Vastaus otsikon kysymykseen on lyhyesti kyllä. Miksi?
Kerron omia kokemuksiani ja mielipiteitäni asiaan liittyen, joten nämä ei taaskaan ole ainoa oikea tapa toimia tai ajatella, vaan kerron miten minä näen nämä asiat. Olen taas paljon lukenut sosiaalisessa mediassa siitä, kuinka äidit ovat kotona lapsen/lasten kanssa. Lapsi voi olla vaikka 1,5 vuotias tai 3 vuotias. Kotona kuitenkin on oltu koko sen lapsen pienen elämän ajan, eikä lapsi ole ollut, sanotaanko vaikka 4 tuntia pidempään ilman äitiä, ikinä, koskaan, milloinkaan. Uskon kyllä, että varmasti monet äidit kulkevat lapsen/lasten kanssa muuallakin, eivätkä ole koko ajan vain kotona neljän seinän sisällä sen lapsen kanssa, mutta on myös niitä äitejä, jotka eivät tarvitse sitä omaa aikaa ja jos joku äiti haluaa omaa aikaa, hän on huono äiti. Kyse nyt ei ole kuitenkaan siitä, kulkeeko äiti lasten kanssa jossain, vaan siitä, että äiti kävisi jossain ilman sitä lasta. Joskus olisi hyvä miettiä näitä asioita sen lapsen kannalta, ei äidin tarpeiden kannalta.
Minä kuulun siihen huono äiti -kategoriaan. Tosin en kyllä luokittele itseäni huonoksi äidiksi, vaan olen ihan yhtä hyvä äiti siinä määrin, vaikka vietänkin sitä omaa aikaa, kuin sellainen äiti, joka ei muka sitä omaa aikaa tarvitse. Eikä siitä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos haluaa sitä omaa aikaa, olen varmaan tämän aikaisemminkin jo maininnut. kyllä äidilläkin on oikeus omaan aikaan. Onhan niillä isilläkin sitä omaa aikaa, välillä tuntuu että paljon enemmän. Alkuun itsestä tuntui ihanalta kun pääsi töihin, poissa kotoa ja sai aikuista seuraa ja jutella jollekin aikuiselle ja se jopa vastaa samalla tavalla takaisin. Sosiaalisessa mediassa on siis paljon puhututtanut nyt se, että mitä tehdä, kun on tulossa toinen lapsi ja se esikoinen ei ole ollut äidistä erossa kuin max. muutaman tunnin??!
Ensinnäkin, tämähän on ollut tiedossa äidillä jo etukäteen, ettei lapsi ole ollut erossa äidistä ja toinen lapsi on tulossa. Eikö tälle asialle olisi kannattanut tehdä jo aikaisemmin jotain? Ottaa se täti tai setä kylään ja katsoa, miten toimivat lapsen kanssa ja miten heillä menee, jos se asia niin huolettaa, että miten ne siellä kotona sitten pärjäävät kun itse on osastolla. On puhuttu siitä, että jos on raskausajan diabetes niin yleensä siellä osastolla joudutaan viettämään keskimäärin se pari vuorokautta. Tai eihän sitä tiedä koskaan, minkä vuoksi sitä joutuu siellä osastolla olemaan. Näitä asioita kannattaa miettiä etukäteen. Ei sieltä välttämättä pääse kotiutumaan polikliinisesti, vaikka kuinka niin suunnittelisi, aina voi sattua jotain.
Kaikista suurin ongelma on tuntunut olevan se, kun pitää olla yö erossa lapsesta. Lapsihan pääosin nukkuu öisin, tietenkin jos nukkuu äidin ja isän välissä niin onhan se outoa, jos äiti ei siinä olekaan, mutta tätäkin olisi voinut miettiä jo etukäteen sitten, että olisi totuttanut lapsen siihen, ettei äiti aina ole vieressä. Ongelma ollut myöskin se, että miten se lapsi pärjää siellä sen hoitajan kanssa, entä jos se ei pärjääkään ym. Näitäkin asioita voi testata jo ennen kun se itse tilanne koittaa. Lapsi kuitenkin on pääosin omassa kodissa, silloin kun se äiti ei siellä ole, niin hyvin se lapsi pärjää ja sopeutuu. Mutta toisaalta ymmärrän, että jos lapsi ei ole koskaan ollut erossa äidistä niin kyllähän se varmasti äkkiseltään on järkyttävää, kun äiti ei olekaan siinä.
On puhuttu myös siitä, kuinka lapsi on reagoinut siihen, että äiti on joutunut olemaan poissa, tai on lähtenyt käymään jossain kontrollikäynnillä ja on joutunutkin jäämään sairaalaan, eikä ole päässytkään kotiin. Lapsen oireilua on voinut olla äidin etsiminen ja huuteleminen ja kotona on huomattu ero siihen, kun äiti on joutunut olemaan poissa. Öitä on nukuttu huonosti tai jotain muuta, yleensä oireilu on kuitenkin joidenkin viikkojen kuluessa lähteneet pois ja tilanne normalisoitunut. Aina on myös se vaihtoehto, että isä jää kotiin lapsen kanssa, jos isä on kuvioissa mukana.
Juuri nämä asiat on mm. sellaisia, mistä itse olen tyytyväinen että esikoiseni on ollut minusta erossa yötä, olen ollut jopa viikon poissa ja esikoinen ollut isänsä kanssa kotona. On soiteltu videopuheluita ja nähty puhelimen kautta, sillä on saanut ikävää lievitettyä. Tässä on myös yksi syy siihen, miksi esikoiseni on hoidossa, hänelle on normaalia lähteä välillä hoitoon ym. Vastikään hän oli koko päivän mummun ja papan luona hoidossa niin minä pääsin käymään shoppailemassa! Toki siis tämä reissu oli sovittu etukäteen ja siihen kuului ihan oleellisiakin ostoksia, mutta shoppailureissuksi sitä voi sanoa. Esikoinen on ollut minun tätini luona hoidossa, isomummulassa hoidossa, jopa tätini on hakenut esikoisen joskus hoidosta ja tullut hänen kanssaan meille kotiin. Kaikki tämä on vain hyväksi, varsinkin nyt ajatellen sitä, että meillekin on tulossa toinen ja todennäköisesti esikoinen tarvitsee jossain vaiheessa lapsenvahtia, kun me lähdetään synnyttämään tai isä käy katsomassa minua ja vauvaa osastolla. En näe missään määrin hyvänä sitä asiaa, että äiti on yksin lapsen tai lasten kanssa kotona, eikä heillä ole koskaan ketään hoitajaa kotona, tai eivät ole missään hoidossa. Se on hyväksi vain lapselle, en todellakaan näe tässä asiassa mitään negatiivista, vaan pelkästään positiivista. Äiti ja isä kerkeää kyllä olemaan siltikin läsnä omien lastensa elämässä, vaikka ne välillä kävisivätkin hoidossa tai joku tulisi hoitamaan heitä kotiin.
Ymmärrän kyllä, että tulevien lasten äidit hakevat julkaisuilla myös vertaistukea ja onhan se iso muutos kun perheeseen syntyy uusi lapsi. Mutta silti, jotenkin välillä tuntuu että mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu. Elävätkö he oikeasti vain siinä hetkessä, eivätkä osaa yhtään ajatella pidemmälle tulevaisuuteen. Itse kai olen jo suunnitellut elämää tästä vuoden eteenpäin. Vaikka koskaan ei voi tietää, mitä vuoden aikana kerkeää tapahtua, mutta mennään sitten sen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti