Vuosi lähenee loppua.

Niin se vain vuosi on kohta taas vierähtänyt. Paljon on tähän vuoteen mahtunut, niin iloa kuin suruakin. Korona, tämä viheliäinen tauti, joka on toisaalta vaikuttanut elämään, mutta toisaalta taas ei. Harmittaa hirveästi kun aina on joku paikka kiinni, tai et pääse johonkin jonkun koronapassin takia. Alkuvuoden töissäolo, itsensä kehittäminen sairaanhoitajana ym. on hyviä kokemuksia. Raskaus oli toivottu, vaikkakin raskausaika oli todella hankala kaikkien kipujen takia ja kun tuntui, ettei mistään saa mitään apua, vaikka kuinka yritti.

Kesäloma, mökkireissut. Pari reissua kerettiin tälle vuodelle tehdä. Kesä oli lämmin ja ihana. Paljon kerettiin tehdä, paljon jäi myös tekemättä.

Sedän sairastuminen syksyllä ja kun tästä saimme tietää vasta eräänä sunnuntaina, niin setä nukkui pois jo seuraavana keskiviikkona. Hautajaisissa käyminen, hormonien takia otti melko koville. Yleensä en ole niin herkkä ja herkillä, mutta hormonit tekivät tehtävänsä. Huonomuistisuus on seurannut mukana synnytyksen jälkeen. Välillä on todella huonoja päiviä muistin suhteen, välillä taas parempia, turhauttavaa toki senkin edestä kun ei muisti pelaa kunnolla.

Kävin myös töissä nyt joulun aikaan pari päivää, niin saa vähän taskurahaa. Oli myös mukava käydä vanhassa työpaikassa pitkästä aikaa katsomassa, millainen meininki siellä on nykyään. Aika samoilla linjoilla mennään, vuodesta toiseen.

Ja mitä tuohon koronaan tulee, niin toisaalta harmittaa olla aina oikeassa. Olisihan tuo ollut ihan kiva, jos en olisi ollut näissä asioissa oikeassa, vaan olisi pitänyt ottaa sanoja takaisin, no ei pidä. En ole rokotevastainen, mutta silti epäilyttää kaikki uudet rokotteet jne. Minunkin oli se ensimmäinen rokote otettava kun alkoi tulla tuo koronapassi, ettei mihinkään pääse ilman passia. No, nyt ei pääse, vaikka olisi se passi... Harkinnassa on, otanko toista rokotetta. Ja oliko tämä jollekin yllätys, ettei se passi nyt kuitenkaan sitä leviämistä hillinnyt yhtään. Jos joku oikeasti näin luuli niin voi luoja... Itse en uskonut tähän hetkeäkään. On ihan turha tulla selittämään jostain paremmasta vastustuskyvystä, se rokote mitään tautia estä, ihan yhtälailla se tulee ja se, että saako taudin lievemmän muodon niin niin... Miten sen nyt ottaa, kellä sattuu olemaan p*ska tuuri, että se pahempi muoto siitä taudista itselle iskee. Edelleenkään en näe mitään konkreettisia terveydellisiä syitä sille, miksi rokotteet ottaisin.

Tai Marinin lause, sitten kun 80% väestöstä on rokotettu, niin saa elää ja kokea!! Mitä vielä, yli 80% on rokotettu, koronan hiipumisesta, saatikka jostain laumaimmuniteetista ei ole tietoakaan. Yllättikö tämä jonkun? Varmaan aika monen, mutta minua ei, en näihinkään asioihin uskonut hetkeäkään ja miten kävi. Rajoitukset on päällä ja korona sen kuin jyllää. Virus muuttuu koko ajan. Omirkon on sellainen, että nyt vaan enää toivotaan, että se rokote suojaisi siltä edes vähäsen. Niin, se taudin vakava muoto ei olekaan seurausta rokotteesta, vaan siitä että virus muuttuu, eikä ole enää niin tappava, mutta tarttuu entistä herkemmin. Tai sitten tämä että meidät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pakkorokotetaan. No terve, ei tarvitse odottaa ensi kesänä minua töihin jos vaativat jotakin rokotteita... Että hyvää loppuvuotta vaan kaikille.

Hetki kerrallaan.

Paljon on ollut nyt viime päivinä ajatuksia omassa päässä. Haluaisin jäsennellä niitä myös tänne, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, etten siihen ole kykeneväinen. Tai ehkä olisinkin, mutta vielä tuntuu siltä, etten halua niitä jakaa tänne. Ehkä vähän myöhemmin. Olen miettinyt ensi kesää, mahdollisesti suunnitelmat kesän osalta menevät uusiksi, saa nähdä. Matkassa on vielä monta muuttujaa, mutta jospa asiat järjestyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi ensi kesälle on kuitenkin tiedossa ainakin yksi reissu, pääsee vähän muualle kotoa ja ei tarvitse ottaa lapsia mukaan, vaan he jäävät isin kanssa kotiin. Onpahan mitä odottaa.

Onneksi tällä viikolla on joulu, saa olla läheisten ja perheen kanssa. Eikä jouduttu eristyksiin, ihme kyllä. Minun tuurilla se olisi eristys tai vähintäänkin karanteeni napsahtanut. Huomenna lähdetään jo poikien kanssa joulun viettoon. Itsehän olen tosiaan joulupäivän ja tapaninpäivän sitten töissä.

Joulu on ensi viikolla

Minähän olen aivan jouluihminen ja aloitan laittamaan hyvissä ajoin joulua. Facebook ja instagram täyttyy jouluaiheisista jutuista ja tykkään kertoa kaikille, kuinka ihanaa aikaa joulu on. Välillä huvittaa se, kun kavereissakin on osa sellaisia, jotka eivät välitä joulusta ollenkaan ja päivittelevät sitä esikerkiksi instagramiin että ei vois v*ttuakaan kiinnostaa koko joulu että en kestä tätä kun ihmiset höpöttää joulusta ja on kaiken maailman jouluhömpötyksiä. Niin, heillä on oikeus sanoa ja ilmaista mielipiteensä, etteivät joulusta pidä, joten ihan yhtälailla meillä jouluihmisillä on tasavertainen oikeus iloita siitä ja laittaa kuvia kaikista jouluhömpötyksistä jne. Jos itse ei välitä joulusta niin voi hyvin skipata ne asiat. En pode siitä huonoa omaatuntoa, koska jos joku ei siitä joulusta tykkää, niin ei se tarkoita sitä, ettei joulua saisi hehkuttaa. Kaikki ei vain jostain syystä ymmärrä tätä. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kukakin ajattelee, tai saa ajatella mitä haluaa, ei se minulta ole pois.

Tänä vuonna aloitin joulun laittamisen marraskuun puolella, kuitenkin ensimmäisen adventin aikoihin. Joulun laittaminen on ihanaa ja tykkään kodissani laittaa sekä perinteisesti vähän vanhemman tyylistä joulua että vähän modernimpaa joulua. Joulua kerkeää odottaa ja saa pitää sitä ihanaa joulun tunnelmaa kuukauden, ennen kuin joulu varsinaisesti on. Yleensä laittelen jouluvalot (kausivalot) jo aiemmin ja olen kateellisena katsonut kun naapurit saavat niin hienosti laitettua kaikennäköisiä valoja ympäri pihaa. Olisi ihana, jos itsekin saisi, mutta ei taida pistokkeet oikein riittää.

Yleensä sisälle laitan joulua senkin ja olohuoneen pöydän päälle. Vaihdan keittiöön jouluverhon ja laittelen tauluja seinille. Meillä on myös paperitauluja, mutta en ole nyt tänä vuonna niitä laittanut oviin, kun ne eivät ole tahtoneet oikein pysyä. Kynttelikkö ja tähti myös keittiön ikkunaan ja muita pienempiä valoja ympäri taloa. Tykkään polttaa ihan hirveästi kynttilöitä ja ennen joulua kynttilät ovatkin palamassa lähes päivittäin. Tuovat myös mukavasti vähän lämpöä, kun niitä todellakin on paljon.

Esikoinen on myös saanut omia joulujuttuja omaan huoneeseen ja olisi mukava jossain vaiheessa hommata hänelle oma pieni kuusi, mutta ei ainakaan tälle vuotta sitä vielä hommattu. Joululaulut kuuluu useamman kerran viikossa ja aloittelen yleensä joululahjojen paketoinninkin jo marraskuun puolella. Sitten on hauska muistella, mitä paketeissa on kun ei itsekään muista. Ensimmäiset joululahjat ostan jo hyvissä ajoin joulun jälkeen alennusmyynneistä. Se on ihan parasta! Miksi ostaa lahjat kalliilla kun saa puolet halvemmalla, toki se säilytys tahtoo välillä olla raskasta, kun sitä tavaraa tahtoo kertyä.

Joulun jälkeen haluan jo välipäivien aikana kerätä joulun pois. Kun joulu on mennyt, se tunnelmakin on kadonnut yhtälailla ja haluan vain äkkiä kaiken pois, en jaksa katsella niitä enää joulun jälkeen kun ei se oikein tunnu tosiaan enää miltään.

Hiljaiseloa

Olemme täällä jo muutaman viikon eläneet aika varovaisesti. Yritetään nyt välttää tuota koronatartuntaa, ettei jouduttaisi olemaan joulua eristyksissä. Mikään ei olisi niin kamalaa kuin viettää joulu yksin ilman läheisiä. Toki meillä olisi kuitenkin oma perhe. Kauppareissutkin on tehty niin, että minä käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos edes sitäkään. Meidän tai minun tuurilla se korona napsahtaa kuitenkin siltä yhdeltä kauppareissulta. No, en aio käydä enää kuin huomenna kaupassa ja sen jälkeen saa mies huolehtia kauppareissut jos tarvitsee. Me ei edelleenkään koronaa pelätä, se tulee jos tulee kun näyttää kaikki jossain vaiheessa kiertävän. Kaupunkiin ja kirppareille en ole nyt kuitenkaan tietoisesti lähtenyt, etten turhaa altista itseäni.

Keskiviikkona lähdetään mummulaa kohti. Aatonaattona menemme käymään isopapan luona kylässä, en edes muista milloin olen viimeksi siellä käynyt niin joulun kynnyksellä. Varmaan silloin, kun iskä on ollut vielä elossa. Tarkoituksena on olla aaton vastainen yö äidin luona esikoisen kanssa. Esikoinen aikoi aiemman yön olla yksin. Äidillä on sen verran pieni asunto, että kahden pojan kanssa tahtoo tulla jo vähän ahdasta kun pitäisi matkasänky kantaa sisälle jne. Kunhan nyt selvittäisiin kunnialla ensi viikkoon asti. Ja selviäähän sitä kun vähän katsoo, ettei kuljeskele missä sattuu.

Miehellä oli pikkujoulut eilen, mutta tietääkseni pikkujouluissa ei ollut muita kun työporukka sillä hetkellä. Olivat käyneet radalla ajelemassa ja syömässä ja saunassa. Me myös kävimme kaverin luona eilen ja yksi kaveri kävi kummipoikani kanssa sunnuntaina, heillä on ollut vähän flunssaa ja korvatulehduskierrettä, mutta olisi kai tuo jo meihin tarttunut jos olisi ollut tullakseen. Seitsemän yön päästä on joulu. En malta odottaa.

Kiinteät on aloitettu ja ensimmäinen hammas puhjennut.

Meillä tosiaan tuli sunnuntaina 4kk täyteen ja aloiteltiin myös kiinteät. Tästä olikin puhetta jo 3kk neuvolassa, että halutaan aloittaa maistelu ja vielä 4kk neuvolassa tarkistin, että tämä on ok. Aloiteltiin kiinteiden maistelu bataatilla. Tämä siksi, koska bataatti on ainakin omasta mielestä miedon makuinen, eikä ehkä aiheuta vatsavaivoja niin paljon, kuin esimerkiksi peruna. Olemme maistelleet yhtä makua kerran päivässä aina kolmen päivän ajan ja sen jälkeen vaihdettu uuteen makuun. Toisena maisteltiin porkkanaa ja tänään aloitettiin kesäkurpitsan maistelu. Alkuun kesäkurpitsan maku ei vissiin ollut kovin mieluinen, mutta söi lopulta hyvällä ruokahalulla kaiken. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kesäkurpitsa aiheuttaa jonkin verran vatsakipuja. Olen höyryttänyt kaikki niin, että olen laittanut vettä kattilaan, siivilän kattilan päälle ja siihen kasvikset ja sitten kansi päälle, niin ei tarvitse erikseen höyrytyskattilaa.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä luumua ja palsternakkaa. Hedelmät jätetään suosiolla myöhemmälle, koska ne on sen verran maikeita, ettei välttämättä kasvikset ja muut kelpaakaan enää hedelmien jälkeen. Olen tehnyt soseet itse ja aion tehdäkin mahdollisimman paljon kun näyttää maistuvan. En tiedä miksi en kovin mielellään osta kaupasta valmiita purkkeja. Ainahan se tietenkin parempi on kun tekee itse.

