Kerkesin edellisessä postauksessa iloita siitä, että on mennyt ihan tasaisesti nyt viime aikoina. No, siitä seuraavana päivänä alkoikin sitten reippaat harjoitussupistukset ja paineen tunne taas alavatsalla. Harjoitussupistuksia jatkui 3 päivää niin, että ne haittasivat normaalia arkipäiväistä elämää. Ei tarvinnut kun ylös nousta ja heti rupesi supistamaan, vatsa meni kivikovaksi, eikä koko lauantai päivänä pystynyt oikeastaan liikkumaan mihinkään. Sunnuntaina kävin töissä, mutta eihän siitä tahtonut mitään tulla ja todella hankala työpäivä oli. Onneksi oli työkaverit taas apuna, iso apu heistä on ollutkin tässä matkan varrella. Ja turhauttaa sekin, kun ei pysty omaa työtään tekemään niin täydellä teholla kun haluaisi, ja tulee tunne, että työt on jääneet nyt vajavaisiksi oman voinnin vuoksi. Onneksi maanantaina oli sokerirasituksen yhteydessä myös neuvola. Kerroin neuvolassa tilanteesta ja pääsinkin vielä samana päivänä lääkäriin. Kaikki oli muuten ok, mutta oli vähän lämpöä jne. niin kävin vielä verikokeissa ja sain lähetteen pissanäytteeseen. Konrtolliverikokeet piti ottaa muutaman päivän sisällä ja niissä kävinkin sitten jo heti seuraavana päivänä.
Tänään soittivat neuvolasta ja harmikseni tuli raskausdiabetes diagnoosi. Lääkäri kerkesi maanantaina jo sanoa että verensokerit on ok, että näiden pohjalta ei tarvitse mitään jatkotoimenpiteitä, joten kerkesin jo iloita ettei sitä diagnoosia tullutkaan. Raja-arvo on siis paastossa 5,3 ja 1h 10 ja 2h 8,6, mikäli noista yksinkin arvo on tuossa rajalla tai yli, niin on raskausdiabetes. Minulla kävi niin huono tuuri että juurikin tuo paastoarvo oli tuon 5,3 joten radi napsahti heti.
Eniten tässä ärsyttää nyt se, kun muut arvot oli ok ja kun paasto sokeri oli juuri tuon, niin nyt joutuu sitten seurailemaan verensokereita koko ajan. Ja jos arvot pysyy vielä hallinnassa niin niin, sanotusti ihan turhaan, vain tuon yhden arvon takia!! Kyllä ärsyttää, olisi nyt ollut edes kunnolla koholla niin olisi tähän hommaan joku oikea syy. Eipä sillä, jos ne arvot lähtee nousuun niin saadaan ne nyt äkkiä kiinni, mutta epäilen kyllä. Eniten tässä häiritsee se, kun olen niin piikkikammoinen että nuo piikitykset on yhtä tuskaa, asiaa kuitenkin helpottaa se, että mieluummin pistän itse itseäni, kuin että annan jonkun toisen pistää. Toki, jos arvot lähtee nousuun ja joutuu esimerkiksi insuliinia pistämään niin tottakai tähän ryhdyn, kyse on kuitenkin vauvan hyvinvoinnista ja teen kaikkeni, että vauvalla on kaikki hyvin. Silti on pitänyt tämä päivä nyt vähän makustella asiaa ja käydä tätä asiaa päässä läpi. Sairaanhoitajana tiedän kuinka tärkeää se seuranta on ja että kaikki pysyy kunnossa, mutta jos tästä nyt tulee oikeasti turhaa vaivaa raskauden loppuun asti nii kyllä turhauttaa.
