Olemme täällä jo muutaman viikon eläneet aika varovaisesti. Yritetään nyt välttää tuota koronatartuntaa, ettei jouduttaisi olemaan joulua eristyksissä. Mikään ei olisi niin kamalaa kuin viettää joulu yksin ilman läheisiä. Toki meillä olisi kuitenkin oma perhe. Kauppareissutkin on tehty niin, että minä käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos edes sitäkään. Meidän tai minun tuurilla se korona napsahtaa kuitenkin siltä yhdeltä kauppareissulta. No, en aio käydä enää kuin huomenna kaupassa ja sen jälkeen saa mies huolehtia kauppareissut jos tarvitsee. Me ei edelleenkään koronaa pelätä, se tulee jos tulee kun näyttää kaikki jossain vaiheessa kiertävän. Kaupunkiin ja kirppareille en ole nyt kuitenkaan tietoisesti lähtenyt, etten turhaa altista itseäni.
Keskiviikkona lähdetään mummulaa kohti. Aatonaattona menemme käymään isopapan luona kylässä, en edes muista milloin olen viimeksi siellä käynyt niin joulun kynnyksellä. Varmaan silloin, kun iskä on ollut vielä elossa. Tarkoituksena on olla aaton vastainen yö äidin luona esikoisen kanssa. Esikoinen aikoi aiemman yön olla yksin. Äidillä on sen verran pieni asunto, että kahden pojan kanssa tahtoo tulla jo vähän ahdasta kun pitäisi matkasänky kantaa sisälle jne. Kunhan nyt selvittäisiin kunnialla ensi viikkoon asti. Ja selviäähän sitä kun vähän katsoo, ettei kuljeskele missä sattuu.
Miehellä oli pikkujoulut eilen, mutta tietääkseni pikkujouluissa ei ollut muita kun työporukka sillä hetkellä. Olivat käyneet radalla ajelemassa ja syömässä ja saunassa. Me myös kävimme kaverin luona eilen ja yksi kaveri kävi kummipoikani kanssa sunnuntaina, heillä on ollut vähän flunssaa ja korvatulehduskierrettä, mutta olisi kai tuo jo meihin tarttunut jos olisi ollut tullakseen. Seitsemän yön päästä on joulu. En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti