Kesäloman ekapäivät

Pari päivää ollaan keretty olla nyt lomalla ja onhan se tuntunut ihanalta! Katselin tuossa ensi viikon säätiedotusta ja mikäli hyvin käy, hellejakso tulee alkuviikosta, jipii! On nytkin ollut ihan hyviä ilmoja ja aurinko paistanut, mutta lämmintä on ollut alle 10 astetta. Oli tuossa heti loman alkuun huonompi päivä, supisteli ja vatsa oli kipeä, eikä vauvakaan oikein liikkunut, mutta silti yritettiin tehdä kaikkea kivaa päivän aikana.  Eka lomapäivä meni vähän mönkään sen takia kun lapsella yhtäkkiä päikkäreiden aikaan turposi kasvot ja silmät muurautu umpeen, niin jouduimme lähtemään käymään lasten päivystyksessä tarkistuksessa. Tuli kunnon vesikellukat silmiin, eikä oikein nähnytkään kunnolla. Säikäytti kyllä itseäkin sen verran, että halusin päästä näyttämään lääkärille tilannetta. Tuplattiin allergialääkkeet ja edelleenkin on välillä silmät turvoksissa, mutta nyt kuitenkin tunnistaa omaksi lapseksi.

Toisena päivänä käytiin katsomassa isomummua ja isopappaa. Illalla kerettiin käydä vielä porukalla kahdessa eri puistossa. Vaikka on ollut kylmää, ollaan kuitenkin oltu päivittäin pihalla, koska ollut ihan hyviä ilmoja kuitenkin. Käytiin myös yksi päivä ostamassa lapselle jo synttäritarvikkeita valmiiksi, koska koskaan ei voi tietää, mihin suuntaan tämä vointi menee, ja pääseekö esimerkiksi kuukauden päästä itse enää mihinkään. Kierreltiin samalla vähän kauppoja ja käytiin kirpparilla, illalla minulla oli vielä online nettivaatekutsut ja sain ihania vaatteita taas tilattua. Perjantaina nähtiin pitkästä aikaa ystävää ja hänen lapsia, minä sain kunnian ryhtyä nuorimmaiselle kummiksi, olin todella otettu siitä, kun pyysi minuakin kummiksi, vaikkei olla hirveän kauaa vielä edes tunnettu. Oltiin vähän pidempi kyläilyreissu, meni lähes koko päivä. Joka aamu ollaan nukuttu pitkään ja herätty vasta puoli kymmenen aikaan tai vähän jälkeen, mutta lomallahan saa nukkua niin pitkään kun huvittaa. Tästä on hyvä jatkaa lomaa taas eteenpäin.

Kesäloma on alkanut, tai virallisesti alkaa 31.5.

Vihdoin se kauan odotettu kesäloma on täällä!

Jotenkin töissä alkoi olla jo niin rankkaa ja odotin koko ajan vain lomaa, ettei oikein mikään muu enää kiinnostanutkaan ja tuntui että päivät menee kaksi kertaa hitaammin, mitä normaalisti. Onneksi viimeinen iltavuoro meni kuitenkin suhteellisen nopeaa ja oli tosi kiva jäädä siitä sitten lomalle, pääsin lähtemään jopa 20 minuuttia etuajassa ja en todellakaan jäänyt odottelemaan enää työmaalle, että työaika loppuu. Viimeinen ilta oli selän kanssa jo melko kivulias, meinasi ihan kunnolla kipeytyä ja ajamisesta ei taas tykännyt ollenkaan. Tänään, ensimmäisenä lomapäivänä, tai siis vapaapäivänä on issias vaivannut kyllä niin, että en olisi tänään edes töihin pystynyt menemään, jos olisi töitä vielä ollut. Että ihan oikeaan aikaan tuli kyllä nyt tämä loma. Täytyy miettiä nyt tarkkaan, miten loman jälkeen, lähteekö enää yrittämään töitä, vai antaako suosiolla olla ja keskittyy itsensä hoitamiseen ja loppuraskauteen.

Jos vain kunto pysyy hyvänä, että pystyy kulkemaan, niin tarkoituksena olisi tehdä lapsen kanssa kaikkea kivaa nyt loman aikana ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa, koska sitten kun vauva syntyy, niin hetkeen ei välttämättä esikoiselle olekaan sitä aikaa. Tänään mennään heti kaverin kanssa käymään uimassa. Tarkoitus olisi kesän aikana käydä myös lähistöllä olevassa kotieläinpuistossa, Suomen tivolissa ja mahdollisesti kierrellä vähän noita ulkoilureittejä. Puistoissa aiotaan käydä niin paljon kuin sää vain sallii. Tänään käytiin jo ensimmäisen kerran. Jäätelöä syödään niin paljon ettei vuoteen tarvitse syödä. Itselleni olisi ensi viikolla tiedossa ikean reissu kaverin kanssa, sitä ennen käyn leikkaamassa itselleni kesätukan ja lapsi saa olla sen ajan mummun ja papan hyvässä hoidossa. Tarkoitus olisi nähdä kavereita, käydä sukulaisten luona ja mummuloissa. Siinäpä se loma-aika sitten meneekin. Ehkä me kuitenkin jonkun verran olemme myös kotona. Ei jaksa ihan koko aikaa kuitenkaan reissatakkaan. Ja mikä parasta, tätä kirjoittaessa näyttäisi, että aurinko rupeaa paistaan ja useamman päivän sateet on takanapäin.

Neuvola ja painon tippuminen

Meillä oli tällä viikolla taas neuvola ja suureksi yllätykseksi myös paino oli tippunut. Tai no, huomasin kyllä sen, että paino on pysytellyt aikalailla samoissa lukemissa viime viikkoina, mutta oli silti yllätys että oli jopa 0,6kg pudonnut edellisestä käynnistä. Neuvolatäti oli ihan hyvillään tuosta painon tippumisesta, koska monesti ruokavalion myötä raskausdiabeetikoilla painon nousu tasoittuu tai paino lähtee jopa laskemaan. Tähän kun vielä lisätään liikunta niin toisaalta en sittenkään ihmettele, ettei paino ole noussut vaan tippunut. Itsestä tämä tuntuu hyvältä, ettei paino ole noussut paljoa, ei sen takia että se nyt haittaisi jos se nousisi, vaan enemmän pelkäsin sitä, että selkäni ei kestä nopeaa ja liiallista painonnousua ja olisin joutunut sen takia jäämään esimerkiksi sairaslomalle. Aiemmin kuitenkin joku 400g on tullut viikossa lisää painoa, jostain rv17 eteenpäin. Nyt on rv 28 menossa ja painon tippumisen myötä paino ei ole noussut kuin vajaa 4kg ja se on vähän se. Verrattuna esikoisen raskauteen, kun painoa tuli melkein 20kg. Tosin lopussa tuli todella paljon turvotuksia ja nesteitä kehoon.

Vauvalla oli kaikki hyvin ja keskikäyrällä kasvaa. Kuten arvelinkin, saan unohtaa polikliinisen kotiutumisen. Haluavat pitää meidät tarkkailussa tuon diabeteksen takia. Harmittaa kovasti, olisin niin halunnut päästä heti kotiin enkä jämähtää sinne osastolle. Tosin, aion kyllä ilmoittaa että en aio osastolla kun korkeintaan sen kaksi vuorokautta ja sitten kotiin, jos vauvalla on kaikki hyvin. Ja mitä tuohon diabetekseen tulee niin neuvolatäti kehotti syömään ylimääräisiä välipaloja ja vaikka jotain pientä vielä ennen nukkumaan menoa ihan sillä, että päivällä olisi sokerit tasaiset. Olen siis syönytkin parin kolmen tunnin välein, mutta ehkä olen syönyt sitten liian vähän ja sokerit ei päivällä ns. nouse tarpeeksi ja nousevat sitten yöllä. Paastot on olleet korkeita ja olen yrittänyt kaikenlaista erilaista ruokaa syödä iltaisin, mutta mikään ei ole auttanut. No, nyt olen sitten syönyt niitä ylimääräisiä välipaloja niin paastot on olleet kaikki alle raja-arvon. Eli siis pitää syödä enemmän. Mulla oli ongelma iltaisin liian, tai ei liian, mutta matalien sokereiden kanssa. Iltapalan jälkeen monesti oli alle 4 verensokeri ja tuli huono olo niin oli pakko syödä jotain lisää. Jos saan paastot pysymään alhaalla sen avulla, että syön iltaisin enemmän niin sopii kyllä minulle. Vielä olisi pari iltavuoroa ja sitten alkaisi kesäloma. Nyt on pari viime vuoroa olleet töissä todella raskaita ja selkä on ollut aika kipeä ja niin ollen liikkuminenkin taas hankalampaa. Jospa kuitenkin jaksaisi vielä nämä pari vuoroa.

Imetys

Imetystä vai ei?

Imetys on sellainen asia, joka jakaa mielipiteitä melko laajasti. On heitä, jotka vannovat henkeen ja vereen imetyksen puolesta. Imetystä tuputetaan joka suunnalta ja olet p*ska äiti, jos et imetä lastasi. On myös heitä, jotka eivät halua missään nimessä imettää ollenkaan, ja kaikki muut siltä väliltä. On heitä, jotka pitävät itseään parempina äiteinä, nostavat itseään jalustalle, jos ovat täysimettäjiä ja kokevat, että he ovat parempia äitejä, kun he pystyvät täysimettämään. Kyllä tällaisiakin ihmisiä on olemassa. On myös täysimettäjiä, jotka hyväksyvät muut tavat. On osittaisimettäjiä ja on äitejä, jotka ovat pulloruokinnan ja korvikkeen kannalla. Minusta nämä kaikki on ok ja ketään ei voi laittaa sen perusteella paremmuusjärjestykseen, millä tavalla sinä omaa lastasi ruokit. Se, että pystyt ja haluat täysimettää, on hienoa, mutta se ei tee meistä muista äideistä yhtään sen huonompia. Kaikki on ihan yhtälailla hyviä äitejä, ovatpa tehneet millaisen päätöksen hyvänsä. Eikö kuitenkin pääasia ole se, että oma vauva saa ruokaa? Ihan sama tuleeko se ruoka siitä tissistä vai pullosta, onko se rintamaitoa vai korviketta. Välillä tuntuu, että tämä asia unohtuu ihan tyystin, kun kysellään ja seurataan vain sitä, jos toinen ruokkiikin vauvaansa pullosta eikä tissistä.

Imetys ei vain ole niin yksiselitteinen juttu. On tilanteita, ettei imetys syystä tai toisesta lähde onnistumaan ja olisi hyvä jäsennellä näitä asioita omasta näkökulmasta. Alkutaipale voi olla monelle hankala, vaikka lopulta täysimetys onnistuisikin. Mutta puhutaanko näistä asioista? Hyvin moni äiti on sanonut, että on tullut hänelle yllätyksenä, kuinka vaikeaa imetys voi olla. Aiheeseen kannattaa tutustua jo hyvin etukäteen, niin tietää mitä on edessä ja pystyy ainakin jollain tavalla valmistautumaan imetykseen. Muistakaa kuitenkin tämä, asiat, mitä tähän kirjoitan on todellakin vain minun mielipiteitäni ja toinen voi taas olla ihan eri mieltä, mutta se ei vie kuitenkaan minun sanavapauttani ja saan kertoa omista kokemuksistani ja ajatuksistani imetyksen ja pulloruokinnan suhteen. En siis missään nimessä ole imetystä vastaan, en vain koe imetystä niin ihmeellisenä ja ainoana vaihtoehtona lapsen ruokinnan kannalta.

Imetykseen kannattaa perehtyä jo ennen vauvan syntymää, tämä antaa paremmat mahdollisuudet siihen, että imetys onnistuu. Kannattaa myös tehdä jo odotusaikana imetyssuunnitelmaa, näin minäkin ajattelin tehdä, koska kaikesta huolimatta, esikoisen imetystaipale oli pettymys kun se ei onnistunut. Vaikka oli myös helpotus että imetyksen lopetti kokonaan.

Imetyksen hyötyjä ja haittoja

On totta että rintamaito sisältää tarpeellisia ja hyviä ravintoaineita ja suoja-aineita. Äidinmaito suojaa erilaisilta sairauksilta, tai näin on ainakin minulle kerrottu. Ensimmäiset tipat ovat erityisen tärkeitä, ternimaitoa. Imetys yhdistää lasta ja äitiä, mutta näitä yhdistäviä tekijöitä on kyllä muitakin, kun pelkästään imetys. Imetys on myös edullista, maito tulee äidistä, eikä tarvitse ostaa kaupasta korviketta.

Jossain on kerrottu, että imetys edistäisi äidin palautumista synnytyksestä ja painon normalisoitumista, näistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska meidän imetystaipaleemme oli niin lyhyt. Sen olen kuullut että imetys kuluttaa reilusti kaloreita, olisiko tuo osasyy liittyen siihen painonpudotukseen.

Joillekin äideille, esimerkiksi minulle, haittana voi pitää sitä, että imettäessä vauvaa, on täysin kiinni vauvassa. Mihinkään ei voi lähteä, varsinkaan jos ei heru pumpulle tai vauva ei huoli pulloa. Ensimmäiset viikot nyt meni itselläkin vauvassa kiinni kun hän halusi olla paljon rinnalla, mutta pidemmän päälle imetyskerrat pitäisi vähentyä ja olisi hyvä saada omaakin aikaa. Varsinkin jos perheessä on jo muita lapsia niin ei ne jaksa kuukausi tolkulla odotella, että milloin äidillä olisi heille aikaa. Minusta oli helpotus kuitenkin että lapseni söi pullosta korviketta, minä sain heti omaa aikaa ja mies pystyi osallistumaan lapsen syöttämiseen. Pystyin jatkamaan nopeasti koulunkäyntiä, eikä imetys ollut esteenä pitkille koulupäiville jne. Tosin siinä sitä oltaisiin oltu ihmeissään kun maito ei riittänyt, jos lapsi ei olisi huolinut pulloa. Kaikkiahan tämä maitobaarina olo ei haittaa, mutta on niitä äitejä jotka "valittaa" siitä, kun on vauvassa koko ajan kiinni, eikä pääse mihinkään, niin suosittelisin sitä pullolle opettelemista. Toki vasta sen jälkeen, kun imetys onnistuu hyvin, jos pelkää pulloruokinnan aiheuttavan ongelmia imetystaipaleelle. Osa tietenkin on niitä, jotka eivät halua vaarantaa imetystä sen takia, että vauva saisi pumpatun äidinmaidon, tai korvikkeen pullosta, niin siinä vaiheessa on turha valittaa sitten sitäkään kun ei pääse mihinkään ja on aina kiinni vauvassa.

Yöheräilyt voivat aiheuttaa pitkällä ajalla reilua univajetta ja tämä taas voi aiheuttaa ongelmia päivärytmissä, töihin paluussa, ihan missä vain. varsinkin jos imettää pitkään, esimerkiksi yli kaksi vuotiaaksi niin onhan siinä lapsellakin jo yöt katkonaisia, jos lapsi herää yöllä ja haluaa käydä rinnalla. Minusta tässä asiassa pitäisi katsoa kaikkia puolia, jos oikeasti on niin, että yöunet kärsii ns. ison lapsen imetyksen takia niin eikö silloin kannattaisi jo luopua imetyksestä? Minua itseä ahdistaa pelkkä ajatus, että imettäisin jotain taaperoa tai leikki-ikäistä. Jotenkin ajatus vain tuntuu kammottavalta, varsinkin jos lapsi osaa pyytää tissiä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jotenkin en tunne asiaa luontevaksi imettää pientä lasta, vauvaa kylläkin. Olisiko se raja sitten vuosi tms. tai siinä vaiheessa kun hammasrivistö alkaa olla jo melkoinen nii ei tee paljon mieli laittaa tissiä sellaiseen suuhun.

Vinkkejä imetykseen. Mistä apua?

Olen kuullut ja lukenut että rintojen lypsäminen raskausaikana, voi edesauttaa maidon tuotantoa ja imetystä vauvan synnyttyä. Lypsämistä ei kuitenkaan suositella ennen 37 raskausviikkoa, koska voi aiheuttaa ennenaikaisen syntymisen. Kun harjoittelee lypsämistä raskausaikana, ei tarvitse harjoitella sitä lapsen synnyttyä. Loppuraskauden käsinlypsyä suositellaan erityisesti äideille, joilla on raskausajan diabetes, kuten minulla. Ajattelin tätä kokeilla sitten kun viikkoja on tarpeeksi. Raskausajan diabetes voi hidastaa maidonnousua ja minulla nousi maito edellisestäkin vasta 7 vuorokauden jälkeen, joten vähän pelottaa taas tämä asia, että miten lähtee sujumaan koko homma, vai sujuuko edes, tai lähdenkö koko hommaan enää. En olisi kaivannut tähän enää lisää hidasteita/ongelmia kun muutenkin sen maidontuotannon kanssa on varmasti haasteita, jotenkin on sellainen fiilis ja yleensä nämä fiilikset on oikeassa, mitä tunnen. Maitoa voi kerätä talteen ja pakastaa, sitä ei kuitenkaan välttämättä tule ennen vauvan syntymää. Mikäli maitoa kuitenkin tulee, tällä voidaan välttää mm. korvikkeen anto jos äiti ja vauva joutuvat olemaan erossa toisistaan tai kuten meidän tapauksessa esikoisen kanssa, tarvitaan lisämaitoa.

Imetys ei aina onnistu niin kuin haluaisi ja monella on ongelmia imetyksen suhteen varsinkin alussa, siitä ei pidä kuitenkaan lannistua ja opettelu vie aikaa. Kannattaa hankkia tietoa imetyksestä jo raskausaikana, näin voi valmistautua etukäteen tulevaan ja saada vinkkejä, jo ennen kuin imetys on alkanut. Vauvan synnyttyä imetystä kannattaa harjoitella aina, kun vauva hamuilee tai käy levottomaksi. Kannattaa kokeilla erilaisia imetysasentoja ja apuvälineitä. Itselläni oli imetystyyny käytössä alkuun, en kuitenkaan kokenut sitä hyväksi, vaan pidin enemmän omista sohvatyynyistä, joilla sai tuettua rennon asennon. Itselläni oli myös rintakumi käytössä, toisaalta se oli todella ärsyttävääkin kun sitä piti kastella että sai kunnolla kiinni ja aina piti touhuta, ennen kuin pystyi asettumaan ja imettämään. Oma hommansa sekin.

Jos maidon riittävyys huolettaa, voi laskea vauvan pissavaippoja päivässä, myös painonnousu kertoo siitä, että vauva saa maitoa riittävästi. Minulla on vielä esikoisesta sellainen paperilappu tallessa, jossa lukee ensimmäisen viikon ajan joka päivälle pissavaippojen määrä, montako niitä pitäisi olla ja kaikkea muutakin hyödyllistä tietoa. Varmaan saan samanlaisen uuden lapun, kun tämä toinen syntyy, mutta pidän silti varulta tuon lapun tallessa.

Imetyksen tuki ry on hyvä nettisivu ja sieltä saa hyvin tietoa. Itse etsiskelin jo ennen esikoisen syntymää tuolta nettisivulta tietoa ja muutenkin luin imetyksestä paljon, halusin kuitenkin imetystä kokeilla, vaikka suuri riski oli sille, ettei se tule onnistumaan. Tai imetys olisi kyllä onnistunut, mutta maito ei riittänyt. Tuolla nettisivulla on sellainen kohta kuin odottajan opas ja tätä olen myös selaillut tiiviisti raskauden aikana, tiedä sitten, onko selailusta hyötyä. Olen nyt myös toisessa raskaudessa tuota sivua selaillut, mutta en ole vielä löytänyt niihin minun ongelmiini kaikkia vastauksia. Etsin vastausta mm. siihen, että mitä oikeasti voisi vielä kokeilla, jos se maito ei vain riitä. Löysin sivun, jossa kerrotaan imetyksen tehostamisesta eli maitomäärän lisäämisestä, mutta sitä listaa lukiessani, palaan esikoisen imetysaikaan ja totesin, että kokeilin ihan kaikkia noita keinoja, mutta maito ei siltikään riittänyt. En itse jaksa kuitenkaan uskoa siihen, että lisämaidon antaminen pullosta vei maidontuotannon pois, koska imetin monta, monta kertaa päivässä, pumppasin imetysten välissä ja aina annoin rintaa ensin, ennen kuin lisämaitoa. Lisämaidon antaminen ei vienyt imetyskertoja pois pieneltä, eli ei ollut ns. kylläinen pidempään, että imetyskerrat olisivat vähentyneet.

Meidän ensimmäinen imetystaipale

Meillä ei tainnut tätä ensi imetystä tapahtua heti synnytyssalissa, vauva pääsi kyllä ihokontaktiin, mutta jouduin lähtemään synnytyksen jälkeen nopeasti leikkaussaliin, niin imetyshetkeä ei kerennyt tapahtua, vauva hamusi kyllä, mutta ei saanut otettua rinnasta kiinni. Suvussa on neljä äitiä ja kaikkien kohdalla imetystaipale on jäänyt melko lyhyeen ja suurimmalla osalla on ollut se ongelma, ettei maitoa vain ole tullut riittävästi, joten osasin varautua tähän ja käsitellä asiaa jo etukäteen, että imetyksen ja maidon riittävyyden suhteen voi tulla ongelmia. Pidettiin molemmat vauvaa ihokontaktissa ensimmäisinä päivinä ja myös sen jälkeenkin. Osastolla katsottiin, että vauvan imuote on hyvä ja asennot on hyviä ja rentoja.

Meidän täysimetystaipaleemme kesti kaksi viikkoa, sen jälkeen rupesi pissavaipat vähenemään, vauva kävi levottomaksi, itki aina kun otti rinnalta pois ja paino ei noussut kunnolla. Tästä päättelin, että nyt ei tule riittävästi enää maitoa. Olin saanut vähän pumpattua maitoa pakkaseen, rupesimme sulattelemaan niitä ja antamaan pullosta lisänä. Toki vauva kävi aina ensin rinnalla, mutta sekin kertoi jo jotain kun lapsi saattoi olla tuntitolkulla rinnalla, yritti ja yritti, mutta sellaista konkreettista imemistä ja nielemistä ei tapahtunut. Söi rinnalla ollessa molemmista rinnoista, mutta silti jäi huutamaan kun otti rinnalta pois, tai kun sieltä rinnasta ei enää mitään tullut. Tai saattoi olla hetken tyytyväinen, mutta nälkä yllätti melkein heti uudestaan. Kun sai vielä lisää maitoa pullosta, vauva lopetti huudon ja näytti kylläiseltä ja oli tyytyväinen.

Kukaan ei osannut sanoa sitä, miksi maidontulo hiipui, koska se kaksi viikkoa meni ilman mitään ongelmia, eikä tarvinnut antaa pullosta maitoa ja tosiaan syötön väleissä sai pumpattua pakkaseenkin sitä maitoa. Kaiken järjen mukaan kun maitoa pumpataan talteen, niin sen pitäisi lisätä sitä maidon tuotantoa, itsestä tuntui että se vain väheni, tai ei ehkä heti vähentynyt, mutta ei se lisääntynytkään ja jos rinnasta saa vaikka 60ml maitoa ja vauva tarvitsee 120ml kerralla niin sehän on puolet liian vähän, jos ei antanut lisämaitoa. Samaa ongelmaa on tosiaan ollut kaikilla suvun naisilla. Outoa, että hiipuu kuitenkin nousun jälkeen, koska mitään muita ongelmia ei ollut.

Harmittaa ja ärsyttää varsinkin se, kun tuntuu että ihmiset ei oikeasti ymmärrä sitä, että se maidontulo vain loppui, ihan sama mitä teki. Ihmiset eivät vain voineet hyväksyä sitä, että sitä maitoa ei tullut. Eivät käsittäneet sitä, että eihän se maito nyt vain voi yhtäkkiä loppua. Kyllä se vain loppui. Pumppasin, lypsin, käytin vauvaa molemmilla rinnoilla, join ykkösolutta jne. Mikään ei auttanut. Imetys ei käynyt kipeää missään vaiheessa ja tosiaan kun kaksi viikkoa meni ihan hyvin niin en usko että vauvan imuotteessakaan on ollut mitään vikaa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja

Itsekin olen käynyt melko laajakirjoisen tunneryöpyn esikoisen kohdalla imetyksen suhteen ja ajattelin kirjoittaa myös vähän niistä asioista, miksi itse jopa vähän puollan pulloruokintaa. Nämä ovat taas vain minun mielipiteitäni ja minun omakohtaisia tunteitani, näitä ei voi yleistää kaikille, että kaikkien pitäisi tuntea samalla tavalla. Imetys muuttui jossain vaiheessa jatkuvaksi stressinaiheeksi ja suorittamiseksi, se ei tuntunut kivalta vaan enemmänkin ahdisti. Kaikki ahdistavat tunteet tulivat sen jälkeen kun huomasi, että maidontulo alkaa hiipumaan ja vaikka mitä yritti, niin mikään ei auttanut ja se turhautti todella paljon. Olisin kuitenkin halunnut imettää, vaikka pullosta välillä maitoa saikin. Tärkeintä kuitenkin on äidin ja vauvan hyvinvointi. Jos äiti voi huonosti, miten äiti voi hoitaa vauvaa. Imetys ei mielestäni ole pääasia vaan, se, että vauva saa tarpeeksi ravintoa ja kaikki on tyytyväisiä, koko perhe. 

Monet äidit kertovat kokemuksistaan julkisilla paikoilla imettämisestä. Monet katsovat pahasti, jos imetetään julkisilla paikoilla, vaikka mitään kriittistä ei näkyisikään ja osalle on sanottu jopa, että voisitko mennä vaikka vessaan imettämään. Onhan nämä kommentit törkeitä, eikä kenenkään pitäisi niitä kuulla. Menisitkö itse vessaan syömään? Itse olen sitä mieltä, etten ikinä pystyisi imettämään julkisilla paikoilla, koska se on minun ja vauvan intiimi hetki, ja jotenkin ahdistaa ajatus, jos joku katselee ym. Joten ihan mieluusti annan maidon pullosta julkisilla paikoilla, vaikka pystyisinkin imettämään. En tuntisi oloani mitenkään kotoisaksi imettäessäni julkisilla paikoilla kun välillä se tuntui esikoisen kanssa hankalalta lähimmäisten kanssakin, halusin mieluummin siirtyä johonkin hiljaiseen omaan rauhaan imettämään.

Toinen asia, mikä itse ahdistaa on imettää taaperoa, ymmärrän kyllä ihan vauvan, mutta että semmoinen taapero, joka esimerkiksi osaa jo puhua. En tiedä mikä tässä ahdistaa, mutta se ei vain tunnu luontevalta itselle.

Nyt sitten pelottaa tämän toisen kohdalla entistä enemmän se, onnistuuko imettäminen, koska todettiin vielä tuo raskausajan diabetes, niin se voi viivästyttää maidon nousua ym. niin mietin, nouseeko maito tällä kertaa ollenkaan.

Ei kannata myöskään peitellä niitä ilon tunteita, jos imetys onnistuu. Ilo ja hehkuttaminen on ihan yhtälailla ansaittua, eikä vain negatiiviset tunteet. Olisi hyvä kuitenkin huomioida se, että jos hehkuttaa sellaiselle kaverille, jolla on imetyksen kanssa ollut ongelmaa, niin se voi tuntua kaverista vaikealta. Itse olin niin helpottunut siitä, kun vihdoin päätin lopettaa imetyksen ja annettiin vain korviketta, että varmasti kaikki saivat kuulla siitä ja todellakin kerroin siitä ylpeästi, että olin tämän päätöksen tehnyt. Joten ihan yhtälailla kaikki onnistumisen tunteetkin on sallittuja ja niitä saa ja voi jakaa.

Sairastaako korvikevauva enemmän täysimetettyyn verrattuna?

Tähän varmasti myöskin on yhtä monta vastausta kun on äitiä, mutta minun kokemukseni on, että ei. Korvikevauva ei sairasta enemmän täysimetettyyn verrattuna ja mistä tämän tiedän, on se, että minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Toki siis voi olla niitäkin korvikevauvoja, jotka sairastavat koko ajan ja vaikka mitä sairauksia, mutta ei pidä yleistää. Ihan yhtälailla voi olla allergisia ja sairastavia vauvoja, vaikka olisivat eläneet ensimmäisen vuoden rinnalla. Ei kaikki korvikevauvat automaattisesti sairasta enemmän. Itselläni on kavereita, joiden vauvat olivat täysimetettyjä ja heidän lapsensa sairastivat paljon pienempänä, oli korvatulehduskierteitä, kovia kuumeita, viruksia, hengitystieoireita, jopa niin pahoja että on pitänyt käydä ihan sairaalassa. Itse olen tainnut ehkä kerran käydä lapsen kanssa lääkärillä ja lapseni täyttää tänä vuonna kuitenkin neljä. Perus nuhakuumeita on ollut mutta ei mitään sen isompaa. Minusta se on kuitenkin paljon lapsestakin kiinni, kuinka paljon sairastaa ja tiedä sitten, saiko lapseni kaiken tarvittavan vastustuskyvyn sen 3kk aikana kun häntä imetin...

Monia varmasti myös tämä mietityttää ja pelottaa, jos olettamus on että jos oma lapsi kasvaa korvikkeella, niin hänestä tulee todella sairas jne. Sitä ei voi tietää etukäteen, joten en stressaisi siitä. 

Iso aihe, olisi voinut jatkaa tätä vielä, mutta olen työstänyt tätä jo niin kauan, että taidan tämän julkaista ja jatkan/ teen uuden postauksen aiheesta myöhemmin. Ehkä sitten, kun meidän vauva on syntynyt ja näkee, miten imetys lähtee etenemään, vai aloitanko sitä edes.

Mitä meille kuuluu?

Monet ovat kyselleet, mitä meille kuuluu?

Ajattelin nyt kertoa ihan blogissakin vähän tarkemmin kuulumisia, mitä meille kuuluu tällä hetkellä. Kaikin puolin meille kuuluu ihan hyvää ja tasaista. Perhe elämä pyörii normaalisti ja ollaan molemmat töissä normaalisti. Kumpikaan meistä ei pysty tekemään etätöitä, joten ei ole tämäkään korona siihen suhteen vaikuttanut ollenkaan. Aikalailla normaalia elämää ollaan elelty sen suhteen. Tykkään edelleenkin kovasti kiertää kirppareita, tosin kovin on ollut tyhjiä pöytiä kirppareilla, joten vähän on ollut ostettavaa. Nyt odotellaan kovasti, josko täällä meilläkin aukeaisi uimahalli, niin päästäisiin uimaan. Kirjastossa on ollut tarkoitus käydä, mutta sielläkin on ollut käynti ns. rajoitettua, eli ei ole voinut jäädä sinne, vaan on pitänyt käydä vain lainaamassa kirjat, joten en ole lapsen kanssa halunnut mennä, koska hän haluaisi kuitenkin katsella rauhassa kirjoja.

Jotenkin tuo ajantaju menee välillä ihan ohi. Tätä blogiakin pitäessä tuntuu, että vastahan minä tänne kirjoittelin jotain kuulumisia tai muuta ja kun katson edellisen postauksen ajankohtaa, niin siitä onkin vierähtänyt jo kuukausi, ellei enemmänkin. Yleensä näin kun olen yksin kotona, niin on enemmän aikaa jäsennellä asioita ja kerkeää ajatellakin, mitä kirjoittaa. Toisaalta, välillä ei ole ollut kyllä edes mielenkiintoa kirjoittaa, kun ei viitsi samoja asioita koko aikaa toistaa.

Tänään on äitienpäivä kun tätä osaa blogitekstistä kirjoitan. Miesväki on mummulassa viettämässä äitienpäivää, tulevat toki tänään kotiin, niin keretään perheenkin kesken viettää äitienpäivää. Ajattelin tehdä lättyjä kerman ja jäätelön kera, koska meillä ei ole kakkua, enkä kakusta niin paljon välitä, että kehtaisin sellaisen meille ostaa, saatikka tehdä itse. Itse olin pojan kanssa jo perjantain ja lauantain välisen yön viettämässä oman äitini luona ja vietettiin laatuaikaa myös muiden sukulaisten kanssa, joten nyt äitienpäivänä on omaa aikaa ja minusta tämäkin on hyvä tapa viettää äitienpäivää, saa vähän rauhoittua ja tehdä niitä asioita kotona, mitä itse haluaa. Harvoin saa olla kotona ihan rauhassa, ilman että tarvitsee kohta lähteä töihin, tai tulla työpäivän jälkeen tyhjään kotiin, koska ei työpäivän jälkeen tahdo jaksaa tehdä enää mitään erikoista kuin olla vaan.

Olo on tosiaan ollut parempi taas kuin pitkään aikaan. Toki on todella huonojakin päiviä, tuntuu ettei pääse liikenteeseen ja joka paikkaa kolottaa, mutta onneksi yleensä seuraava päivä on jo parempi. Harjoitussupistuksia tulee, mutta ei niin paljoa aikaisempaan verrattuna. On myös päiviä, ettei harjoitussupistuksia tule ollenkaan. Yöt on edelleen hankalia, nukun yleensä kyljellään, mutta tulen nykyään niin kipeäksi kylkiasennossa, vaikka tuen itseäni tyynyillä, että jossain vaiheessa on ollut pakko kääntyä selälleen. Selälleen olen saanutkin nukuttua paremmin, kunhan ensin pääsisi nukkumaan, mutta en jostain syystä oikein osaa nukkua selälläni. 

Olen aloitellut vanhaa harrastustani uudestaan, pyöräilyä. Kun tuo liikkuminen on muuten välillä hankalaa, niin pyörällä pääsee kuitenkin liikkumaan ja saa vähän liikuntaakin samalla, mikä tuntuu todella hyvältä ja fiilis on ollut aivan mahtava! Jotenkin tuntuu hassulta, kun käy ajelemassa pyörällä, niin ensin tuntuu ettei jaksa mitään, mutta takaisin kun on tulossa niin miettii, että mistä vielä kiertäisi ja tuntuu, ettei malttaisi millään lähteä takaisin kotiin sitten kuitenkaan kun on kerran pyörän päälle päässyt. Onneksi on edes jokin liikkumismuoto, niin pystyy vähän liikkumaan, mielikin pysyy virkeämpänä kun pääsee ulos ja maisemat vaihtuu. Kevät muutenkin on saanut mieltä taas muutenkin pirteämmäksi ja uskon että kaikki tässä paranee, ainakin jollain tasolla kun kesä tulee.

Olen päässyt laittamaan pihaa kuntoon ja kaikkea muuta. Laitoin perunoita sellaiseen kasvulaatikkoon kasvamaan, salaattia, kurkkua ja porkkanoita myös. Saa nähdä kasvaako ne, onpahan kuitenkin, mitä odottaa kesän aikana ja seurata että onko sitä itsessä viherpeukalon ainesta vai pitääkö se jättää suosiolla muilla ja ostaa vain kaupasta. Kävin ostamassa myös kaikki kesäkukat ja sain ne laitettua pihalle, aivan ihana on ollut touhuta pihalla kun on pystynyt laittamaan kaikkea ilman kipuja ja kolotuksia. Ostin myös amppelimansikan niin hyvässä lykyssä saa mansikoita kesällä ja samalla ostin ruukussa olevan kesäkurpitsan, siirsin senkin vähän isompaan ruukkuun niin pääsee paremmin kasvamaan. Nyt on onneksi kuitenkin enemmän aikaa touhuta pihalla kun on 4 viikon kesäloma ja heinäkuussa alkaa äitiysloma, ellei joudu jo aiemmin jäämään töistä pois, mutta ei siihen väliin kerkeä jäädä kuin 3 viikkoa. Minun kesäloma alkaa tosiaan viikon päästä, en malta odottaa. Jotenkin tuntuu hassulta, että se on jo nyt, vielä vähän aikaa sitten tuntui että se on kaukana tulevaisuudessa.

Suunnittelen kesälomalle myös ikean reissua, haluan päästä käymään vielä katselemassa tavaroita, ennen kuin on siinä kunnossa ettei pysty lähtemään mihinkään. Minullahan oli tuo autolla ajaminenkin välillä tosi haasteellista, tuntui että lyhytkin matka aiheuttaa supistuksia, eikä oikein tiennyt että miten olisi autossa istunut. Nyt on kuitenkin helottanut ja on pystynyt ihan suht. pitkiäkin matkoja istumaan autossa ja ajamaan. Otan kuitenkin kaverin mukaan reissulle, jos sattuu jotain, niin saapahan ainakin auton sitten pois jos ei itse pääsekään vaan joutuu vaikka jonnekin sairaalaan. Tällaista meille kuuluu, pääasiassa kesän reissuja suunnitellessa ja odottaessa tuota kesälomaa, että se vihdoin alkaisi. Katsotaan sitten 4 viikon jälkeen, palaanko enää töihin vai jäänkö sitten sairaslomalle ja siitä äitiyslomalle. Ainakin nyt olo tuntuu ihan hyvältä.

Pyöräily

Hommasin tässä keväällä tosiaan uuden pyörän vanhan tilalle. Vanhassa ei enää kunnolla vaihteet toimineet, tai ne 7 ensimmäistä toimi, mitä käytin, mutta muita ei tullut enää käytettyä, niin eipä ne kettingit tahtoneet enää hyppiä pyörässä niin kuin olisi pitänyt. Möin sitten vanhan parilla kympillä pois, pääsi vielä hyvään kotiin, vaikka ikää jo olikin. Välillä myös tuntui että pyörä oli jotenki pieni ja kömpelö, joten oli ihan ajankohtaista jo uusia pyörä.

Tässä uudessa pyörässä ei ole kuin 7 vaihdetta, mutta enpä minä enempää tarvitsekaan. Olen muutaman kerran käynyt nyt jo ajelemassa ja on tehnyt hyvää, vauvakin antaa polkea niin mikäpäs siinä on pyöräillessä. Nopeampaa pääsee paikasta toiseen ja kun ei anna kävellä niin mennään sitten pyörällä, eipähän tarvitse joka paikkaan autolla mennä niin säästyy myös bensaa. Tänään kävin 9 kilometrin lenkin, alkumetreillä oli todellakin happirikasta kun vähän vettä sateli. Onhan se uudella pyörällä ihan erilaista ajaa kun on kaikki kunnossa jne. vaikka onkin ihan peruspyörä.

En ole kuitenkaan käynyt pyöräilemässä kun 6-9 kilometrin lenkkejä. Ainakaan näin alkuun. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan ja pystyykö lenkkejä pidentämään, vai joutuuko käymään lyhyempiä lenkkejä. Olen osallistunut myös kilometrikisaan ja sekin motivoi, että saa edes jonkun kilometrin ajettua joukkueen hyväksi. En ole sen tarkemmin vielä tutustunut kisaan, että onko siellä mahdollista voittaa jotain palkintoja, vai onko se vain omaksi ja joukkueen iloksi motivoivana osana kesää. Ja tietenkin kun piti hommata uusi pyörä, niin ostin myös uuden kypärän. Nyt on mukava hurruutella uusissa kamppeissa, eikä tarvitse tuskailla vanhan kypärän kanssa kun siitäkin alkoi jo tarrat irrota, joten kypärän sisällä olevat pehmusteet lähti aina irti ja sai todella tarkasti asetella päähän, ettei painanut mistään.

Tällä hetkellä siis treeneissä suurilta osin mukana pyörä, jospa jotain muutakin tulisi harrastettua vielä kesän aikana. Olen tehnyt myös tällaisia kevyitä tuolijumppia ja rentoutushetkiä, auttavat sitten tulevassa synnytyksessä. Mutta pyöräilyn osalta haluan vain pitää itseäni kunnossa ja jalat ainakin hyvissä voimissa, että pääsee loppumetreilläkin vielä liikenteeseen. Ja eipähän se painokaan nouse sitten liiaksi. Tähän mennessä on tainnut nousta n. 5kg ja raskausviikkoja on 27. Tosin tiedän että loppuvaiheessa se tulee nousemaan enemmän, koska olen ihan sataprosenttisen varma että turvotuksia tulee kesän aikana lisää ja paljon.

Raskaus ja sen kommentointi

Olen raskaana

Haluan kirjoittaa raskaana olevien ulkomuotojen ja yleensäkin raskauden kommentoinnista. Tämä aihe on ollut lähellä sydäntäni muutenkin ja yritän itse parhaani mukaan toimia niin, kuin haluaisin minua itseäni kohdeltavan. Monesti kun esimerkiksi joku kaveri on raskaana, niin hänelle täytyy sanoa, jos hän ei ymmärrä jotain sanomaani niin sanoa siitä minulle suoraan, yritän parhaani mukaan sitten perustella sanomisiani ja jos olen sanonut jotain pahasti niin tottakai oikaisen asiani ja pahoittelen, jos olen pahoittanut toisen mielen. Nyt vielä enemmän asiat mietityttää, koska olen itsekin raskaana, enkä jaksaisi aina sitä hirveää päivittelyä raskaudesta.

Raskaus on suurimmalle osalle ihanaa aikaa, varmasti jokainen jossakin vaiheessa raskautta on tyytyväinen ja osaa iloita ja myös nauttia siitä, vaikka raskaus ei aina ole niin helppoa. Ihmiset voisivat sen verran miettiä ja antaa raskaana olevien nauttia raskaudesta, eikä olla aina kommentoimassa jotain, varsinkin jos se on jotain negatiivissävytteistä. Ihmisen keho joutuu raskauden aikana kovalle koetukselle. On totta, että raskaana oleva ihminen on aika esillä, koska harvemmin varsinkaan loppuvaiheessa sitä raskautta pystyy enää peittelemään, mutta se ei silti oikeuta ihmisiä kommentoimaan toisen raskautta, oli kommentoija sitten sukulainen, ystävä, toinen raskaana oleva, tuntematon, ihan kuka tahansa. Jos et ole varma, onko kommenttisi ystävällinen vai loukkaava, ole mieluummin sanomatta sitä ääneen. Ei raskaana olevalle tarvitse kommentoida sen takia että huomioit hänen olevan raskaana, kyllä se näkyy, vaikkei sitä kommentoikaan ja raskaana oleva tämän varmasti itse tietää, olevansa raskaana... Ei me raskaana olevat, tai ainakaan minä, odota sitä, että jokaisen vastaantulijan pitäisi huomioida se, että olen raskaana. Minä kyllä tiedän sen muutenkin, yleensähän se on kuitenkin toivottu ja suunniteltu.

Entä sitten jos raskautta yrittää peitellä? Kaikki eivät välttämättä halua kaikkien ihmisten tietävän, että on raskaana. Syitä voi olla monia, miksi haluaa peitellä raskautta, varsinkin alkuvaiheessa. Pitkä lapsettomuus takana, menettämisen pelko, ongelmia raskaudessa, syntyvä lapsi on sairas jne. Vaikka raskaus on näkyvä, voi se olla osalle ihmisistä hyvin intiimi ja henkilökohtainen asia, kyse on kuitenkin omasta kehosta ja sen tuomista muutoksista.

Se ei myöskään ole oikein, että menet huutelemaan toisen raskaudesta, ihan sama oletko kuullut sen raskaana olevan suusta, tai jostain muuta kautta, mutta se ei ole sinun tehtäväsi huudella asiaa eteenpäin ja kertoa kaikille että kumminkaiman serkku on raskaana! Raskaana oleva varmasti haluaa ihan itse asian kertoa muille, sitten kun haluaa ja on siihen itse valmis. Saatikka se, että levität väärää tietoa! Tiesitkö että se ja se on raskaana? Enpä olisi uskonut! Ja sitten käykin ilmi, että kyseinen henkilö ei ole edes raskaana, vaan et ole nähnyt häntä vähään aikaa ja on tullut syötyä vaikka muutama hampurilainen liikaa tai tapahtuu keskenmeno tms.

Sosiaalinen media on myös kiva, mutta petollinen paikka. Äidit ja tulevat äidit vertailevat toisiaan, muut vertailevat raskaana olevia naisia jne. Jos lataa jonkun kuvan vauvamahasta, niin se ei oikeuta ketään kommentoimaan mahaan liittyen yhtään mitään. Itse ainakin olen julkaissut kuviani siinä, miten muitakin kuvia julkaisen. Vappuna julkaisin kuvan, että mihin minä vappupalloja tarvitsen, kun minulla on oma vappupallo omasta takaa. Itse olen onneksi säästynyt vielä näiltä kaikista pahimmilta kommenteilta, mutta uskon että niitäkin sieltä vielä tulee. Varmasti on myös heitä, jotka eivät halua minkäänlaista kommentointia, niin eivät myöskään sitten julkaise sosiaalisessa mediassa mitään kuvia raskauteen liittyen, tai ainakaan suoranaisesti juuri raskauteen liittyen.

Raskauden tuomat muutokset

Verenpaine voi nousta tai laskea, omalta osaltani varsinkin alkuraskaudessa oli todella matalat paineet ja tämä toi huonoa oloa, huimausta ja väsymystä. Väsymys voi olla varsinkin alussa aivan jäätävän voimakasta, saisi ottaa joka päivä päiväunet, ellei kahdetkin ja yössä voi nukkua jopa 12 tuntia ja silti väsyttää. Pahoinvointi ja oksentelu voi jatkua läpi raskauden, ei pelkästään ensimmäisen kolmanneksen. Verenkierto vilkastuu elimistössä, hengästyttää niin ettei tahdo aina saada happea, paino nousee ja tulee turvotuksia, tulee kaikenlaisia vaivoja ja kolotuksia. Vatsa kasvaa joillakin "hurjaa" vauhtia, toisilla ei niinkään nopeaa jos ollenkaan. Välillä tunnet olosi enemmän valaaksi tai possuksi, kuin että olisi täynnä sitä kaikkien ihannoimaa raskaushehkua. Raskaana olevan keho muuttuu muutenkin raskauden aikana, ei pelkästään vatsan kasvuna, joten tämä voi olla varsinkin ensikertalaiselle kova tunneryöppy, kun omat vaatteet ei mahdu enää päälle. Pelko siitä, saako raskauskiloja tiputettua pois ja miten muutenkin raskaus muokkaa vartaloa, onko se enää raskauden jälkeen samanlainen. Minulla vartalo muokkautui, en saanut kaikkia raskauskiloja pois ja farkuista on saanut viimeisen 4 vuoden aikana vain haaveilla.

Tunteet voivat heitellä hormonien takia laidasta laitaan, herkät rakkauselokuvat voi itkettää tai hermot on niin kireällä, että väärä sana voi aiheuttaa raivokohtauksen. On myös huomioitava se, että raskaushormonit voivat tehdä ihmismielelle kummallisia asioita. Asiat, mistä et yleensä pahoita mieltäsi, saattavat yhtäkkiä tuntua ylitsepääsemättömiltä ja näin ollen pitäisi muistaa, varsinkin muiden miettiä mitä sanovat. Oman kehon hallinta voi olla haastavaa, liikkuminen on hankalaa kun selkä kipeytyy vatsan painosta, vatsalihakset erkanevat, vatsa on edessä, etkä saa sukkia jalkaan jne.

Yksi asia on todella ärsyttävää, se, että jopa tuntemattomat ihmiset haluavat tulla koskettamaan kasvavaa vatsaasi. Tämä kertoo sen, kuinka vääränlainen käsitys ihmisillä on raskaana olevasta naisesta ja heidän omasta tilastaan. Ei se vauvamaha ole kaikkien omaisuutta, että sitä ihan kuka tahansa saisi kosketella. Jokaisella kuitenkin on se oma yksityinen alueensa, eikä siihen noin vaan saa mennä. Ja tosiaan kun ihmiset saattavat yrittää koskea vatsaa ilma lupaa. Ei myöskään pidä ottaa itseensä siitä, jos joku raskaana oleva ei haluakkaan, että hänen vatsaansa kosketellaan ja vieläpä sanoo siitä.

Tähän kun vielä lisätään ulkopuolisten kommentointi raskaudesta ja raskaana olevan ulkomuodosta, mahan koosta ja muodosta ja kaikesta muusta, niin miltä sinusta tuntuisi? Ei kukaan tuntematon, puolituttu tai ystävä tule sinua suoraan haukkumaan, että oletpa lihava! Mutta jostain syystä ihmisillä on sellainen ajatus, että raskaana olevaa voi ja saa kommentoida miten vain ja sitten nämä kommentoijat närkästyvät ja suuttuvat siitä, jos tästä heille mainitsee. En ymmärrä sitä, miksi varsinkin sitä mahan kokoa ja muotoa pitää kommentoida, miten se kommentoija määrittelee sen, mikä on normaalin kokoinen maha? Varsin yleistä on myös se, että pahimpia kommentoijia, jotka tietävät raskaudesta ja kaikesta kaiken, on naisia, jotka eivät itse ole olleet ikinä raskaana. Olen tavannut paljon raskaana olevia, jotka päivittelevät sitä, kun heille on sanottu että heidän mahansa on niin suuri. Itse kun olen heidän mahojaan katsonut niin ei ne ole edes olleet mitään suuria mahoja. Eihän kukaan voi tietää, millainen on normaalin kokoinen maha. Tai voi, se normaalin kokoinen maha on jokaisen oma maha, mitä sillä hetkellä on, se ei ole liian pieni, eikä liian suuri, vaan normaali kun se lapsi siellä pystyy olemaan ja kasvaa sitä tahtia kun kasvaa. Jos raskaana oleva itse ottaa asian esille, että hänellä on iso maha tai jotain muuta vastaavaa niin tässä tapauksessa minusta on ok keskustella asiasta. Odottava äiti antaa ymmärtää että pystyy itsekin aiheesta puhumaan ja haluaa puhua siitä.

Omia kokemuksia kommentointiin liittyen

Ensimmäisessä raskaudessa sain kuulla mm. tällaisia asioita.

Onpa sulla iso maha. No siis, nii, minkä kokoinen sen mahan pitäis sitte olla?

Eikö sulla oo tukala olla tuon mahan kans? Esikoinen on siis syntynyt elokuussa ja se kesä oli melko lämmin aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tuntui turhauttavalta selittää kaikille, että ei, ei minulla ole tukala olla, koska rakastan lämpöä ja ihanaa kun kerrankin Suomessa on lämmintä, kun ei pääse ulkomaille.

Onko sulla huono olla tuon mahan kans? Höh, no miksi olisi, sehän nyt on ihan normaalia että maha kasvaa ja jos mulla ois huono olla nii en kai mää nyt sen kans kulkis missään vaan olla öllöttelisin kotona.

Miksi oot vielä töissä? Ei raskaus tarkoita sitä että pitäisi kotiin jäädä. Sehän on hienoa, jos pystyy loppuun asti töissä olemaan raskaudesta huolimatta. Aina se ei ole mahdollista. Kyllä sitä itse tuntee oman kehonsa kaikista parhaiten ja tietää, milloin on hyvä jäädä pois. Tosin nykypäivänä näyttää siltä, että kaikki muut asiat pitää jättää pois mutta töissä pitää käydä. Ihan saman kuinka kipeää tekee ja kuin hankalaa on.

Toinen raskaus

OHO. Lausahdus tuli työkaverilta, kun kerroin millon mulla on laskettu aika. 

Merkitsevät katseet, en edes tiedä miksi pitää katsoa jotenkin kieroon. Onko tuo ihme jos haluaa lisää lapsia. Ei meilläkään ole vasta kuin yksi.

Ootko varma että siellä on vaan yks? Tämä on niin ärsyttävää miksi ihmiset kyselee tätä. Kyllähän nyt jokainen, joka on ultrassa käyny, tietää montako sieltä on tulossa ja vaikka siellä ois 1 tai 3 nii sekinhän on jokaisen oma asia.

Olen tosiaan vasta raskausviikolla 26, joten varmasti kerkeää kommentteja vielä tulla lisää.

Mitä saa/voi kommentoida/kysyä?

Sinulla on ihana maha.

Milloin laskettu aika on?

Oletko voinut hyvin?

Saa arvailla kumpi on tulossa, aiotteko selvittää kumpi tulossa.

Ihanaa raskausaikaa elellessä.

Riippuen siitä, kuinka läheisiä olette keskenään, voi kysyä, mitä ajatuksia vauvan tulo herättää, pelottaako vauva-arjessa joku jne.

Mitä ei saa/kannata kommentoida/kysyä?

On varmaan iso vauva tulossa.

Onpa sulla ISO maha.

Oletko varma että siellä on vain yksi?

Oletko raskaana?

Onpa sulla pieni maha, ootko varma että oot raskaana?

Joko alkaa tuntua että syntyy kohta?

Joko se on syntyny?

Joko joko joko????

Varsinkin lasketun ajan lähestyessä sitä itse ainakin toivoo, että saa rauhoittua ja alkaa odottaman tulevaa vauvaa. Ei hirveästi kiinnosta toisten kyselyt koko ajan että joko vauva on tulossa tai joko se syntyy tai onko mitään oloja. Kyllä kerron sitten kun itsestä siltä tuntuu. Ja kun laskettu aika on vain laskettu aika. Se ei tarkoita että vauvan pitäisi syntyä juuri sinä päivänä, se voi syntyä 2 viikkoa ennen tai 2 viikkoa jälkeen ja tässä välissä ihan milloin vain. Ja sitten kun se vauva on syntynyt niin alkaa hirveä kyselyrumba, millon voi tulla käymään, joko saa tulla jne. Kyllä haluaisi ihan rauhassa tutustella vauvan kanssa, ainakin minä. Toki näitä asioita voi kysyä jo raskausaikana, että haluatteko rauhassa ensin tutustua vauvaan ym. Niin saa vähän osviittaa siitä, kannattaako ensimmäisten viikkojen aikana tunkea kylään vai ei. Toki lähipiiri on erikseen kun heidän kanssaan on muutenkin tekemisissä, mutta kaverit ja tuttavat voi odottaa.

Väliaikatietoja!

Hei, ajattelin näin illan kähmässä tulla pikaisesti tänne vain kirjoittamaan, että tällä hetkellä on kolme isompaa postausta työn alla, joten hetki menee, ennen kuin saan mitään tänne julkaistua. Parhaani mukaan yritän saada noita postauksia valmiiksi, mutta aina myös vähän fiiliksen mukaan niitä kirjoittelen, mikä aihe on mietityttänyt minäkin päivänä kaikista eniten. Useampi aihe siis vaiheessa, niin ei viitsi kesken kirjoituksen niitäkään julkaista.

Mutta siis! Olkaa kuulolla, lähiaikoina kuitenkin tulossa näitä isompia postauksia, yllättäen kaikki on raskauteen liittyvää, mutta kuitenkin. Yritän kirjoitella myös muista aiheista, mutta elämä pyörii aikalailla tämän raskauden ja vajaa neljä vuotiaan ympärillä, joten ne on nyt niitä aiheita, joista haluan kirjoittaa. Hiljaiseloa siis senkin suhteen, kun kirjoitukset vievät tällä hetkellä aikaa, ja aikaa ei aina tahdo olla. Toki välillä unohdan koko blogin tyystin ja senkin takia on tullut kirjoiteltua viime aikoina todella vähän, aikaisempiin vuosiinkin verrattuna.

Hyvää äitienpäivää näin ennakkoon kaikille äideille ja tuleville äideille! <3

Mitä meinaatte antaa omille äideille lahjaksi?

Raskausdiabetes

Ajattelin kirjoitella nyt vähän tuosta raskausdiabeteksesta ja miten se minulla on käyttäytynyt tässä viikon aikana. Lähtökohtahan siis on että paastoarvot pitäisi olla alle 5.5 ja tunti ruokailusta verensokerin pitäisi olla alle 7.8. Minun taipaleeni on vielä alussa, joten varmasi tulen kirjoittamaan tästä aiheesta useampaankin kertaan. Ja huom! Tämä on vain minun kokemukseni, muilla voi mennä ihan eritavalla, mutta jospa tästäkin olisi apua jollekin ja saa itsekin purkaa vähän ajatuksia. Radi tosiaan diagnosoitiin viime viikolla, paastoarvo oli juuri pykälässä, 5.3 ja tuomio tuli. Pääsin käymään diabeteshoitajalla ja sain ohjeita, miten lähteä hoitamaan koko diabetesta.

Tällä hetkellä tavoite on, että mittaan kaksi kertaa viikossa 4-6 kertaa päivässä verensokereita. Paastoverensokerin aina aamulla ensimmäisenä ja tunti ruokailujen jälkeen. Ekana päivänä mittailin myös ennen ruokaa, ja osa haluaakin että näin tehdään, mutta itse en tällä hetkellä sitä koe tarpeelliseksi, koska noissa arvoissa ei ollut mitään ongelmaa. Eikä minulla muutenkaan ole ollut ongelmaa noiden ruokailujen jälkeisissä arvoissa. Korkein arvo tähän mennessä on ollut 7.0. Päivällä menee siis hyvin, eikä ole ainakaan vielä ollut vaikutusta sillä, mitä on syönyt.

Eniten päänvaivaa aiheuttaa paastoverensokerit. Ne on koko ajan koholla, olen neljänä aamuna ottanut verensokerin, joista vain yksi on ollut alle sallitun rajan. Luulen, että tästä otetaan neuvolassa kiinni ja joudun jatkoseurantaan ja aloittamaan sen lääkityksen. Kokeilussahan toki vielä on, että saako sitä verensokeria jotenkin laskettua, mutta epäilen. Ihan sama mitä on syönyt niin silti on liian korkea. 5.6-5.9 ollut sokerit. Mm. eilen illalla söin sen verran tuhdin päivällisen ja olin niin väsynyt, etten jaksanut enää iltapalaa syödä ja paasto oli 12 tuntia, silti aamulla verensokeri oli 5.6. Jos paasto on ollut vain 10 tuntia, sokeri on korkeampi. Sitä en osaa sanoa, että jos paasto olisi lyhyempi, mitä verensokeri silloin näyttää, pitäisi joskus mitata ihan mielenkiinnosta, kuitenkin tulee käytyä aamuyöstä jossain vaiheessa vessassa niin samalla voisi sokerinkin katsoa. 

Eniten tuossa paastoverensokerissa aiheuttaa hämmennystä se, että mittauksen jälkeen kotona syön heti aamupalan, puuroa, jogurttia ja kahvia tms. ja siitä tunnin päästä verensokeri on matalampi kuin paasto. En oikein ymmärrä tätä, koska kaiken järjen mukaan verensokerin pitäisi nousta, kun on syönyt ja olla juurikin korkeimmillaan tunnin päästä ruokailusta, niin minulla se on kerennyt laskea jo matalammalle, mitä itse paasto... Joten täytyy siellä elimistössä jokin pelata kun saa ne sokerit niin nopeasti alas. Aion tätä kysyä neuvolasta, koska en ole törmännyt tällaiseen tilanteeseen lähihoitaja- tai sairaanhoitajaurani aikana. Tokikaan en ole raskaana olevia hoitanut ja näyttää siltä että raskaana ollessa voi elimistökin tehdä vähän mitä sattuu.

Muutoksia ruokavalioon on tullut vähän, juuston jätin nyt hetkellisesti kokonaan pois ja herkkuja olen vähentänyt reilusti. Annoskoot on pysyneet suhteellisen samana, mutta olen pyrkinyt lisäämään kasviksia ja välipalat olen lisännyt ruokavalioon, ettei iltaisin tulisi syötyä niin hirveästi. Katsotaan nyt täytyykö vielä jotain muutoksia tehdä, mutta en oikein tiedä, mitä lähtisi muuttamaan, kun tosiaan noissa päiväarvoissa ei ole ollut mitään ongelmaa, vaan ongelmaksi on muodostunut nuo paastosokerit. Katsellaan mitä neuvolassa sanovat ja miten tästä jatketaan.