Imetys osa 2.

Taas olisi aika kirjoittaa siitä, miten meidän imetys on jatkunut alun vaikeuksien jälkeen. Edellinen postaus imetykseen liittyen olikin imetysviikon ajalta lokakuun alusta, jolloin rintakumi jäi pois. Tästä rintakumin poisjättämisestä on nyt 3 viikkoa, eikä sen jälkeen edes yritetty laittaa sitä takaisin, koska vauva osasi niin hienosti ottaa rinnasta kiinni ilman kumia.

Mitään rintaraivareita ei ainakaan vielä ole tullut. Alussa, kun vauva sai rinnasta kiinni ilman rintakumia, hän rupesi hylkimään tuttipulloa, eikä tahtonut millään ruveta enää syömään pullosta. Tämä aiheutti huolta siinä mielessä, ettei hän saanut tarpeeksi maitoa, koska korviketta meni kuitenkin päivässä 400-600ml. Yöllä on suostunut pullon ottamaan ongelmitta ja yöllä taas ei rupea syömään rintaa ollenkaan.

Ennen rintakumin poisjättämistä vauva kävi vaihtelevasti rinnalla ja viime päivinä ei käynyt enää kun kerran tai pari päivässä. Kerrat rupesi nopeaa tahtia nousemaan sen jälkeen, kun kumi jätettiin pois ja nyt käy useita kertoja päivässä rinnalla. Viikonloppuisin vähemmän, koska mies on myös kotona ja aika herkästi antaa vauvalle pullosta maitoa, jos minä olen esimerkiksi nukkumassa. En ole tarkkoja määriä laskenut, montako kertaa käy rinnalla päivän aikana, mutta luulisin 5-7 kertaa käyvän.

Tällä hetkellä en osaa sanoa, kuinka paljon maitoa menee, koska vauva on paljon enemmän rinnalla nyt, mitä aiemmin. Pumppaan ehkä sen 3 kertaa päivässä vielä lisäksi, mutta tietenkään ei maitoa tule pulloon nyt niin paljoa kun vauva käy rinnalla. Olen välillä käynyt vauvan kanssa puntarilla, että vähän näkee osviittaa paljonko painoa tulee lisää, tai tuleeko ja ei ainakaan lähde laskuun. Täytyy myöntää että välillä imetys on tuonut stressiä siinä suhteessa, kun pelottaa, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa. Imetys/syöttökerrat ovat kuitenkin vähentyneet 12 kerrasta 8 kertaan ja kertasyöntimäärät ovat myös vähentyneet. Aiemmin vauva söi hyvästikin 80-120ml kerralla, nyt saattaa mennä vain 40-80ml kerralla. Ei hän kuitenkaan huuda nälkää, tai vaikuta mitenkään nälkäiseltä, joten sen puoleen ei pitäisi huolta olla. Välillä saattaa mennä monta tuntia, ettei ota ollenkaan maitoa tai pullosta saattaa juoda 10ml. Jospa kuitenkin paino nousisi tarpeeksi, niin voisi hyvillä mielin imetystä jatkaa.

Esikoisen kohdalla tähän mennessä imetyskerrat oli varmastikin sen 1x vuorokausi ja vauvalla tulee kohta 3kk ikää, jolloin esikoisen kanssa koko imetystaipale loppui. Olen täysin varma siitä, että meillä kuitenkin tämä imetystaipale jatkuu pidempään nyt kuin tuon 3kk ja olen siitä kyllä onnellinen.

Mitä äitiysloman jälkeen.

Äitiysloma

Äitiysloma kestää melkein toukokuun loppuun asti, tai vanhempainvapaana kai tätä loppulomaa taidetaan kutsua. Tarkoituksena olisi tehdä jo äitiysloman aikana keikkaa. Sunnuntaisin tottakai, koska se on ainut päivä, miltä päivältä ei saa rahaa, joten kaikki sunnuntait voi tehdä töitä jos niin haluaa. Myös arkipyhät lasketaan, mutta en osaa vielä sanoa, haluanko arkipyhiä olla töissä, niitä nyt ei niin montaa kerkeä tulla äitiysloman aikana. Töitä ajattelin tehdä ihan sen takia, että saa vähän taskurahaa, tai saa rahaa vähän säästöön, niin mahdollisesti voisi kotona olla pidempään, tai aloittaa töissä vähän vähemmällä ym. näistä enemmän tässä postauksessa myöhemmin. Töitä haluan tehdä myös sen takia, ettei ammattitaito pääsisi kovin ruostumaan tässä vajaan vuoden aikana, sitä en vielä tiedä mihin keikkaa aion tehdä. Paikkoja olisi monia, mutta täytyy vähän miettiä näitä matkoja sun muita, ettei kaikki ansaitut rahat mene esimerkiksi bensaan.

Olen tykännyt nyt olla paljon enemmän äitiyslomalla, mitä esikoisen aikaan. En tiedä johtuuko se siitä, että esikoisen vauvavuosi oli todella hankala, vai osaanko ottaa nyt rennommin ja olen kasvanut äitinä sen verran paljon, että on mukava viettää kotona aikaa.

Välillä tulee hetkiä, että kaipaisi lomaa. Tässä nyt kuitenkin on kohta kolme kuukautta mennyt niin, että aina on jompi kumpi lapsista koko ajan minun kanssani. Äkkiä ne tunteet menee ohi, mutta välillä on ajatus, että olisi ihana päästä vaikka yhdeksi yöksi johonkin mökille. Minusta nämä kaikki tunteet ovat sallittuja, vaikka tykkäänkin olla todella paljon kotona nyt.

Töihin paluu

Olen miettinyt paljon töihin paluuta. Kyllä, sanoin sen ääneen. Olen miettinyt, missä vaiheessa palaan takaisin töihin. Palaanko entiseen työpaikkaani, vaihdanko työpaikkaa, mitä teen. Minulla ei ole vakituista paikkaa, mutta uskon pääseväni takaisin töihin milloin vain, koska työvoimapula on joka paikassa tällä hetkellä melko suuri. Olen miettinyt vaihtoehtoa, että palaan töihin lomien jälkeen, tai palaan töihin 50% eli olen puolet ajasta kuitenkin vielä kotona. Työpaikan vaihto merkitsisi sitä, että kaikki lomat palaa taas, eikä olisi lomia jne. Joten vähän mietityttää kuitenkin se paikan vaihto, vaikka talon sisällä pysyisikin. Mikäli palaan vanhaan työpaikkaani niin aloitan korkeintaan sillä 78%, sitä ne eivät voi minulta evätä, koska minulla on niin pieniä lapsia. Uskon kuitenkin että suostuvat myös tuohon 50%, koska en anna muuta vaihtoehtoa. Joko hyväksyvät tuon tai sitten en palaa töihin, tai vaihdan sitä työpaikkaa.

Vaakakupissa painaa sekin, että tuolla nykyisessä paikassa täytyy tehdä kolmivuorotyötä, paikan yhteishenki on laskenut aivan hirvittävästi parin vuoden aikana ja uudistuksia on tulossa niin paljon, etten tiedä haluanko palata ollenkaan takaisin. Uudistuksista en sen kummemmin vielä tiedä, muuta kuin että valvontatasoiset paikat tulevat meidän alaisuuteen, koska tulevaisuuden sairaalassa ei ole enää valvontatasoisia potilaita/hoitopaikkoja, tai näin minä sen olen ymmärtänyt. Olisihan se kuitenkin tuttu työpiste itselle, mutta jotenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä, että haluaisin jotain muuta. Haluaisin niin kovasti päivätyön, koska meillä täytyy tehdä kolmivuorotyötä, eikä se oikein sovi itselle enää ja olisi mukava kun saisi enemmän aikaa perheen kanssa. Toki se näkyy palkassa, mutta perheen kanssa vietetty aika on niin arvokasta, ettei siinä vaiheessa ne onnettomat lisät paina.

Olen myös miettinyt sitä, että lähtisin kokonaan sairaalasta pois ja kyselisin työtä esimerkiksi terveyskeskuksesta. Olisi kiva päästä terveyskeskukseen päivätöihin.

Opiskelu

Olen miettinyt kovasti myös opiskelua. Uskon, ettei minun opiskeluni ole vielä tässä, vaan mielenkiinto jatkuu vielä eteenpäin ja haluan monipuolistaa osaamistani sosiaali- ja terveysalalla. Työpaikalla ei kuitenkaan kannata itseään sen enempää kouluttaa, koska siellä ei tällä hetkellä pääse etenemään mitenkään ja työnantaja ei reagoi mitenkään siihen, jos haluaa itse kouluttautua lisää ja syventää osaamistaan, esimerkiksi palkankorotuksella ym. Joten siellä kouluttautuminen tuntuu aivan tyhjältä.

Olen miettinyt toimintaterapeutiksi opiskelua tai terveydenhoitajaksi. Kuitenkin sellainen, jolla olisi päivätyö. Tykkään lapsista ja molemmissa pystyisi lasten kanssa työskentelemään. On käynyt myös mielessä lähteä opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, mutta se taas tarkoittaa sitä, etten ole jäämässä nykyiseen työpaikkaani, vaan etsin sen jälkeen jotain muuta työtä. Taas kerran. Olen ehkä vähän tällainen levoton sielu, mutta haluan kehittää itseäni ja olla hyvä työssäni. Toki olen hyvä työssäni, mitä teen, mutta kun se arvostus on olematonta, niin haluaisin myös opiskella jotain sellaista, mitä arvostetaan.

Alan vaihto

Olen tämän lyhyen äitiyslomani aikana harkinnut myös kokonaan alan vaihtoa. Olen miettinyt, josko vaihtaisi kaupan alalle. Minusta olisi ihana tehdä myyntityötä esimerkiksi jossain vaatekaupassa. Kuitenkin haluaisin sellaisen työn, missä näkee ihmisiä ja saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, en jaksaisi mitään pientä koppia, missä ei näe ikinä ketään. Tämä alanvaihto ei ehkä kuitenkaan ole ihan tähän hätään suunnitelmissa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

Voi olla, että jossain vaiheessa ihan tässä lähiaikoinakin haen opiskelemaan ihan muuta alaa, eihän sitä opiskelua tarvitse heti aloittaa, vaan voi vähän miettiä. Mutta ei tosiaankaan ole mikään pois heitetty ajatus tämä.

Kotiin jääminen

On myös hyvinkin mahdollista, että päätän jäädä vain kotiin. Kotihoidontuki ei ole mikään suuri ja sillä ei kyllä maksa edes lainaa pois, mutta voihan sitä välillä käydä tosiaan tekemässä vaikka jotain keikkatyötä, miehen lomien aikana tai viikonloppuisin kun mies on kotona. En millään haluaisi laittaa kuopusta vajaan vuoden ikäisenä hoitoon, koska on kuitenkin niin pieni vielä. Voitaisiin käydä kerhoissa ja olla kotona ihan rauhassa. Ei tarvitsisi murehtia työasioita, vaan pystyisi keskittymään ihan vain lapsiin.

Ihan silläkin ajatuksella tosiaan ajattelin sitä keikkaa ruveta tekemään, niin saa vähän rahaa säästöön jos siihen päätökseen päädyn, että jään kotiin pidemmäksi aikaa. Toki täytyy miettiä kaikki vaihtoehdot ja miettiä mikä niistä on paras vaihtoehto ja puhua myös miehen kanssa, mitä hän on mieltä, jos jäänkin kokonaan kotiin. Voihan sitä aina jotain pikkuhommaa sitten tehdä.

Toimintaterapia

Esikoisella alkoi syyskuussa toimintaterapia käynnit. Terapeutti kävi ensimmäisenä keskustelukäynnin ja nyt on käynyt kaikki kolme toimintakäyntiä, joissa terapeutti on arvioinut esikoisen taitoja ja seurannut esikoisen toimimista. Esikoinen on tunnollisesti tehnyt kaikki tehtävät ja on rohkeasti lähtenyt kokeilemaan myös sellaisia tehtäviä, joita ei tarvitsisi vielä edes osata. Hyvin on jaksanut keskittyä ja reippaasti on lähtenyt toimintaterapeutin mukaan. Terapeutti on siis käynyt meillä kotona, koska vauvan kanssa on vähän hankala lähteä kauemmas kun pitäisi ottaa niin paljon tavaraa mukaan.

Esikoisella on edelleen kynäote nyrkkiote, mutta toimintaterapeutti ei kiinnittänyt siihen käynneillään mitään huomiota, ainoastaan keskustelimme asiasta ensimmäisellä käynnillä ja käytiin läpi asioita, miten on asiaa lähdetty hoitamaan eteenpäin. Viimeisellä kerralla toimintaterapeutti sanoi, ettei ole toimintaterapian tarvetta, esikoinen on suoriutunut kaikista tehtävistä keskivertotasoisesti, mitä hänen iässään pitääkin osata. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, koska enemmän minua yllätti se, että meille ylipäätänsä laitettiin lähete toimintaterapiaan. En tiedä miksi kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin ja miksi lasta pitäisi pakottaa tekemään jotain sellaista, mitä ei halua.

