Poliklinikalla käynti

Maanantaina oli käynti poliklinikalla kohdun epämääräisten kipujen ja paikkojen löystymisen takia. Näitä kipuja on nyt ollut enenevissä määrin reilun parin viikon ajan. Alkuun kivut oli vain kohdun arkuutta, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla enempi ja enempi paineen tunnetta häpyliitoksen seutuville ja kohdun arkuus myös pahentui. Tuntuu että vauva painaa todella kovasti ja liikkuminen käy kipeää ja ei tahdo päästä sängystä ylös. Vauvan liikkeet ovat tuntuneet myös todella kipeiltä. Liitoskipuja on ollut myös paljon ja yliliikkuvat nivelet todennäköisesti vielä pahentavat näitä asioita. Issias on vaivannut kovasti ja välillä tuntuu, että tuolta lonkkien takaa jostain yrittää lähteä liitokset pois paikoiltaan ja on välillä niin kipeät, että tuntuu että taju lähtee. Kipu on ollut aivan järkyttävää välillä. Kaikista eniten tässä on häirinnyt se, että onhan pienellä varmasti kaikki hyvin, kun kipuja on kohdun seudulla ollut niin paljon. Kipujen kanssa aina kuitenkin pärjää, tai minä olen pärjännyt. Onhan se hankalaa kun pahimpina päivinä ei tahdo edes liikenteeseen päästä, perunat pitää kuoria tuolilla istuen jne. Välillä todella hankalaa olla esikoisen kanssa, kun ei vaan jaksa ja pysty tekemään mitään ja se harmittaa. Kuitenkin on toisenkin elämä kyseessä niin täytyy häntäkin jo ajatella.

Kävin useamman kerran ihan terveyskeskuslääkärillä kesäloman aikana ja hän seurasi tilannetta. Paikat olivat löystyneet reilu kaksi viikkoa takaperin kun tehtiin sisätutkimus. Kipuja ja arkuutta oli ympäri kohtua ja vähän joka puolella lääkärin tutkiessa. Välillä sitä arkuutta on myös ihan koskematta, mutta enemmän kuitenkin silloin kun joku koskee, vaikkei paina mitenkään reilusti tai mitään. Tilanne ei juurikaan parantunut päivien aikana, joten lääkäri oli useampaan kertaan yhteydessä sairaalaan ja viimeisimmällä kerralla gynekologi päätti että tarkistetaan tilanne ja pyysi tekemään kiirelähetteen äitiyspolille, koska tilanne ei ollut muuttunut miksikään viikon aikana. Lähete tehtiin siis viime viikolla ja jo samana päivänä soittivat sairaalasta. Tiukilla oli ajat, sain sen juuri viikon päähän, viime maanantaille.

Lääkäri tunnusteli kohtua ja edelleenkin kohtu oli keskivälin alapuolelta todella arka, tuntui todella pahalta, kun lääkäri sitä paineli, mutta ylhäällä ei ollut nyt arkuutta. Hän ultrasi pienen ja kohdun, kaikki oli siltä osin kunnossa, ei löytynyt mitään hälyttävää tai epämääräistä. Lapsiveden määrä oli normaali. Vauvan painoarvioksi tuli tasan 2kg. Hyvin siis keskikäyrällä kasvanut, eikä ainakaan vielä ole meille tulossa mitään jättivauvaa raskausdiabeteksesta huolimatta, onneksi. Virtaukset olivat hyvät ja istukka toimii. Ultrasi vielä sisäkautta ja kanavaakin oli jäljellä ja kohdunsuu kiinni, ei avautunut edes painaessa. Joten kaikin puolin kaikki kunnossa. Tämä asia huojennutti ihan hirveästi ja nyt ei tarvitse enää pelätä että onko kaikki kunnossa, vaan voi luottaa siihen, että kaikki oikeasti on kunnossa. Sitä lääkäri ei osannut sanoa, mistä nuo kivut nyt sitten johtuu. Katsoi vatsaa ja sanoi että vatsalihakset ovat n. 7cm erkaantuneet, että voi olla että suolisto pyrkii nyt vähän väärään paikkaan ja aiheuttaa kipuja. Minulle nyt toisaalta tällä hetkellä on ihan sama että mistä ne kivut johtuu, pääasia että pienellä on kaikki hyvin.

Lääkäri tuumasi vielä lopuksi että vähän aikaa täytyy vielä kestää ja kysyi olenko vielä töissä. Sanoin että en, vaan olen ollut sairaslomalla kun ei pysty oikein mitään kipujen takia tekemään. Tuumasin hälle takasi vielä, että minä kyllä pärjään näiden kipujen kanssa, kunhan kaikki on ok ja pysyisi vielä jonkun viikon matkassa mukana, eikä syntyisi liian aikaisin. Mutta kaikin puolin kaikki näyttää tällä hetkellä hyvältä ja lääkäri antoi luvan uida ym. Koska uinti on sellainen, joka vie tällä hetkellä kivut kokonaan pois. 2 viikon päästä olisi seuraava kontrolli. Jospa päästäisiin sinne asti ilman mitään isompia ongelmia.

Maskisuositus

Nythän on poistunut nuo suositukset käyttää maskeja, mutta turvaväli on hyvä pitää edelleen. Jostain syystä ihmiset ovat unohtaneet nuo turvavälit ihan tyystin, en tiedä mikä tietyissä ihmisissä on vikana, eivätkö he oikeasti vain välitä, vai ovatko he niin onnettomia, etteivät ymmärrä ohjeistuksia. Tuntuu välillä, kun rajoituksia aletaan purkamaan, niin oletetaan että kaikki puretaan heti ja mistään ei tarvitse enää välittää. Itse pidän turvavälin omalta osaltani, jos joku tulee silti liian lähelle, niin se on sitten hänen ongelmansa. Minä en siinä vaiheessa enää siirry, mutta itse tosiaan liikkuessa pidän huolen etten mene liian lähelle toisia. Näitäkin tapauksia on ollut useita, että on pitänyt ängetä väkisellä siihen ihan viereen, esimerkiksi kirpparilla katsomaan jotain tuotetta, ei ole voinut sen vertaa odottaa, että olisin ehtinyt siitä edestä pois. Tämä taas ärsyttää itseä hirveästi, kun on ihmisiä, jotka eivät noudata noita turvavälejä. Ne, jotka käyttävät maskeja, käyttää pääpiirteissään myös turvavälejä. Sama homma oli tänään. Odottelin kirpparin aukeamista niin jo tuli ihmisiä tunkemaan siihen aivan iholle kiinni, eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Ihan niin kuin ne tavarat mystisesti katoaisi sieltä kirpparilta, jos et odota siinä ihan toisen takana vaan kahden metrin päässä. Tekisi välillä mieli kysyä ihmisiltä, että mitä heidän päässä oikein liikkuu, vai liikkuuko mitään.

Minulle on henkilökohtaisesti se ja sama käyttääkö sitä maskia, koska en itse sen kummemmin sen tehoon usko. Minusta se on sama onko sitä maskia vai ei, vaan oikealla käsihygienialla ja niillä turvaväleillä pääsee todella pitkälle. Jos yskittää tai aivastuttaa niin yskii ja aivastaa oikein. Enkä käytä enää maskia itsekään. Paitsi jos käyn sairaalassa tai terveyskeskuksessa ym. Kauppoihin jne. marssin ilman. Kuitenkin alan ammattilaisena seuraan maskien käyttöä ihan uteliaisuuttani. Linja-autoissa ei enää juurikaan käytetä ja kaupoissakin maskien käyttö on vähentynyt. Edelleenkin huvittaa se, kun ihmiset mm. ajaa autolla niin, että maski on leuan alla ja nostavat kaupan parkkipaikalla maskin leuan alta kasvoille. Tai pitävät maskia niin, että nenä näkyy. Tekisi mieli sanoa kaikille niille että kai tajuatte että tuossa vaiheessa olisi ihan sama, vaikkei pitäisi maskia ollenkaan. Enemmän minua nolottaisi kulkea maski nenän alla, mitä ilman, mutta tätäkään ihmiset eivät näytä tajuavan.

Otsikoissa on olleet nyt myös paljon puhutut jalkapallofanit. En ymmärrä tuota, että niitä karanteeneja ei voida noudattaa, vaan tehdään oman pään mukaan niin kuin halutaan. Jos kerran on pitänyt rajojen yli päästä, niin saisi kunnialla viedä koko homman loppuun asti. Yhdestäkin fanista luin, ettei hän muka olisi voinut jäädä kotiin vaan pakko oli päästä juhannusta viettämään, eikä edes tiedä, soimaisiko omatunto jos oireettomana koronaa levittää. Ei tällaisten ihmisten pitäisi edes päästä mihinkään. Aivan käsittämätöntä ja vastuutonta touhua aikuisilta ihmisiltä. Muutenkin koko homma meni nyt aivan ala-arvoisesti, mutta mitä muuta voi toisaalta odottaakaan.

Muutenkin on hoitoala ollut tiukilla jo ennen koronaa, nyt vielä enemmän. Ei ole enää hoitajia. Viimeisetkin lähtevät pois. Miettikääpä sitä sitten kun tarvitsette sitä hoitoa siellä sairaalassa kun korona on iskenyt. Käykö sitten mielessä, että olisiko kannattanut jäädä kotiin. Siinäpä taas oli korona asiaa.

Pesänrakennusviettiäkö??

Kaikki puhuu aina tästä pesänrakennusvietistä ja esikoisen kohdalla tällaisia merkkejä oli ilmassa. Halusin järjestellä kotia, vaihtaa sisustusta ja hommailla kaikenlaista kotona. En oikein tiedä mistä tämä ilmiö on peräisin ja mistä tämä tulee. Tuleeko se kaikille? Sitä en tiedä. Toki sisustaminen ym. on aina ollut lähellä sydäntä, joten en voi tätä mieltää ainakaan pesänrakennusvietin yhteyteen.

Nyt tämä pesänrakennusvietti ei ehkä ole niin paha, tai se on vähän muuttanut muotoaan, joten en miellä sitä itse niin pahana. Tällä hetkellä haluan vaan päästä kaikesta tavarasta eroon. Tai en nyt ihan kaikesta, mutta tavarasta, jota ei käytetä. Nämä tavarat koostuvat lähinnä esikoisen leluista, joilla hän ei leiki. En ole sen suuremmin ruvennut kaappeja tonkimaan, mutta mm. esikoisen leluja olen aika rankalla kädellä myynyt pois, kaikkia turhia leluja, millä hän ei ole leikkinyt pitkiin aikoihin ja kaikkea muuta, mitä on tullut tässä muutaman vuoden aikana hankittua. Mm. sellainen kalalamppu, missä kalat ui vedessä kun sen laittaa päälle. Möin pois, koska ei meidän esikoinen ole ollut enää pitkään aikaan kiinnostunut kyseisestä lampusta. Alkuun se oli paljonkin päällä ja hän tykkäsi katsella kaloja, mutta ei enää. myynnissä on myös pieni lasten kiikku, tosin sitä ei jostain syystä ihmiset halua ostaa, vai pidänkö hintaa liian kalliina, koska kiikusta löytyy pari lommoa. Toisaalta, lommot ei haittaa kiikkumista ja ainahan kaikista tavaroista löytyy elämän jälkiä, jos niillä on leikitty, niin ei ne uusia voi ollakaan.

Omia vaatteita olen myös yrittänyt saada myytyä pois. Vähän huonolla menestyksellä. En tiedä miksei kesävaatteet kiinnosta ihmisiä, vaikka on todella hyvät ja lämpimät ilmat ollut ja loppua ei näy. Loppuviikoksi on taas luvattu kunnon hellettä. Muihin vaatteisiin en ole edes koskenut, koska ne tuskin menevät tällaisilla keleillä kaupaksi. Täytyy miettiä syksyllä uudestaan.

Olemme myös vaihtaneet sisustusta täällä kotona. Laitettu esikoiselle oma leikkinurkkaus olohuoneeseen ja tiivistetty olohuonetta. Leikkinurkkaus on saatu sohvan taakse sohvan ja seinän väliin niin, ettei kaikki lelut aina sieltä leviäisi ympäri olohuonetta ja ainakin vielä tämä on ollut hyvä ratkaisu. Halusin myös heti kesän alussa vauvalle kaikki valmiiksi, koska itsestä tuntui, ettei ikinä tiedä missä vaiheessa hän päättää syntyä, niin onpahan kaikki valmiina jos yhtäkkiä lähtö tuleekin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että hän pysyy vielä hyvin matkassa, mutta tästä kirjoittelen tarkemmin sitten myöhemmin.

Kierrän edelleen myös paljon kirppareita, toisaalta taas on kiva ostaa jotain uutta, tai itselle uutta, kun on saanut ensin entisiä vanhoja tavaroita myytyä pois. Ja niinhän sen pitäisi mennäkin. Myy jotain itselle tarpeetonta pois ensin ja ostaa tilalle jotain uutta. Ei kasaannu tavarat kotiin. Huomenna oli ajatuksena, jos on hyvä päivä että lähden käymään kiertelemässä vähän kirppareita, kun lapsi menee hoitoon.

Supistuksia

Perjantaina tuli ensimmäiset kipeät supistukset. En osaa sanoa, johtuiko supistukset nyt vähän jälkijunassa edellispäivästä, koska siivosimme juhannussiivouksen ja siihen siivoukseen meni oikeasti koko päivä. Yli 12 tuntia, tietenkin kun ei itse pysty kovin nopeasti enää siivoamaan ja piti pitää taukoja, niin äkkiä siinä koko päivä menee. Supistuksia ei onneksi tullut kuin pari, mutta silti laittoi taas miettimään, että olisiko pitänyt lähteä näytille. En kuitenkaan lähtenyt, koska niitä ei tullut sen enempää ja vauvan liikkeet on tuntuneet koko ajan. Muutenkin oli todella voipunut ja väsynyt koko päivä. Varmasti vaikutti edellispäivän touhuaminen vointiin.

Viikonloppu meni sukulaisia ja läheisiä nähdessä. Käytiin uudessa pihasaunassa, grillattiin, käytiin lossilla ajelemassa, uimarannalla ym. Paljon oli kaikkea kivaa tekemistä. Kumpikin meistä, minä ja isi saatiin myös omaa aikaa ja oli tosi kiva. Lauantain, eli eilispäivän olin ihan ok kunnossa, ei ollut hirveästi kipuja ja muutenkin pystyi liikkumaan vähän paremmin mitä nyt monena päivänä on pystynyt.

Tänään on ollut taas vaihteeksi kipeä päivä. Aamulla en meinannut päästä ylös sängystä, koska tuonne kohtuun ja nivusiin ja kaikkiin liitoksiin, mitä ihmisestä löytyy, kävi kipeää. Vauvan liikkeet on tuntuneet taas todella epämiellyttäviltä ja iltaa kohden on taas liikkeetkin ruvenneet tuntumaan kipeiltä, onneksi kuitenkin liikkuu. Käytiin esikoisen kanssa pyöräilemässä ja siitä vatsa ei tykännyt ollenkaan, rupesi taas tulemaan kipeitä supistuksia ja tämän jälkeen on ollutkin koko ajan todella epämukava tunne vatsalla. En ole kuitenkaan vielä mitään särkylääkettä tms. ottanut, ajattelin yöksi ottaa. Jos kivut ei pahene radikaalisti nyt yön aikana niin en lähde mihinkään näytille, koska huomenna minulla on aika polille. Jos en huomenna, niin joku päivä käyn kirjoittelemassa tänne sitten siitäkin käynnistä.

Näillä mennään. On huonoja päiviä ja on hyviä päiviä. Täytyy nyt nauttia näistä lämpimistä keleistä ja siitä, että ainakin vielä saa liikkua. Rv 33 on menossa. Ja pitää yrittää laittaa kivut ym. taka-alalle, kun tällä hetkellä niillekään ei voi tehdä mitään, ja keskittyä kaikkeen kivaan.

Kannattaako lapset opettaa olemaan myös muiden kanssa? Yökyläily mummulassa, tai vaikka päivä tädin kanssa.

Vastaus otsikon kysymykseen on lyhyesti kyllä. Miksi?

