tästä vauvahommasta vähä tarkemmin...

Laskettu aika oli ja meni

Laskettu aika oli ja meni.

Eikä oo merkkejä siitä että pikkunen syntyis.

Kaikista eniten on nyt ruvennu ärsyttään se, ku kaikki kyselee että joko joko?

Vieläkö oot kokonaisena?

Joko vauva on syntyny?

Pistä sitte heti viestiä ku vauva syntyy.

Onko ees tuntemuksia että vois syntyä?

Joko on lähtö?

No vaikka oiski, nii en kyllä heti ensimmäisenä siitä kellekkään tiedota.

Ajattelin jo, että jos vielä tulee viestejä tms. nii en vaan ees vastaa, en vaan jaksa jokaiselle joka tunti ilmoittaa että ei vielä, ei vielä, EI VIELÄ!

Ja sitte ku se synnytys oikeasti on käynnissä nii tuskin mää nyt ensimmäisenä kaikille viestiä pistän että nyt tuli lähtö tai tänään varmaan lähdetään ku supparit on nii kipeitä ym. Huoh, ihmiset. Onhan se ihanaa ku vauva syntyy, mutta ainaki tämä odottava äiti kaipais joskus omaaki rauhaa. Ja sitä että sais keskittyä nyt näihin viimeisiin päiviin ja nauttia sen vielä minkä pystyy. Välillä vaan on nii kipeä että toivois että syntyis jo, vaan ei.

Tai se ku oltiin eilen kattomassa hyväntekeväisyyspeliä nii jo yks kaveri pisti kuvan kans viestin että pitääkö olla huolissaan ku kontallaan oot katsomossa?

Öö, no ei tarvi, oon vaan kyykyssä ja välillä seison ku ei yksinkertasesti pystyny istuun ku selkään kävi nii kipeää. Minähän oon koko raskauden ajan valittanu sitä että istumaan ei pysty kauaa, että kaikista paras on seisominen ja välillä sitte voi liikkuakki, jos ei koko aikaa kehtaa. 

Ollaan ukon kans puhuttu jo, että ei kerrota kellekkään että millon syntyy nii saahaan olla pari viikkoa kotona ihan rauhassa, tosin tämä alkaa olla jo nii pitkällä että kaikki arvaa että jossain vaiheessa sen on synnyttävä, tai käynnistävät. Tai seki ihmetyttää että pitää kaikille heti viestiä pistää tai kuvaa ku vauva on syntyny, no ehkä en kuitenkaan pistä... Kyllä mää nyt haluan keskittyä siihen vauvaan enkä viestien ja kuvien lähettelyyn. Ja sitte ärsyttää seki ku yhelle sanoo nii sitte kohta kaikki tietää ja sitte koko facen seinä täyttyy onnitteluista ja kysellään että kumpi tuli ja onnea koko perheelle ja onnea pikkusesta ja ARGH!

Estän koko kommentoinnin.

Ja sitte alkaa se, millon voi tulla kattoon, voi tulkaa heti käymään ku pääsette pois sairaalasta. No, ei tulla, halutaan mökittyä yksin kotiin ja rauhottua ja saaha jonkulainen päivärytmi ees, ennen ku lähetään yhtään mihinkään tai päästetään ketään kotia. Sitä ollaan puhuttu että mummut ja pappa saapi käyä kattomassa ku ne nyt oottaa nii kovasti. Ja sitte ehkä ukon sisko ku se asuu tässä lähistöllä, mulla ku ei sisaruksia oo nii ei tarvi niistä huolehtia. Nii ja sitte se että ku sitä porukkaa alkaa lappaan kylässä, nii sitte ne tuo kaikkea, miksi? Jos joku saa uuden vauvan nii miksi sille pitää viiä jotain? Onhan sillä ne vanhemmat ja isovanhemmat, jotka varmasti ostaa kaiken tarvittavan. Jos jotaki haluaa antaa nii mulle kelpaa vaikka siivousapu, onhan seki nyt vauvan kannalta hyvä että on siisti koti, tai ruokaa, tai jotain semmosta mistä oikeasti on hyötyä...

Mää oon edelleen sitä mieltä että mitään ennakkotuntemuksia ei ees oo, sitte ku se synnytys alkaa nii se alkaa, eikä sitä voi etukäteen tietää. Jos joku sitte sanoo että ne epäsäännölliset supistukset ym. on ennakkovaroituksia nii meikäläisellä on kestäny tämä synnytys kolome päivää. Aika pitkä aika synnyttää... Ja supistukset tulee yleensä aamupäivällä,  varmaan siksi ku pitkä yö takana (mää siis edelleen nukun kuitenki hyvin ja pitkiä öitä) nii luulen että paikat on nii jumissa ym. nii sitte vähä protestoi tuo maha ehkä sitäki. Ja tokihan niitä harjoitussupistuksia tulee muutenki, onhan noita tullu pitkin raskautta. Mutta ei niitä sillain huomaa, varsinki jos liikenteessä on. Kohdun kasvu ja painon nousu on tasoittunu, tai oikeastaan pysähtyny. :D viimeisen 10 pv aikana oli tullu painoa lisää 200g ja sf mitta oli sama. Toki neuvolatäti sano että tuohon mittaan voi vaikuttaa se ku vauva menee alaspäin nii ei mittakaan enää nouse että voi myös laskea. Keskikäyrällä kuitenki mennään. Mitä tuohon painoon tulee nii se nyt voi laskea jopa loppuajasta, ihmettelen sitä kyllä, mutta voi olla että mulla on noita turvotuksiaki ehkä nyt lähteny vähä pois nii sehän vaikuttaa sit heti painossa, vaikka vauva kasvaaki.

