Runojani

Rakkaani on hän

Hän odottaa minua kaukana,

odottaa tuolla jossain.

Hän katsoo minua sieltä,

miettii syvällä mielessänsä.

Ei jaksaisi odottaa,

odottaa niin pitkään.

Haluaa päästä rakkaansa luokse,

syliin lämpöiseen,

hyvällä mielellä.

Kuiskaus taivaalta

Aurinko paistaa kirkkaasti,

tuuli puhaltaa hiuksiini.

Haistan ilmaa,

se tuoksuu hyvälle.

Tuuli henkää sanat "tule luokseni"

Nousen kiikusta, nousen ylös.

Katson taivaalle, sininen taivas.

Valkoiset pilvet ylhäällä korkealla.

"Missä olet?" Kuiskasin.

Olen sydämessäsi, aina ja ikuisesti.

Tuuli puhaltaa, on hiljaista.

Jäljelle jää vain hiljaisuus.

Kaikki runot ovat minun kirjoittamiani. Ja myös haluan että ne pysyvät minun kirjoittaminani. Runot ovat sellainen asia, jotka saavat minut hymyilemään, tai käsittelemään ogelmiani. Jostain syystä iloisia runoja ei paljoa ole, runojen kirjoittelu kun ainakin minun kohdalla tarvitsee sellaisen tietyn fiiliksen. Ne ei synny tuosta noin vain, että rupeasin kirjoittelemaan. Ne ovat tuntemuksia elämästäni, siitä mitä olen kokenut ja mitä tulen kokemaan. Minulla on monia vihkoja täynnä eri tyyppisiä runoja. Osa niistä on todella katkeria, nuoruusvuosiltani kun ensirakkauteni lähtikin parhaan ystäväni matkaan. Osa on taas sitää suurta kaipuuta ja tuskaa, jonka koin melkein 10 vuotta sitten...