Kerron omia kokemuksiani ja mielipiteitäni asiaan liittyen, joten nämä ei taaskaan ole ainoa oikea tapa toimia tai ajatella, vaan kerron miten minä näen nämä asiat. Olen taas paljon lukenut sosiaalisessa mediassa siitä, kuinka äidit ovat kotona lapsen/lasten kanssa. Lapsi voi olla vaikka 1,5 vuotias tai 3 vuotias. Kotona kuitenkin on oltu koko sen lapsen pienen elämän ajan, eikä lapsi ole ollut, sanotaanko vaikka 4 tuntia pidempään ilman äitiä, ikinä, koskaan, milloinkaan. Uskon kyllä, että varmasti monet äidit kulkevat lapsen/lasten kanssa muuallakin, eivätkä ole koko ajan vain kotona neljän seinän sisällä sen lapsen kanssa, mutta on myös niitä äitejä, jotka eivät tarvitse sitä omaa aikaa ja jos joku äiti haluaa omaa aikaa, hän on huono äiti. Kyse nyt ei ole kuitenkaan siitä, kulkeeko äiti lasten kanssa jossain, vaan siitä, että äiti kävisi jossain ilman sitä lasta. Joskus olisi hyvä miettiä näitä asioita sen lapsen kannalta, ei äidin tarpeiden kannalta.

Minä kuulun siihen huono äiti -kategoriaan. Tosin en kyllä luokittele itseäni huonoksi äidiksi, vaan olen ihan yhtä hyvä äiti siinä määrin, vaikka vietänkin sitä omaa aikaa, kuin sellainen äiti, joka ei muka sitä omaa aikaa tarvitse. Eikä siitä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos haluaa sitä omaa aikaa, olen varmaan tämän aikaisemminkin jo maininnut. kyllä äidilläkin on oikeus omaan aikaan. Onhan niillä isilläkin sitä omaa aikaa, välillä tuntuu että paljon enemmän. Alkuun itsestä tuntui ihanalta kun pääsi töihin, poissa kotoa ja sai aikuista seuraa ja jutella jollekin aikuiselle ja se jopa vastaa samalla tavalla takaisin. Sosiaalisessa mediassa on siis paljon puhututtanut nyt se, että mitä tehdä, kun on tulossa toinen lapsi ja se esikoinen ei ole ollut äidistä erossa kuin max. muutaman tunnin??!

Ensinnäkin, tämähän on ollut tiedossa äidillä jo etukäteen, ettei lapsi ole ollut erossa äidistä ja toinen lapsi on tulossa. Eikö tälle asialle olisi kannattanut tehdä jo aikaisemmin jotain? Ottaa se täti tai setä kylään ja katsoa, miten toimivat lapsen kanssa ja miten heillä menee, jos se asia niin huolettaa, että miten ne siellä kotona sitten pärjäävät kun itse on osastolla. On puhuttu siitä, että jos on raskausajan diabetes niin yleensä siellä osastolla joudutaan viettämään keskimäärin se pari vuorokautta. Tai eihän sitä tiedä koskaan, minkä vuoksi sitä joutuu siellä osastolla olemaan. Näitä asioita kannattaa miettiä etukäteen. Ei sieltä välttämättä pääse kotiutumaan polikliinisesti, vaikka kuinka niin suunnittelisi, aina voi sattua jotain.

Kaikista suurin ongelma on tuntunut olevan se, kun pitää olla yö erossa lapsesta. Lapsihan pääosin nukkuu öisin, tietenkin jos nukkuu äidin ja isän välissä niin onhan se outoa, jos äiti ei siinä olekaan, mutta tätäkin olisi voinut miettiä jo etukäteen sitten, että olisi totuttanut lapsen siihen, ettei äiti aina ole vieressä. Ongelma ollut myöskin se, että miten se lapsi pärjää siellä sen hoitajan kanssa, entä jos se ei pärjääkään ym. Näitäkin asioita voi testata jo ennen kun se itse tilanne koittaa. Lapsi kuitenkin on pääosin omassa kodissa, silloin kun se äiti ei siellä ole, niin hyvin se lapsi pärjää ja sopeutuu. Mutta toisaalta ymmärrän, että jos lapsi ei ole koskaan ollut erossa äidistä niin kyllähän se varmasti äkkiseltään on järkyttävää, kun äiti ei olekaan siinä.

On puhuttu myös siitä, kuinka lapsi on reagoinut siihen, että äiti on joutunut olemaan poissa, tai on lähtenyt käymään jossain kontrollikäynnillä ja on joutunutkin jäämään sairaalaan, eikä ole päässytkään kotiin. Lapsen oireilua on voinut olla äidin etsiminen ja huuteleminen ja kotona on huomattu ero siihen, kun äiti on joutunut olemaan poissa. Öitä on nukuttu huonosti tai jotain muuta, yleensä oireilu on kuitenkin joidenkin viikkojen kuluessa lähteneet pois ja tilanne normalisoitunut. Aina on myös se vaihtoehto, että isä jää kotiin lapsen kanssa, jos isä on kuvioissa mukana.

Juuri nämä asiat on mm. sellaisia, mistä itse olen tyytyväinen että esikoiseni on ollut minusta erossa yötä, olen ollut jopa viikon poissa ja esikoinen ollut isänsä kanssa kotona. On soiteltu videopuheluita ja nähty puhelimen kautta, sillä on saanut ikävää lievitettyä. Tässä on myös yksi syy siihen, miksi esikoiseni on hoidossa, hänelle on normaalia lähteä välillä hoitoon ym. Vastikään hän oli koko päivän mummun ja papan luona hoidossa niin minä pääsin käymään shoppailemassa! Toki siis tämä reissu oli sovittu etukäteen ja siihen kuului ihan oleellisiakin ostoksia, mutta shoppailureissuksi sitä voi sanoa. Esikoinen on ollut minun tätini luona hoidossa, isomummulassa hoidossa, jopa tätini on hakenut esikoisen joskus hoidosta ja tullut hänen kanssaan meille kotiin. Kaikki tämä on vain hyväksi, varsinkin nyt ajatellen sitä, että meillekin on tulossa toinen ja todennäköisesti esikoinen tarvitsee jossain vaiheessa lapsenvahtia, kun me lähdetään synnyttämään tai isä käy katsomassa minua ja vauvaa osastolla. En näe missään määrin hyvänä sitä asiaa, että äiti on yksin lapsen tai lasten kanssa kotona, eikä heillä ole koskaan ketään hoitajaa kotona, tai eivät ole missään hoidossa. Se on hyväksi vain lapselle, en todellakaan näe tässä asiassa mitään negatiivista, vaan pelkästään positiivista. Äiti ja isä kerkeää kyllä olemaan siltikin läsnä omien lastensa elämässä, vaikka ne välillä kävisivätkin hoidossa tai joku tulisi hoitamaan heitä kotiin.

Ymmärrän kyllä, että tulevien lasten äidit hakevat julkaisuilla myös vertaistukea ja onhan se iso muutos kun perheeseen syntyy uusi lapsi. Mutta silti, jotenkin välillä tuntuu että mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu. Elävätkö he oikeasti vain siinä hetkessä, eivätkä osaa yhtään ajatella pidemmälle tulevaisuuteen. Itse kai olen jo suunnitellut elämää tästä vuoden eteenpäin. Vaikka koskaan ei voi tietää, mitä vuoden aikana kerkeää tapahtua, mutta mennään sitten sen mukaan.

Kierrätystä

Ajattelin kertoa vähän kierrätyksestä, kun se on itsellä lähellä sydäntä. Nykyään tämäkin on tehty varsin helpoksi. Itsehän tykkään kierrellä paljon kirppareita ja tässä suhteellisen lähellä on 8 kirpparia, joissa käyn säännöllisesti, spr kontti ja vähän kauempana on muutamia kirppareita, joissa käyn harvemmin, mutta ihan tarkoituksella tulee tehtyä reissuja myös näihin paikkoihin. Myös uusia kirppareita tulee joskus bongattua, mitä ei ole aikaisemmin käynyt kiertelemässä, niin ne on tietenkin käytävä katsomassa.

Tosin nyt olen huomannut viime aikoina, että hinta-laatusuhde ei oikein kohtaa. On paljon huonompi laatuista tavaraa myynnissä tai jopa rikkinäistä ja aivan ylihinnoiteltua. Minusta rikkinäisestä tuotteesta ei voi pyytää kovia hintoja, vaikka olisi jokin merkkituote, koska rikkinäinen on aina rikkinäinen. Itse tykkään uudistaa koriste-esineitä ym. niin saatan jonkun vähän rikkinäisen tai maalittoman tuotteen ostaa jos halvalla saa ja korjaan/maalaan itse tuotteen uusiksi, niin että tuote on kuin uusi. Tykkään tästä myös kovasti itse. Olen huomannut myös että vaatetta on nykyään ihan hirveästi myynnissä, jostain syystä kuitenkaan itselle ei oikein ole vaatetta, kun pitäisi olla vähän isokokoisempaa, tai sitten ne on jotain tätivaatteita tai mummovaatteita... Lasten leluja on nykyään tosi vähän ihan kirppareilla myynnissä, se on tosi harmi, koska tykkään ostaa käyttökelpoisia leluja kirppareilta, nekin kun tahtoo leikeissä kuitenkin mennä rikki heti, niin ei haluaisi uusiakaan ostaa.

Itse olen myös myynyt kirpparilla tavaraa ja laitan hinnat sen mukaan, mitä olisin itse valmis tuotteesta kirpparilla maksamaan, hyvin on saanut tavaraa myytyä ja aina on jäänyt itse pöytävuokran jälkeen vielä plussan puolelle. Tarkoitus ei olekaan rikastua, vaan päästä turhasta tavarasta eroon ja ainahan se on kuitenkin plussaa jos vähän saa itselle myös rahaa. Aika paljon on vaihdellut mitä käteen on jäänyt, 50-150e, riippuen minkä aikaa on pitänyt pöytää ja mitä on myynyt.

Jos ollaan jossain päin reissussa niin yleensä katselen sen paikkakunnan tietoja, olisiko lähistöllä kirppareita ja käydään myös niissä. Kivaa, kun pääsee välillä käymään ihan uusillakin kirppareilla, täällä kuitenkin on se aika vakituinen asiakaskunta kirppareilla, niin tarjonta on myös aikalailla samanlaista kuukaudesta toiseen ja uuden pöydän kyllä huomaa heti, varsinkin oman paikkakunnan kirppareilla. Miksi siis ostaa uusia vaatteita tai uutta tavaraa kun käyttökelpoista saa myös kirppareilta ja paljon halvemmalla.

Mutta siis, täällä netissä on sellainen paikka kuin vahankaytetty.fi. Mikä on helpompaa kun selailla vaatteita ja tavaroita omalta tietokoneelta/puhelimelta ja laittaa ostoskoriin ja tilata tuotteet? Paketti tulee muutamassa päivässä omaan postiin tai matkahuoltoon, mihin nyt haluaakaan ja jos on täysi-ikäinen, voi saada myös laskun, niin maksaa laskun vasta sitten kun on saanut tuotteet. Näin pystyy varmistamaan ennen maksua, että kaikki tuotteet on tulleet perille, mitä on tilannutkin. Sivuilla on myös usein jotain alennuksia, saa esim. 1e alennuksen jo alennetuista hinnoista, tai jos ostaa vähintään 7 tuotetta, ei tarvitse maksaa postikuluja ym... Kätevää. Yleensä itse ostan aina alennuksesta vielä tuotteita. Olen tilannut yhteensä 9 pakettia ja viimeisimmässä paketissa tuli talvitakki, boksereita, housuja, yövaatteita, unipussi, t-paitoja ja oli tosi halpoja. Uutta talvitakkia ei välttämättä saa sillä hinnalla, mitä näistä kaikista vaatteista maksoin yhteensä. En ole itsekään kauaa edes tiennyt tästä nettikirpparista, vajaan vuoden ehkä... Onneksi yksi kaverini tätä minulle vinkkasi. Ja nyt haluan jakaa tämän teidän lukijoiden kanssa, jos vaikka joku saisi sieltä taas hyviä vaatteita halvalla. Auttaa myös heitä, kenellä ei ole varaa ostaa uusia vaatteita ja tosiaan lämmin suositus, kaikki tavarat/vaatteet, mitä olen itse ostanut, on ollut täysin käyttökelpoisia ja aivan hyviä vielä. Ulkovaatteista alusvaatteisiin.

Heille, jotka myyvät omia tuotteitaan kyseisellä sivulla niin tällainen vinkkivitonen. Kannattaa ottaa myytävistä tuotteista useampia kuvia ja hyviä kuvia, ei suttuisia tai vähän tärähtäneitä kuvia, koska itsellä jää ainakin tuote ostamatta, jos on huono kuva, eikä kuvasta saa oikein selvää. Myös tuotteiden kuvaus on hyvä olla kattava. Pelkkä oranssi paita on vähä sillain no... Oranssi paita. Onko pesunukkaa? Minkä kokoinen? Onko reikiä? Onko jokin reikä itse paikattu? ym. kun kuvaus on kunnossa, pystyy miettimään taas hinta-laatusuhdetta hyvinkin paljon.

Muutenkin katselen paljon alennuksia ja harvoin ostan edes mitään täydellä hinnalla, se saa olla niin sellainen varma juttu, jos jotain täydellä hinnalla ostaa. Jotenkin tuntuu, että nykyajan vaatteet ei paljoa kestä, joten ei viitsisi niistä hirveästi maksaakaan. Olen ollut kyllä todella tyytyväinen tuohon nettikirppikseen, tai miksi sitä nyt voisi sanoakaan. Paljon olen saanut sieltä vaatteita lapsille, itselle ja miehelle, myös leluja on saanut ihan halvalla ja hyviä käyttökelpoisia vielä. Parit Pipsa Possu lelutkin olen saanut alle 10e kun uutena maksaa 30e molemmin puolin.

Sunnuntai seurat

Tänään on ollut taas pitkästä aikaa sellainen sunnuntai, että on kunnolla paneutunut uskon asioihin. Tai no paneutunut ja paneutunut, mutta kuitenkin. Yleensä kerta viikkoon olen pyrkinyt kuuntelemaan saarnoja, tai jotain muuta, mutta valitettavan usein se unohtuu tai ei ole sellaisessa paikassa, että pystyisi ihan livenä kuuntelemaan. Tälle illalle sain kuunneltua peräti kaksi saarnaa. Ensimmäiset seurat alkoivat klo 17 ja toiset 18.30.

Kaikki lähti tänä päivänä oikeastaan siitä, kun muutenkin olin ihan fiiliksissä ja paljon olen taas tätä kristillistä kasvatusta tälle päivää miettinyt. Tänään oli kummipojan ristiäiset ja näin ollen pääsin fiilikseen jo päivällä ja Jumalan sanan äärelle. Vähän harmitti, kun en kerennyt aamulla kuunnella jumalanpalvelusta, mutta sen onneksi pystyy kuuntelemaan jälkikäteen jos siltä tuntuu. Itse siis otan tosissaan nuo kummin tehtävät ja jos ei muut sitä kristillistä kasvatusta kummilapselle opeta niin olkoon se sitten minun tehtäväni, jos vanhemmat vain niin haluavat.

Ensimmäisessä seuroissa saarna oli tuttuakin tutumpi, siinä kerrottiin tuhlaajapojasta, joka palasi kotiin, niin halusin kuunnella myös toisen saarnan, koska jotenkin tuntuu, että tuo tuhlaajapoika asia on jo niin moneen kertaan käsitelty, vaikka tärkeä asia onkin ja monesti itse sana tuhlaajapoika antaa vääränlaisen kuvan ja kuulijalla jää paljon asioita kuitenkin kuulematta. Kaikkihan kertoo loppujen lopuksi Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Mies kysyikin saarnan puolen välin paikkeilla että onko kaikki saarnat aina noin negatiivissävytteisiä vai mitä. Siksihän sitä saarnataan, että ihmiset saisivat ajattelemisen aihetta, jos puhuttaisiin pelkistä hyvistä asioista, niin ihmisille voi jäädä vääränlainen mielikuva asioista.

Toisesta saarnasta pidin enemmän. Alkuun on hyvä kiittää Herran armosta. Hän on varjellut meitä lapsinaan ja nähnyt meidän jokaisen sydämeen. Rukoilemme, että Herra laskisi armopöytänsä niin matalalle, että me kaikki monta kertaa kompuroivat ylettäisimme saamaan uskosta vahvistusta, eikä tarvitsisi jäädä synteihin. Herra kutsuu parannukseen heitä, jotka ovat kadottaneet uskonsa. Niin kuin minäkin jossain vaiheessa.

Elämän herra, Jeesus Kristus on ollut tänä iltana meidän kanssamme. Henkensä kautta meidän keskellämme. Uskon kautta pystyy ymmärtämään sen, että Jeesus Kristus on läsnä. Me emme tiedä sitä, kuinka kauan Jumala antaa hyvän ajan jatkua, kiitämme kuitenkin tästä hetkestä, että hyvää aikaa on. Uskomisen asia on kuitenkin vapaaehtoinen. Ketään ei pakoteta uskomaan, vaan usko lähtee ihmisestä itsestään. Täytyisi antaa mahdollisuus sille että Herra pystyisi sinua puhuttelemaan. Jos tätä mahdollisuutta ei anna, usko ei ole aitoa. Herra Jeesus on valmistanut tien taivaaseen ja se tie on jokaiselle. Saatuaan kaikki synnit anteeksi, taivaan tielle on pääsy. Tie löytyy jokaiselle, joka haluaa uskoa kaikki syntinsä anteeksi.

Olenko minä syntinen? Olen. Etsinkö parannusta? Etsin.

Esimerkiksi tietyt ajatukset ovat syntisiä ja voivat harhauttaa helposti ja nopeastikin väärälle polulle. Olen ymmärtänyt, ettei syntiset ajatukset itsessään ole pahasta, jos uskoo synnit anteeksi ja katuu ajatuksiaan. Ymmärtää sen, että ajatukset eivät ole sopivia ja pyytää niitä anteeksi. Illan saarnasta tuli kyllä helpottunut olo. Ei pidä myöskään takertua yksittäisiin sanoihin, vaan kuuntelemalla täytyy pyrkiä ymmärtämään kokonaisuus. Kaikilla on aina jokin sanoma.

Kivut ovat koventuneet.

Viimeistä lomaviikkoa viedään ja kivut ovat koventuneet viimeisen viikon aikana. Viime viikolla neuvolassa kohtu oli tosiaan kosketusarka ja kipua oli vähän, sen jälkeen olen käynytkin kahdesti verikokeissa ja kerran lääkärin luona ja kerran on lääkäri soittanut. Pelkäsin tulehdusta, mutta ainakaan verikokeiden perusteella ei ole tulehdusta elimistössä, tulehdusarvot ovat matalat. Leukosyytit on vähän koholla ja proteiinia oli tullut virtsaan lisää, mutta lääkäri ei ollut näistä huolissaan. Itsellä vähän kyllä mietityttää, kun ottaa kaiken muunkin huomioon, mitä on tässä viikkojen varrella ollut.

Kipuja on tullut lisää ja välillä kipu on erilaista. Liitoskivut ja issiaskipu on koventunut ja välillä tuntuu, ettei pääse liikenteeseen ollenkaan. Yleensä aamupäivät on ihan ok, mutta iltapäivään/iltaan mennessä ei enää juurikaan pysty liikkumaan ja jos yrittää nousta sohvalta tai sängyltä niin se tekee aivan älyttömän kipeää. Välillä kävely on hyvin töpöttelevää ja saa kulkea selkä kumarassa kun käy niin kipeää. Kohtu on kosketusarka ja jokunen päivä sitten myös vauvan liikkeet kävivät kipeää. En ole kuullut, että vauvan liikkeiden pitäisi kipeää käydä ja ne todellakin kävivät, vaikkei edes aina potkinut, vaan möyri ihan normaalisti. Tänään taas tuli alavatsalle sellainen kipukohtaus, että hyvä kun pystyi hengittämään. Olin autolla liikenteessä ja jokainen töyssy ja kuoppa kävi todella kipeää. Onneksi kipu helpotti hieman kun pääsin kotiin ja sain otettua särkylääkkeen.

Yöt on todella hankalia kipujen takia edelleen. Hyvin pätkissä saa vain nukuttua, joten univelkaa tulee jo nyt. Vatsalla on ollut paineen tunnetta. Supistuksia tulee välillä paljon, nämä ei onneksi ainakaan vielä ole kipeitä. Välillä on kestosupistus päällä, että vatsa on aivan kova koko ajan. Ylös noustessa tulee lähes aina supistus. Jos liikkuu enemmän tai pidempään yhdellä kertaa niin rupeaa supistelemaan todella ikävästi. Kaikenlaista on siis ollut. Koko ajan tuntee että maha on olemassa ja on ikävän tuntoinen. En tiedä, jos kivut vain yltyvät, eikä saa niitä rauhoittumaan, että pitääkö lähteä vielä käymään näytillä, niin saa mielenrauhan, että kaikki on varmasti ok.

Metformiinin aloitus

Sain sen lähetteen äitiyspoliklinikalle viime neuvolassa, tai siis neuvolatäti oli konsultoinut lääkäriä ja lääkäri oli tehnyt lähetteen noissa verensokeriasioissa, kun ne paastosokerit tahtoi olla korkealla. Hassuinta tässä oli se, että minun piti ruveta syömään enemmän, että sokerit pysyisivät tasaisempana ja näin ollen paastosokerit eivät olisi aamuisin liian korkealla. Tässä kävi taas sitten niin, että syön enemmän, mitä aiemmin ja kun viimeksi paino oli tippunut neuvolassa, niin nyt sitä oli tullut reilusti lisää, ja onko tuo ihmekään kun on joutunut syömään enemmän. Tämä painon nousu taas ahdistaa minua aikalailla tällä hetkellä, kun muutenkaan olo ei ole paras mahdollinen.

Pääsin äitiyspoliklinikalla juttelemaan sekä kätilön että lääkärin kanssa. Käytiin vähän ruokapäiväkirjaa läpi ja samalla mietittiin, mitä voitaisiin tehdä painon hallitsemiseksi. Ruokapäiväkirjaa tehdessä, kaikki näytti päällisin puolin hyvältä, eikä niihin tarvitsisi tehdä mitään muutoksia, mutta silti on outoa että paino nousee niin reilusti. Ainoita muutoksia, mitä kätilö ehdotti niin oli että jätän juuston kokonaan pois ja vaihdan normaalit jogurtit kevyt jogurtteihin. Niin, jotenkin tuntuu hassulta että ainoat mahdolliset muutokset olisi tuollaisia, kuitenkin se 2 ylimääräistä välipalaa pitää syödä, koska muuten sokerit nousevat.

Olen syönyt nyt 5 päivää tuota metformiinia. Tässä on ollut melko huonoja päiviä ja öitä, yöt on tullut valvottua kipujen takia jne. Ja näyttää että paastot ovat edelleen korkealla, saan omin luvin nostaa annosta puolella, mikäli näyttää viikon aikana että paastot on vielä korkeita. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei muutamat ylitykset merkitse mitään, kun ne on tiedossa että johtuu näistä öistä ja jos on päivällä syönyt huonosti. Täytyy nyt rauhassa katsella, mihin suuntaan sokerit lähtevät menemään. Todennäköisesti nostan annosta ensi viikolla, täytyy sitten olla yhteydessä polille, mikäli annoksen nosto ei tuo toivottua tulosta. Jotenkin alkaa olla jo aivan loppu tähän ruoan kyttäämiseen, mitä syö ja mitä ei. Olisi helpompi vain syödä niin kuin on ennenkin syönyt. Ennen on saattanut olla 4 tuntiakin väliä syönneissä, nyt maksimissaan se kolme, yleensä kaksi tuntia.

Lääkäri ei vielä tässä vaiheessa halunnut aloittaa insuliinia, koska paastosokerit ovat olleet niin vähän koholla, mutta saa nähdä, mikäli ei tuolla tablettihoidolla ole toivottua vaikutusta. Vauva ei ole iso, keskikäyrän alapuolella kasvaa, joten sen puoleen ei ole ongelmaa ja ultrassa oli kaikki muutenkin hyvin. Pitäisi vain itseä tässä vielä tsempata, jotenkin vaan on turhauttavaa välillä, kun kaikki elämä on vain ruoan ympärillä ja joutuu todella paljon miettimään jos johonkin lähtee, että mitä voi syödä ja mitä pystyy ottamaan mukaan. Ensi viikolla käyn ottamassa verikokeita tähän diabetekseen liittyen, koe otetaan kaikilta, joille lääkitys aloitetaan.

Virallinen loma on alkanut

Hei kesäloma!

Siis ensimmäinen virallinen kesälomaviikko on ollut aivan mahtava! Aurinko on paistanut joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta ja aamulla on ollut jo 20 astetta varjossa lämmintä. Aivan ihanat ilmat! Ollaan oltu kyllä todella paljon pihalla ja käytiin heittämässä myös talviturkki. Tuo talviturkin heitto jäi kyllä vähän myöhäiseen, koska yleensä olen hyvissä ajoin jo toukokuun puolella sen heittänyt. Muuten ei olla vielä rannalla käyty, koska lapsi on halunnut uimahalliin uimaan, kun se viimeinkin taas aukesi.

Lomaa on vähän varjostanut lapsen allergia, oireet alkoivat kun koivu rupesi kukkimaan, siitepölyä on ollut täällä ihan mahdottomasti ja sanoivat myös terveyskeskuksessa, että nyt on tullut paljon soittoja myös niiltä, joilla ei aiemmin ole ollut mitään allergiaa. Ei meilläkään ole ollut ollenkaan allergiaa ennen tätä. On jouduttu käymään myös kaksi kertaa lasten päivystyksessä, kun oireet olleet niin pahat ja ei ole ollut kotona apua.

Oma vointini on ollut loman aikana melko vaihteleva. Nyt on selkä taas kipeytynyt enemmän ja tuntuu, ettei pääse liikenteeseen ollenkaan, selkää vihloo ja issias on kipeä. Olen joutunut öisin valvomaan selkäkipujen takia, joten en tiedä pystyykö tässä enää töihin menemään. Myös kipua on nyt tullut vatsalle, vatsa on vähän kosketusarka ja tuntui tänäänkin tympeältä, kun oli neuvola ja neuvolatäti paineli vatsaa. Jospa ei yrittelisi ainakaan mitään tulehdusta, ollaan kuitenkin siellä uimassa käyty, niin tiedä sitten onko joku pöpö päässyt menemään, mutta tätä täytyy seurailla.

Toinen lomaviikko on ollut myös oikein aurinkoinen, tänään satoi pitkästä aikaa vähän vettä niin sai maa vähän kastua. Nyt paistaa taas aurinko. Lomasäät on kyllä suosinut, ei olisi voinut parempia ilmoja toivoa. Ollaan oltu paljon ulkona, olen katsonut kun lapsi leikkii ja välillä ollaan maalattu leikkimökkiä kun vointi on sen sallinut. Välillä on käyty jäätelöllä ja pyöräilemässä. Eilen illalla pystytettiin pihalle teltta, siitä lapsi on tykännyt kovasti. Onneksi on ollut hyviä ilmoja, niin on viihdytty pihalla, se on tuonut hyvän olon muuten tähän välillä hyvin vaihtelevaan olotilaan.