Vanhempainvapaa loppuu.

Täällä on ollut nyt pidemmän aikaa vähän hiljaiseloa. Johtuu ihan siitä, että olen keskittynyt nyt päivittelemään instagramin yksityistä ja julkista tiliä, niin aika, jonka olen halunnut tuhlata, on mennyt näihin. Välillä päivittelen päivän aikana paljonkin instagramia, välillä taas vähemmän. En myöskään jaksa alkaa kirjoittelemaan blogia puhelimella, koska se tuntuu todella vaikealta pieneltä ruudulta jne. Mieluummin tulen näin koneelle kirjoittelemaan ja kirjoitan pidemmän pätkän kerralla. Ei ole myöskään ollut oikein mitään ajatusta sinänsä, että olisi halunnut edes kirjoittaa. Nyt tuli kuitenkin sellainen hetki, että haluan jotain tännekin päivitellä.

Olen myös nyt paljon ommellut, joten olen käyttänyt vapaa-aikani ompeluun. Minusta on ihanaa vastapainoa sille, kun tuntuu että aina on jokin ruutu kasvojen edessä tms. Niin ompelussa ei tarvitse vahata ruutua, ei tarvitse välttämättä olla edes ajatus mukana ja saa konkreettisesti kuitenkin jotain aikaiseksi, eikä se ole vain jotain turhanpäivästä uutisten lukemista. Olen ommellut vauvalle ja pojille vaatteita. Myyntiin muutamia tuotteita. Olen tehnyt housuja, paitoja, pipoja, tumppuja, pantoja ja muutamia vaatteita nukelle jne. On ollut jotenkin terapeuttista, kun on saanut tehdä jotain omaa ja mistä tykkää. Itsellänihän ei ole ompelukonetta, vaan otin sen kaveriltani lainaan.

Kesä tulee, se tarkoittaa sitä, että minunkin vanhempainvapaa loppuu. Itse asiassa se loppuu tasan kahden viikon päästä. Hurjaa, miten aika meni näin nopeaa, vaikka alkuun ajattelin että koko vanhempainvapaa on niin kaukainen asia. Nyt se on mennyt. Tuntuu hurjalta ajatella, että kuopus olisi pitänyt laittaa nyt jo hoitoon. Onneksi ei tarvitse. Pidän 5 viikkoa kesälomaa alkuun ja sitten jään pariksi viikoksi hoitovapaalle. Rahallisesti saa nähdä miten pärjää, mutta miehen kanssa jo keskustelimme tämän asian, että mies huolehtii yhteiset laskut nyt ja minä käyn ruokaostoksilla sen mitä pystyy.

Kaikin puolin meillä on elämä rullannut oikein tasaisesti. Pojat kasvaa ja leikkii yhdessä. Ulkoillaan melkeinpä päivittäin, jos sataa kaatamalla vettä koko päivän, niin silloin ei olla käyty. Tosin, eipä nyt vielä viime aikoina ole edes vettä satanut. Huomiseksi lupasi koko päiväksi sadetta, joten taidetaan pitää pelipäivä kotona. Esikoinen on käynyt normaalisti hoidossa 80h/kk. Minusta on hänen edunmukaistaan päästä välillä leikkimään omaikäisten kanssa ja saa siellä kavereiden kanssa muutakin touhuta. 

Olemme miehen kanssa saaneet nyt hyvin kahden keskistä aikaa ja pojat ovat olleet aina hoidossa, mummu on katsonut heitä kotona jne. Välillä on hyvä pitää huolta myös tuosta parisuhteesta ja jotenkin tuntuu, että nyt siitä on erityisen hyvin pidetty huolta, ja se tuntuu mukavalta.

Haaveilin pääseväni nyt toukokuussa ulkomaille, nyt olisi ollut oikeastaan ainoa mahdollisuus taas käydä, ainakaan vuoteen. Mutta passijonot ovat niin pitkät, ettei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä. No, joutuu odottamaan nyt ainakin sinne ensi vuoteen sitten. Rodokselle tekisi mieli päästä. Jospa sitten vuoden päästä. Täytyy alkaa suunnitella matkaa ja huolehtia tuo passi kuntoon aikaisemmin. Syy, miksi en sitä nyt aiemmin hommannut, oli se, ettei vielä ollut niitä vaadittavia todistuksia, että olisi ulkomaille edes päässyt, joten en kokenut tarpeelliseksi hommata myöskään sitä passia. Se ei kuitenkaan ole kuin sen viisi vuotta voimassa.

Näin siis meillä. Katsotaan jaksanko ja kerkeänkö tehdä vielä oman postauksen raskaudesta tälle iltaa.

8kk neuvola

Meillä oli eilen 8 kuukautisneuvola. Ensimmäistä kertaa neuvolassa käydessä ei valitettu vähäisestä painosta, vaan sanottiin vain, että tasaisesti kasvaa. Oli kuitenkin vähän tullut painoa lisää, vaikka tässä on ollut kaikennäköistä. 7kk jälkeen Meillä tuli totaalilakko kiinteiden suhteen. Lakkoa kesti 2 viikkoa. Ei maistunut mikään. Ei itse tehty ruoka, ei kaupan piltti, ei hedelmäsoseet. Ei maistunut naksut, eikä murot, ei maistunut mikään, vaikka olisi saanut itse syödä. Pitää myös muistaa, että olimme viime viikolla kipeänä, niin ei silloinkaan ruoka oikein maistunut.

Ylitettiin myös maaginen 8kg raja, jee. Katsoin, että esikoinen oli kilon painavampi samanikäisenä, mutta oli hän myös pidempi. Mutta... Koska yksikään neuvola ei voi mennä niin, etteikö olisi mitään valittamisen aihetta, niin tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Nyt pään ympärys kasvoi liian hitaasti. Vaikka kuopuksen pää on isompi kuin esikoisen saman ikäisenä. Ongelma oli vissiin siinä, että kasvaa liian hitaasti. Minkäpä sille voi, meidän lapset ei vain ole mitään isopäisiä. Kontrolli on 10kk iässä tuon pään osalta. Muuten ei ollut missään mitään ongelmaa ja kaikki oli hyvin.

Korona

Niin se meidänkin perheeseen rantautui, kaikkien pelkäämä korona. Altistuttiin sunnuntaina kun käytiin kummipoikaa katsomassa. Kävi mielessä, ettei mennä ollenkaan, että saadaan sieltä kuitenkin korona. No, olisi pitänyt luottaa intuitioon. Nyt se kuitenkin tuli, jospa ei tulisi sitten vähään aikaan. Pojille nousi kuume keskiviikkona ja itsellä oli illalla vähän kurkku karhea ja vilunväristyksiä.

Torstaina tuli itselle enemmän kurkkukipua ja yskä tuli, tein kotitestin, mutta se oli negatiivinen. Pojilla oli kuumetta melko reilusti ja molempien iho oli aika ajoin kosketushellä. Vanhempi pojista itki pahimman kivun aikana, kuinka kosketushellä oli ja yleensä kuume oli myös tällöin korkealla. Panadolia ja buranaa meni molempia parin päivän aikana melkein maksimimäärät. Sillä kuume rauhoittui hetkeksi, mutta palasi aika nopeaa takaisin. Esikoinen nukkui kolmet päikkärit, yleensä ei enää kotona nuku ollenkaan. Kuopukselle ei maistunut ruoka ollenkaan, onneksi kuitenkin joi maitoa. 

Perjantaina soittelin terveyskeskukseen varulta, että täytyykö käydä näyttämässä poikia mahdollisten korvatulehdusten tms. takia. En kyllä itse epäillyt että olisi, mutta hyvä oli kuitenkin tarkistaa. Ei tarvinnut käydä näytillä, koska pärjäsimme kuitenkin hyvin kotona ja molemmilla oli kuume laskussa. Aamulla ei ollut enää kuin lämpöä molemmilla ja päivän aikana laski pois. Kuopus sai vielä kertaalleen buranaa ja esikoinen pärjäsi jo ilman särkylääkkeitä. Kuopuksella oli illalla vielä vähän lämpöä. Tein esikoiselle koronatestin, koska en kestänyt sitä, ettei saada varmuutta, onko korona vai ei. Tympeältähän se tuntui ja jos olisin tiennyt että tulos tulee niin helposti, niin olisin vähän nopeammin testin ottanut. Testi näytti heti positiivista.

Itse kävin perjantaina virallisessa koronatestissä, pikatesti oli edelleen negatiivinen. Ottivat myös PCR testin, mutta se oli jäänyt vahingossa terveyskeskukseen, eikä päätynyt näin ollen ollenkaan tutkittavaksi. Tästä soitettiin minulle erikseen ja huomenna maanantaina menen uudelleen testiin. Perjantaina alkoi yskittää enemmän ja kurkku oli kipeä, iltapäivällä alkoi myös lämpö nousta. Illalla keho tuntui myös siltä, niin kuin olisi ollut pitkään kovassa pakkasessa ja kun tulee sisälle, alkaa ihoa kihelmöidä/tikkuilla. Tämä ei siis ollut paha tunne, tuntui vain tosi jännältä. Illasta tuli aivan järjetön horkka ja tuntui ettei edes vesilasi pysy kädessä, kun hain panadolin että saisi kuumetta vähän laskettua. Korkeimmillaan kuume kävi 38,1 ja sen jälkeen otin lääkkeen. Kuume laski yön aikana. Miehellä oli myös perjantai iltana kurkun karheutta.

Lauantai aamuna heräsin jo 5. Lämpöä oli vielä vähän ja pää oli kipeänä. Päätin kuitenkin tehdä itselleni vielä testin, koska en voinut uskoa, etteikö minulla koronaa olisi, kun se kerta oli pojillakin. Hailakan haalea viiva tuli testiin, sai vähä tihrustaa, mutta positiivinen se oli kuitenkin. Vihdoin! Illalla oli vielä lämpöä 37, mutta päivällä ei ollut ollenkaan. Mies rupesi yskimään enemmän ja alkoi tulla lieviä flunssan oireita. Illalla oli miehelle tullut samanlainen horkka kuin minulle ja yöllä oli kuumetta ollut. Pojat oli tämän lauantain jo aikalailla ilman oireita. Esikoinen yskähteli vähän, mutta ei mitenkään merkittävästi. Kuopuksella ei enää oireita.

Nyt on sunnuntai. Itselläni nenä välillä tukossa ja välillä vuotaa. Yskää on. Ei muuta. Olen koko viikonlopun jaksanut touhuta normaalisti kotihommia ja tänään käytiin esikoisen kanssa pihalla ja tein vähän puuhommia. Lämpöä ei ole ollut ollenkaan. Miehellä on ollut koko päivän korkea kuume ja ollut todella sairaan oloinen, myös koronatesti näytti heti positiivista. Pojat terveitä.

Minä, 1 rokotteen saanut raskaana oleva riskiryhmäläinen alentuneen hapenottokykyni kanssa sain kaikista lievimmän koronan. Minulla myös testi näytti hyvin heikkoa positiivista 2,5 vuorokauden päästä oireiden alusta. Pojat sairasti 2 päivää kuumetta ja 1 päivän lämpöä, yhteensä siis kolme päivää. Miehen kotitesti näytti selvää tummanpunaista positiivista vajaa 2 vuorokautta oireiden alusta. Hän on saanut kaksi rokotetta ja on meistä kaikista sairain.

En ole missään vaiheessa noihin rokotteisiin uskonut, varsinkaan että ne suojaisi mitenkään tätä varianttia vastaan. Edelleen olen sitä mieltä että on aivan tuurissaan, kenelle sattuu pahempi versio ja kenelle se lievempi. Itse olen sitä mieltä, että vastustuskykyni on niin hyvin toiminut, ettei virusta vain ole päässyt kehooni jylläämään niin pahasti. Siksi olen myös sairastanut tämän lievänä. Ihan siis perus flunssan oireet ollut itselläni. Voin sanoa että vähemmällä kyllä päästiin nyt, mitä silloin kun sairastettiin tammikuussa, mikä lie ikinä olikaan se tammikuun tauti.

6kk neuvola

Päästiin vihdoin käymään 6kk neuvolassa viime viikolla. Oletettavasti korona kävi pyörähtämässä myös neuvolassa ja se oli osittain suljettu, joten meidänkin neuvola-aika siirtyi reilulla parilla viikolla. Eipä meillä mitään akuuttia hätää ollut, joten en kokenut tarpeelliseksi saada aikaa aiemmin ja kerkesimme vähän saada vielä painoa lisää, kun itsekin olimme juuri aiemmin sairaana ja kuopukselle ei oikein ruoka maistunut. Pituutta oli tullut vähän vajaa 69cm oli pituutta ja painoa reilu 7700g. Jostakin voi tuntua paino vähäiseltä ja neuvolatätikin sanoo poikaamme hoikaksi, mutta minusta poika ei ole mitenkään erityisen hoikka ja noilla määrillä, mitä hän syö, ei nyt aina kiloa voikaan saada kuukaudessa painoa. Eri asia jos lähtötilanne olisi, että olisi lähtöjään painanut esimerkiksi 4000g. Mutta meidän kotiutuspainommekin oli vajaa 2900g niin minusta tuohon nähden on tullut hyvin painoa. Pyöristettynä n. 800g per kuukausi. Toki on vaihdellut kuukausittain. Nyt kun on saanut kiinteitä, niin painokin on noussut paremmin. Miinuskäyrillä mennään, mutta jotenkin ihmettelen, että eihän nyt voi olla mahdollista että niitä käyriä vahdataan, kun lähtötilanne jo oli miinuskäyrällä. Jos lähtötilanne pitäisi käyrien mukaan olla 3800g niin tuosta puuttui heti alkuun jo kilo... Minusta ne käyrät saisivat tulla sen mukaan, mikä paino on ollut kun on syntynyt ja sen mukaan katsotaan, miten paino kehittyy. Aivan käsittämätöntä että vahdataan vain niitä käyriä. Minusta meidän alle 3kg lapsi ei voi olla samalla viivalla 4kg lapsen kanssa. Niin se vain on.

Yösyötöistä myös puhuttiin. Ei saada kuulemma yösyöttöjä vielä lopettaa, koska lapsi on niin hoikka. Ok. Mutta en myöskään aio häntä ruveta herättelemään öisin jos sattuisikin nukkumaan yöt jossain vaiheessa kokonaan. Kiinteitä kuitenkin menee se 4-5krt päivässä ja ihan sama syökö vai ei syö, maitoa ei siltikään mene enempää. Hyvä kun saadaan edes se 600ml vuorokaudessa täyttymään. Lasta ei voi myöskään ylensyöttää, hänellä tulee kyllä pukluna ylimääräinen ulos, joten sinne vatsaan ei vain mahdu. Piste. Välillä tuntuu aivan käsittämättömältä tämä homma kyllä. Niin ja neuvolatäti oli ihmeissään kun pituuskasvukin on vähän tasoittunut. Siis mitä, sitä oli tullut kuitenkin yli 2 senttiä taas että kuinkahan paljon sitä pituuttakin pitäisi sitten kasvaa. Huoh. No, näillä mennään. Välillä stressaa, mutta sitten kuitenkin yritän olla stressaamatta kun ei sekään mitään auta.

Meille tulee vauva

Eilen julkistimme asian, meille tulee vauva. Kävimme nt ultrassa ja siellä oli pienellä kaikki hyvin. Hän oli vajaa 6cm pitkä ja kovasti oli liikkeellä. Välillä oli käsi poskella ja hirveästi heilutteli varsinkin käsiä. Hän on terve ja kaikki riskiluvut todella pieniä, joten ei ollut tarvetta jatkotutkimuksille. Alkuraskaus on mennyt hyvin. Uskon että tätä matkaa on helpottanut se, kun ei tarvitse töissä rasittaa itseään. Nyt siis tulee päivityksiä blogin puolellekin taas myös raskaudesta.

Kävin sokerirasituksessa jo pari viikkoa sitten. Minullahan oli jo edellisestä raskaudesta mittari ja muut valmiita, joten aloitin sokereiden mittaamisen jo heti kun sain tietää olevani raskaana. Kohollahan ne sokerit oli, paastot lähinnä. Sokerirasituksessa sekä paasto että 1h arvo oli koholla. Olihan minulla aivan järkyttävä olo sen ensimmäisen tunnin aikana. Sitten rupesi helpottamaan, mutta onko tuo ihmekään kun pelkkää sokeria joutuu juomaan. Lähete lähti sairaalaan ja sieltäottavat taas jossain vaiheessa yhteyttä. Nyt kotimittauksissa sokerit pysyneet rajojen alapuolella ruokavalion avulla.

Korona(ko)?

Me kerkesimme sairastaa tuossa muutaman viikon. Esikoinen tuli yhtenä torstaina hoidosta kipeänä kotiin ja heti kotia tullessa kuulin äänestä, että nyt ei ole ihan terve. Ääni oli hieman paineessa ja vähän yskähteli. Hoitaja ei ollut mitannut lämpöä hoidossa, oli vain ihmetellyt kun esikoinen on hieman väsyneempi ja yskinyt. Kotona mitattuna lämpöä oli jo reilusti. Esikoisen oireet pahenivat viikonlopun aikana. Hän yski enemmän ja nenä alkoi vuotaa. Kuumetta oli ensimmäisenä päivänä yli 38 astetta, mutta muina päivinä piti vähän lämpöä. Ensimmäiset päivät sai ottaa todella rauhallisesti, koska heti kun vähääkään alkoi riehumaan tai juoksi, rupesi yskittämään niin paljon, että oksensi kaikki ruoat ulos, tätä kesti kolme päivää. Mahdollisesti oli myös jonkinlaista lihassärkyä, koska välillä valitteli käsiä tai jalkoja kipeiksi. Itse sairastuin maanantai iltana ja kuopus tiistaina. Miehellä oli vähän nenä tukossa ja silloin tällöin yski.

Kuopuksella tuli myös yskä, yski varsinkin aamuisin ylös noustessa paljon ja limaa tuli paljon. Hengitys myös rohisi, mutta rohinat kuuluivat todennäköisesti kurkusta, ei ainakaan syvemmällä ollut. Nenää piti myös puhdistaa nenäimurilla, mutta lämpöä ei ollut missään vaiheessa. Käytin kuopusta lääkärissä, koska on kuitenkin vasta 6kk ikäisestä kyse, mutta siellä oli hengitysäänet puhtaat, eikä sen puoleen huolta ollut. Saman viikon perjantaina soittelin vielä uudestaan terveyskeskukseen, että millaisilla oireilla pitäisi lähteä päivystykseen, kun näytti että oireet vain päivä päivältä pahenivat. Kuopus söi pahimpina päivinä huonosti, mutta söi kuitenkin, eikä ollut tavallista väsyneempi tms. Hyvin jaksoi seurustella, ehkä vähän tavallista itkuisempi oli. Yöt meni hyvin. Suht. helpolla siis pääsi.

Itse tein negatiivisen korona kotitestin silloin tiistaina. Kuulun riskiryhmään, niin pääsin viralliseen testiin keskiviikkona, sekin oli negatiivinen. Omat oireet alkoivat kurkkukivulla, välillä kurkku oli niin kipeä, ettei tahtonut kärsiä edes nielaista. Itselläni oireet pahenivat ja viikonloppuna olin jo aivan väsynyt. Myös oireiden todella voimakas seilaaminen vei voimia. Itselläni piti pientä lämpöä lähes päivittäin ja yhtenä yönä tuli kuumepiikki, olin aivan järkyttävässä horkassa, vaikka oli monta peittoa ja pitkähihainen paita päällä ym. Itselläni oli aivan järkyttävä, alkuun kuiva yskä, joka muuttui päivien aikana limaisemmaksi ja taas alkoi pikkuhiljaa muuttua kuivaksi. Nenä on ollut tukossa ja on edelleen, vaikka muuten koen itseni jo terveeksi. Pahimpina päivinä paine tuntui otsassa asti ja olin jo aivan varma, että räkä on noussut otsalohkoon, mutta sekin alkoi helpottaa. Välillä oli olo, ettei ole kipeä ollenkaan. Välillä kun laittoi pyykit koneeseen, tuntui ettei jaksa enää yhtään mitään. Viikonloppu meni lähes maatessa, koska voimattomuus ja väsymys oli sanoin kuvaamattoman voimakasta. Hyvä että vessassa jaksoi käydä. Pääkipua oli lähes päivittäin, eikä särkylääke auttanut. Jossain vaiheessa lähti myös ääni, mutta se palautui takaisin. Välillä saattoi olla jopa alilämpöä ja välillä lämpöä, tätä seilaamista saattoi olla monta kertaa päivässä, joka kulutti voimia aivan hirveästi. Myös korvakipua oli muutaman päivän ja imusolmukkeet olivat joitakin päiviä vähän turvoksissa.

Saimme reilu viikko esikoisen sairastumisesta tietää, että hänen hoitotäti oli sairastunut myös samaan aikaan koronaan, joten on melkoinen lottovoitto käynyt, jos tämä ei sitä itseään ollut. Esikoinenhan meillä tosiaan sairastui ensimmäisenä. Toki, nythän ei voida todistaa, että tämä koronaa oli, koska kaikki testit oli negatiivisia, tein itse vielä yhden kotitestin maanantaina ja sekin oli negatiivinen, eli viikko sairastumisesta. Kaikillehan se ei näytä positiivista missään vaiheessa. Muuten minulle on ihan sama, onko tämä ollut todistetusti koronaa vai ei, mutta jos oli nii olisin tarvinnut sen todistuksen sairastetusta koronasta, niin olisin pystynyt käymään sunnuntaisin töissä. Ja mikäli mielisin sen toisen rokotteenkin ottaa, niin pitäisi olla tieto, onko sairastanut koronan vai ei, koska jos tämä sitä oli, niin toista piikkiä ei tällä hetkellä edes saa. Lopputulema on että tämä oli joko koronaa tai sitten influenssa. En muista milloin olisin näin kipeä ollut, eikä esikoinenkaan ole ikinä ollut niin pitkään sairaana, mitä nyt oli. Yhteensä sairastettiin kaksi viikkoa. Silti, kuitenkin vähällä päästiin, kun olimme kotona, eikä tarvinnut kenenkään lähetä esimerkiksi sairaalaan.

Lahjasolutausta

Luin tuossa jokin aika sitten pro gradua lahjasolulasten kokemuksista ja se pisti miettimään ihan tosissaan tätä aihetta. Aina puhutaan paljon siitä, kuinka on lapsettomia ihmisiä. Kuinka on iso kriisi, jos ei syystä tai toisesta saakaan omia lapsia. Itsekin olen paljon kuullut nimenomaan vanhempien roolista ja tuntemuksista tällaisissa tilanteissa. Olen yrittänyt kuvitella, millaista elämä olisi ilman lapsia, vuosia tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Mukana on mahdollisesti ollut myös erilaisia hoitoja ja nekin todettu tuloksettomiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan puhunut, miltä lapsesta tuntuu sitten, kun hän on perheeseen tullut lahjasolujen avulla. Millaista lapsen elämä on, kun saa kuulla olevansa lahjasolutaustainen.

Lahjasolulapsien kokemuksista on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimuksia. Tutkimuksissa on keskitytty juurikin enemmän vanhempien kokemuksiin. Tämä lukemani pro gradu -tutkielma löytyy netistä ja jos aihe vähääkään kiinnostaa, kannattaa käydä lukemassa. Pro gradu löytyy otsikolla "Tän kohdalla on sellainen ihme aukko, että kukaan ei tiedä vastauksia mihinkään". Gradussa puhutaan esimerkiksi siitä, aiheuttaako salailunegatiivisia tunteita sen jälkeen, kun tieto lahjasolutaustasta käy ilmi. Salailua on esiintynyt, eikä kaikki edes tiedä, kertovatko lapsensa alkuperästä koskaan. Näihin asioihin liittyen jää varmasti paljon avoimia kysymyksiä, joihin ei välttämättä koskaan saa vastausta.

Itse koen asian niin, että salailu vain pahentaa asioita. Lapselle jää paljon kysymyksiä ja epäilyksiä elämänsä varrella, miksi jokin asia on toisin, miksei lapsi ole esimerkiksi perinyt vanhemmiltaan joitain asioita. Jos ei tiedä edes, että on lahjasolutaustainen. Puollan sitä, että asiasta kerrotaan lapselle avoimesti, lapsen kehitystason mukaan. Itse ainakin kokisin salailun epämiellyttävänä. Miksi vanhemmat olisivat halunneet salata asian, häpeävätkö he. Miksei saa tietää omasta alkuperästään jne. Lapsi saakoon myöhemmin päättää, mitä tekee tiedolla, vai tekeekö mitään. Yle Areenasta löytyy myös noin 30 minuutin mittainen pätkä aiheeseen liittyen. "Kun dna-testi mullistaa käsityksen perheestä. -Identiteetin rakentaminen. Kannattaa tämäkin katsoa.

Simpukka ry on lapsettomien yhdistys ja heillä on ollut helminauha -hanke vuodesta 2019. Hankkeessa on kehitetty monenlaista toimintaa lahjasoluilla lasta toivoville ja jo lahjasoluilla saadun lapsen perheille. Esimerkiksi perhevalmennus, jossa on käsitelty lahjasolutaustasta lapselle puhumisen teemaa. Jos joku kaipaa tietoa lahjasoluteemoista, niin simpukka ry:n työntekijöihin voi olla rohkeasti yhteydessä. Helminauha -hanke sai nyt myös jatkoa vuosille 2022-24, joten he pääsevät kehittämään tietoa tukea ja toimintaa myös lahjasolutaustaisille henkilöille. Tämä on hieno asia!

Hiljaiseloa

Täällä on vietetty hiljaiseloa. Tai siis ihan normaalia arkea olemme viettäneet, mutta ei ole vain ollut aikaa kirjoitella blogia ja taas toisaalta, ei ole myöskään ollut sellaista fiilistä, että olisi jaksanut kirjoitella. En hirveästi tykkää kirjoitella silloin, jos se tuntuu todella vaikealta.

Lasten kanssa on touhuiltu ja aika pitkälle se arki heidän ympärillään pyörii. Nyt esikoinen on sairaana, joten on häntäkin pitänyt hoitaa. Ei, meillä ei ole koronaa, ihan tavallinen nuhakuume vain.

Olen seuraillut ehkä vähän vähemmän nyt tuota maailman ja suomen menoa, mutta sen verran on pitänyt pitää itsensä ajan tasalla, että helmikuun alusta se rokotepakko tulee sitten hoitohenkilöstölle. Harmi. Itsehän en ole ottanut kuin yhden rokotteen ja tuskin tulen loppuja edes ottamaan, tällä hetkellä ainakin meidän työpaikalla vaaditaan kolme rokotetta, joten ei tarvitse heidän odotella että töihin tulisin. Jännä, että tätä rokoteasiaakin on tarkoitus tarkastella ymmärtääkseni uudelleen ensi viikon aikana, nythän se väliaikainen laki on vuoden loppuun asti voimassa. En ymmärrä, miksi näitä päätöksiä pitää tehdä niin vauhdilla, koska en henkilökohtaisesti usko siihen, että hoitohenkilöstön pakkorokotukset hillitsevät koronaa millään tavalla. Vai pitäisikö meidän olla esimerkkinä? Laitatuttaa itseemme ties mitä mömmöjä, joista ei ole vielä juurikaan tietoa, mitä voi aiheuttaa tulevaisuudessa. Aivan sama onko hoitohenkilöstöä vai ei, rokote pitäisi olla vapaaehtoinen, varsinkin, jos niitä pitää ruveta ottamaan joka 4 kuukausi kun teho huononee. Aivan käsittämätöntä touhua taas. Toivottavasti rokotteet eivät ole enää pakollisia kun on palattava töihin. Jos ovat, en tiedä mitä sitä sitten...

Jäämme odottelemaan.

Uusi vuosi

Uusi vuosi alkoi meillä hiljalleen. Otimme uutta vuotta vastaan isomummulassa ja mummulassa. Söimme hyvää ruokaa ja läheisten kanssa pelailimme ja saunoimme. Kuopus ei vielä käänny, mutta hän kovasti kuitenkin mummulassa liikkui viltiltä pois ja jopa todella nopeaa. Kysyinkin anopilta, että onko kuopusta siirretty, kun saunaan lähtiessä hän oli aivan toisinpäin viltillä. Eivät olleet siirtäneet ja iltapalaa syödessä huomasin kun kuopus oli lähtenyt viltiltä vaeltelemaan ja oli matolla menossa hyvää vauhtia ja ottanut Pentikin pupunkin mukaan. Mihin lie oli menossa.

Jumiuduin kiinni anoppilan kujatien pätkällä, kun roska-auto oli käynyt taas tallaamassa tien niin pehmeäksi, ettei siitä päässyt. Tai pääsi, mutta jäin varmaan ainakin 5 kertaa kiinni tielle ja saattoi yhtäkkiä yrittää vetäistä ojaan, vaikka vauhtia ei ollut kuin ihan mateluvauhdin verran. Oli tarkoitus että olisin käynyt juhlistamassa vähän uutta vuotta, mutta en uskaltanut lähteä autolla enää, kun olisin kuitenkin jäänyt kiinni uudestaan sinne tielle. Molemmat pojat jaksoivat valvoa uuden vuoden aattona vähän pidempään ja näkivät raketteja.

Miehellä ollut nyt tämä väliviikko lomaa ja huomenna takaisin töihin. Tosin on hän kyllä loman aikana käynyt kahdesti työmaalla, että eipä se pelkkää lomailua ole ollut. Tästä se arki lähtee taas liikenteeseen. Keskiviikkona on 5kk neuvola.