Paino laskee

Hei.

Paino laskee, hitaasti mutta varmasti.

Tällä hetkellä on paino pudonnut 5,2kg ja kokonaisuudessaan dieettiä on takana 7 viikkoa. Olen viimeisen kahden viikon aikana vähän lisännyt hiilihydraatteja. Eli 5 viikkoa olin kokonaisuudessaan sillä ketogeenisellä ruokavaliolla. Siksi niin, kun aloin olla jo hyvin väsynyt ja tuntui ettei jaksanut tehdä yhtään mitään. Nyt kun lisäsin hiilihydraatteja niin olen jaksanut paremmin. Tämän viikon olen ollut sairaana, joten ruoka ei ole juurikaan maistunut.

Onpahan nyt viikon aikana tullut sitten taas puristettua kaikki ylimääräinen pois. Tosin en ole nyt tämän viikon aikana juurikaan seurannut hiilihydraatteja, koska olen tosiaan syönyt niin vähän, että kaikki, mikä vain menee suusta alas niin olen ollut tyytyväinen. Eilen oli myös herkuttelupäivä, niin jaksaa taas vähän katsoa uudella voimalla, mitä suuhunsa laittaa.

*Huokaus*

 Ajatus ei kulje.

Olen taas muutaman viikon polkenut paikallani, eikä tästä oikein pääse eteen, eikä taaksepäin.

Tuntuu ihan paskalta, jos suoraan sanon.

Onneksi on töitä, tosin nekin vetää kaikki voimat ettei tahdo jaksaa kotona tehdä mitään. En tiiä.

Jotenki tuntuu myös oudolta, miten voi fiilikset heitellä näin paljon. Se viimeisin keskustelukäynti peruuntui taas jälleen kerran. Tällä kertaa sen perui itse työntekijä, oli jäänyt sairaslomalle. Mikä järki on yrittää edes käydä juttelemassa, kun aina näitä peruuntumisia tulee.

Olen myös miettinyt, josko soittaisi sinne seurakunnalle ja pyytäisi sieltä käymään jonku diakonissan, tai kävisi sen luona juttelemassa.

Henkinen väsymys

Itkukohtauksia on tullut taas viime aikoina.

Henkinen väsymys on tällä hetkellä aivan käsittämättömän suuri.

Ei jaksa. Ei pysty.

Ahdistus on lisääntynyt.

Oon myös miettinyt että teenkö itse itselleni tämän, en edes tiedä voiko se olla mahdollista.

Keskusteluaika peruuntui jälleen. Ensin jouduin perumaan itse lapsen sairastumisen takia, nyt vuorostaan sh perui ajan. Rupesi tuntumaan ettei tässäkään ole mitään järkeä kun niin useasti peruuntuu nuo ajat ja joutui tosiaankin vielä alussa odottelemaan koko aikaa. Ei pääse asioissa eteenpäin kun aina kun odottaa aikaa ja sitten se peruuntuu nii pettymys on ihan käsittämättömän suuri.

Väsymys on todella kova. Loma loppui juuri ja olen jo ensimmäisen työvuoron jälkeen aivan käsittämättömän väsynyt. Aivan järkyttävää.

Tuntuu että kaikki oireet on taas pahentuneet.
Olen kuitenki saanu vielä nukuttua, ainaki jotenki.
Nyt täytyy taas miettiä että miten tässä eteenpäin lähdetään jatkamaan.

Lapsi kasvanut oikein hienosti

3 vuotisneuvola

Käytiin pojan kanssa siellä neuvolassa viime viikolla, pääsimme kerrankin koko perhe neuvolaan, mies on ollut neuvolakäynneillä viimeksi raskausaikana ja molemmissa ultrissa oli mukana. Muuten ei ole ollut kun neuvolat on yleensä aina keskellä päivää tai muuten hankalasti niin hankala olla töistä pois. Meidän pieni-iso mies oli kasvanut pituutta 9,5cm vuodessa. Siis ihan huima saavutus! Verrattuna siihen että normaalisti lapsi kasvaa tässä iässä ja tästä eteenpäin noin 5-6cm vuodessa. Painoakin oli tullut melkein 3kg lisää, joten nollakäyrää altetaan lähestymään ja painon nousu on suhteessa kiihtynyt vuoden aikana.

Mitä neuvolassa seurattiin?

Näköä ei saatu tarkistettua. Luulen, että meidän lapsi ei vaan oikeasti tajunnut, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Kerroin kyllä neuvolatädille, etten ole huolissani lapsen näöstä, on nähnyt kyllä kaikki pienimmätkin asiat ja näkee kauas, jopa sellaisia asioita, mitä ei itse ensin edes hoksaa. Joten näköä ei tarvitse kontrolloida kun vuoden päästä, mikäli itsellä ei herää epäilyä huonosta näöstä.

Täti näytteli kuvia ja piti osoittaa kuvasta silmät, nenä, korvat jne. Piti tietää kuvista kumpi on isompi ja pienempi. Täytyi osata lajitella keltaiset ympyrät omaan purkkiin ja punaiset omaan. Oli myös kolme samantapaista sanaa kuvineen ja sitten piti näyttää sitä kuvaa, jonka neuvolatäti sanoi. Meillä osattiin nämä kaikki.

Ei onneksi tarvinnut osata piirtää ympyrää, mutta piti osata piirtää suora viiva ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Nämä osasi piirtää. Katsoi myös samalla, millä tavalla pitää kynää kädessä. No, meillä ainakin pidetään vielä koko nyrkissä. Piti myös rakentaa pienistä palikoista torni, olisiko ollut 8 palikkaa. Lapsi katsoi meitä vanhempia vähän aikaan pilke silmäkulmassa, otti kaksi palikkaa samaan käteen ja laittoi ensin toisen palikan ja sitten toisen, kuin näyttäen että tämän hän osaa ihan yhdellä kädellä ja vieläpä erinomaisesti. Olisitte nähneet sen ilmeen, oli vähän sillain että onko tämmöstä nyt pakko tehdä, tämänhän osaa vaikka unissaan.

Heittelivät palloa ja pallo piti ottaa kiinni. Olisi pitänyt kävellä varpaillaan, meillä tämä kyllä osataan, mutta jostain syystä ei halunnut tätä siellä neuvolassa tehdä, niin pitää kuulemma kotona harjoitella. Heh, eipä ole hirveästi tarvinnut harjoitella kun tulee ihan omasta takaa. Onneksi siellä oli leluja, ne kiinnosti todella paljon.

Kertoili värejä ja kyseli aina mitä ulkona tapahtuu kun siellä oli kaivureita tekemässä töitä. Jutteli kovasti, mutta täti ei ainakaan maininnut mitään siitä että s ja r äänteet tulee jo ihan oikein ja puhe on muutenkin kehittynyt vuoden aikana todella reilusti.

4 viikko

En oo ihan varma jaksanko sittenkään joka viikko tätä päiväkirjaa tänne postata... Ei sillä että motivaatio olisi mennyt vaan sillä, että jotenki tuntuu nyt kun tuo painon putoaminen on tasoittunut, niin en oikein näe syytä joka viikko raportoida, jos lähtee esimerkiksi vaikka 200 grammaa painoa pois. Mieluummin niin että näkisi pidemmältä aikaväliltä niitä tuloksia. Nyt on kuitenkin ensimmäinen neljä viikkoa taputeltu, niin jos kuukauden välein esimerkiksi kirjoittelisi sitten pidemmän postauksen. Ja tarkoitus olisi nyt neljän viikon kuurin jälkeen ehkä vähän nostaa niitä hiilihydraattimääriä, niin saisi kunnolla aloitettua myös treenit.

Ketogeeninen ruokavalio jatkuu siis edelleen, tai no voiko sitä enää ketogeeniseksi sanoa, mutta ainakin vähemmän hiilihydraatteja. On kyllä nopeaa mennyt tämä aika. Kuukautiskiertokin vaikuttaa tällä hetkellä melko reippaasti tähän projektiin. Yleensä ennen kuukautisia olo on todella turvonnut ja pallomainen, ja on sitä tälläkin hetkellä. Paino on seilannut 0,5kg suuntaan ja toiseen, mutta ei ole pudonnut. Saa nähdä, kun pääsee taas tästä loppukierrosta ohi, niin putoaako paino enemmän. Toivottavasti. Vatsan seudulta on kuitenkin lähtenyt -2cm ja lantiosta myös -2cm, mittasin keskiviikkona, eli 3,5 viikon jälkeen. Eli ei huono. Tarkoitus on mitata aina välillä ja niistäkin tiedottaa tänne miten homma etenee.

Lauantaina meillä oli lapsen synttärit ja pitihän sitä itsekin syödä kakkua ja muuta hyvää, olo oli kyllä koko päivän aivan älyttömän täysi ja turvonnut ja tuli jotenkin huono olo muutenkin. Miten paljon vaikuttaa yhden päivän herkuttelu, morkkis on kyllä aivan jäätävä näin jälkikäteen että ei taida tulla kovin montaa päivää tästä eteenpäin herkuttelua... Eipä se onneksi hirveästi vaikuttanut tähän, onneksi. Mutta nyt uus viikko ja uudestaan ruotuun.

THL suosituksia, maskeja, mitähän vielä.

Thl suositukset

Vastikään on ollut puhetta siitä, kun työpaikoilla, esimerkiksi kouluissa on maristu siitä, että vanhempi käy töissä, vaikka lapselta on otettu koronanäyte ja sitä tulosta ei ole vielä tullut.

Muistuttelen ihmisiä siitä, miten THL ohjeistaa: " Oireettomat perheenjäsenet voivat olla koulussa, kun testitulosta odotellaan, ellei jo tuolloin ole erityisen vahvaa epäilyä, että perheenjäsenellä on koronavirustartunta."

Eli oireeton perheenjäsen saa käydä töissä. Testituloksissa voi kestää jo useita päiviä, niin ei voi olettaa että terveet perheenjäsenet odottavat kotona sitä vastausta. Muutenkin tuntuu siltä että tämä koko korona höpötys on mennyt aivan yli, varsinkin niissä kunnissa, joissa ei ole edes koko koronaa. 

Kerron oman esimerkkini ja tämä on nimenomaan sitä maalaisjärjen käyttöä, tietenkin itsekin kun olen alalla niin on tietoa koronasta, sen tyypillisistä oireista ja miten korona muutenkin käyttäytyy, tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa. Meillä on hyvä tehohoito ja vaikka kuinka voisi näyttää huonolta niin hyvin voi selviytyä. En osaa edelleenkään pelätä koronaa, vaikka se koko ajan on tuolla jossain konkreettisesti. Ja siis kun olen tätä postausta kirjoittanut niin suositukset etenkin lasten näytteenottoon liittyen on muuttuneet, mutta haluan silti kirjoittaa tämän esimerkin. Mutta siis siihen esimerkkiin.  Lapsemme sairastui jokunen viikko sitten. Hänelle nousi melkein 39 asteen kuume, tuli nuhaa ja yskää. Soitin terveyskeskukseen vain sen takia, että tarvitseeko meidän lähteä koronatestiin, jos lapsi tervehtyy loppuviikkoon mennessä, niin saisi mennä hoitoon.

Hoitaja kysyi, olemmeko matkustelleet riskialueilla tai onko itsellä epäilystä siitä, että olisi korona. Kerroin että ei olla matkusteltu, enkä usko olevan koronaa, ja lapsilla on kuulema nyt liikenteessä jokin virus, en muista nimeä. Meidän ei tarvinnut mennä koronatestiin ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä ettei ole koronaa. Joku varmaan nyt sitten tietenkin sanoo, että ettehän te voi tietää onko se koronaa ja jos me olemme miehen kanssa oireettomia kantajia. Meillä täällä päin ei ole tällä hetkellä koronaa, yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta lähikunnissa. Ja lapset, niillä on ympäri vuoden aina jotain pikku nuhaa ja viruksia on paljon, koulut ja päivähoito on alkanut niin sehän on ihan normaalia että niitä tauteja tulee, kaikki ei ole automaattisesti koronaa, koittakaa ihmiset ymmärtää se. Ja mitä siihen tulee, ettei voi tietää mistä se tulee. Niin se on jo oikeasti huonoa tuuria jos se täällä tulee. Ja jos kerta tulee niin se on sitten tarkoitettu niin. Elän kuitenkin tätä elämää niin kuin ennenkin, enkä voi olla elämästä jossain koronapelossa. Ei se niin herkästi tartu, mitä ihmiset luulee.

Mekin pärjäsimme lapsen kanssa kotona ja seurasin mm. Näitä oireita: onko hengenahdistusta, miten ruoka maistuu, lapsen yleisvointi, kuumeen mittaaminen useamman kerran päivässä, auttaako särkylääke, onko vatsavaivoja. Pari päivää lapsi oli kuumeessa, tänä aikana rupesi kunnolla nenä vuotamaan ja yskitti, sitten alkoi helpottamaan ja ehkä viikon verran nenä vuoti niin että piti useammasta päivässä niistää. Ja siinä se.

Suunenäsuojat

Nyt on tullut ne suositukset maskien käytöstä yleisissä paikoissa, esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa. Edelleenkään tämä ei siis ole pakollista, mutta muistakaa. Kirurginen suunenäsuojus suojaa kaikkia vain silloin, kun jokaisella on maski. Silloin kun vain yksittäiset ihmiset käyttävät maskia, niin maski estää sen ihmisen hengitysteiden kautta sen mahdollisen koronan leviämisen, jolla se maski on. Toki muidenkin hengitystieinfektioiden leviämisen. Ja muistakaa hyvät ihmiset, jos jollakin ihmisellä on se maski päässä niin ei sitä tarvitse pelätä niinkuin se ihminen olisi joku tappava tauti, ei sillä automaattisesti ole sitä koronaa, eikä välttämättä ole edes mitään flunssaa. Mutta jos vähän nenä vuotaa tai on kurkku kipeä ja haluaa omalta osaltaan ehkäistä sen, ettei tartuta muita niin se on ok. Jos haluaisi että suodatin toimisi molempiin suuntiin niin silloin olisi oltava paksumpi maski, jossa on kunnon suodatin. Mikäli siellä bussissa kaikilla muilla on maskit, paitsi yhdellä ja tällä kyseisellä henkilöllä, jolla ei ole sitä maskia, on korona, niin kaikki ovat altistunteet koronalle. Pahiten tietenkin he, jotka ovat lähimpänä.

Mutta siis, jos maskia käyttää niin että nenä näkyy, tai sitä häpelöi koko ajan tai ottaa välillä pois ja laittaa saman maskin takaisin, niin se on ihan sama, vaikkei sitä maskia olisi ollenkaan. Maskin täytyy peittää kokonaan sekä suu että nenä. Valitettavasti olen nähnyt todella monta ihmistä, joilla on kyllä se maski, mutta se on vain suun edessä, nenä näkyy ja silloin on ihan sama onko sitä maksia vai ei. Ymmärtäähän sen että maallikkona, joilla ei ole hoitoalan tietoja ym. niin ei välttämättä oikeasti tiedä, miten maskeja ja muita suojavarusteita, esimerkiksi niitä käsineitä käytetään hygieenisesti ja oikeaoppisesti, mutta silloin pitäisi ottaa siitä selvää, minusta netistäkin löytyy oikein hyviä ohjeita ja videoita pukemiseen ja riisumiseen. Tiedän myös sen, se maski on ahdistava ja jos on silmälasit niin lasit voivat mennä huuruun ja tuntuu ettei saa happea ja hiilidioksidipitoisuudet nousee ja ahdistaa ym. Mutta miettikää tätä, se oikea, kunnon suodattimella oleva maski, on kymmenen kertaa pahempi, verrattuna kirurgiseen suunenäsuojukseen.

Korona

Joskus mietin, miksi ihmiset pelkäävät tätä koronaa niin paljon? Todennäköisesti se tulee jäämään tänne samanlaisena kuin esimerkiksi joku kausi-influenssa. Rokotus tulee, jos tulee, joskus vuosien päästä. En aio ottaa sitä. Joku tietenkin nyt ajattelee, että entäpä jos sattuu omalle kohdalle. Minä tiedän, mitä se korona voi pahimmillaan tehdä, enkä minä siltikään osaa sitä pelätä. Enempi pelottaa läheisten puolesta, tottakai ja se että jos joutuu oman perheensä altistamaan koronalle, mutta en siltikään osaa omalle kohdalle sitä pelätä. On, tottakai se on paha tauti ja jos koronan saa niin pahimmillaan toipuminen kestää kuukausia ja palautuuko koskaan täysin ennalleen? Vai jääkö jotain ongelmia. Onko keuhkoista kudokset vaurioituneet niin pahasti, etteivät ne palaudu koskaan enää entiselleen. Tuleeko jälkitauteina jotain muuta, jotka vie jo valmiiksi huonoon kuntoon joutuneen ihmisen vielä huonompaan kuntoon? Kuoleeko siihen? Riistäytyykö toinen aalto niin pahasti käsistä, ettei tehohoidon paikat riitä? Tuleeko veritulppia? Joudunko toisten armoille, vaikka olisin parantunut? Avoimia kysymyksiä on paljon, eikä niihin pysty kukaan ennalta vastaamaan. Saahan sitä pelätä, mutta turhaa joukkohysteriaa on ihan turha lietsoa, tilanne on nyt mitä on. Otetaan kaikki vastaan mitä on tullakseen. Jokainen kuitenkin voi omalta osaltaan huolehtia siitä oikeasta ja hyvästä käsihygieniasta ja jos joku ei halua liikkua kotinsa ulkopuolelle koronan pelossa niin sekin on ihan ok. Mutta se turha hössöttäminen...

Ja sitäkään minä en vain ymmärrä että miksi sitä on pitänyt lähteä sinne ulkomaille, kun sehän nyt on selvää että sieltä saa tuliaisiksi sen koronan. On nähty, monta kertaa. Eikö sen verran voisi odottaa että tämä laantuu myös sieltä muualta maailmasta, jos sitä kerta vielä pitää pelätä niin paljon. Kyllähän se itseäkin tympäsee, tarkoitus oli lähteä Espanjaan marraskuussa, mutta kun tilanne on tämä, ja vaikka saisi mennä, niin en aio mennä.

Koulujen yhteishaku

Koulujen yhteishaku on alkanut. Koittakaa muistaa, te jotka olette ajatelleen hakea kouluun nyt syksyllä! Hakuaika menee yllättävän nopeaa ja jos pitää tehdä vielä ennakkotehtävä, niin siihenkin on hyvä varata aikaa, mikäli oikeasti hauaa johonkin kouluuun päästä. Itsekin katselin vaihtoehtoja, mutta... Tänne seudulle ei ala tammikuussa oikein mitään, mikä kiinnostaisi, joten taitaa jäädä hakeminen ensi keväälle. Kaveri haki yhteen kouluun ja ajattelin että hakisinko itsekkin sinne, jos sattuisi että molemmat pääsisi, niin olisi sitten taas joku, jonka kanssa kulkea. Mutta työtodistukset ym. pitäisi olla 23pv mennessä ladattuna, ja luulen, etten tule niitä siihen mennessä edes saamaan. Joo tiedän, ne pitäisi olla, mutta jostain syystä työnantajilla on vaikeuksia niitä aina toimittaa, vaikka ne pitäisi olla kun työsuhde päättyy, tai itse on sen päättänyt.

Olen miettinyt ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tarkemmin akuutti- ja ensihoidon kehittämistä ja johtamista. Tulen jossain vaiheessa kyllä hakemaan tuohon ja olisi mukava vielä päästä opiskelemaan. Toinen, minkä erikoistumisen haluaisin käydä, on se ensihoito, ihan vain ammattikorkeakoulun osalta. Tosin, sen kävisin sitten kun tulisi sellainen erikoistumismahdollisuus, ettei tarvitsisi käydä ns. koko ammattikorkeakoulua uudestaan, koska kaikki yhteiset opinnot on jo käytynä.

Kierrot heittelee.

Heippa!

Olen nyt tarkoituksella pitänyt loma ajan blogin hiljaisempana, koska halusin keskittyä lomaan ja lapsen/perheen kanssa olemiseen. Käytiin useampi yö mummulassa ja nähtiin paljon sukulaisia. Miehellä oli myös nyt pari päivää lomaa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Välillä tuntuu että yhteinen aika on melko kortilla, eikä tahdo työpäivien jälkeen tehdä mitään erikoista. Itselläni on vielä tämä viikko lomaa.

Paljon on nyt taas vaihteeksi pyörinyt lapsi asiat mielessä. Perheen kanssa kun on nyt touhuillut useamman päivän, niin väkisellä puskee tietyt ajatukset pintaan, taas. Miksei saada toista? Mikä siinä nyt kestää? Jne. Tiedän että turha stressi vaikeuttaa koko hommaa, mutta se on aina helpommin sanottu kuin tehty, ettei stressaa. Ja siis edelleenkin välillä mietin että miksi meille piti käydä näin että se toisen saaminen onkin sitten hankalaa. Sitäpä ei kukaan pysty kertomaan.

Ja siis itse otsikon asiaan. Mulla on nyt toinen kierto peräkkäin, joka heittelee. Yleensä kierto on ollut 28-29 päivää. Edellinen kierto oli kuitenkin 36 päivää ja nyt on 33 päivä menossa. En tiedä mistä tämä johtuu. Johtuuko siitä foolihaposta nyt, minkä aloitin sillon pari kk sitte. Vai mistä. Edellisessä kierrossa oli se ovulaatio tosiaan viikkoa oletettua myöhemmin, joten se selittäisi pidemmän kierron. Mutta nyt tässä kierrossa en taas ovulaatiota tuntenut, en kyllä tikuttanutkaan että sata varma ei voi olla, ettei sitä ollut.  Jotenki tuntuu että se lapsen saaminen menee vain pidemmälle ja pidemmälle kun kierrot alkaa venymään ja aina joutuu kauemmin ja kauemmin odottelemaan, onko tämäkään nyt sitten reilua.

Yleensä viimeistään viikko ennen kuukautisia alkaa naama kukkimaan ja rinnat tulee kipeiksi, mutta tässä kierrossa ei, ennen kuin nyt. Joten oletan että kyllä ne kuukautiset kuitenkin sieltä viikon sisään alkaa. Ihmetyttää vain miksi tämä kierto nyt taas on yhtäkkiä pidentynyt. Ja siis, vaikka en ole raskaustestiä tehnyt, niin uskon siihen, etten ole raskaana. Sen verran luotan noihin omiin tuntemuksiin ja tunteisiini. Ei ole tullut tunnetta että olen raskaana, niin luotan siihen. Mulle tosin tuli kierron aikana tunne, että tämäkin kierto venyy pidemmäksi ja tadaa, tässä ollaan. Olen myös huomannut olevani taas väsyneempi ja olo muutenkin on jotenkin taas huonontunut. Olisiko rauta-arvoissa tapahtunut muutosta, jos on niin silloinhan ei tuo suun kautta otettu rauta riitä.

Käytiin viime viikolla siellä neuvolassa, niin sain onneksi neuvola lääkärille nyt syyskuulle ajan, tutkivat vähän tarkemmin ja katsotaan pitääkö jotain alkaa tekemään.  Toivottavasti ainakin ultraisivat noita munasarjoja niin näkisi, onko siellä jotain kierroksen pituuteen selittävä tms. Toisaalta helpotti nyt tuo kun sai ajan edes johonkin. Ja haluaako lääkäri sitten ottaa vielä lisää verikokeita, niin odotan nyt siihen käyntiin asti, ennen kuin pyydän sitä ferritiini kontrollia, sekin tulee nyt samalla sitten. Mutta onhan nämä kaikki asiat melko pitkässä kuusessa, kun miettii että mitä voi yhden kierron aikana tehdä jne. Kohta on kuitenkin keskenmenostakin jo se vuosi.