Joo, tässäpä oli taas tätä avautumista...

Laskettu aika on huomenna

Huomenna olis siis laskettu aika. Itsehän elättelin toiveita että pikkunen ois tullu jo viime viikolla, ois saanu tulla nii ei tarvis stressata tuota koulua. Mutta jos sattuu että tulee vasta kahden viikon päästä nii ei todellakaan tarvi miettiä että meneekö kouluun, sittepä jää koulu tauolle vähäksi aikaa, tympäsee kyllä, ku jää nii vähästä kiinni, mutta ei voi mitään.

Onko ollu mitään ennakko oireita että vois synnytys käynnistyä? No ei.

Ei siis minkäänlaisia. Oon kaikkia kehoituksia kokeillu, mitä kannattaa kokeilla että synnytys käynnistyis. Sitä ikkunanpesua en kyllä oo vielä kokeillu. Tänäänki kävin kirpparilla vähä kauempana, eikä mitään. Harjoitus supistuksia nyt tulee, mutta ei niitäkään joka päivä, tänään on tullu jokunen, tai luulen että ne on supistuksia, mutta mistäpä senkään tietää. :D Mulla kävi kaveri eilen kylässä ja hän sai kaks kuukautta sitte pojan, vaihdettiin kuulumisia ja kyselin vähä miten synnytys oli edenny, missä vaiheessa olivat menneet sairaalaan ja mitä sinne sairaalaan nyt kannattaa sit mukaan ottaa. Koska tuntuu tyhmältä ottaa se sairaalakassi mukaan, missä on vauvalle ja itelle kotiutusvaatteet ym. koska eihän sinne mahdu sitte mitään muuta... Oon siis toista kassia pikkuhiljaa nyt sitte pakkaillu. Loput sitte ennen lähtöä. Kovin on rauhallista ollu tämä odotusaika. Muutamia kipeitä päiviä lukuunottamatta ei oo ollu mitään ongelmia. Ja ne kivutki on ollu ihan itse aiheutettuja ja sen on saanu kyllä tosiaan tuntea seuraavana päivänä.

Yöt menee hyvin, viime yönäki heräsin vaan kerran käymään vessassa, toki pari kertaa heräsin siihen ku piti kylkeä vaihtaa, kyljen vaihto tahtoo tehdä vähä kipeää ja se on hidasta, mutta oon nukahtanu kyllä samantien aina uudestaan ja semmosia 8-9 tunnin yöunia saa hyvästikki nukuttua, taisinpa yks yö vetästä jopa 10 tuntia, yhen vessareissun taktiikalla. :D Sitäki oon ihmetelly ku muut on sanonu että he kai ovat joutuneet ramppaamaan tunnin, kahen välein vessassa viimesinä viikkoina... Ei oo kyllä minun tarvinnu. Ei uskois että on 39+6 menossa siihen nähen että kuin hankalaa ja tukalaa pitäs olla tässä vaiheessa ym... Ei kai mulla oo mitään. Tämä on vaan tätä oottelua että millon alkaa synnytys, ja sitte ku se alkaa kahen viikon päästä käynnistyksellä nii ompa kiva vielä kaks viikkoa oottaa. :D Kaikki lomat on pidetty ym. nii oon yksin aina viikot ja päivät ja joskus illatki kotona nii alkaa tuntua hieman pitkästyttävältä. Ku ei kuitenkaan uskalla yksin kovin kauas lähtä ku ei kuitenkaan koskaan tiiä, jos vaikka ne lapsiveet mennee ja se synnytys käynnistyiski yhtäkkiä.

Huomenna mulla on neuvola, mun oma neuvolatätiki on tullu lomalta. Viime viikolla oli sijainen, mutta seki oli tosi mukava. Saa nähä mitä sanoo huomenna ku meen. Aijon kyllä sanoa sille että vähä ärsyttää tämä oottaminen ku ei voi muuta ku oottaa ja oottaa... Pari päivää tuossa meni ihan ok ku mulla oli vielä yks kesäkurssi menossa ja luin sen tenttiin. Tentinki sain tänään tehtyä ja sain nelosen siitä nii nyt ei oo enää sitäkään huolehdittavana. Oppari ois tietty, mutta seki on tällä hetkellä opella kommentoitavana nii saa nähä millon sekään kerkeää sitä kommentoimaan. Ajattelin mää huomenna käyä sit ihan täällä paikkakunnalla toisella kirppiksellä neuvolan jälkeen. Ja sitte kai sitä pitää noita facen kirppiksiä yrittää tihrustaa että oisko sieltä mitään ostettavaa. :) Ostin maanantaina yheltä tyypiltä semmosen lämpöpussin talveksi, nii ei välttämättä tartte vauvan kans sit harrastaa semmosta kerrospukeutumista ku voi työntää vauvan vaan sinne lämpöpussiin. Kätevää.

Ei kai tässä sen kummempaa, hitaasti mutta varmasti eteenpäin mennään ja ylhäällä olo on kaikista parasta, pitää toivoa että synnytyksen alettua ne ei mua makuuta missään sängyllä ku se on pahasta.