Pojalle puhkesi myös ensimmäinen hammas nyt joulukuun alussa. Katsoin esikoisen vauvakirjasta, niin hänelle oli tullut ensimmäinen hammas vasta tammikuun lopussa. Kuopus on siis ainakin nopeampi hampaiden tekijä. Johan nuo ikenet kutisivatkin niin mahdottomasti. Muutamassa päivässä nousi molemmat alaetuhampaat oikein kuultamaan ikenen läpi ja nyt odotellaan, milloin puhkeaa toinenkin. Tuossa kerkesi olla muutama rauhallinen päivä, ettei kutissut, mutta nyt ruvennut taas kutisemaan. Ikenet ovat olleet aivan turvoksissa ja kipeät. Kaikki lelut on taas syöty. Molemmat posket ovat myös helottaneet ihan punaisina kun on hampaita tehnyt. Tänään on myös ruoka maistunut huonosti. Täytyy miettiä, pitääkö antaa särkylääkettä kun selvästi vaivaa...

Tällaisia kuulumisia tänne näin joulua odotellessa.

Joulun this or that -haaste vastaanotettu.

Käy kuikkaamassa Valokuvaajan silmin -blogi. Hän myös antoi tämän haasteen ja aion nyt vastata jouluaiheisiin kysymyksiin, tämä onkin minulle mieluinen haaste, koska RAKASTAN JOULUA! :) Joulusta tulossa myös erillinen postaus, kunhan kerkeän siitä ajan kanssa kirjoittamaan.

Missä vietät joulua?

Perinteisesti menemme omien vanhempiemme luokse yöksi ja aattona kokoonnumme minun puolen sukuni kanssa isomummulaan viettämään aattoa ja siellä käy myös joulupukki. Olemme esikoisen kanssa aatonaaton äidilläni yötä.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Tarkoituksena olisi käydä joku päivä katselemassa vähän alennusmyyntejä. Myös perheen kanssa vietämme aikaa kun mieskin on kotona.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Tämä on helppo, Joulupukin kuumalinja.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Joulusaunassa käydään perinteiden mukaan aina äitini luona aatto aamuna.

Joulukinkku vai graavilohi?

Jos on pakko valita niin joulukinkku.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?
Perinteiset on pöydässä.

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Kinkkua ja laatikoita, rosollia ja perunaa ja kastiketta, lohta. Jälkiruokasi luumurahka.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Tapaninpäivään.

Vaalea vai tumma glögi?

Vaalea

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Helppo, suklaakonvehdit

Piparit vai joulutortut?
Helppo, piparit

Parasta joulussa?
Joulun rauhallisuus ja samalla taas omalla tavallaan kunnon hälinä kun koko suku on koolla. Telkkarista näkyvät jouluaiheiset ohjelmat, joulusauna, kaikki, kuusen tuoksu jne.

Joululahjojen saaminen vai antaminen?
Ehkä viime vuosina antaminen on ollut paljon mukavampaa, ei sillä ettenkö tykkäisi niitä myös saada. :D

Pehmeät vai kovat paketit?
Kovat paketit on edelleen tosi kivoja, ellei pehmeät paketit ole harrastuksiin ym. liittyvää.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä
Jouluaattona. Joskus töiden puolesta on joutunut avaamaan joulupäivänä, mutta ei se ole läheskään sama asia.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?
Aito, tosin meillä on tekokuusi kun ei jouluna olla kotona.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?
Suomenkieliset

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?
Rennot juhlavaatteet

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?
Hyasintti, joulutähtikin on kyllä kaunis.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?
Sekä että. Miehen sisarusten kanssa tulee pelailtua lautapelejä, ja iltaisin katsotaan yleensä porukalla jokin elokuva.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Aamulla ensimmäisenä telkkarista näkymään joulupukin kuumalinja. Jos ei olla koristeltu äidin luona kuusta edellisenä iltana niin jouluaattoaamuna se koristellaan, samalla kun odotellaan saunan lämpenemistä. Käydään isomummulassa ja sieltä mennään miehen kotiin. Joka välissä syödään ja tosiaan se pukki käy isomummulassa tuomassa lahjat. :)

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?
Rennosti kotosalla, mutta kuten tänäkin jouluna, vietän joulupäivän töissä.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?
Melko heti joulun pyhien jälkeen. Laitan koristeet niin aikaisin ja on aivan ihana odottaa joulua, mutta sitten haluan kerätä kaiken mahdollisimman nopeasti pois kun joulu on oikeasti ohi.

Kumpi mielummin

Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista

Joulutee - Joulukahvi

Tekstiviesti - Joulukortti

Paljon lahjoja - Lahjaton joulu

Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja

Joulu kotona - Joulu muualla (esim. mummolla, Ruka, yms)

Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista

Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan

Töihinpaluu

Soittelin viime viikolla pitkästä aikaa työmaalle. On ollut tarkoitus käydä siellä, mutta kun tilanne on tämä, niin ei ole viitsinyt sinne asti lähteä. On vielä mietinnässä se, mihin aikaan kesästä olen palaamassa takaisin töihin. Kävimme kuitenkin vähän läpi asioita, että saa vähän osviittaa, miten kannattaa lomat ym. pitää.

Soittelin ensin pomolle ja mietittiin sitä töiden aloitusta. Tarkoituksena ei ole palata heti töihin täysiaikaisena, vaan haluan aloittaa vähän kevyemmin. Sovittiin että sopimusta jatketaan 100%, josta sitten anon 50% ja aloitan sillä työt, lopun ajan olen osittaisella hoitovapaalla. Tämä kuulosti minulle todella hyvältä, sillä kuitenkin pärjätään, eikä kuopuksen tarvitse olla niin paljon hoidossa, onhan hän vasta niin pieni vielä ensi kesänä. Jos nyt suoraan vaihtaisin työpaikkaa, niin tuskin saisin aloittaa puolikkaalla jne. vaan joutuisin täysipäiväisesti töihin. Päivätyö on haaveissa, mutta saa nähdä löytyykö sopivaa mistään.

Osastohoitajan kanssa sovittiin lomista, pidän ainakin pitämättömät 13 päivää heti vanhempainvapaan jälkeen ja hän katsoi, että mahdollisesti voisin olla juhannukseen asti lomalla. Näiden kanssa ei onneksi vielä mikään kiire ole päättää, miten tekee, mutta tarkoitus olisi tosiaan saada mahdollisimman hyvin ajoitettua työt ja lomat, ettei lasten tarvitsisi olla niin paljon kesällä hoidossa. Haluaisin suunnitella jo ensi kesää muutenkin, mutta minulla on niinkin pieni ongelma, etten ole saanut kalenteria! Olen aina tilannut tehyn kalenterin ja tilasin nytkin, mutta sitä ei ole tullut, pyysin uutta, mutta sitäkään ei ole vielä tullut, saa nähdä tuleeko koko kalenteria. Täytyy varmaan lähteä ostamaan kaupasta kalenteri, niin saa ruveta suunnittelemaan ensi vuotta.

Käyn nyt kuitenkin joulun aikaan muualla tekemässä pari vuoroa niin saa vähän taskurahaa kun ei tuo vanhempainraha kovin päätä huimaa. En ole muuten vielä sunnuntaisin ollut töissä kun ei ole ollut tarvetta niissä paikoissa, mihin olen ilmoittanut, että voin töitä tehdä. Ihan kiva päästä vähän töihin vaikka se onkin jouluna. Mutta tässä tapauksessa ihan mielellään otan vähän rahaa ja saan minä joulua kuitenkin viettää perheen kanssa myös.

4kk neuvola.

Meillä oli tänään 4kk lääkäri neuvola. Poika kasvaa hyvin, melkein yhtä matkaa kuin isoveljensä. Muutaman sentin on jäljessä ja painoa n 500g vähemmän, nyt oli taas tullut suhteessa yhtä paljon pituutta, kuin esikoisella tuli 3-4 kuukauden välissä. Käytiin läpi meidän imetystaivalta ja kuinka se loppui yhtäkkiä kuin seinään. Tähän lääkäri ei todennut oikein mitään, kuunteli vain ja nyökkäili. Ehkä hän ei sen kummemmin halunnut ottaa asiaan kantaa, eikä lähtenyt kyseenalaistamaan sitä, miten olemme toimineet. Toisaalta hyväkin, niin ei tarvinnut alkaa selittelemään. Kerroin kuitenkin neuvolatädille, miten meillä imetystaival tyssäsi kun lääkäriä se ei näyttänyt kiinnostavan. Vein myös voimavarakyselyn neuvolaan ja siinäkään ei noussut mitään hälyttävää esille, ei tosin sen kummemmin sitä edes käyty läpi.

Painosta ei tarvitse olla huolissaan, se nousee ja poika syö nyt paljon enemmän, mitä kuukausi sitten, pissaa ja kakkaa tulee. Painossa oli kuitenkin tullut pieni notkahdus ja vaikka nousee, niin mennyt käyrällä vähän alaspäin, mutta niin se meni esikoisellakin, jollain miinuskäyrällä. Kuopus on kuitenkin niin liikkuvaista sorttia, että vaikka syö nyt enemmän niin kuluttaakin enemmän ja näin ollen paino ei nouse niin paljoa. Joillakin on tilanne, ettei paino nouse ollenkaan. Toisaalta taas on hassua, että kuopus kuluttaa niin paljon, koska syö kuitenkin 120-160ml kerralla ja vähintään sen 7-8 kertaa vuorokaudessa.

Tämä neuvolalääkäri oli sellainen, kenestä en itse henkilökohtaisesti hirveästi tykkää. Olen asioinut hänen kanssaan terveyskeskuksen puolella ja aina on jäänyt jotenkin outo kuva koko lääkäristä. Huomasin mm. ettei hän kommunikoinut lapseni kanssa millään tavalla kun tutki kuopusta. Kyllä yleensä lääkärit on jotain sanoneet lapsellekin mutta tämä ei puhunut mitään. Muutenkin oli hyvin vähäsanainen, ei ottanut kantaa mihinkään. Vastaukset kysymyksiini antoi oma neuvolatäti. Aivan erilainen käynti oli, mitä viimeksi 2kk neuvolalääkärillä. Ei nyt huono kuva jäänyt sinänsä, lääkäri kertoi että kaikki on ok ja mistään ei tarvitse olla huolissaan, mutta sosiaalisia taitoja saisi kyllä harjoitella.

Reilu vuorokausi koronarokotteen jälkeen

Eilen illalla kirjoitin postauksen koronarokotteen oireista. Nyt haluan vielä näin reilu vuorokausi rokotteen ottamisesta vähän kirjoittaa oireista ja mitä oireita muille on esimerkiksi tullut rokotteesta. Itsellenihän rokotteesta tulleet oireet ovat loppujen lopuksi olleet tosi vähäiset.

Eilen illalla postauksen jälkeen rupesi pistokohtaa vielä kutittamaan ihan hirveästi. Sitä ei kuitenkaan kärsinyt raapia, koska se teki kipeää. Eilen illalla siis oli käsi jo kipeä, mutta aamulla herätessä se oli vielä kipeämpi. Kättä ei ole pystynyt jännittämään eikä pysty nostamaan, välillä ihan pienikin liikuttaminen käy niin kipeää, että mietin, jos olisin ollut töissä, enkä täällä kotona, niin en tiedä miten olisin töistä selvinnyt. Käteen on myös tullut punoitusta ja se mikä tässä punoituksessa on erikoista, se on tullut pistokohdan viereen, ei ympärille tai pistokohtaan vaan viereen. Lihas/käsi on myös todella kova ja kosketusarka. Pää on ollut vielä tänään kipeä, mutta muuten ei ole oireita ollut.

Haluaisin kertoa myös vähän muiden oireista, joita on tullut kavereille/ sukulaisille jne. Monelle on tullut allergisia reaktioita, on tullut ihottumaa/näppylöitä ympäri kehoa. Joko ensimmäisestä tai toisesta rokotteesta. Paikallisoireita kuten minullekin. Joillekin on tullut kunnon kuumepiikki on noussut jopa yli 39 asteen kuume, tämä on kuitenkin mennyt vuorokaudessa ohi. Monille on tullut lihassärkyjä, niin voimakkaita oireita, että ovat joutuneet olemaan rokotteen ottamisen takia pois töistä.

Pahin mitä on koronarokotteesta tullut niin sydänlihastulehdus. Toki tuohon sydänlihastulehdukseen vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä, esimerkiksi ennen rokotetta sairastettu ylikunto jne. mutta ei se silti ole leikinasia tämäkään rokote. Saa olla kyllä varovainen sen suhteen. Nyt on kuitenkin ensimmäinen rokote otettu, saa nähdä kuin kauan tuo käsi on kipeä...

Koronarokotteesta aiheutuvat oireet

Kirjoittelin aiemman postauksen päivällä siitä, että kävin ottamassa itselleni ensimmäisen koronarokotteen. Kuten yleensäkin rokotteet, tämäkin aiheutti minulle oireita ja tätä postausta kirjoitan nyt samana päivänä, mutta kello alkaa kohta lähennellä puolta yhdeksää. Hain rokotteen aamupäivällä ennen 11. heti rokotteenoton jälkeen kun jännitys laukesi, tuli kylmänhiki päälle ja pää tuli hetkellisesti kipeäksi. Rokotteen ottamisesta, olisiko mennyt 3-4 tuntia niin tuli ensimmäisenä hirvittävä väsymys. Toki paikalliskipu kädessä nyt oli koko ajan ja se itse pistäminenkin sattui. Kättä siis juili koko ajan pistämisen jälkeen, välillä enemmän välillä vähemmän. Yritin pitää käden mahdollisimman rentona, koska jos lihas on jännittyneenä niin pistäminen käy paljon kipeämpää. Kuitenkin piikkikammoisena ihmisenä en yksinkertaisesti pystynyt pitämään kättä täysin rentona, vaikka kuinka yritin.

Iltapäivästä väsymyksen lisäksi alkoi palella aikalailla, sai laittaa ensin vaatetta enemmän päälle ja kun sekään ei auttanut, piti käydä hakemassa sängystä peitto ja kääriytyä sen alle. Varmasti osaksi myös väsymys vaikutti, niin rupesi palelemaan enemmän. Tästä ei mennyt kauaa, niin posket alkoivat helottaa aivan punaisena ja lämpö alkoi nousta. Pää tuli todella kipeäksi ja kun katsoi itseä peilistä niin näytti aivan kun olisin ollut sairas. Päässä humisi ja tuntui todella voimattomalta ja huonolta olo. Buranan voimalla olo hieman helpottui ja jaksoi olla vähän myös ylhäällä. Rupesi ihan huvittamaan, että ihan niin kuin oireet olisi olleet suoraan korona tartunnasta. Tietenkinhän siinä rokotteessa niitä korona viruksia on että kai se elimistö reagoi sitten samalla lailla oireilla, mitä itse tauti olisi tullut päälle.

Tämä ei tietenkään ole huono asia, että keho reagoi näin. Mitä voimakkaammin keho reagoi, niin sitä paremmin oma keho taistelee kaikkea epämääräistä vastaan. Joten tämä on ihan hyväkin asia huomata, että oma keho rupeaa puolustautumaan kun siihen jotain ylimääräistä laitetaan. Mitä isompi reaktio rokotteesta, sitä parempi vaste kai sillä on, kun keho puolustautuu näinkin hyvin. Jospa ei nyt koko koronaa koskaan tulisikaan.

Edelleen olen miettinyt sitäkin, että voiko omalla veriryhmällä olla merkitystä siihen, sairastaako koronaa vai ei. Itsehän kuulun siis tähän veriryhmään, johon huhujen mukaan korona ei niin herkästi tarttuisi, mutta tästä ei tietääkseni ole mitään oikeaa tutkittua tietoa, että näin olisi. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tässä mitään perää ja olisi hienoa, jos joku tätä asiaa oikeasti tutkisi. Vai onko tämäkin vain sattuman kauppaa. Eihän tuo tosiaan vielä vajaaseen kahteen vuoteen ole tullut.

Koronarokote

Niin se vain tuli minullekin aika, että jouduin ottamaan koronarokotteen. En olisi vieläkään ottanut, vaan alkaa kohta olemaan niin vaikeaa tämä normaali eläminen että näin sitten pakotetaan rokote ottamaan. Ensisijaisesti halusin ottaa rokotteen poikien takia, ettei minuun tulisi ja sitä kautta heihin tarttuisi tauti. Vaikka en kylläkään usko edes siihen, että rokote sitä suojaa tautia vastaan antaa, korkeintaan lieventää niitä oireita, jos sitäkään. Niin, vähän kaksijakoinen on taas tämä ajatus, että turhaan tavallaan sen puolesta otin, kun en näihin usko. Niin paljon on nyt tullut ilmi muutenkin, että rokotteen saaneetkin on sairastuneet, joten se siitä sitten. Liekö tuurissaan että kuka saa ja kuka ei ja minkälaisena tauti tulee, oli rokotetta tai ei.

Mutta siis nyt kun ei esimerkiksi edes jääkiekkopeleihin pääse jos ei ole koronapassia, tai edes syömään tms. niin olen niinkin itsekkäistä syistä, kuin tällaisista liikenteessä. Olisihan se vieläkin ollut mahdollista, ettei olisi vain ottanut sitä rokotetta, mutta on se nyt kiva kuitenkin välillä käydä edes jossain. Lain puitteissa ei pakoteta rokotetta ottamaan, mutta muilta osin kyllä pakotetaan. On tämä hommaa.

Aion myös kertoa, mikäli korona meihin iskee, mutta ainakin kohta kaksi vuotta on hyvin saanut välteltyä. Eihän sitä koskaan tiedä, mistä ja milloin sen voi saada, mutta jotenkin silti tuntuu, että olisi kai tuo jo jostain tullut jos olisi tullakseen. Minäkin kuitenkin olen liikkunut niin paljon tässä kahden vuoden aikana. Jos nyt jouluun asti selviäisi kuitenkin ilman tartuntaa, ettei joulua tarvitsisi missään eristyksissä olla.

Ajatuksia äitiydestä

Olen kirjoitellut tänne paljon, mitä kaikkea olemme tehneet ja miten vauva kasvaa, mitä on esikoisen kanssa tehty jne. Nyt ajattelin vähän kirjoittaa omia ajatuksia äitiydestä ja miten tähän äidin rooliin olen kasvanut.

Esikoisen kohdalla kaikki oli uutta, eikä kokemusta oikein ollut pienistä lapsista. Minulla on pari nuorta serkkua ja heitä olen joskus hoitanut kylässä käydessä, mutta ei hirveästi kuitenkaan ole ollut kokemusta niin pienistä. Esikoisen vauva-aika oli muutenkin hyvin raskasta ja mietin että tällaistako se äitiys on, haaveilin töihin paluusta ja tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Kävin jopa yhden kolmen viikon harjoittelun äitiyslomani aikana ja se tuntui mahtavalta. Jatkoin koulua siis jo kuukausi synnytyksestä ja mikään ei ollut niin ihanaa kun päästä vähäksi aikaa pois kotoa.

Koin huonommuuden tunnetta, koska minulla oli niin paljon negatiivisia tunteita vauvaa ja äitiyttä kohtaan, enkä oikein ymmärtänyt että mitä pitäisi tuntea. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisiko ollut jotain vauva masennusta, tai miksi sitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Ehkä ei, koska tosiaan se aika oli melko uuvuttavaa muutenkin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En tainnut ihan suoraan neuvolassa näistä negatiivisista ajatuksista puhua. Jatkuva stressi siitä, ettei imetys onnistu ja tästä koin myös huonommuuden tunnetta. Vaikka tämäkin oli jo etukäteen tiedossa, ettei se todennäköisesti tule onnistumaan.

Ihmettelin myös sitä, että eikö se äidinrakkaus tulekaan. Ei se tuntunut niin ihmeelliseltä, kun vauva oli syntynyt. Vauva nyt oli siinä ja opeteltiin uutta arkea, en kuitenkaan kokenut sitä mitenkään hirveän erikoisena tai tunteikkaana, että koko keho olisi täyttynyt rakkaudesta ja hellyydestä ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan. Tai että haluaisi pesiä vain vauvan kanssa ja kaikki on niin ihanaa. Muistan puhuneeni äitini kanssa tästä ja hän sanoi myöskin, ettei hänelle tullut sellaista rakkaudentäyteistä ajatusta heti kun minä olin syntynyt, vaan se kehittyi pikkuhiljaa.

Kyllähän se rakkaus sitä lasta kohtaan aina kasvoi ja nyt jos lapsille tapahtuisi jotain, niin en tiedä miten sen kestäisin. Viimeiseen asti myös puolustan lapsiani ja he ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja rakastan heitä yli kaiken. Että on se rakkaus tullut hyvin esille.

Tämän toisen kanssa on osannut olla paljon rennommin. Toki täytyy sanoa se, että muutenkin on nämä ensimmäiset kuukaudet menneet paremmin. Tykkään pukea kuopusta esimerkiksi samanvärisiin ja tyylisiin vaatteisiin, saatan ostaa merkkivaatteita, toki kirpparilta, mutta kuitenkin. Olen ostanut jopa uusia merkkivaatteita. Esikoisen kanssa oli hyvä että sai edes jotkut vaatteet päälle, eikä jaksanut ajatellakaan mitään sellaista, että olisi pukenut sävy sävyyn. Osaan jakaa aikaa paremmin, vaikka välillä tuntuukin että kotona olisi niin paljon hommaa, että se on sitten lapsilta pois. Esikoinen kun on hoidossa ja kuopus nukkuu, niin ei viitsisi kaikkea aikaa käyttää kuitenkaan kotihommissa, kun sitä omaa aikaa on muutenkin näin vauva-aikana niin vähän. En stressaa ihan jokaista asiaa, vaikka välillä huoli iskeekin, mutta ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna taas oma huoli oli oikea.

Onhan se totta, että toisen kanssa on helpompaa. Ei ole aina niin uuden opettelua ja nopeaa muistuu mieleen esikoisen vauva-aika ja mitä piti vauvan kanssa tehdä. Kuopus on muutenkin jotenkin sosiaalisempi ja liikkuvampaa sorttia, niin hänen kanssaan on mukava touhuta. Toki myös iltaisin ja vapaapäivinä esikoinen on pyörimässä mukana.

Tällä hetkellä ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi lähteä töihin ensi keväänä. Voisin paljon mieluummin olla kotona, mutta se ei ehkä ole ainakaan kokonaan mahdollista, koska noihin työkuvioihin kuuluu niin paljon kaikenlaista ja olen itsekin mukavuudenhaluinen. Mutta ajattelin palata tekemään töitä vähän vähemmän ainakin alkuun. Olen ehkä oppinut olemaan paremmin kotona ja saan aikaa kulumaan kotonakin, vaikka välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle, mutta nämä päivät menee nopeaa ohi. Kotona on ihan kiva olla. Ehkä kerron ajatuksia vähän myöhemmin taas lisää.

Ikävä ja kaipuu

Minulla on ollut muutama huonompi päivä nyt. Toissapäivä oli todella raskas henkisesti, saattelimme setäni viimeiselle matkalle. Esikoinen oli mukanani, koska hän halusi nähdä, mitä hautajaisissa käytännössä tehdään. Kirjoitin itse sedälleni muistokirjoituksen, enkä muista milloin olisi ollut noin vaikeaa lukea muistokirjoitus. Tuntui ettei saa pidettyä itseään mitenkään kasassa.

Eilinen kuitenkin oli vielä pahempi, koska koko päivän oli ollut niin adrenaliiniryöpyssä vaikuttajatiimin kanssa, niin illalla tuntui että kaikki tunteet purkautuvat kerralla. Yllättäen ikävöin isääni aivan suunnattomasti ja tuntui, ettei tunteista saa mitään otetta vaan ne vain ryöppysivät aaltoina ylitseni. Suru ja ikävä olivat niin läsnä, että niitä olisi voinut melkein koskettaa. Ahdistus kasvoi sisällä todella voimakkaasti ja ihan tuntien aikana. Ikävä oli niin kova, että tuntui kun sydän särkyisi miljooniksi pieniksi sirpaleiksi yhä uudestaan ja uudestaan, eikä sitä saanut mitenkään välissä korjattua. Sukelsin niin syvälle pimeyteen, etten enää tiennyt miten sieltä nousen takaisin ylös.

Ahdistus kasvoi kasvamistaan ja kaikki ikävän pyörteet vain sekoittuivat ajatuksissa. En muista milloin olisi ikävä ja kaipuu ollut noin läsnä, niin kuin ne eilen illalla oli. Täytyy myöntää, etten ole vähään aikaan taas surun ja kaipuun ajatuksia ja tunteita käynyt läpi, koska tuntuu, ettei siihen ole ollut aikaa ja todennäköisesti siksi kaikki nyt purkautui yhdellä kertaa kun tullut niin paljon huonoja uutisia ja ollut surullisia päiviä.

Lopulta kyyneleet puhdistivat sisimpääni oikein kunnolla ja se ahdistus alkoi pikkuhiljaa väistyä. Alkuun itkeminenkin sattui aivan älyttömästi ja tuntui että koko sydän kutistuu niin pieneen kasaan ja kaikki ikävä vetää niin voimakkaasti puoleensa, ettei siitä ole pois pääsyä. Lopulta kaikki alkoi kuitenkin helpottaa ja viimein kyyneleetkin loppuivat. Sen jälkeen pystyi käymään ajatuksia läpi ja sai niitä jotenkin järjesteltyä. Kävin läpi taas vuosien tuskaa, kuinka tuntui, että kaikki olisi tapahtunut vasta viime kesänä, vaikka kaikesta on jo aikaa yli 18 vuotta. Se helpotti. Usein teen itselleni uuden muurin kasvojen eteen ja siinä se on nytkin. Silmiin asti heijastuvan hymyn taakse piiloutuu niin suunnaton määrä tuskaa, ettei sitä pysty kukaan edes kuvittelemaan. Se vain on niin helppo piilottaa, sinne hymyn taakse.

Mökkireissu

Kävimme mökillä pitkästä aikaa, olimme reissussa kolme yötä ja reissu meni hyvin. Tämä oli ensimmäinen reissu kuopukselle. Esikoisen aikaan ei olisi voinut kuvitellakaan lähtevänsä tähän aikaan jo reissuun, kun yöt ja muutenkin arki oli todella haastavaa. Reissussa meillä oli mukana mummu ja pappa, joten saimme miehen kanssa vähän aikaa kahdestaan.

Esikoinen oli aivan onnellinen, kun pääsimme mökille. Kerettiin hieman ennen mummua ja pappaa. Ensimmäisenä iltana ei oikeastaan muuta kerettykään kun tutustua mökkiin, lämmittää sauna ja paistaa takassa makkaraa. Kuopus ei tykännyt ollenkaan suihkussa käynnistä, hän ei ole aiemmin käynyt ja nyt kävi minun kanssani niin säikähti suihkua aivan älyttömästi ja meni vaikka kuinka kauan, ennen kuin edes rauhoittui suihkun jälkeen. Huuto oli todella kimeää ja sydäntä särkevää, en ole vielä koskaan kuullut tuollaista itkua, mikä kuopuksella pääsi. Itsellekin tuli oikein paha mieli kun en osannut arvata että pelkää niin paljon suihkussa käyntiä. Mökki oli kuitenkin ihana, että alakerrassa oli kiva takkatila ja siellä oli kiva viettää iltaisin aina aikaa ja paistaa makkaraa. Mökkimme oli kokonaisuudessaan kolmessa kerroksessa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä lähdimme anopin kanssa naapurikylään kiertämään pari kirpparia ja kävimme tokmannilla. Itsellä oli ajatus, että saisin kirppareilta vielä esikoisen joulukalenteriin tavaraa ostettua, meillä on siis perinne joulukalenteri, että saa jokaiseen luukkuun laittaa itse jonkun tavaran jne. Tämä kalenteri on ollut minulla kun olen ollut pieni ja olen jatkanut perinnettä esikoisen kanssa. Täytyy jatkossa vain miettiä, miten jatketaan tätä perinnettä, koska nyt lapsia on kaksi. Jos olisin tiennyt, että jossain vaiheessa saadaan vielä toinen, niin olisin aikoinaan ostanut kirpparilta toisen samanlaisen kalenterin. Mitään kalenteriin sopivaa ei kuitenkaan löytynyt. Löysin kuopukselle housuja ja itselle vähän sisustustavaraa. Tokmannilta löytyikin vähän enemmän ostettavaa. Mökille päästyä lähdimme miehen kanssa käymään syömässä amarillossa, siellä oli hyvät ruoat ja oli kiva viettää aikaa kahdestaan. Illalla rauhoituttiin vain mökillä ja kävimme taas saunassa, pääsimme joka ilta miehen kanssa kahdestaan saunaan ja sekin oli jo luksusta. Ihana kun oli käsipareja niin ei tarvinnut itse huolehtia koko ajan lapsista.

Toisena päivänä lähdimme käymään katsomassa maisemia vähän korkeammalla, oli aika kova ja kylmä tuuli, joten ei viihdytty näköalapaikoilla kovinkaan kauaa. Sen verran, että sai kuvat otettua muistoksi. Harmi sinänsä, koska muuten olisi ollut niin hyvä ulkoilusää niin tuuli oli aivan jäätävä. Sieltä palattua lähdimme käymään miehen ja esikoisen kanssa kylpylässä. Minäkään en ollut käynyt kyseisessä kylpylässä koskaan ja olihan kokemus. Pääsimme käymään jopa ulkona altaassa, kokemus oli sekin. Esikoinen tykkäsi kovasti ja sai meidän molempien täyden huomion pariksi tunniksi niin mikäpä siellä oli polskiessa ja saunoessa. Uinnin jälkeen kävimme keilahallilla vielä syömässä jäätelöt. Illalla taas saunan lämmitystä ja makkaran paistoa.

Kaikkinensa koko reissu meni todella hyvin ja harmitti lähteä takasin kotiin, mutta seuraavaa kertaa odotellessa. Varmasti käymme nyt enemmän kun kuopuksen vauva aika on mennyt niin hyvin. Jaksaa paremmin ollakin jossain, eikä tarvitse vain selviytyä kotona.

Imetys osa 3.

Eipä mennyt kauaa, että sai alkaa kirjoittamaan taas uutta osaa imetyksestä. Tämä tunteiden vuoristorata on ollut välillä jopa sanoin kuvaamatonta. Yhtenä päivänä on todella onnellinen, toisena päivänä ahdistaa, kolmantena päivänä on turhautunut, neljäntenä päivänä tunnen itseni riittämättömäksi, viidentenä päivänä olen valmis heittämään hanskat tiskiin ja niin edelleen... Tunteet ailahtelevat todella voimakkaasti ja välillä tuntuu, että mitä minä oikein teen väärin ja kaikki keinot on kokeiltu, on huudatettu lasta, koitettu viihdyttää, huijata jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Edellisestä imetys postauksesta on kaksi viikkoa ja silloin näytti kaikki hyvältä. Tämän jälkeen meille on rantautuneet nämä surullisen kuuluisat rintaraivarit. Torstaina oli neuvola ja siellä kerkesin hehkuttaa, kuinka hyvin imetys sujuu, vaikkakin on ollut muutamia haastavia päiviä, että on saanut kuopuksen rinnalle, mutta se on kuitenkin aina onnistunut ja olen sitä mieltä, että nämäkin kuuluu asiaan.

Olen yhdessä pienessä ryhmässä ja yritin sieltä edellisellä kerralla saada vertaistukea, kun kuopus ei suostunut pullolle, vaan alkoi hylkimään sitä ja yritin kysellä vinkkejä, miten saataisiin myös pullottelu onnistumaan, mutta tuli viesteistä sellainen olo, että minut tyrmättiin ihan täysin ja se imetys oli pääasia ja pitäisi jättää pullot kokonaan pois, ettei sotkisi imetystä. Tuntui että ryhmässä olevat ihmiset eivät ymmärtäneet sitä, että meillä ei yksinkertaisesti se maito riitä ja on pakko antaa lisämaitoa pullosta, jos haluaa että lapsi voi hyvin. Nyt varovaisesti kyselin taas ryhmässä mielipiteitä ja kokemuksia, onko muilla ollut nyt samaan aikaan rintaraivareita. Rintaraivareita on ollut, mutten saanut mitään uutta vinkkiä sieltä, mitä en olisi jo kokeillut.

Perjantaina oli sellainen tilanne että pahimmillaan huudatin kaksi tuntia lastani rinnalla, kun hän ei vain suostunut syömään. Ei ole tosiaan torstain jälkeen suostunut rinnalle ja olen nyt vain pumpannut kuopukselle maitoa. Kaikkia keinoja on kokeiltu, mutta tuntuu, ettei mikään auta ja esikoinenkin on kuitenkin nyt kotona, niin ei ole aikaa koko ajan vain yrittää imettää kuopusta. Ei rahkeet riitä vain siihen että päivä koostuu imetyksen yrittämisestä ja sen epäonnistumisesta. Joka kerta kuitenkin yritin ensin imettää, mutta aina alkoi vain hirveä huuto ja nyt eilisen pidinkin sitten välipäivän, etten edes yrittänyt rinnalle. Eilinen päivä oli kuopuksella muutenkin huono, kun hän ei pullostakaan enää suostunut syömään juuri ollenkaan ja söi eilisen päivän aikana todella vähän.

Tällä hetkellä siis on tilanne se, ettei kuopus suostu ollenkaan rinnalle, huuto alkaa jo kun edes yrittää. Saa nähdä oliko meidän imetystaipale taas tässä. Esikoisen kohdalla imetys loppui juuri samassa kohdassa. Olen yrittänyt olla rentona, että ihan sama, vaikkei imetys onnistuisikaan ym. mutta ei ole kuopuksen rauhattomuuteen vaikuttanut mitenkään, ihan yhtälailla huutaa. Olo on todella epäonnistunut, mutta ei vain jaksa yrittää joka päivä koko ajan kaikkia mahdollisia keinoja, että hän rinnalle suostuisi. Helpommalla on päässyt kun antaa pullosta, eikä toisen tarvitse koko aikaa huutaa. Ja toisaalta, täytyyhän lapsen syödä. Onko sekään oikein että hän olisi päiviä syömättä kun ei suostu rinnalle? Välillä tuntuu että nämä täydelliset äidit, jotka imettää lapsiaan 3 ikävuoteen asti ovat sitä mieltä että ei saa antaa sitä pulloa, että rinnalle vaan. Mitä mieltä nämä äidit on siitä jos lapsi ei sitten syö esimerkiksi kahteen päivään? Tai että kyllä se lapsi syö silloin kun on nälkä. Eihän tuo syö, varsinkaan siitä rinnasta, pullon kun on antanut niin vetää sellaista kyytiä välillä, niin kuin ei olisi viikkoon ruokaa nähnytkään.

Tämä aihe varmasti antaa tunteille vallan melko monella, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että olen ihan yhtä tasavertainen äiti kuin kaikki muutkin, vaikkei minun lapset olekaan koko ajan tissi suussa. Eikö se ole loppujen lopuksi ihan sama, että saako se lapsi sen maidon tissistä, vai pullosta. Kunhan lapsi voi hyvin ja äiti voi hyvin. Täytyy muistaa myös oma mielenterveys ja vointi.

Vauva 3kk

Jälleen oli yksi neuvola. Aika tuntuu juoksevan aivan hurjaa vauhtia. Nyt tuli muitakin rokotteita ja sehän laittoi vauvan vähän itkemään, mutta todella urheasti pärjäsi kuitenkin. Ei tarvinnut edes lohdutusmaitoa käydä lämmittämässä, meillä kun ei edelleenkään syödä tuttia ollenkaan. Kasvu on edelleen hyvää, joten turhaan murehdin tuota imetysasiaa etukäteen ja painon liian vähäistä nousua.

Meillä tuo painonnousu hidastui huomattavasti sen jälkeen kun imetys lähti onnistumaan paremmin. En tiedä tässä tätä yhteyttä, mutta ehkäpä osasyy on myös siinä, kun tämä pikkuherra liikkuu niin mahdottomasti, kaikki raajat heiluu yhtä aikaa ja lattialla heilutaan sen mitä keretään, niin varmaan kuluttaakin melko paljon. Paino oli kahden viikon aikana noussut 100g, mutta edelleen nousukäyrä on hyvä, eikä tarvitse sen kummemmin painoa seurata, jos muuten kaikki on kunnossa. Esikoisen kohdalla painonnousussa ei ollut missään vaiheessa ongelmaa, joten tämä vähän huoletti. Toisaalta, kuopus ei kuitenkaan syö sen enempää ja jos on yrittänyt tarjota maitoa tiheämmin, niin ei hän syö. On siis tyytyväinen tuohon määrään, mitä nyt saa.

Pituutta oli tullut lisää 3cm, hieman on kasvu tasoittunut alun nopean kasvun jälkeen ja esikoiseen verrattuna pituutta oli tullut nyt pari senttiä vähemmän. Ihan siitä syystä olen seurannut poikien kasvua varsinkin näin alkuvaiheessa ja verrannut, että saa vähän osviittaa, tarvitseeko ostaa kuopukselle uudet ulkokamppeet vai pärjätäänkö esikoisen vanhoilla. Jos, kovin on pienempi esikoiseen verrattuna, niin voi olla että juuri väärään aikaan on ulkovaatteet sopivan kokoisia. Luotan vielä siihen, että esikoisella pidettiin ehkä vähän turhan nafteja vaatteita ja sai ostaa esimerkiksi talvessa vielä toisen, isomman haalarin, niin jospa toinen nyt ainakin talvet passaisi. Eipä sillä niin väliä ole, mutta harmittaa jos hyvät käyttökelpoiset vaatteet vielä, jää käyttämättä.

Saatiin myös lupa, tai oikeastaan suositeltiin aloittamaan kiinteät kuukauden päästä. Saataisiin korvikemääriä ehkä vähän pienemmiksi ja pärjättäisiin paremmin omalla maidolla. Tarkoituksena oli itselläkin että aloitetaan kiinteät heti kun vain saa, mutta tarkistin asian kuitenkin vielä neuvolasta ja onneksi saatiin tähän lupa. En malta odottaa että päästään maistelemaan erilaisia ruokia.

Nyt jäädään seurailemaan, tuleeko rokotteista mitään oireita. Jospa ei isommin tulisi. Ensi viikolla meillä onkin kaikilla lomaa ja lähdetään mökille. Reissusta tulossa oma postaus sitten, kun ehdin sen kirjoittaa.

Kynäote

Olemme esikoisen kanssa harjoitelleet nyt kovasti sitä kynäotetta ja todella hyvin esikoinen jo huomaa itse sen, kun ote on väärä. Ymmärrän kyllä, kuinka mieluusti hän pitäisi kynää vielä nyrkkiotteessa. Oikeaoppinen ote on vielä huteraa, joten nyrkkiotteella saisi paljon paremmin piirrettyä ja väritettyä. Myöskin kynän oikeasta kohdasta pitäminen on tuonut haasteita ja mitä ylempää pitää kiinni, sitä huterampaa piirtäminen tai värittäminen on, tätä on myös nyt opeteltu.

Meillä on tällä hetkellä käytössä kaikenlaisia apujuttuja, osa on tarkoituksella ostettu nyt sitä ajatellen, että esikoinen saisi valmiuksia, mutta osa on tullut ihan sattumalta. Esimerkiksi esikoinen on tykännyt aina rakentaa legoilla ja se onnistuukin todella hyvin ja osaa noudattaa myös helppoja ohjeita ja tehdä mallista. Vastikään ostin sellaisen naulauspelin, jossa voi naulata alustalle erilaisia kuvia ja yhdistellä niitä. Esikoinen on tykännyt tästä kovasti. Ostin myös sellaisia oppi ja ilo tehtäviä, joiden kautta on hauska opetella sitä oikeaa kynäotetta ja samalla pääsee ratkomaan tehtäviä ym. Ihan kaikkea ei vielä halua tehdä, koska kokee, ettei osaa, mutta kannustettu on kovasti. Hänellä on erilaisia piirustus/värityslehtiä ja niitä on pyritty käyttämään nyt kovasti viime aikoina. Hän tykkää myös maalata kuvia vesiväreillä ja meillä onkin sellainen kirja, mihin ei tarvitse kuin vettä, niin väri tulee itsekseen kun kuvaa maalaa.

Vielä ei olla saatu yhteenvetoa toimintaterapeutilta, varmaan tällä viikolla soittelee, tai ensi viikolla. Esikoisen varhaiskasvatussuunnitelma -keskustelu oli eilen ja otimme kaikki nämä asiat huomioon keskustelussa, mitä tässä nyt on käynyt ilmi. Todella hyvin on perhepäivähoitajalla kyllä otettu asiat huomioon ja on hyvä kun esikoinen on välillä saanut olla itsekseen hoidossa, niin on kerennyt tehdä paljon kaikenlaista, mitä ei silloin kerkeä kun on muitakin lapsia. Ei siis ole huolta tällä hetkellä kehityksestä tai muustakaan. Nämä vain on tällaisia juttuja... Ja hyvähän se on että asiat otetaan esille,  niin niille voi myös tehdä jotain. Edelleenkään ei esikoista mihinkään pakoteta, jos hän ei halua piirtää niin sitten ei. Yleensä kysyn, että haluaisiko tehdä jotain ja jos haluaa niin silloin tehdään. Keskittyminen on parasta silloin kun itse haluaa omaehtoisesti tehdä.

Imetys osa 2.

Taas olisi aika kirjoittaa siitä, miten meidän imetys on jatkunut alun vaikeuksien jälkeen. Edellinen postaus imetykseen liittyen olikin imetysviikon ajalta lokakuun alusta, jolloin rintakumi jäi pois. Tästä rintakumin poisjättämisestä on nyt 3 viikkoa, eikä sen jälkeen edes yritetty laittaa sitä takaisin, koska vauva osasi niin hienosti ottaa rinnasta kiinni ilman kumia.

Mitään rintaraivareita ei ainakaan vielä ole tullut. Alussa, kun vauva sai rinnasta kiinni ilman rintakumia, hän rupesi hylkimään tuttipulloa, eikä tahtonut millään ruveta enää syömään pullosta. Tämä aiheutti huolta siinä mielessä, ettei hän saanut tarpeeksi maitoa, koska korviketta meni kuitenkin päivässä 400-600ml. Yöllä on suostunut pullon ottamaan ongelmitta ja yöllä taas ei rupea syömään rintaa ollenkaan.

Ennen rintakumin poisjättämistä vauva kävi vaihtelevasti rinnalla ja viime päivinä ei käynyt enää kun kerran tai pari päivässä. Kerrat rupesi nopeaa tahtia nousemaan sen jälkeen, kun kumi jätettiin pois ja nyt käy useita kertoja päivässä rinnalla. Viikonloppuisin vähemmän, koska mies on myös kotona ja aika herkästi antaa vauvalle pullosta maitoa, jos minä olen esimerkiksi nukkumassa. En ole tarkkoja määriä laskenut, montako kertaa käy rinnalla päivän aikana, mutta luulisin 5-7 kertaa käyvän.

Tällä hetkellä en osaa sanoa, kuinka paljon maitoa menee, koska vauva on paljon enemmän rinnalla nyt, mitä aiemmin. Pumppaan ehkä sen 3 kertaa päivässä vielä lisäksi, mutta tietenkään ei maitoa tule pulloon nyt niin paljoa kun vauva käy rinnalla. Olen välillä käynyt vauvan kanssa puntarilla, että vähän näkee osviittaa paljonko painoa tulee lisää, tai tuleeko ja ei ainakaan lähde laskuun. Täytyy myöntää että välillä imetys on tuonut stressiä siinä suhteessa, kun pelottaa, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa. Imetys/syöttökerrat ovat kuitenkin vähentyneet 12 kerrasta 8 kertaan ja kertasyöntimäärät ovat myös vähentyneet. Aiemmin vauva söi hyvästikin 80-120ml kerralla, nyt saattaa mennä vain 40-80ml kerralla. Ei hän kuitenkaan huuda nälkää, tai vaikuta mitenkään nälkäiseltä, joten sen puoleen ei pitäisi huolta olla. Välillä saattaa mennä monta tuntia, ettei ota ollenkaan maitoa tai pullosta saattaa juoda 10ml. Jospa kuitenkin paino nousisi tarpeeksi, niin voisi hyvillä mielin imetystä jatkaa.

Esikoisen kohdalla tähän mennessä imetyskerrat oli varmastikin sen 1x vuorokausi ja vauvalla tulee kohta 3kk ikää, jolloin esikoisen kanssa koko imetystaipale loppui. Olen täysin varma siitä, että meillä kuitenkin tämä imetystaipale jatkuu pidempään nyt kuin tuon 3kk ja olen siitä kyllä onnellinen.

Mitä äitiysloman jälkeen.

Äitiysloma

Äitiysloma kestää melkein toukokuun loppuun asti, tai vanhempainvapaana kai tätä loppulomaa taidetaan kutsua. Tarkoituksena olisi tehdä jo äitiysloman aikana keikkaa. Sunnuntaisin tottakai, koska se on ainut päivä, miltä päivältä ei saa rahaa, joten kaikki sunnuntait voi tehdä töitä jos niin haluaa. Myös arkipyhät lasketaan, mutta en osaa vielä sanoa, haluanko arkipyhiä olla töissä, niitä nyt ei niin montaa kerkeä tulla äitiysloman aikana. Töitä ajattelin tehdä ihan sen takia, että saa vähän taskurahaa, tai saa rahaa vähän säästöön, niin mahdollisesti voisi kotona olla pidempään, tai aloittaa töissä vähän vähemmällä ym. näistä enemmän tässä postauksessa myöhemmin. Töitä haluan tehdä myös sen takia, ettei ammattitaito pääsisi kovin ruostumaan tässä vajaan vuoden aikana, sitä en vielä tiedä mihin keikkaa aion tehdä. Paikkoja olisi monia, mutta täytyy vähän miettiä näitä matkoja sun muita, ettei kaikki ansaitut rahat mene esimerkiksi bensaan.

Olen tykännyt nyt olla paljon enemmän äitiyslomalla, mitä esikoisen aikaan. En tiedä johtuuko se siitä, että esikoisen vauvavuosi oli todella hankala, vai osaanko ottaa nyt rennommin ja olen kasvanut äitinä sen verran paljon, että on mukava viettää kotona aikaa.

Välillä tulee hetkiä, että kaipaisi lomaa. Tässä nyt kuitenkin on kohta kolme kuukautta mennyt niin, että aina on jompi kumpi lapsista koko ajan minun kanssani. Äkkiä ne tunteet menee ohi, mutta välillä on ajatus, että olisi ihana päästä vaikka yhdeksi yöksi johonkin mökille. Minusta nämä kaikki tunteet ovat sallittuja, vaikka tykkäänkin olla todella paljon kotona nyt.

Töihin paluu

Olen miettinyt paljon töihin paluuta. Kyllä, sanoin sen ääneen. Olen miettinyt, missä vaiheessa palaan takaisin töihin. Palaanko entiseen työpaikkaani, vaihdanko työpaikkaa, mitä teen. Minulla ei ole vakituista paikkaa, mutta uskon pääseväni takaisin töihin milloin vain, koska työvoimapula on joka paikassa tällä hetkellä melko suuri. Olen miettinyt vaihtoehtoa, että palaan töihin lomien jälkeen, tai palaan töihin 50% eli olen puolet ajasta kuitenkin vielä kotona. Työpaikan vaihto merkitsisi sitä, että kaikki lomat palaa taas, eikä olisi lomia jne. Joten vähän mietityttää kuitenkin se paikan vaihto, vaikka talon sisällä pysyisikin. Mikäli palaan vanhaan työpaikkaani niin aloitan korkeintaan sillä 78%, sitä ne eivät voi minulta evätä, koska minulla on niin pieniä lapsia. Uskon kuitenkin että suostuvat myös tuohon 50%, koska en anna muuta vaihtoehtoa. Joko hyväksyvät tuon tai sitten en palaa töihin, tai vaihdan sitä työpaikkaa.

Vaakakupissa painaa sekin, että tuolla nykyisessä paikassa täytyy tehdä kolmivuorotyötä, paikan yhteishenki on laskenut aivan hirvittävästi parin vuoden aikana ja uudistuksia on tulossa niin paljon, etten tiedä haluanko palata ollenkaan takaisin. Uudistuksista en sen kummemmin vielä tiedä, muuta kuin että valvontatasoiset paikat tulevat meidän alaisuuteen, koska tulevaisuuden sairaalassa ei ole enää valvontatasoisia potilaita/hoitopaikkoja, tai näin minä sen olen ymmärtänyt. Olisihan se kuitenkin tuttu työpiste itselle, mutta jotenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä, että haluaisin jotain muuta. Haluaisin niin kovasti päivätyön, koska meillä täytyy tehdä kolmivuorotyötä, eikä se oikein sovi itselle enää ja olisi mukava kun saisi enemmän aikaa perheen kanssa. Toki se näkyy palkassa, mutta perheen kanssa vietetty aika on niin arvokasta, ettei siinä vaiheessa ne onnettomat lisät paina.

Olen myös miettinyt sitä, että lähtisin kokonaan sairaalasta pois ja kyselisin työtä esimerkiksi terveyskeskuksesta. Olisi kiva päästä terveyskeskukseen päivätöihin.

Opiskelu

Olen miettinyt kovasti myös opiskelua. Uskon, ettei minun opiskeluni ole vielä tässä, vaan mielenkiinto jatkuu vielä eteenpäin ja haluan monipuolistaa osaamistani sosiaali- ja terveysalalla. Työpaikalla ei kuitenkaan kannata itseään sen enempää kouluttaa, koska siellä ei tällä hetkellä pääse etenemään mitenkään ja työnantaja ei reagoi mitenkään siihen, jos haluaa itse kouluttautua lisää ja syventää osaamistaan, esimerkiksi palkankorotuksella ym. Joten siellä kouluttautuminen tuntuu aivan tyhjältä.

Olen miettinyt toimintaterapeutiksi opiskelua tai terveydenhoitajaksi. Kuitenkin sellainen, jolla olisi päivätyö. Tykkään lapsista ja molemmissa pystyisi lasten kanssa työskentelemään. On käynyt myös mielessä lähteä opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, mutta se taas tarkoittaa sitä, etten ole jäämässä nykyiseen työpaikkaani, vaan etsin sen jälkeen jotain muuta työtä. Taas kerran. Olen ehkä vähän tällainen levoton sielu, mutta haluan kehittää itseäni ja olla hyvä työssäni. Toki olen hyvä työssäni, mitä teen, mutta kun se arvostus on olematonta, niin haluaisin myös opiskella jotain sellaista, mitä arvostetaan.

Alan vaihto

Olen tämän lyhyen äitiyslomani aikana harkinnut myös kokonaan alan vaihtoa. Olen miettinyt, josko vaihtaisi kaupan alalle. Minusta olisi ihana tehdä myyntityötä esimerkiksi jossain vaatekaupassa. Kuitenkin haluaisin sellaisen työn, missä näkee ihmisiä ja saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, en jaksaisi mitään pientä koppia, missä ei näe ikinä ketään. Tämä alanvaihto ei ehkä kuitenkaan ole ihan tähän hätään suunnitelmissa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

Voi olla, että jossain vaiheessa ihan tässä lähiaikoinakin haen opiskelemaan ihan muuta alaa, eihän sitä opiskelua tarvitse heti aloittaa, vaan voi vähän miettiä. Mutta ei tosiaankaan ole mikään pois heitetty ajatus tämä.

Kotiin jääminen

On myös hyvinkin mahdollista, että päätän jäädä vain kotiin. Kotihoidontuki ei ole mikään suuri ja sillä ei kyllä maksa edes lainaa pois, mutta voihan sitä välillä käydä tosiaan tekemässä vaikka jotain keikkatyötä, miehen lomien aikana tai viikonloppuisin kun mies on kotona. En millään haluaisi laittaa kuopusta vajaan vuoden ikäisenä hoitoon, koska on kuitenkin niin pieni vielä. Voitaisiin käydä kerhoissa ja olla kotona ihan rauhassa. Ei tarvitsisi murehtia työasioita, vaan pystyisi keskittymään ihan vain lapsiin.

Ihan silläkin ajatuksella tosiaan ajattelin sitä keikkaa ruveta tekemään, niin saa vähän rahaa säästöön jos siihen päätökseen päädyn, että jään kotiin pidemmäksi aikaa. Toki täytyy miettiä kaikki vaihtoehdot ja miettiä mikä niistä on paras vaihtoehto ja puhua myös miehen kanssa, mitä hän on mieltä, jos jäänkin kokonaan kotiin. Voihan sitä aina jotain pikkuhommaa sitten tehdä.

Toimintaterapia

Esikoisella alkoi syyskuussa toimintaterapia käynnit. Terapeutti kävi ensimmäisenä keskustelukäynnin ja nyt on käynyt kaikki kolme toimintakäyntiä, joissa terapeutti on arvioinut esikoisen taitoja ja seurannut esikoisen toimimista. Esikoinen on tunnollisesti tehnyt kaikki tehtävät ja on rohkeasti lähtenyt kokeilemaan myös sellaisia tehtäviä, joita ei tarvitsisi vielä edes osata. Hyvin on jaksanut keskittyä ja reippaasti on lähtenyt toimintaterapeutin mukaan. Terapeutti on siis käynyt meillä kotona, koska vauvan kanssa on vähän hankala lähteä kauemmas kun pitäisi ottaa niin paljon tavaraa mukaan.

Esikoisella on edelleen kynäote nyrkkiote, mutta toimintaterapeutti ei kiinnittänyt siihen käynneillään mitään huomiota, ainoastaan keskustelimme asiasta ensimmäisellä käynnillä ja käytiin läpi asioita, miten on asiaa lähdetty hoitamaan eteenpäin. Viimeisellä kerralla toimintaterapeutti sanoi, ettei ole toimintaterapian tarvetta, esikoinen on suoriutunut kaikista tehtävistä keskivertotasoisesti, mitä hänen iässään pitääkin osata. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, koska enemmän minua yllätti se, että meille ylipäätänsä laitettiin lähete toimintaterapiaan. En tiedä miksi kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin ja miksi lasta pitäisi pakottaa tekemään jotain sellaista, mitä ei halua.

Yhteenveto tehdään ensi viikolla ja toimintaterapeutti lupasi tehdä meille sellaisen infopaketin, jossa on tehtäviä ym. mitä voidaan kotona tehdä, jotta kynäote ym. parantuisivat. Näillä pärjätään hyvin kotona, ja aikoi tulla vielä käymään ja opastamaan tehtävien kanssa. Uskon kyllä että pärjäämme oikein hyvin kotona ilman toimintaterapiaa kun tietää mihin asioihin pitää keskittyä.

Ristiäiset

Meillä oli ristiäiset pari viikkoa sitten lauantaina. Kaikki lähimmät ihmiset oli paikalla ja vieraita oli noin 30. Suurinosa oli sukulaisia ja enemmän minun puolelta, puolison puolelta oli muutama sukulainen, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Muutama kaveri pääsi myös paikalle, emme tosin kutsuneet kavereita kun viisi. Saatiin ristiäiset kuvattua videolle, niin voi katsoa sitä vielä myöhemmin. Pappi puhui todella kauniisti ristiäisissä ja oli kyllä hyvin lämminhenkinen tilaisuus. 

Oli ihana kuulla, kun pappi kastoi poikamme kristillisen seurakunnan jäseneksi. Minulle usko on tärkeä asia ja haluan opettaa uskon tärkeäksi myös lapsilleni. Toki saavat isompana päättää kuitenkin mihin uskovat, mutta on harmi, jos eivät usko Jumalaan, taivaaseen tai enkeleihin. Pappi puhui hienosti, kuinka kuopus voi turvautua taivaallisen isän armoon ja rakkauteen ja Jumalan rakkaus riittää kaikille. Pappi kertoi kastepuvun pituudesta ja siitä, kuinka tämä pituus kuvastaa Jumalan rakkauden suuruutta. Papin puheesta välittyi aito usko ja lämminhenkisyys tilaisuuden aikana. Esikoisenkin kastetilaisuus oli lämminhenkinen ja hyvä, mutta tämä oli erityisen mieleenpainuva ja lämmitti todellakin sydäntä.

Pappi kertoi myös kummien tehtävistä, kuinka he ovat lapselle aikuisia ystäviä, joiden puoleen voi kääntyä ja kysyä neuvoja. On ainakin joku ystävänä ja turvana tässä elämässä. En olisi parempia kummeja lapselleni voinut saada.

Pappi kertoi kasteessa myös siitä, kuinka meissä oleva paha pyyhitään kasteen kautta pois ja synnytään uudelleen. Ihminen on kuitenkin syntyessään viaton ja on hyvä että hän pysyy puhtaana ja viattomana mahdollisimman kauan. Kaikin puolin ristiäispäivä oli todella ihana ja rakkaudentäyteinen. Esikoinen pääsi myös pyyhkimään kuopuksen pään kasteen jälkeen. Tästä ei ollut papin kanssa puhetta ja mietin, että sanon siitä, mutta pappi ottikin esikoisen hienosti huomioon ja pyysi häntä pyyhkimään veljensä pään, ennen kuin ehdin edes sanoa mitään. Tuota päivää voi muistella vielä moneen kertaan, kuinka ihana se oli.

Kävimme myös seuraavana sunnuntaina omassa kotikirkossa kuuntelemassa kun kuopuksen nimi luettiin ja hänelle toivottiin taivaan isän siunausta. Saimme siis valita, että poikamme nimi luetaan myös kotikirkossa, vaikka olikin kastettu toiseen seurakuntaan, koska poikamme kastettiin mummulassa ja siellä oli oman seurakunnan pappi. Esikoinen jaksoi olla todella hienosti kirkossa, minä pääsin käymään ehtoollisella ja pappikin sanoi pois lähtiessä että todella reippaasti jaksoi lapsi olla loppuun asti. Oli hienoja päiviä, molemmat.

Lääkärineuvola

Meillä kaikilla oli lääkärineuvola viime viikolla. Vauvalla 2kk lääkärineuvola, esikoisella 4v ja minulla jälkitarkastus. Ensin käytiin läpi meidän 4v asiat, niin hän pääsi joutuisaan leikkimään leluilla. Mitään hälyttävää ei ollut, ainoastaan mietittiin sitä esikoisen varautuneisuutta ja mahdotonta ujoutta, varsinkin uusissa tilanteissa ja tarvitsee paljon aikuisen tukea. Sopeutuu paremmin pienempään ryhmään. Lääkäri mietti sitä, että olisiko ennen esikoulua siirtyminen isompaan ryhmään ajankohtainen, ettei tulisi sitten esikoulussa niin iso muutos. En oikein tiedä miten tähän suhtautua, kun sitten taas pitäisi molempia lapsia kuskata eri paikkaan hoitoon jne. Enkä haluaisi sisaruksia erottaa, ennen kuin on pakko. Kuopus on kuitenkin sen verran pieni vielä silloin, että olisi hyvä kun olisi sisarus siinä tukemassa. Mutta katsoo sitä sitten vuoden päästä miltä tuntuu. Muuten ei ollut mitään ihmeellistä. Käytiin läpi puhe ym. esikoinen sanoo vielä D tilalle R, mutta muuten puhe on selkeää ja kaikki muut kirjaimet tulee. Kynällisiä taitoja pitää harjoitella päivittäin.

Vauvalla kasvu erinomaista, taas oli tullut 5cm lisää pituutta ja painoa reilun kilon verran. Lääkäri tutki kaikki perusjutut ja kaikki oli kunnossa. Sai myös rotarokotteen ja siitä tuli itkuisuutta ja ilmavaivoja muutamaksi päiväksi. Lämpö saattoi ehkä vähän nousta, tuntui lämpimämmältä yhtenä päivänä, mutta en edes mitannut lämpöä, koska oli iltaan mennessä jo taas tasoittunut. Vauvalla kaikki kunnossa. Lääkärillä oli tiedossa että vuoden päästä tulee kontrollikäynti sairaalaan, jossa tutkitaan tarkemmin pippelin anatomiaa, joudutaanko sitä operoimaan jotenkin, vai saako kasvaa ilman operointia. Oli siis hieman alas, sisäänpäin kääntynyt ja voi olla että joudutaan sitä operoimaan, mutta sen kuulee sitten vuoden päästä.

Minä itse sain luvan ruveta pudottamaan hiljalleen painoa ja aloittamaan jumppaa ym. erkauma oli yhden sormen verran, joten ei mitenkään paha ja oman fiiliksen ja omien tuntemusten mukaan saa aika vapaasti tehdä. Oma keho kuitenkin kertoo, jos ei jostain vielä tykkää. Kerroin, että on ollut turhauttavaa vain odotella, kun on tuntunut, että on elämänsä kunnossa ollut jo monta viikkoa. Papakoe otettiin samalla ja siitä saa kuulla tulokset seuraavassa neuvolassa. Repeämä oli parantunut hyvin ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hemoglobiini oli yllättäen pikamittarilla 161, joten jouduin käymään vielä uudestaan verikokeissa, mutta siinä oli jo normaali minulle, 146. Ei ollut siis mitään ihmeellistä ja hyvin olen toipunut synnytyksestä. Ihana lääkäri oli neuvolassa, hän on meidän kunnan lääkäri, mutta on hyvin ystävällinen ja kiltti. Ottaa asiat tosissaan ja kuuntelee jos on oikeasti jotain huolenaihetta.

Elämää kahden lapsen kanssa.

Reilu kaksi kuukautta on nyt vierähtänyt kahden lapsen kanssa. Tuossa yksi ilta jo mietin, kuinka erilaista on ollut nyt vauvan kanssa ja muutenkin olen jo miettinyt vähän tulevaisuutta. Aikaa, kun olisi palattava takasin töihin. Esikoisen vauva aika oli todella rankka hänen pahojen vatsavaivojen ja koliikin takia. Nyt illat on todella rauhallisia ja tuntuu ihan hassulta, että näinkin rauhassa voi iltaisin olla, vauva ei itke. En tällä hetkellä vielä edes tiedä tuleeko vauvalta vielä kyyneleitä vai ei, niin harvoin vauva oikein kunnolla itkee. Välillä ajan sovittaminen vauvan ja esikoisen kanssa on hankalaa, mutta aika hyvin on kuitenkin saanut annettua huomiota molemmille ja arkea on helpottanut, kun esikoinen meni takaisin hoitoon. Yleensä hänellä on pari-kolme päivää viikossa hoitoa. Tuo myös esikoisellekin tätä arkirutiinia. Minusta on ihana herätä hoitopäivinä kahdestaan vauvan kanssa, eikä ole mihinkään kiire. Saadaan rauhassa tehdä aamutoimet ja miettiä mitä päivän aikana tekisi.

Yllättävänkin nopeasti rupesi arki rullaamaan. Alkuun tehtiin valmisaterioita, joita olimme tilanneet ennakkoon feelialta. Nyt on kuitenkin pystynyt tekemään itsekin ruokaa ja on aikaa myös kotihommille. Välillä ei jaksa tehdä kotona mitään ja se kyllä näkyykin pyykkivuoressa ja täydellä tiskipöydällä. Välillä taas on päiviä, että jaksaa touhuta vaikka mitä ja täytyy myöntää, että siistissä kodissa on paljon mukavampi olla kuin likaisessa. Onneksi meillä on myös robotti-imuri, jonka myötä siivoaminen on helpottanut huomattavasti.

Loppujen lopuksi, ei hirveästi olla keretty käydä kyläilemässä vielä tässä kahden kuukauden aikana, koska on ollut niin paljon kaikkea muuta. Todellakin on arki lähtenyt pyörimään. Perus neuvolakäynnit, esikoisen toimintaterapia (tästä tulossa oma postaus), perhetyöntekijät, omat äitiysloman aikaiset tapaamiset ym. Siinäpä sitä onkin. Satuin huomaamaan että täällä meidän kunnassa sai lapsiperheiden kotipalvelua ilmaiseksi 4 tuntia, alkaen tästä vuodesta syntyvät lapset ja se on mahdollista käyttää ensimmäisen ikävuoden aikana. Kannattaa tutustua omien paikkakuntien tarjontaan. Näistä on paljon hyötyä. Perhetyöntekijä kävi jo viime viikolla ensimmäiset 2 tuntia ja pääsin käymään asioilla ilman lapsia. Ensi viikolla tulevat toisen kerran. Heitä voi kutsua kotiin hoitamaan lapsia myös jos on esimerkiksi jotain terveydellisistä syistä olevia menoja, oma jaksaminen ei riitä ym. Meillähän perhetyöntekijät kävivät säännöllisesti muutaman kuukauden ajan kun esikoinen oli ihan pieni ja se auttoi huomattavasti, kun sai vähän aikaa levähtää päivällä.

Olen seurannut tilannetta myös työrintamalla ja se, mikä tilanne siellä on, ei hirveästi houkuta menemään takaisin töihin. Kiire, vaikkei kiirettä saisi edes sanoa ja henkilöstöpula on kaksi syytä. Kolmas syy on kolmivuorotyö. Haluaisin päivätöihin. Olen ajatellut töihin paluuta melko paljonkin ja täytyy miettiä tarkkaan, mitä haluaa elämältä ensi keväänä. Olen miettinyt palaamista puolikkaalle. Olen miettinyt myös sitä mahdollisuutta, että jäisin kotiin. Tietysti lomat menisi siinä, mutta täytyy miettiä. Olen harkinnut myös alan vaihtoa kokonaan ja myös opiskelua esimerkiksi terveydenhoitajaksi. Tarkoitus olisi näistä jatkosuunnitelmistakin tehdä oma postaus. On taas monta postausta työnalla, niin katsotaan, missä järjestyksessä lähden näitä purkamaan ja kirjoittamaan, olkaahan siis kuulolla!

Imetysviikko, miten meidän taival on jatkunut.

Ajattelin kirjoittaa vähän imetysasiaa taas. Tänään alkoi imetysviikko ja viikon teemana on turvataan imetys yhdessä. Kaikilla perheillä pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus riittävään imetysohjaukseen. Tämä ei kuitenkaan kaikkien osalta toteudu niin. Onko ohjauksessa puutetta vai eikö osata kysyä ym. sitä en tiedä. Itse en ole kokenut tarvitsevani nyt imetysohjausta, koska en usko, että tämä meidän tilanne olisi kummentunut minkäänlaisella ohjauksella. Olen etsinyt itse tietoa ja olen kokeillut vähän erilaisia asioita nyt, mitä esikoisen kohdalla. Mutta missä mennään nyt?

Minullahan oli rintakumi käytössä jo esikoisen kohdalla, kun hän ei saanut rinnasta kiinni, eikä me päästy rintakumista koko lyhyen imetystaipaleen aikana ollenkaan eroon. Siitä mietinkin, että imuotteessa tms. oli jotain ongelmaa. Nyt on ollut tämän kuopuksen kanssa melkoista taistelua viime päivät rintakumin kanssa, hän ei olisi millään tahtonut ottaa koko kumia suuhunsa ja onnistuneita imetyskertoja oli päivässä ihan muutama. Muuten oli pelkkää taistelua. Eilen päätin, että olkoon, en laita koko kumia ollenkaan ja ajattelin, että kokeilen vielä, ottaisiko kuopus rinnasta kiinni ilman kumia. Ihme ja kumma, hän sai hyvän otteen, toki piti vähän avustaa, että osaa ottaa oikeasta kohtaa kiinni ja imetys onnistui ilman rintakumia!

Tänään on sitten käyty rinnalla ilman rintakumia ja jokainen kerta on onnistunut todella hienosti ja kuopus rauhoittuu rinnalle, syö myös ongelmitta nyt molemmat rinnat. Kumin kanssa ei enää samalla kertaa ruvennut molempia rintoja edes syömään. Rinnan pää muokkautuu kuopuksen imiessä ja saa helposti uudestaan kiinni jos sattuu ote lipsahtamaan. En osannut edes kuvitella, kuin kivalta tämä tuntuu, ettei tarvitse ährätä sen rintakumin kanssa. En olisi uskaltanut kyllä imetyksen alussa toivoakaan, että saisin tämän kokea. Onneksi sain ja on ollut todella ihana päivä imetyksen suhteen tänään.

Aion jatkaa imetystä niin kauan kuin kuopus vaan suostuu rinnalla olemaan. Maitoa tulee edelleenkin vähän, joten en oletakaan että kuopus jaksaisi aina kauaa rinnalla olla, mutta saa käydä rinnalla niin pitkään kun haluaa. Minua kerkesi viime viikolla taas jo ahdistaa melko paljon koko imetysasia ja kerkesin miettiä, että lopetan koko imetyksen, kun se on ollut viime päivinä niin hankalaa ja yhtä taistelua vain ja onnistuneita imetyskertoja ollut vain muutamia. Lauantaina oli ristiäiset, eikä kuopus käynyt sinä päivänä ollenkaan rinnalla. Ainoastaan pumppasin tuona päivänä ja mietin kuinka helpottunut olin. Nyt, kun pääsi tuosta rintakumista eroon ja imetys taas sujuu ja tuntuu kivalta, niin nopeaa lähti se ahdistus pois ja tällä hetkellä taas nautin imetyksestä. Miten voikaan olla niin pienistä asioista aina kyse ja niillä on kuitenkin aivan valtava merkitys. Imuote on parantunut todella paljon ja kuopus jaksaa imeä todella voimakkaasti, se ei kuitenkaan käy kipeää. Tätä tunnetta ei oikein osaa tällä hetkellä edes sanoin kuvailla, mutta hyvältä tuntuu kuitenkin. Jospa meidän imetystaival kestäisi pidempään, kuin esikoisen kohdalla, koska tämä on onnistunut kuitenkin niin paljon paremmin. Toisaalta taas, jos maito loppuu eikä sitä enää tule niin ei sillekään mitään voi. Mutta nyt nautin kun vielä pystyn.

Sokerirasitus

Minulla oli se raskausajan diabetes ja se oli lääkehoitoinen, tablettihoitoinen kylläkin mutta silti. Niin täytyi käydä 12 viikon sisään synnytyksestä sokerirasituksessa ja katsotaan onko millä mallilla sokerit. Sairaalassa ollessa mittasin sokereita ja sen jälkeen ihan muutamia kertoja kotona, mutta täytyy myöntää, että kun niissä sokereissa ei ollut mitään vikaa, niin en ole muistanut nyt seurata niitä ollenkaan. Sokerit laski heti vuorokaudessa takaisin normaaleihin lukemiin ja lopetin lääkityksenkin heti silloin samana päivänä kun synnytys käynnistettiin.

Perjantaina oli sokerirasitus ja siellä piti kaksi tuntia odotella että saatiin toinen verikoe otettua. Tiistaina olisi lääkärille aika, niin saa varmaan kuulla, mitä verikokeet näyttää... Vähä jännittää, että onko ne koholla, vai ei. Jos ovat koholla, niin asialle täytyy tehdä jotain. Olisi hirveää, jos raskaus olisi aiheuttanut 2 tyypin diabeteksen. Kuunnellaan kuitenkin, mitä se lääkäri sanoo.

Parisuhde

Ajattelin vähän kirjoittaa meidän parisuhteesta, millainen se on ja onhan siihen mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta kaikesta on selvitty. Meillähän on yhteistä taivalta jo pitkälti takana, ajateltuna siten, että molemmat olemme vasta vähä reilu kolmikymppisiä. Yhteistä taivalta on siis takana jo 13 vuotta, joista naimisissa olemme olleet 7 vuotta. Se on pitkä aika se. Muistan kun ennen naimisiin menoa oli joku kriisi, en paljoa viihtynyt kotona, vaan halusin olla kavereiden kanssa ja mies taas oli kotona, mietin jo jossain vaiheessa eroakin kun tuntui että kaikki ahdisti ja mikään asia ei ollut hyvin. Niin siitä kuitenkin vain selvittiin ja ruvettiin suunnittelemaan häitä. Muistan vieläkin kun suhteen alkuaikana mieheni huolehti siitä, mitä muut sanovat kun hän kerkesi täyttää vuosia aiemmin kuin minä ja minä olin vasta 17. Muistan jo tuolloin sanoneen, ettei se haittaa, koska täytän ihan kohta 18 ja kuitenkin kun ollaan parisuhteessa niin tuskin kukaan katsoo sitä ikää niin tarkkaan, vaikka nyt vähän aikaa kerkesin alaikäinen ollakin.

Minusta on hienoa, että me olemme mieheni kanssa kasvaneet yhdessä. Monesti kun parisuhde alkaa nuorena, niin jossain elämän vaiheessa kasvetaan niin erilleen, ettei suhde ole enää toimiva. Tai näin olen ainakin kuullut ja onhan se totta, ettei arvot välttämättä ole nuorena samanlaisia, kuin aikuisena, tai jokin muu, rupeaa tuntumaan aikuisena tärkeämmältä ja arvot ei siinä vaiheessa enää sen puolison kanssa kohtaa ja yhteiselosta ei näin ollen tule enää mitään. Meillä se on kuitenkin pääpiirteissään pysynyt toimivana. Meillä on elämän suhteen samanlaiset arvot ja samanlaisia tavoitteita. Eikä ne ole juurikaan tässä elämän edetessä muuttuneet. Vuosien varrella, sitä oppii tuntemaan toisen jokseenkin hyvin, silti vieläkin tulee uusia asioita esiin, tai uusia mielenkiinnon kohteita jne. Eikä se minusta ole yhtään huono asia. Kyllähän itselläkin mielenkiinnon kohteet muuttuvat vuosien aikana. Minusta on myös hyvä, että uusia mielenkiinnon kohteita tulee myös yhdessä.

Vaikka olemme olleet pitkään yhdessä, arki rullaa silti omalla painollaan ja saatetaan tehdä jotain odottamatontakin välillä. Minusta se arjen pyörittäminen kuitenkin on luontevaa ja varsinkin nyt kun on perhettä, niin ei sitä ole aikaa ja toisaalta ei kaipaakaan mitään erikoista normaalin arjen pyörittämisen lisäksi. Joskus on kiva vain olla kotona. Se on ihan kivaa että varsinkin kesällä pääsee vaikka käymään jossain mökillä tai pienellä reissulla koko perheen kesken. Tai jos esikoiselle on hoitaja, niin pääsee käymään yhdessä vaikka syömässä. Kuitenkin sitä kahdenkeskistä aikaakin on ja sitä saadaan, jos sitä kaivataan. Sitä ei välttämättä tarvitse aina viettää jossain muualla. Monesti saatetaan laittaa esikoinen nukkumaan ja katsotaan sen jälkeen sohvalla elokuvaa ja jos ei jakseta katsoa loppuun, niin katsotaan joku toinen ilta se loppuun. Nyt tietenkin oma aika on vähän rajallisempaa kun on vauva talossa, mutta hyvin on saanut myös sitä omaa aikaa. Esikoinen on käynyt mummulassa yökylässä, niin ollaan oltu kotona vain vauvan kanssa, sekin on helpottanut arkea. On myös sovittu jo hoitopaikka pojille muutaman viikon päähän, niin päästään miehen kanssa katsomaan jääkiekkopeliä kahdestaan. Mikä onkaan parempi tapa viettää yhteistä aikaa, kun yhteisen harrastuksen parissa.

Meilläkään ei aiemmin ole hirveästi ollut kotona yhteistä aikaa, minun kolmivuorotyön takia ja olen paljon viikonloppuina töissä, mutta nyt kun olen ollut kotona pidemmän aikaa ja mieskin oli kesällä lomalla, niin sitä yhteistä aikaa ja tekemistä on ollut nyt jopa enemmän. Hyvää vastapainoa ollut kyllä nyt, muuten niin kiireisen arjen keskellä. Kuitenkin tämä seuraava vuosi on vähän erilainen, kun itse olen koko ajan kotona vauvan kanssa, mutta esikoinenkin on nyt hoidossa ja mies on töissä. Jospa sitä kahdenkeskistä aikaa riittäisi myös vauvan tulon jälkeen. Välillä on myös kiva päästä esikoisen kanssa kahdestaan johonkin ilman vauvaa. Meillä alkaakin uimakoulu parin viikon päästä maanantaisin ja se kestää jouluun asti.

Pullovauva

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän meidän tämänhetkiseen tilanteeseen ja siihen, että opetettiin vauva pullolle heti alkuun. Monet kauhistelivat sitä, että entä jos vauva ei haluakkaan käydä tissillä kun pullosta saa niin paljon helpommin. Tai että imetys kärsii, kun annat pullosta maidon vauvalle. Miten niin kärsii? Jos vauva käy rinnalla ja sen jälkeen annat pullosta lisää maitoa ja imetysten välissä vielä pumppaa ja pitää maidontuotantoa yllä, niin en vain ymmärrä, miten imetys tästä kärsisi? Kertokaa viisaammat, koska ei meillä ole vaikuttanut tämän melkein kahden kuukauden aikana maidontuotantoon mitenkään tämä, maitoa on tullut koko ajan saman verran. No, tämä ei olisi kyllä minua haitannut, mutta edelleen vauva käy myös tissillä, vaikka pullosta sitä maitoa saakin.

Miksi pullosta?

Ihan siitä syystä, että ruokailuhetket menee paljon nopeampaa. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa istua tuntitolkulla jossain sohvan nurkassa imettämässä kun on tuo esikoinenkin ja hänen kanssaan on oltava. Vauva voi olla muuten enemmän sylissä. Ja muutenkin ahdistaa ajatus siitä, että ensimmäiset kuukaudet pitäisi pesiä vain vauvan kanssa, aina se vauva on kuitenkin lähellä, mutta on hyvä saada välillä myös omaa tilaa. Näin me tehtiin myös esikoisen kohdalla ja ihan tavallinen lapsi hänestäkin on kasvanut, vaikkei niitä ensimmäisiä kuukausia pötköteltykkään vain jossain peiton alla. Myös isä voi näin osallistua vauvan ruokkimiseen ja hoitaa esimerkiksi yöstyöttöjä, niin itse saa nukuttua ja jaksaa paremmin olla lasten kanssa päivällä. Joskus meillä on pullolle nukahteleva vauva ja joskus tuntuu että haluaa nautiskella pullosta maidon, mutta se ei haittaa, sitten mennään sen mukaan. Iltaisin annan sitten olla enemmän tissillä ja saa nukahtaa välissä ja käydä taas kun on toinen osapuoli myös auttamassa esikoisen kanssa.

Ja nyt kun mies pystyy huolehtimaan myös vauvan ruokailusta, myös minä pääsen käymään yksin jossain ilman vauvaa ja olemaan useamman tunnin kerralla pois. Tekee hyvää kun välillä pääsee yksin tai esikoisen kanssa jonnekin. Sitä kaipaa sitä omaa aikaa, varsinkin jos on ollut huono ja kipeä päivä ja vauva on vaatinut lähestulkoon koko ajan jokseenkin täyden huomion. Silloin kun meillä on vatsakipupäivä niin silloin ei esimerkiksi nukuta muuten kuin liikkuvissa vaunuissa.

En näe mitään syytä, miksei vauvaa siis voisi opettaa myös tuttipullolle. Hyvin meillä on mennyt vaikka molemmat tavat onkin käytössä. Varsinkin jos vauva ei malta tiettyinä hetkinä rauhoittua ollenkaan rinnalle, niin antaa pullosta ja kokeilee myöhemmin uudelleen niin menee paljon paremmin.

Imetystee

Kävin ostamassa itselleni vajaa viikko sitten imetysteetä. En ole koskaan uskonut mihinkään näihin poppakonsteihin imetyksen suhteen, tai minkään muunkaan suhteen. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että haluaisi nyt jatkaa tuota imetystä ja pumppausta mahdollisimman pitkään, niin että sitä maitoa myös tulisi, eikä aina vain pullon pohjalle vähäsen, niin ajattelin että kokeilen tuon imetysteen, koska eihän siinä mitään menetäkään. Olen aina ajatellut, että kaikki ylimääräiset lääkkeet ja vitamiinilisät ym. on vain rahan tuhlausta, koska ei niistä näe konkreettisesti mitään muutoksia. Ainut on rautalisä, mutta siitä nyt on näyttöä että se auttaa, muutakin kun verikokeiden tulokset. Mutta siis, ostin frantsilan vauvanilo yrttiteetä, ja hommasin siihen myös sihdin, koska tee ei ole valmiissa teepusseissa. Kerkesin teetä juoda kolme päivää.

Samaan aikaan vauvalla alkoi taas hirveät vatsakivut ja ajattelin ensin kipujen johtuvan D-vitamiinista, koska olin aloittanut tipat joitakin päiviä aiemmin ja että kivut tulisivat jotenkin viiveellä, olin samana päivänä antanut myös yhden tipan sijasta kaksi tippaa. No, myös maidon heruminen alkoi hiipumaan ja olin jo sillain, että nytkö se jo loppuu ja kerkesin jo ajatella, että meidän toisesta vauvasta tulee kokonaan korvikevauva jo ennemmin, mitä esikoisesta, vaikka kaikki on mennyt toisen kohdalla paljon paremmin...

Lopetin, tai oikeastaan unohdin eilen juoda tuota imetysteetä. Myöskään tänään en ole juonut ollenkaan ja ihme ja kumma, maidontulo normalisoitui, tai tuli taas sen verran mitä on aiemminkin tullut ja vauvan vatsavaivat ovat hävinneet. Sattumaako? Sitä en tiedä, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että en juo enää koko teetä ja saa minun osalta jäädäkin taas kaikki poppakonstit kokeilematta, koska eivät näytä toimivan vaan tekevät ihan päinvastaista. Se on vain uskottava, ettei sitä maidontuotantoa saa nostettua millään tavalla ja näillä eväillä mennään, mitä on tähänkin mennessä annettu. Jotenkin itseä ihan huvittaa kun kaikki on saanut vaan positiivisia juttuja aikaan jollain imetysteellä ja saa maitoa tulemaan paremmin, joku saa nostettua tehopumppauksella maitoa enemmän ym. Minun kohdalla vaikka mitä tekisi, niin mistään ei ole ollut hyötyä.

Vauva arkea osa 2.

Meillä on kyllä tosi nopeaa mennyt nyt tämä arki täällä kotona. Vauva on kohta seitsemän viikkoa vanha, seuraava neuvolakin on jo ihan kohta ja ristiäiset lähestyy. Vauvan vatsakivut ovat lähestulkoon helpottaneet. Välillä on huonompia päiviä, mutta siihen on aina löytynyt syy. Olen uskaltanut nyt aloittaa D-vitamiinitipat ja menin antamaan kaksi tippaa, kun yksi tippa ei ole hirveästi aiheuttanut väänteitä, niin nyt on ollut vatsa niin kipeä koko päivän, ettei ole pystynyt edes kunnolla nukkumaan. Lyhyitä 20-30min pätkiä nukkunut. Taidetaan pitää huomenna taukopäivä koko vitamiinista. Tuntuu hirveältä, että joutuu pientä vielä jollakin tipoilla kiusaamaan, kun muutenkaan ole suolisto vielä kehittynyt.

Esikoinen on hoidossa 2-3 päivää viikossa. Oli toissaviikolla sairaana, kerkesi olla hoidossa jopa yhden päivän, niin heti tuli sairaaksi. Silloin ei tietenkään hoidossa ollut, mutta nyt on taas viime viikolla ja tällä viikolla ollut hoidossa. Kiva, kun saa välillä olla vauvan kanssa ihan kahdestaan. Yleensä kun ollaan vauvan kanssa kahdestaan, niin vauva vissiin jotenkin aistii sen, koska aina kun olemme kahdestaan, hän ei nuku koko päivänä, ettei varmasti saa itse levähdettyä missään vaiheessa. Yleensä sitten nukahtaa kaukaloon, kun lähdetään hakemaan esikoista hoidosta, mutta ei sitten enää pysty levähtämään, kun täytyy esikoisen kanssa kotona touhuta ja antaa ruoka jne. Välillä olisi ihan kiva, että saisi päivälläkin vähän levähdettyä, mutta näillä mennään. Arki on alkanut rullaamaan siis ihan mukavasti ja ehkä alkaa myös jonkinnäköistä rytmiä löytyä tähän elämään. Hyvä, jos vauva oppii rytmin jo tässä vaiheessa, niin helpottaa arkea huomattavasti.

Nyt on huomannut tätä arkea pyörittäessä sen, kuinka haastavaa esikoisen vauva aika oli. Meillähän kävi perhetyö apuna silloin, kun esikoinen oli ihan vauva, en olisi muuten jaksanut. Nyt ollut paljon helpompaa, eikä ole käynyt mielessäkään että tarvitsisi tähän vielä apukäsiä. Joskus sitä toivoo, että olisi mukava kun joku kävisi, että saisi syödä edes joskus rauhassa, mutta ne on niitä arjen ns. hienouksia, mitä kaipaa, mutta en sitä oikeasti tarvitse. Tai elämä ei kaadu siihen, vaikkei saisi rauhassa syödä, syö sitten kun ehtii. Mukavaa on, kun toisen kanssa on nyt helpompaa. Luo uskoa siihen, ettei vauva aika aina ole ihan hirveää ja pystyy jopa nauttimaan tästä.

Välillä vuorotellaan miehen kanssa iltahommien teossa. Välillä mies tekee vauvalle iltatoimet ja välillä minä. Olen useampana iltana tehnyt nyt esikoisen iltahommat ja laittanut nukkumaan, eilen illalla taas mies laittoi esikoisen nukkumaan ja minä olin vauvan kanssa. Vähän riippuu kuinka tiiviisti on pitänyt olla vauvan kanssa, tekee hyvää kun välillä saa myös irtautua, eikä koko ajan olla kiinni vauvassa. Toissailtana käytiin esikoisen kanssa kaverin luona pari tuntia leikkimässä ja eilen illalla käytiin uimassa niin ollaan saatu omaa aikaa keskenään illasta aina pari tuntia. On tehnyt molemmille hyvää ja mies on ollut vauvan kanssa kotona. Näin se arki pyörii täälläkin.