Yhteenveto tehdään ensi viikolla ja toimintaterapeutti lupasi tehdä meille sellaisen infopaketin, jossa on tehtäviä ym. mitä voidaan kotona tehdä, jotta kynäote ym. parantuisivat. Näillä pärjätään hyvin kotona, ja aikoi tulla vielä käymään ja opastamaan tehtävien kanssa. Uskon kyllä että pärjäämme oikein hyvin kotona ilman toimintaterapiaa kun tietää mihin asioihin pitää keskittyä.

Ristiäiset

Meillä oli ristiäiset pari viikkoa sitten lauantaina. Kaikki lähimmät ihmiset oli paikalla ja vieraita oli noin 30. Suurinosa oli sukulaisia ja enemmän minun puolelta, puolison puolelta oli muutama sukulainen, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Muutama kaveri pääsi myös paikalle, emme tosin kutsuneet kavereita kun viisi. Saatiin ristiäiset kuvattua videolle, niin voi katsoa sitä vielä myöhemmin. Pappi puhui todella kauniisti ristiäisissä ja oli kyllä hyvin lämminhenkinen tilaisuus. 

Oli ihana kuulla, kun pappi kastoi poikamme kristillisen seurakunnan jäseneksi. Minulle usko on tärkeä asia ja haluan opettaa uskon tärkeäksi myös lapsilleni. Toki saavat isompana päättää kuitenkin mihin uskovat, mutta on harmi, jos eivät usko Jumalaan, taivaaseen tai enkeleihin. Pappi puhui hienosti, kuinka kuopus voi turvautua taivaallisen isän armoon ja rakkauteen ja Jumalan rakkaus riittää kaikille. Pappi kertoi kastepuvun pituudesta ja siitä, kuinka tämä pituus kuvastaa Jumalan rakkauden suuruutta. Papin puheesta välittyi aito usko ja lämminhenkisyys tilaisuuden aikana. Esikoisenkin kastetilaisuus oli lämminhenkinen ja hyvä, mutta tämä oli erityisen mieleenpainuva ja lämmitti todellakin sydäntä.

Pappi kertoi myös kummien tehtävistä, kuinka he ovat lapselle aikuisia ystäviä, joiden puoleen voi kääntyä ja kysyä neuvoja. On ainakin joku ystävänä ja turvana tässä elämässä. En olisi parempia kummeja lapselleni voinut saada.

Pappi kertoi kasteessa myös siitä, kuinka meissä oleva paha pyyhitään kasteen kautta pois ja synnytään uudelleen. Ihminen on kuitenkin syntyessään viaton ja on hyvä että hän pysyy puhtaana ja viattomana mahdollisimman kauan. Kaikin puolin ristiäispäivä oli todella ihana ja rakkaudentäyteinen. Esikoinen pääsi myös pyyhkimään kuopuksen pään kasteen jälkeen. Tästä ei ollut papin kanssa puhetta ja mietin, että sanon siitä, mutta pappi ottikin esikoisen hienosti huomioon ja pyysi häntä pyyhkimään veljensä pään, ennen kuin ehdin edes sanoa mitään. Tuota päivää voi muistella vielä moneen kertaan, kuinka ihana se oli.

Kävimme myös seuraavana sunnuntaina omassa kotikirkossa kuuntelemassa kun kuopuksen nimi luettiin ja hänelle toivottiin taivaan isän siunausta. Saimme siis valita, että poikamme nimi luetaan myös kotikirkossa, vaikka olikin kastettu toiseen seurakuntaan, koska poikamme kastettiin mummulassa ja siellä oli oman seurakunnan pappi. Esikoinen jaksoi olla todella hienosti kirkossa, minä pääsin käymään ehtoollisella ja pappikin sanoi pois lähtiessä että todella reippaasti jaksoi lapsi olla loppuun asti. Oli hienoja päiviä, molemmat.

