lauantai 15. elokuuta 2020

Uskon asioita.

 Usko?

Niin, yksi sana, joka tuo ensimmäiselle todella ikävän asenteen, toiselle hämmentyneen ja kolmannelle hymyn huulille ja lopuille kaikkea siltä väliltä.

Luen Raamattua ja muita uskoon liittyviä kirjoja. Uskon Jumalaan.
Luen lapselleni Raamattua, käydään seurakunnan perhekerhossa, pidetään hartauksia kotona ja kuuntelen yleensä jumalanpalveluksen virtuaalikirkon kautta. Lapsella on oman kirjahyllyn päällä kuva kymmenestä käskystä, samalla muistutus meille vanhemmille. Meillä on myös paljon enkeleitä ja jokaisella on oma tarina, liittyy johonkin ihmiseen tai tärkeään asiaan. Meillä on myös lauseita Raamatusta esillä ja koriste-esine Jeesuksesta.
Usko on meilläkin tullut kuitenkin normaaliin elämään tiiviimmin vasta muutamia vuosia sitten. Toki se on aina kiinnostanut, mutta vasta lapsen syntymän jälkeen sitä rupesi jotenkin ajattelemaan että olisi hyvä saada lapsellekin jotain uskontoon liittyviä asioita elämään.

Taustaa.

Yksi parhaimmista kavereistani on uskovainen, eikä se koskaan vaikuttanut meidän väleihin tai meidän ystävyyteen. Vaikka itse en missään uskossa nuoruudessa ollutkaan niin se silti kiinnosti jo silloin. Se ei kuitenkaan määritellyt meitä, tai minua. Kävin ystävän perheen kanssa seuroissa ja sen jälkeen käytiin muiden perheiden luona kylässä ja se oli kivaa, eipä sitä sillain ajatellu että se ois ollu jotenki outoa. Pidin sitä ihan normaalina taas kun oli niin pitkään ystäviä oltu. Kukaan heistä ei ikinä milloinkaan uskontoa ja uskon asioita minulle tuputtanut. Joskus kun oli jotain kysyttävää niin kysyin. Ystävän kotona ei tietenkään ollu telkkaria ym. Mutta me tehtiin kaikkea muuta ja puhuttiin pojista ja siitä että mitä saa tehdä esimerkiksi ennen avioliittoa ja mitä ei...

Meidän lähimmät naapurit olivat minun nuoruudessani lestadiolaisia, heillä oli paljon lapsia ja muistan kun äiti kerran sanoi, ettei ne saa katsoa telkkaria. En sitä sen kummemmin silloin ihmetellyt ja se oli mulle ihan normaalia että ne ei saanu kattoa telkkaria. Meidän lähellä asui toinenkin lestadiolaisperhe, yksi heidän lapsistaan oli mun luokalla ja heidän kanssa paljo leikittiin ku olivat lähimmät kaverit, ja kyllä neki meilläki kävi. Olin jopa yötä naapureiden lasten luona ja tosiaan usein soiteltiin puolin ja toisin että voinko tulla leikkimään. Sillon ku menin sinne yöksi nii muistan ku iskä sano että jaa, sitä ollaan lähössä seuroihin. En muista tiesinkö sillon mitä seurat tarkottaa, mutta eipä se mua haitannu. Iskä ja äiti ei koskaan sanonu, etten sais leikkiä heidän kanssa jaoletettavasti ei myöskään kavereiden vanhemmat oo sanonu. Näistäkin oon kuullut että jotkut eivät ole saaneet leikkiä ei uskovaisten kanssa.

Edelleen ollaan joskus yhteyksissä kaverin kanssa mutta yhteydenpito on kuitenkin jäänyt, harmittaa kyllä, jos se jäi sen takia että minä en ollut uskovainen ja hän on. Ehkä tämä oma usko on lähtenyt kuitenkin jo sieltä nuoruusvuosilta liikkeelle.

Miksi minä uskon?

Ensimmäinen asia, miksi minä tulin uskoon, tai miksi minä uskon, on isäni itsemurha. En voisi kuvitella muuta tapaa, miksi isäni piti riistää henkensä kuin että se oli Jumalan tahto ja täällä on jokin korkeampi voima, joka ohjaa meidän elämäämme tämän maan päällä. Ettei se ollut isästä kiinni miksi hän riisti itseltään hengen, vaan oli hänen aikansa lähteä ja kaikki on määrätty, miten tulee tapahtumaan, sitä ei vain kukaan ennalta tiedä ja parempi niin.

Raamatun lukeminen tuo minulle lohtua, se antaa viisautta, johdatusta, uskoa ja rauhaa. Raamatussa on paljon asioita mitä en ymmärrä, enkä niitä pystykään ymmärtämään yksin, vaan asioita pitäisi aukaista jonkun kanssa. Mutta sen, mitä olen lukenut yksinäni niin on auttanut minua, toisaalta myös antanut kriittisiä ajatuksia Raamattua kohtaan, mutta ehkä silläkin on tarkoituksensa ja onkin. Raamattu myös johdattaa minua, jos on jokin vaikea asia, johon tarvitsen apua niin yleensä saan sen Raamatusta. Esimerkiksi anteeksi antaminen, annoin entiselle parhaalle kaverilleni anteeksi, koska en usko, että minä saisin anteeksi asioita, jos minäkään en anna anteeksi. Kaverisuhde on kylläkin edelleen jäähyllä, enkä tiedä saadaanko koskaan välejä kuntoon, mutta sain nyt kuitenkin tuon anteeksi antamisen omalta tunnoltani kuitenkin pois. Tottakai omalta ostalta yrittää elää parempaa elämää, mutta Raamattu ei kuitenkaan määrittele minua ja sitä että mitä saan tehdä ja mitä en. Siksi ehkä olenkin vähän ihmeissäni siinä asiassa, että minkälainen uskova minä olen ja onko minunlaiselleni esimerkiksi jotain tiettyä nimitystä, vai olenko vain uskovainen, piste.

Raamatussa todellakin on myös niitä asioita mitä en hyväksy tai en ymmärrä ja niitä pitäisi kysyä joltain, että miten he näkevät Raamatun tekstin ja miten tulkitsevat sitä. Paljon on niitä asioita, että jos Raamatussa sanotaan, niin miksi jotkut tietyt asiat sitten saa tapahtua ja miksi ne on hyväksyttäviä. Minä en niitä hyväksy enkä tule hyväksymään, mutta mielenkiinnolla luen Raamattua eteenpäin ja odotan, tuleeko kyseisiin asioihin liittyen jotain tekstiä Raamatusta, että saisi niihin jotain selvyyttä. Olen siis aloittanut Raamatun lukemisen ihan alusta asti ja tarkoitus on lukea se kokonaan läpi. Jotenkin tuntuu helpommalta itseltä sitten etsiä sieltä asoita, kun tietää vähän että missä mikäkin asia oli.

Mitä mieltä olen muiden mielipiteistä tai ajatuksista?

Meidän sukuun riittää kaikenlaisia uskovaisia ja ei uskovaisia. Se on jotenki hassua, mutta ei se kyllä omaa elämää muuta millään tavalla eikä niitä ajattele arjessa. Esimerkiksi enoni on ateisti, joka uskoo tyyliin että ollaan kehitytty niistä apinoista ym. Enoni vaimo kerran tuumasi minulle että ei apua eihän sinun kuullen uskalla enää puhua mitään kun ei tiiä mitä minä siitä ajattelen, hänellekin sanoin että ihan yhtälailla voi vielä puhua että ei se vaikuta mitenkään. Eihän se ollut vaikuttanut siihenkään asti, kyseinen henkilö ei tietenkään vain tiennyt sitä kun ei vissiin ollut sillain ajatellut ettäuskoisin Jumalan olevan olemassa tms. Monet on eronneet kirkosta, mikä taas ei tulisi itselle mieleenkään.

Nämä asiat ei silti haittaa minua, eikä se ole vaikuttanut meidän elämään millään tavalla, vaikka varmasti jokainen sukulainen tietää, että minä uskon. Suvun kans ei hirveästi puhuta mistään uskon asioista, ei varmaan siksikään kun kukaan tuskin on uskovainen niinkun minä. Mummu ihmetteli kerran kun luin siellä Raamattua ja siitä jokunen sananen vaihdettiin. Huomasin että mummu oli vähän ihmeissään, ei ois vissiin minusta uskonu, tai en tiiä. Mummu vissiin luuli että meidän perheessä ei opeteta uskon asioita kun se jotain siihen liittyen sanoi, en vain sanatarkkaan muista mitä sanoi, mutta valaisin häntä hieman että kyllä minä lapselleni opetan näitäkin asioita. Äidin kans joskus keskustellaan uskosta, mutta hänellä tahtoo olla se käsitys että on vanhoillislestadiolaisia ja sitten on heitä ei uskovaisia. Vaikka eihän se nyt noin mene, lestadiolaisuus vaan on yksi herätysliikkeistä. Uskovaisia on muitakin.

Yksi yövuoro lueskelin Raamattua töissä kun oli hiljaista. Yks työkaveri meni ihan hiljaseksi ku kerroin että tarkoitus ois lukea se ihan alusta loppuun. Se ei oikein tienny että mitä ois sanonu ja lopulta se tuumas sit vaan että voipi olla aikamoinen urakka.  Toinen työkaveri huomas kans että mitä luen ja sanoi että sullahan on ihan mielenkiintoista luettavaa ja jatko että yleensä ku tuommosta kirjaa lukee nii siihen on joku syy. Kysy sitte että liittyykö se minun uskoon vai onko mulla elämässä joku hätänä kun noin painavaa kirjaa luen. Vastasin että ehkä vähä molempia. Sen verran oli vissiin jääny mieleen että seuraavalla kerralla ku nähtiin nii se kyseli vähä enempi. Minun uskoon liittyen ja vähä ajatuksia jne. Oli aika yllättävää että kyseinen ihminen sitä kysyi ja sanoi myös että ei oo mikään pakko vastata, mutta hänen oli pakko kysyä. Muut on kattonu vaan kirjaa ja poistuneet paikalta, hyvin mielenkiintoisillakin katsella. Mutta se kertoo enemmän heistä kun minusta. Olisivat voineet kysyä jos on kysyttävää.

Mutta siis kaikkinensa, mua ei haittaa mitä muut siitä ajattelee että minä uskon. Mielipiteitä on varmasti monia, mutta eipä se minun uskomiseen vaikuta. Ja minulle on ihan sama mihin muut uskoo, vai uskooko mihinkään. Haluan vaan näyttää sen ihmisille että ei me uskovatkaan mitään kummajaisia olla ja se miten uskoo ja mihin uskoo niin sitäkin on monenlaista.

Miten usko näkyy minun elämässäni?

Niin, kuten jo ihan aluksi kerroin, luen Raamattua ja etsin sieltä tietoa ja ajatuksia, vahvistusta omiin ajatuksiin ja tietoa, onko jokin asia oikein tai joku väärin. Usein saankin apua Raamatun kirjoituksista ja ne auttavat jaksamaan omalta osaltaan eteenpäin. Raamattu auttaa ja tukee minua eteenpäin, ilman että minun tarvitsisi pelätä syntieni puolesta tai että joudun kadotukseen. Tottakai pyrin elämään sen mukaan että elämä on mahdollisimman hyvää ja pyrin tekemään sitä, mikä on oikein ja näissä asioissa Raamattu ja uskoni tukee minua.

Monesti puhutaan synnistä, mutta sekin on jotenkin sellainen asia että jos ihminen kuitenkin tekee syntiä, kukaan ei voi olla synnitön niin miksi se on paha asia. Jos on sinut sen asian kanssa niin minusta se on enemmän ok. Ja jokainen ihminen täällä kyllä oman paikkansa löytää. Jos tietoisesti tekee syntiä, tietäen itse sisimmässään sen olevan syntiä, mutta katuu myöhemmin niin silti saa synnit anteeksi. Eikö tämä synnin tekeminen silloin ole ihan ok, ne saa kuitenkin anteeksi kun katuu syntejään. Katson myös telkkaria ja ohjelmia ja annan myös lapsen katsoa. Tottakai sieltä näkyy myös sellaisia ohjelmia mitä ei tarvitse katsoa, silloin meillä on telkkari yleensä kiinni. Kuuntelen myös musiikkia ja musiikki on osa elämääni, enkä luokittele musiikkia mitenkään että mitä saisi kuunnella ja mitä ei, kuuntelen itsekin laidasta laitaan hengellisestä musiikista raskaaseen metalliin.

Raamatussa puhutaan siitä kuinka Jumala on luonut jokaisen sellaiseksi kun on ja varsinkin tuo alkoholin käyttäminen on vähän kyseenalaista, koska minusta Raamatussa viini on ihan yhtälailla alkoholia kuin vaikka olut. Minä meikkaan, tosin harvoin, mutta meikkaan kuitenkin. Pukeudun niin kuin tahdon, en mieti onko vaatetus säädyllistä vai ei. Pidän koruja ja lävistyksiä on korvissa paljonkin, mutta esimerkiksi korvakoruissa on ristit ja kaulassa on risti, jotka kuvastaa taas sitä että usko on läsnä minun elämässäni. Käytän myös alkoholia, tosin olen viime aikoina olen juonut enemmän alkoholittomia, mutta siis juon myös alkoholia. Eikä se minusta väärin ole. Tottakai olen näitä asioita miettinyt että onko ne ok, sekin kertoo minusta, ja ainakin vielä olen sitä mieltä että ne on ok.

Monella on se ajatus että uskovaisessa perheessä mies on se perheen pää. Meillä me molemmat ollaan tasavertaisia, kumpaakaan mitenkään väheksymättä. Käymme molemmat töissä ja tuomme omalta osaltamme leivän pöytään ja näin sen nykymaailmassa pitäisi mennäkin. Ei nainen ole yhtään sen vähempiarvoisempi mieheen verrattuna. Yksi asia mikä oli jo aiemmin täysin selvä asia oli se, että mennään naimisiin ennen kuin lapsia saa tulla, minusta miehen ja naisen pitää olla naimisissa ennen kuin tekevät lapsia. Toki kavereissakin on paljon heitä, jotka eivät ole naimisissa, saatikka miestä ollenkaan, ovat eronneet. No niin, tuossapa tulikin se asia, mitä mieltä olen. Vaikka onhan sekin nykypäivää että lapsia saadaan, vaikkei olla edes naimisissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti