tiistai 15. helmikuuta 2022

Meille tulee vauva

Eilen julkistimme asian, meille tulee vauva. Kävimme nt ultrassa ja siellä oli pienellä kaikki hyvin. Hän oli vajaa 6cm pitkä ja kovasti oli liikkeellä. Välillä oli käsi poskella ja hirveästi heilutteli varsinkin käsiä. Hän on terve ja kaikki riskiluvut todella pieniä, joten ei ollut tarvetta jatkotutkimuksille. Alkuraskaus on mennyt hyvin. Uskon että tätä matkaa on helpottanut se, kun ei tarvitse töissä rasittaa itseään. Nyt siis tulee päivityksiä blogin puolellekin taas myös raskaudesta.

Kävin sokerirasituksessa jo pari viikkoa sitten. Minullahan oli jo edellisestä raskaudesta mittari ja muut valmiita, joten aloitin sokereiden mittaamisen jo heti kun sain tietää olevani raskaana. Kohollahan ne sokerit oli, paastot lähinnä. Sokerirasituksessa sekä paasto että 1h arvo oli koholla. Olihan minulla aivan järkyttävä olo sen ensimmäisen tunnin aikana. Sitten rupesi helpottamaan, mutta onko tuo ihmekään kun pelkkää sokeria joutuu juomaan. Lähete lähti sairaalaan ja sieltäottavat taas jossain vaiheessa yhteyttä. Nyt kotimittauksissa sokerit pysyneet rajojen alapuolella ruokavalion avulla.

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Korona(ko)?

Me kerkesimme sairastaa tuossa muutaman viikon. Esikoinen tuli yhtenä torstaina hoidosta kipeänä kotiin ja heti kotia tullessa kuulin äänestä, että nyt ei ole ihan terve. Ääni oli hieman paineessa ja vähän yskähteli. Hoitaja ei ollut mitannut lämpöä hoidossa, oli vain ihmetellyt kun esikoinen on hieman väsyneempi ja yskinyt. Kotona mitattuna lämpöä oli jo reilusti. Esikoisen oireet pahenivat viikonlopun aikana. Hän yski enemmän ja nenä alkoi vuotaa. Kuumetta oli ensimmäisenä päivänä yli 38 astetta, mutta muina päivinä piti vähän lämpöä. Ensimmäiset päivät sai ottaa todella rauhallisesti, koska heti kun vähääkään alkoi riehumaan tai juoksi, rupesi yskittämään niin paljon, että oksensi kaikki ruoat ulos, tätä kesti kolme päivää. Mahdollisesti oli myös jonkinlaista lihassärkyä, koska välillä valitteli käsiä tai jalkoja kipeiksi. Itse sairastuin maanantai iltana ja kuopus tiistaina. Miehellä oli vähän nenä tukossa ja silloin tällöin yski.

Kuopuksella tuli myös yskä, yski varsinkin aamuisin ylös noustessa paljon ja limaa tuli paljon. Hengitys myös rohisi, mutta rohinat kuuluivat todennäköisesti kurkusta, ei ainakaan syvemmällä ollut. Nenää piti myös puhdistaa nenäimurilla, mutta lämpöä ei ollut missään vaiheessa. Käytin kuopusta lääkärissä, koska on kuitenkin vasta 6kk ikäisestä kyse, mutta siellä oli hengitysäänet puhtaat, eikä sen puoleen huolta ollut. Saman viikon perjantaina soittelin vielä uudestaan terveyskeskukseen, että millaisilla oireilla pitäisi lähteä päivystykseen, kun näytti että oireet vain päivä päivältä pahenivat. Kuopus söi pahimpina päivinä huonosti, mutta söi kuitenkin, eikä ollut tavallista väsyneempi tms. Hyvin jaksoi seurustella, ehkä vähän tavallista itkuisempi oli. Yöt meni hyvin. Suht. helpolla siis pääsi.

Itse tein negatiivisen korona kotitestin silloin tiistaina. Kuulun riskiryhmään, niin pääsin viralliseen testiin keskiviikkona, sekin oli negatiivinen. Omat oireet alkoivat kurkkukivulla, välillä kurkku oli niin kipeä, ettei tahtonut kärsiä edes nielaista. Itselläni oireet pahenivat ja viikonloppuna olin jo aivan väsynyt. Myös oireiden todella voimakas seilaaminen vei voimia. Itselläni piti pientä lämpöä lähes päivittäin ja yhtenä yönä tuli kuumepiikki, olin aivan järkyttävässä horkassa, vaikka oli monta peittoa ja pitkähihainen paita päällä ym. Itselläni oli aivan järkyttävä, alkuun kuiva yskä, joka muuttui päivien aikana limaisemmaksi ja taas alkoi pikkuhiljaa muuttua kuivaksi. Nenä on ollut tukossa ja on edelleen, vaikka muuten koen itseni jo terveeksi. Pahimpina päivinä paine tuntui otsassa asti ja olin jo aivan varma, että räkä on noussut otsalohkoon, mutta sekin alkoi helpottaa. Välillä oli olo, ettei ole kipeä ollenkaan. Välillä kun laittoi pyykit koneeseen, tuntui ettei jaksa enää yhtään mitään. Viikonloppu meni lähes maatessa, koska voimattomuus ja väsymys oli sanoin kuvaamattoman voimakasta. Hyvä että vessassa jaksoi käydä. Pääkipua oli lähes päivittäin, eikä särkylääke auttanut. Jossain vaiheessa lähti myös ääni, mutta se palautui takaisin. Välillä saattoi olla jopa alilämpöä ja välillä lämpöä, tätä seilaamista saattoi olla monta kertaa päivässä, joka kulutti voimia aivan hirveästi. Myös korvakipua oli muutaman päivän ja imusolmukkeet olivat joitakin päiviä vähän turvoksissa.

Saimme reilu viikko esikoisen sairastumisesta tietää, että hänen hoitotäti oli sairastunut myös samaan aikaan koronaan, joten on melkoinen lottovoitto käynyt, jos tämä ei sitä itseään ollut. Esikoinenhan meillä tosiaan sairastui ensimmäisenä. Toki, nythän ei voida todistaa, että tämä koronaa oli, koska kaikki testit oli negatiivisia, tein itse vielä yhden kotitestin maanantaina ja sekin oli negatiivinen, eli viikko sairastumisesta. Kaikillehan se ei näytä positiivista missään vaiheessa. Muuten minulle on ihan sama, onko tämä ollut todistetusti koronaa vai ei, mutta jos oli nii olisin tarvinnut sen todistuksen sairastetusta koronasta, niin olisin pystynyt käymään sunnuntaisin töissä. Ja mikäli mielisin sen toisen rokotteenkin ottaa, niin pitäisi olla tieto, onko sairastanut koronan vai ei, koska jos tämä sitä oli, niin toista piikkiä ei tällä hetkellä edes saa. Lopputulema on että tämä oli joko koronaa tai sitten influenssa. En muista milloin olisin näin kipeä ollut, eikä esikoinenkaan ole ikinä ollut niin pitkään sairaana, mitä nyt oli. Yhteensä sairastettiin kaksi viikkoa. Silti, kuitenkin vähällä päästiin, kun olimme kotona, eikä tarvinnut kenenkään lähetä esimerkiksi sairaalaan.

perjantai 11. helmikuuta 2022

Lahjasolutausta

Luin tuossa jokin aika sitten pro gradua lahjasolulasten kokemuksista ja se pisti miettimään ihan tosissaan tätä aihetta. Aina puhutaan paljon siitä, kuinka on lapsettomia ihmisiä. Kuinka on iso kriisi, jos ei syystä tai toisesta saakaan omia lapsia. Itsekin olen paljon kuullut nimenomaan vanhempien roolista ja tuntemuksista tällaisissa tilanteissa. Olen yrittänyt kuvitella, millaista elämä olisi ilman lapsia, vuosia tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Mukana on mahdollisesti ollut myös erilaisia hoitoja ja nekin todettu tuloksettomiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan puhunut, miltä lapsesta tuntuu sitten, kun hän on perheeseen tullut lahjasolujen avulla. Millaista lapsen elämä on, kun saa kuulla olevansa lahjasolutaustainen.

Lahjasolulapsien kokemuksista on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimuksia. Tutkimuksissa on keskitytty juurikin enemmän vanhempien kokemuksiin. Tämä lukemani pro gradu -tutkielma löytyy netistä ja jos aihe vähääkään kiinnostaa, kannattaa käydä lukemassa. Pro gradu löytyy otsikolla "Tän kohdalla on sellainen ihme aukko, että kukaan ei tiedä vastauksia mihinkään". Gradussa puhutaan esimerkiksi siitä, aiheuttaako salailunegatiivisia tunteita sen jälkeen, kun tieto lahjasolutaustasta käy ilmi. Salailua on esiintynyt, eikä kaikki edes tiedä, kertovatko lapsensa alkuperästä koskaan. Näihin asioihin liittyen jää varmasti paljon avoimia kysymyksiä, joihin ei välttämättä koskaan saa vastausta.

Itse koen asian niin, että salailu vain pahentaa asioita. Lapselle jää paljon kysymyksiä ja epäilyksiä elämänsä varrella, miksi jokin asia on toisin, miksei lapsi ole esimerkiksi perinyt vanhemmiltaan joitain asioita. Jos ei tiedä edes, että on lahjasolutaustainen. Puollan sitä, että asiasta kerrotaan lapselle avoimesti, lapsen kehitystason mukaan. Itse ainakin kokisin salailun epämiellyttävänä. Miksi vanhemmat olisivat halunneet salata asian, häpeävätkö he. Miksei saa tietää omasta alkuperästään jne. Lapsi saakoon myöhemmin päättää, mitä tekee tiedolla, vai tekeekö mitään. Yle Areenasta löytyy myös noin 30 minuutin mittainen pätkä aiheeseen liittyen. "Kun dna-testi mullistaa käsityksen perheestä. -Identiteetin rakentaminen. Kannattaa tämäkin katsoa.

Simpukka ry on lapsettomien yhdistys ja heillä on ollut helminauha -hanke vuodesta 2019. Hankkeessa on kehitetty monenlaista toimintaa lahjasoluilla lasta toivoville ja jo lahjasoluilla saadun lapsen perheille. Esimerkiksi perhevalmennus, jossa on käsitelty lahjasolutaustasta lapselle puhumisen teemaa. Jos joku kaipaa tietoa lahjasoluteemoista, niin simpukka ry:n työntekijöihin voi olla rohkeasti yhteydessä. Helminauha -hanke sai nyt myös jatkoa vuosille 2022-24, joten he pääsevät kehittämään tietoa tukea ja toimintaa myös lahjasolutaustaisille henkilöille. Tämä on hieno asia!