lauantai 1. elokuuta 2020

Moi moi

Hei taas.
Pari viikkoa on menny hurjan nopeaa. Kävin tosiaan taas juttelemassa mt puolella ja helpotti kovasti. Kyllä se vaan auttaa kun pääsee juttelee ihmiselle, joka oikeasti kuuntelee, eikä tuomitse. En tiiä mistä se johtuu, mutta aina kun tuo jutteluaika lähenee, niin tulee semmonen tunne että tarvitsen jo mää sittenkään tätä? Jotenki ne omat ongelmat aina yhtäkkiä tuntuukin tosi vähäpätöisiltä ja jotenki mietityttää että vienkö ajan joltakin joka oikeasti sitä tarvitsee. Vaikka tiedän kyllä että itsekin sitä tarvitsen. Tiedän kuitenki että monella on paljo vakavempiaki ongelmia. Eihän se tietenkään tarkoita sitä että omat ongelmat ois jotenki vähänpätöisempiä, mutta silti sitä aina välillä miettii.

Jokaisen ongelmathan on sillä hetkellä sellaisia, mitä pitää käydä läpi, eikä niitä pitäisi vähätellä, saatikka jättää käymättä läpi. Joskus se vaan tahtoo olla vähän vaikeaa. Joskus ei ehkä oo vielä valmis siihen, mutta jossain vaiheessa ne on kuitenki käsiteltävä.

Kerettiin käydä porukalla mökillä ja se kyllä teki hyvää. Oltiin kolme yötä. En muista millon viimeksi ois tuntunut niin tympeältä lähtä mökiltä pois. Yleensä on ollu kiva palata kotiin mutta viime reissu ois voinu kestää vähän pidempään. Käytiin myös Ranuan eläinpuistossa katsomassa eläimiä, oli mukava käydä sielläkin useamman vuoden jälkeen. Ilmat oli hyviä, tai vähä pilvisiä, mutta sateet ajoittui niin että ei haitannut. Käytiin paistamassa makkaraa ja syömässä ulkona. Oli ihana mökkireissu kyllä. 3 viikkoa vielä nii alkaisi loma, en tahdo jaksaa odottaa, onhan sitä koko kesä odotettu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti