Suru on läsnä

 Hei.

En ole vähään aikaan kirjoitellut. Se on tuntunut viime aikoina vähintäänkin turhalta kun ei se näitä oloja kuitenkaan pois vie. Turhautuneisuus, malttamattomuus, kyynisyys, siinäpä muutamia tunnetiloja tällä hetkellä.

Ja toisaalta taas, tuntuu myös turhalta vatvoa samoja asioita, päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. En ole käynyt nyt edes juttelemassa missään. Se viimeisin keskusteluaika peruuntui minusta riippumattomista syistä, eikä sieltä ole sen jälkeen kuulunut mitään. Olen sitä mieltä että se ei ole minun tehtäväni huolehtia uutta aikaa, koska minä en sitä aikaa perunut. Silloin kun jouduin itse perumaan, niin kyselin uutta aikaa.

Tänään on vuosi siitä kun todettiin meidän pienen kuolleen. Tämä mennyt vuosi tuntuu samaan aikaan ikuisuudelta ja samaan aikaan tämä on kuitenkin mennyt äkkiä. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea, ettei voi edes muistaa. Lääkärin sanat kaikuu kuitenkin vielä mielessäni hyvin eläväisesti. "Positiivistahan tässä on se että tulet kuitenkin raskaaksi." Tuo lause jäi elämään päähäni koko vuodeksi ja välillä mietin tätä lausetta ja tunnen jopa raivoa kyseistä lääkäriä kohtaan. Ihan niin kuin se olisi jotain ivaa tällä hetkellä. Mitä tapahtui? No, en ole tullut vuoteen raskaaksi. Kehoni ei toimi, jokin on vialla. Tuo lause kummittelee päässäni aina aika ajoin ja saa aikaan hyvin negatiivisia tunteita.

Tämä jatkuva odottelu on todella raastavaa, se syö ihmistä sisältä. Jotenki tuntui hyvältä että syksyllä pääsi lääkärille ja katsotaan mitä tehdään. Saatiin se aika sinne naisten polille, joka tosin on vasta tammikuussa... Ja taas odottelua, odottelua, odottelua. Johan tässä on vuosi odoteltu. Ihan paskaa jos suoraan sanon. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo kyseinen käynti oli ihan turha ja olisi pitänyt saada se lähete jo aiemmin että olisi heti vuoden päästä päässyt polille. Sekin on kallista, joten saa nähdä saadaanko haudata viimeisetkin toiveet toisen lapsen saamisesta.

Ois vaan niin kiva tietää että mikä tässä nyt mättää. Ja se, että jos joku hoidettava syy löytyy, esimerkiksi ettei ovulaatiota tapahdu, niin tätä on odotettu perhana se yli vuosi! Jos olisi aiemmin tutkittu niin olisi saanut apua, eikä olisi tarvinnut välttämättä odotella tätä vuotta. Jos näin sattuu käymään että sieltä joku todellinen syy löytyy, niin aion kyllä mainita asiasta että ois v*ttu voinu pikkusen aikasemmin tutkia. Sitte vaan sanotaan että olisit menny yksityiselle. Julkisella odotetaan se vuosi.

Elämä on.

Dieetti jatkuu

Dieetti on jatkunut täällä kaikessa hiljaisuudessa. Mulla on se ruokasovellus, yazio. En ole ostanut siihen mitään erikoisuuksia, vaan olen käyttänyt ihan sitä perus sovellusta. 8 viikkoa kirjasin kaikki ruoat sinne ja pidin tarkkaa kirjaa, mitä söin. Nyt kaksi viikkoa olen kirjannut sinne vain painon edistymisen. Kunnon repsahduksia ei ole tullut, mutta esim. Pizzaa ollaan käyty ostamassa jne. Varmaan jossain vaiheessa rupean taas kirjaamaan sovellukseen ruokia. Se vaan tuntui jotenkin työläältä aina muistaa kaikki kirjata. Punnitsin myös kaikki ruoat, ettei tule liikaa, mutta aika nopeaa rupesi silmällä näkemään niitä oikeita määriä.

Mittoja en ole ottanut, koska sain mittanauhan hävitettyä johonki. Valokuvia en ole tästä vaiheesta vielä ottanut, pitäisi ottaa... Paino on pudonnut yhteensä -6,1kg ja olen tähän erittäin tyytyväinen. Treenejä olen tehnyt, no, en joka päivä mutta aina kun on sopiva hetki ollut. Minullahan oli siis se peppu palamaan vastusnauha ja se on ollut kiva. Olen myös keskittynyt tuohon keskivartaloon eli olen tehnyt vatsalihasliikkeitä ja lantionnostoja.

Laskin tuossa että olen tämän painonpudotuksen kanssa tällä hetkellä n. puolivälissä. 6,4kg olisi vielä siihen tavoitteeseen. 10 viikkoa takana. Oon tosi positiivisesti yllättynyt, kuin nopeaa paino on pudonnut, toki se alku oli tosi nopeaa, mutta jos nyt mennään sillä tahdilla että 2kg putoaa kuukaudessa, niin 3kk ja tavoite saavutettu. Tai no, mullakaan ei niin hirveästi ole sitä ylipainoa että painon putoaminen voi hidastua entisestään, joten olen varautunut myös siihen, että menee pidemmälle kevääseen, ennen kuin tavoite täyttyy.

Lapsettomuus tutkimuksista lyhyesti

Kävin täällä omalla paikkakunnalla lääkärillä syyskuun lopppupuolella ja keskustelimme asioista tähän lapsettomuuteen liittyen. Sain tosiaan sen ajan kun otin asian puheeksi esikoisen 3v neuvolassa. Kerroin lääkärissä että tasan vuosi sitten tein positiivisen raskaustestin ja lokakuun lopussa tämä raskaus meni sitten kesken. Kerroin myös vielä kiertotilanteen, miten kierrot olivat keskenmenon jälkeen todella sekaisin ennen kuin aloitin raudan syönnin ja sain lähetteen labraan. Viimeiset kaksi kiertoa ovat olleet taas jostain syystä pidempiä, kerroin tämänkin ja sain vielä lisäksi sen ferritiini mittauksen. Otetaan vähän hormonikokeita ja perus kilpirauhaskokeita ym. Mitä nyt on otettukki jo tässä kesän aikana. En usko että niistä löytyy mitään ihmeellistä, joten seuraava etappi tulee olemaan naistentautien poliklinikka. Ellei nyt jostain syystä tapahdu ihmettä ja raskautuisin, en vain jaksa uskoa tähän.

Lääkäri soittaa minulle ensi viikolla laboratoriokokeiden tuloksista. Harmi kun täällä tulokset tulevat omakantaan näkyviin todella hitaasti, ei varmasti kerkeä tulla ennen soittoaikaa, että voisi itse käydä jo niitä katsomassa etukäteen. Nyt kierto olikin taas 31 päivää, eli muutaman päivän normaalia pidemmät.

Väsymys on aivan jäätävää, voisin  vain nukkua ja nukkua. Blogi on ollut myös taas hiljaisempi, koska olen jälleen keräillyt itseäni näiden iskujen takia vasten kasvoja. Aina kun uusi kierto alkaa niin tuntuu että palanen sisältäni häviää jonnekin avaruuteen...