Lääkärineuvola

Meillä kaikilla oli lääkärineuvola viime viikolla. Vauvalla 2kk lääkärineuvola, esikoisella 4v ja minulla jälkitarkastus. Ensin käytiin läpi meidän 4v asiat, niin hän pääsi joutuisaan leikkimään leluilla. Mitään hälyttävää ei ollut, ainoastaan mietittiin sitä esikoisen varautuneisuutta ja mahdotonta ujoutta, varsinkin uusissa tilanteissa ja tarvitsee paljon aikuisen tukea. Sopeutuu paremmin pienempään ryhmään. Lääkäri mietti sitä, että olisiko ennen esikoulua siirtyminen isompaan ryhmään ajankohtainen, ettei tulisi sitten esikoulussa niin iso muutos. En oikein tiedä miten tähän suhtautua, kun sitten taas pitäisi molempia lapsia kuskata eri paikkaan hoitoon jne. Enkä haluaisi sisaruksia erottaa, ennen kuin on pakko. Kuopus on kuitenkin sen verran pieni vielä silloin, että olisi hyvä kun olisi sisarus siinä tukemassa. Mutta katsoo sitä sitten vuoden päästä miltä tuntuu. Muuten ei ollut mitään ihmeellistä. Käytiin läpi puhe ym. esikoinen sanoo vielä D tilalle R, mutta muuten puhe on selkeää ja kaikki muut kirjaimet tulee. Kynällisiä taitoja pitää harjoitella päivittäin.

Vauvalla kasvu erinomaista, taas oli tullut 5cm lisää pituutta ja painoa reilun kilon verran. Lääkäri tutki kaikki perusjutut ja kaikki oli kunnossa. Sai myös rotarokotteen ja siitä tuli itkuisuutta ja ilmavaivoja muutamaksi päiväksi. Lämpö saattoi ehkä vähän nousta, tuntui lämpimämmältä yhtenä päivänä, mutta en edes mitannut lämpöä, koska oli iltaan mennessä jo taas tasoittunut. Vauvalla kaikki kunnossa. Lääkärillä oli tiedossa että vuoden päästä tulee kontrollikäynti sairaalaan, jossa tutkitaan tarkemmin pippelin anatomiaa, joudutaanko sitä operoimaan jotenkin, vai saako kasvaa ilman operointia. Oli siis hieman alas, sisäänpäin kääntynyt ja voi olla että joudutaan sitä operoimaan, mutta sen kuulee sitten vuoden päästä.

Minä itse sain luvan ruveta pudottamaan hiljalleen painoa ja aloittamaan jumppaa ym. erkauma oli yhden sormen verran, joten ei mitenkään paha ja oman fiiliksen ja omien tuntemusten mukaan saa aika vapaasti tehdä. Oma keho kuitenkin kertoo, jos ei jostain vielä tykkää. Kerroin, että on ollut turhauttavaa vain odotella, kun on tuntunut, että on elämänsä kunnossa ollut jo monta viikkoa. Papakoe otettiin samalla ja siitä saa kuulla tulokset seuraavassa neuvolassa. Repeämä oli parantunut hyvin ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hemoglobiini oli yllättäen pikamittarilla 161, joten jouduin käymään vielä uudestaan verikokeissa, mutta siinä oli jo normaali minulle, 146. Ei ollut siis mitään ihmeellistä ja hyvin olen toipunut synnytyksestä. Ihana lääkäri oli neuvolassa, hän on meidän kunnan lääkäri, mutta on hyvin ystävällinen ja kiltti. Ottaa asiat tosissaan ja kuuntelee jos on oikeasti jotain huolenaihetta.

Elämää kahden lapsen kanssa.

Reilu kaksi kuukautta on nyt vierähtänyt kahden lapsen kanssa. Tuossa yksi ilta jo mietin, kuinka erilaista on ollut nyt vauvan kanssa ja muutenkin olen jo miettinyt vähän tulevaisuutta. Aikaa, kun olisi palattava takasin töihin. Esikoisen vauva aika oli todella rankka hänen pahojen vatsavaivojen ja koliikin takia. Nyt illat on todella rauhallisia ja tuntuu ihan hassulta, että näinkin rauhassa voi iltaisin olla, vauva ei itke. En tällä hetkellä vielä edes tiedä tuleeko vauvalta vielä kyyneleitä vai ei, niin harvoin vauva oikein kunnolla itkee. Välillä ajan sovittaminen vauvan ja esikoisen kanssa on hankalaa, mutta aika hyvin on kuitenkin saanut annettua huomiota molemmille ja arkea on helpottanut, kun esikoinen meni takaisin hoitoon. Yleensä hänellä on pari-kolme päivää viikossa hoitoa. Tuo myös esikoisellekin tätä arkirutiinia. Minusta on ihana herätä hoitopäivinä kahdestaan vauvan kanssa, eikä ole mihinkään kiire. Saadaan rauhassa tehdä aamutoimet ja miettiä mitä päivän aikana tekisi.

Yllättävänkin nopeasti rupesi arki rullaamaan. Alkuun tehtiin valmisaterioita, joita olimme tilanneet ennakkoon feelialta. Nyt on kuitenkin pystynyt tekemään itsekin ruokaa ja on aikaa myös kotihommille. Välillä ei jaksa tehdä kotona mitään ja se kyllä näkyykin pyykkivuoressa ja täydellä tiskipöydällä. Välillä taas on päiviä, että jaksaa touhuta vaikka mitä ja täytyy myöntää, että siistissä kodissa on paljon mukavampi olla kuin likaisessa. Onneksi meillä on myös robotti-imuri, jonka myötä siivoaminen on helpottanut huomattavasti.

Loppujen lopuksi, ei hirveästi olla keretty käydä kyläilemässä vielä tässä kahden kuukauden aikana, koska on ollut niin paljon kaikkea muuta. Todellakin on arki lähtenyt pyörimään. Perus neuvolakäynnit, esikoisen toimintaterapia (tästä tulossa oma postaus), perhetyöntekijät, omat äitiysloman aikaiset tapaamiset ym. Siinäpä sitä onkin. Satuin huomaamaan että täällä meidän kunnassa sai lapsiperheiden kotipalvelua ilmaiseksi 4 tuntia, alkaen tästä vuodesta syntyvät lapset ja se on mahdollista käyttää ensimmäisen ikävuoden aikana. Kannattaa tutustua omien paikkakuntien tarjontaan. Näistä on paljon hyötyä. Perhetyöntekijä kävi jo viime viikolla ensimmäiset 2 tuntia ja pääsin käymään asioilla ilman lapsia. Ensi viikolla tulevat toisen kerran. Heitä voi kutsua kotiin hoitamaan lapsia myös jos on esimerkiksi jotain terveydellisistä syistä olevia menoja, oma jaksaminen ei riitä ym. Meillähän perhetyöntekijät kävivät säännöllisesti muutaman kuukauden ajan kun esikoinen oli ihan pieni ja se auttoi huomattavasti, kun sai vähän aikaa levähtää päivällä.

Olen seurannut tilannetta myös työrintamalla ja se, mikä tilanne siellä on, ei hirveästi houkuta menemään takaisin töihin. Kiire, vaikkei kiirettä saisi edes sanoa ja henkilöstöpula on kaksi syytä. Kolmas syy on kolmivuorotyö. Haluaisin päivätöihin. Olen ajatellut töihin paluuta melko paljonkin ja täytyy miettiä tarkkaan, mitä haluaa elämältä ensi keväänä. Olen miettinyt palaamista puolikkaalle. Olen miettinyt myös sitä mahdollisuutta, että jäisin kotiin. Tietysti lomat menisi siinä, mutta täytyy miettiä. Olen harkinnut myös alan vaihtoa kokonaan ja myös opiskelua esimerkiksi terveydenhoitajaksi. Tarkoitus olisi näistä jatkosuunnitelmistakin tehdä oma postaus. On taas monta postausta työnalla, niin katsotaan, missä järjestyksessä lähden näitä purkamaan ja kirjoittamaan, olkaahan siis kuulolla!

Imetysviikko, miten meidän taival on jatkunut.

Ajattelin kirjoittaa vähän imetysasiaa taas. Tänään alkoi imetysviikko ja viikon teemana on turvataan imetys yhdessä. Kaikilla perheillä pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus riittävään imetysohjaukseen. Tämä ei kuitenkaan kaikkien osalta toteudu niin. Onko ohjauksessa puutetta vai eikö osata kysyä ym. sitä en tiedä. Itse en ole kokenut tarvitsevani nyt imetysohjausta, koska en usko, että tämä meidän tilanne olisi kummentunut minkäänlaisella ohjauksella. Olen etsinyt itse tietoa ja olen kokeillut vähän erilaisia asioita nyt, mitä esikoisen kohdalla. Mutta missä mennään nyt?

Minullahan oli rintakumi käytössä jo esikoisen kohdalla, kun hän ei saanut rinnasta kiinni, eikä me päästy rintakumista koko lyhyen imetystaipaleen aikana ollenkaan eroon. Siitä mietinkin, että imuotteessa tms. oli jotain ongelmaa. Nyt on ollut tämän kuopuksen kanssa melkoista taistelua viime päivät rintakumin kanssa, hän ei olisi millään tahtonut ottaa koko kumia suuhunsa ja onnistuneita imetyskertoja oli päivässä ihan muutama. Muuten oli pelkkää taistelua. Eilen päätin, että olkoon, en laita koko kumia ollenkaan ja ajattelin, että kokeilen vielä, ottaisiko kuopus rinnasta kiinni ilman kumia. Ihme ja kumma, hän sai hyvän otteen, toki piti vähän avustaa, että osaa ottaa oikeasta kohtaa kiinni ja imetys onnistui ilman rintakumia!

Tänään on sitten käyty rinnalla ilman rintakumia ja jokainen kerta on onnistunut todella hienosti ja kuopus rauhoittuu rinnalle, syö myös ongelmitta nyt molemmat rinnat. Kumin kanssa ei enää samalla kertaa ruvennut molempia rintoja edes syömään. Rinnan pää muokkautuu kuopuksen imiessä ja saa helposti uudestaan kiinni jos sattuu ote lipsahtamaan. En osannut edes kuvitella, kuin kivalta tämä tuntuu, ettei tarvitse ährätä sen rintakumin kanssa. En olisi uskaltanut kyllä imetyksen alussa toivoakaan, että saisin tämän kokea. Onneksi sain ja on ollut todella ihana päivä imetyksen suhteen tänään.

Aion jatkaa imetystä niin kauan kuin kuopus vaan suostuu rinnalla olemaan. Maitoa tulee edelleenkin vähän, joten en oletakaan että kuopus jaksaisi aina kauaa rinnalla olla, mutta saa käydä rinnalla niin pitkään kun haluaa. Minua kerkesi viime viikolla taas jo ahdistaa melko paljon koko imetysasia ja kerkesin miettiä, että lopetan koko imetyksen, kun se on ollut viime päivinä niin hankalaa ja yhtä taistelua vain ja onnistuneita imetyskertoja ollut vain muutamia. Lauantaina oli ristiäiset, eikä kuopus käynyt sinä päivänä ollenkaan rinnalla. Ainoastaan pumppasin tuona päivänä ja mietin kuinka helpottunut olin. Nyt, kun pääsi tuosta rintakumista eroon ja imetys taas sujuu ja tuntuu kivalta, niin nopeaa lähti se ahdistus pois ja tällä hetkellä taas nautin imetyksestä. Miten voikaan olla niin pienistä asioista aina kyse ja niillä on kuitenkin aivan valtava merkitys. Imuote on parantunut todella paljon ja kuopus jaksaa imeä todella voimakkaasti, se ei kuitenkaan käy kipeää. Tätä tunnetta ei oikein osaa tällä hetkellä edes sanoin kuvailla, mutta hyvältä tuntuu kuitenkin. Jospa meidän imetystaival kestäisi pidempään, kuin esikoisen kohdalla, koska tämä on onnistunut kuitenkin niin paljon paremmin. Toisaalta taas, jos maito loppuu eikä sitä enää tule niin ei sillekään mitään voi. Mutta nyt nautin kun vielä pystyn.

Sokerirasitus

Minulla oli se raskausajan diabetes ja se oli lääkehoitoinen, tablettihoitoinen kylläkin mutta silti. Niin täytyi käydä 12 viikon sisään synnytyksestä sokerirasituksessa ja katsotaan onko millä mallilla sokerit. Sairaalassa ollessa mittasin sokereita ja sen jälkeen ihan muutamia kertoja kotona, mutta täytyy myöntää, että kun niissä sokereissa ei ollut mitään vikaa, niin en ole muistanut nyt seurata niitä ollenkaan. Sokerit laski heti vuorokaudessa takaisin normaaleihin lukemiin ja lopetin lääkityksenkin heti silloin samana päivänä kun synnytys käynnistettiin.

Perjantaina oli sokerirasitus ja siellä piti kaksi tuntia odotella että saatiin toinen verikoe otettua. Tiistaina olisi lääkärille aika, niin saa varmaan kuulla, mitä verikokeet näyttää... Vähä jännittää, että onko ne koholla, vai ei. Jos ovat koholla, niin asialle täytyy tehdä jotain. Olisi hirveää, jos raskaus olisi aiheuttanut 2 tyypin diabeteksen. Kuunnellaan kuitenkin, mitä se lääkäri sanoo.