Imetys

Imetystä vai ei?

Imetys on sellainen asia, joka jakaa mielipiteitä melko laajasti. On heitä, jotka vannovat henkeen ja vereen imetyksen puolesta. Imetystä tuputetaan joka suunnalta ja olet p*ska äiti, jos et imetä lastasi. On myös heitä, jotka eivät halua missään nimessä imettää ollenkaan, ja kaikki muut siltä väliltä. On heitä, jotka pitävät itseään parempina äiteinä, nostavat itseään jalustalle, jos ovat täysimettäjiä ja kokevat, että he ovat parempia äitejä, kun he pystyvät täysimettämään. Kyllä tällaisiakin ihmisiä on olemassa. On myös täysimettäjiä, jotka hyväksyvät muut tavat. On osittaisimettäjiä ja on äitejä, jotka ovat pulloruokinnan ja korvikkeen kannalla. Minusta nämä kaikki on ok ja ketään ei voi laittaa sen perusteella paremmuusjärjestykseen, millä tavalla sinä omaa lastasi ruokit. Se, että pystyt ja haluat täysimettää, on hienoa, mutta se ei tee meistä muista äideistä yhtään sen huonompia. Kaikki on ihan yhtälailla hyviä äitejä, ovatpa tehneet millaisen päätöksen hyvänsä. Eikö kuitenkin pääasia ole se, että oma vauva saa ruokaa? Ihan sama tuleeko se ruoka siitä tissistä vai pullosta, onko se rintamaitoa vai korviketta. Välillä tuntuu, että tämä asia unohtuu ihan tyystin, kun kysellään ja seurataan vain sitä, jos toinen ruokkiikin vauvaansa pullosta eikä tissistä.

Imetys ei vain ole niin yksiselitteinen juttu. On tilanteita, ettei imetys syystä tai toisesta lähde onnistumaan ja olisi hyvä jäsennellä näitä asioita omasta näkökulmasta. Alkutaipale voi olla monelle hankala, vaikka lopulta täysimetys onnistuisikin. Mutta puhutaanko näistä asioista? Hyvin moni äiti on sanonut, että on tullut hänelle yllätyksenä, kuinka vaikeaa imetys voi olla. Aiheeseen kannattaa tutustua jo hyvin etukäteen, niin tietää mitä on edessä ja pystyy ainakin jollain tavalla valmistautumaan imetykseen. Muistakaa kuitenkin tämä, asiat, mitä tähän kirjoitan on todellakin vain minun mielipiteitäni ja toinen voi taas olla ihan eri mieltä, mutta se ei vie kuitenkaan minun sanavapauttani ja saan kertoa omista kokemuksistani ja ajatuksistani imetyksen ja pulloruokinnan suhteen. En siis missään nimessä ole imetystä vastaan, en vain koe imetystä niin ihmeellisenä ja ainoana vaihtoehtona lapsen ruokinnan kannalta.

Imetykseen kannattaa perehtyä jo ennen vauvan syntymää, tämä antaa paremmat mahdollisuudet siihen, että imetys onnistuu. Kannattaa myös tehdä jo odotusaikana imetyssuunnitelmaa, näin minäkin ajattelin tehdä, koska kaikesta huolimatta, esikoisen imetystaipale oli pettymys kun se ei onnistunut. Vaikka oli myös helpotus että imetyksen lopetti kokonaan.

Imetyksen hyötyjä ja haittoja

On totta että rintamaito sisältää tarpeellisia ja hyviä ravintoaineita ja suoja-aineita. Äidinmaito suojaa erilaisilta sairauksilta, tai näin on ainakin minulle kerrottu. Ensimmäiset tipat ovat erityisen tärkeitä, ternimaitoa. Imetys yhdistää lasta ja äitiä, mutta näitä yhdistäviä tekijöitä on kyllä muitakin, kun pelkästään imetys. Imetys on myös edullista, maito tulee äidistä, eikä tarvitse ostaa kaupasta korviketta.

Jossain on kerrottu, että imetys edistäisi äidin palautumista synnytyksestä ja painon normalisoitumista, näistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska meidän imetystaipaleemme oli niin lyhyt. Sen olen kuullut että imetys kuluttaa reilusti kaloreita, olisiko tuo osasyy liittyen siihen painonpudotukseen.

Joillekin äideille, esimerkiksi minulle, haittana voi pitää sitä, että imettäessä vauvaa, on täysin kiinni vauvassa. Mihinkään ei voi lähteä, varsinkaan jos ei heru pumpulle tai vauva ei huoli pulloa. Ensimmäiset viikot nyt meni itselläkin vauvassa kiinni kun hän halusi olla paljon rinnalla, mutta pidemmän päälle imetyskerrat pitäisi vähentyä ja olisi hyvä saada omaakin aikaa. Varsinkin jos perheessä on jo muita lapsia niin ei ne jaksa kuukausi tolkulla odotella, että milloin äidillä olisi heille aikaa. Minusta oli helpotus kuitenkin että lapseni söi pullosta korviketta, minä sain heti omaa aikaa ja mies pystyi osallistumaan lapsen syöttämiseen. Pystyin jatkamaan nopeasti koulunkäyntiä, eikä imetys ollut esteenä pitkille koulupäiville jne. Tosin siinä sitä oltaisiin oltu ihmeissään kun maito ei riittänyt, jos lapsi ei olisi huolinut pulloa. Kaikkiahan tämä maitobaarina olo ei haittaa, mutta on niitä äitejä jotka "valittaa" siitä, kun on vauvassa koko ajan kiinni, eikä pääse mihinkään, niin suosittelisin sitä pullolle opettelemista. Toki vasta sen jälkeen, kun imetys onnistuu hyvin, jos pelkää pulloruokinnan aiheuttavan ongelmia imetystaipaleelle. Osa tietenkin on niitä, jotka eivät halua vaarantaa imetystä sen takia, että vauva saisi pumpatun äidinmaidon, tai korvikkeen pullosta, niin siinä vaiheessa on turha valittaa sitten sitäkään kun ei pääse mihinkään ja on aina kiinni vauvassa.

Yöheräilyt voivat aiheuttaa pitkällä ajalla reilua univajetta ja tämä taas voi aiheuttaa ongelmia päivärytmissä, töihin paluussa, ihan missä vain. varsinkin jos imettää pitkään, esimerkiksi yli kaksi vuotiaaksi niin onhan siinä lapsellakin jo yöt katkonaisia, jos lapsi herää yöllä ja haluaa käydä rinnalla. Minusta tässä asiassa pitäisi katsoa kaikkia puolia, jos oikeasti on niin, että yöunet kärsii ns. ison lapsen imetyksen takia niin eikö silloin kannattaisi jo luopua imetyksestä? Minua itseä ahdistaa pelkkä ajatus, että imettäisin jotain taaperoa tai leikki-ikäistä. Jotenkin ajatus vain tuntuu kammottavalta, varsinkin jos lapsi osaa pyytää tissiä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jotenkin en tunne asiaa luontevaksi imettää pientä lasta, vauvaa kylläkin. Olisiko se raja sitten vuosi tms. tai siinä vaiheessa kun hammasrivistö alkaa olla jo melkoinen nii ei tee paljon mieli laittaa tissiä sellaiseen suuhun.

Vinkkejä imetykseen. Mistä apua?

Olen kuullut ja lukenut että rintojen lypsäminen raskausaikana, voi edesauttaa maidon tuotantoa ja imetystä vauvan synnyttyä. Lypsämistä ei kuitenkaan suositella ennen 37 raskausviikkoa, koska voi aiheuttaa ennenaikaisen syntymisen. Kun harjoittelee lypsämistä raskausaikana, ei tarvitse harjoitella sitä lapsen synnyttyä. Loppuraskauden käsinlypsyä suositellaan erityisesti äideille, joilla on raskausajan diabetes, kuten minulla. Ajattelin tätä kokeilla sitten kun viikkoja on tarpeeksi. Raskausajan diabetes voi hidastaa maidonnousua ja minulla nousi maito edellisestäkin vasta 7 vuorokauden jälkeen, joten vähän pelottaa taas tämä asia, että miten lähtee sujumaan koko homma, vai sujuuko edes, tai lähdenkö koko hommaan enää. En olisi kaivannut tähän enää lisää hidasteita/ongelmia kun muutenkin sen maidontuotannon kanssa on varmasti haasteita, jotenkin on sellainen fiilis ja yleensä nämä fiilikset on oikeassa, mitä tunnen. Maitoa voi kerätä talteen ja pakastaa, sitä ei kuitenkaan välttämättä tule ennen vauvan syntymää. Mikäli maitoa kuitenkin tulee, tällä voidaan välttää mm. korvikkeen anto jos äiti ja vauva joutuvat olemaan erossa toisistaan tai kuten meidän tapauksessa esikoisen kanssa, tarvitaan lisämaitoa.

Imetys ei aina onnistu niin kuin haluaisi ja monella on ongelmia imetyksen suhteen varsinkin alussa, siitä ei pidä kuitenkaan lannistua ja opettelu vie aikaa. Kannattaa hankkia tietoa imetyksestä jo raskausaikana, näin voi valmistautua etukäteen tulevaan ja saada vinkkejä, jo ennen kuin imetys on alkanut. Vauvan synnyttyä imetystä kannattaa harjoitella aina, kun vauva hamuilee tai käy levottomaksi. Kannattaa kokeilla erilaisia imetysasentoja ja apuvälineitä. Itselläni oli imetystyyny käytössä alkuun, en kuitenkaan kokenut sitä hyväksi, vaan pidin enemmän omista sohvatyynyistä, joilla sai tuettua rennon asennon. Itselläni oli myös rintakumi käytössä, toisaalta se oli todella ärsyttävääkin kun sitä piti kastella että sai kunnolla kiinni ja aina piti touhuta, ennen kuin pystyi asettumaan ja imettämään. Oma hommansa sekin.

Jos maidon riittävyys huolettaa, voi laskea vauvan pissavaippoja päivässä, myös painonnousu kertoo siitä, että vauva saa maitoa riittävästi. Minulla on vielä esikoisesta sellainen paperilappu tallessa, jossa lukee ensimmäisen viikon ajan joka päivälle pissavaippojen määrä, montako niitä pitäisi olla ja kaikkea muutakin hyödyllistä tietoa. Varmaan saan samanlaisen uuden lapun, kun tämä toinen syntyy, mutta pidän silti varulta tuon lapun tallessa.

Imetyksen tuki ry on hyvä nettisivu ja sieltä saa hyvin tietoa. Itse etsiskelin jo ennen esikoisen syntymää tuolta nettisivulta tietoa ja muutenkin luin imetyksestä paljon, halusin kuitenkin imetystä kokeilla, vaikka suuri riski oli sille, ettei se tule onnistumaan. Tai imetys olisi kyllä onnistunut, mutta maito ei riittänyt. Tuolla nettisivulla on sellainen kohta kuin odottajan opas ja tätä olen myös selaillut tiiviisti raskauden aikana, tiedä sitten, onko selailusta hyötyä. Olen nyt myös toisessa raskaudessa tuota sivua selaillut, mutta en ole vielä löytänyt niihin minun ongelmiini kaikkia vastauksia. Etsin vastausta mm. siihen, että mitä oikeasti voisi vielä kokeilla, jos se maito ei vain riitä. Löysin sivun, jossa kerrotaan imetyksen tehostamisesta eli maitomäärän lisäämisestä, mutta sitä listaa lukiessani, palaan esikoisen imetysaikaan ja totesin, että kokeilin ihan kaikkia noita keinoja, mutta maito ei siltikään riittänyt. En itse jaksa kuitenkaan uskoa siihen, että lisämaidon antaminen pullosta vei maidontuotannon pois, koska imetin monta, monta kertaa päivässä, pumppasin imetysten välissä ja aina annoin rintaa ensin, ennen kuin lisämaitoa. Lisämaidon antaminen ei vienyt imetyskertoja pois pieneltä, eli ei ollut ns. kylläinen pidempään, että imetyskerrat olisivat vähentyneet.

Meidän ensimmäinen imetystaipale

Meillä ei tainnut tätä ensi imetystä tapahtua heti synnytyssalissa, vauva pääsi kyllä ihokontaktiin, mutta jouduin lähtemään synnytyksen jälkeen nopeasti leikkaussaliin, niin imetyshetkeä ei kerennyt tapahtua, vauva hamusi kyllä, mutta ei saanut otettua rinnasta kiinni. Suvussa on neljä äitiä ja kaikkien kohdalla imetystaipale on jäänyt melko lyhyeen ja suurimmalla osalla on ollut se ongelma, ettei maitoa vain ole tullut riittävästi, joten osasin varautua tähän ja käsitellä asiaa jo etukäteen, että imetyksen ja maidon riittävyyden suhteen voi tulla ongelmia. Pidettiin molemmat vauvaa ihokontaktissa ensimmäisinä päivinä ja myös sen jälkeenkin. Osastolla katsottiin, että vauvan imuote on hyvä ja asennot on hyviä ja rentoja.

Meidän täysimetystaipaleemme kesti kaksi viikkoa, sen jälkeen rupesi pissavaipat vähenemään, vauva kävi levottomaksi, itki aina kun otti rinnalta pois ja paino ei noussut kunnolla. Tästä päättelin, että nyt ei tule riittävästi enää maitoa. Olin saanut vähän pumpattua maitoa pakkaseen, rupesimme sulattelemaan niitä ja antamaan pullosta lisänä. Toki vauva kävi aina ensin rinnalla, mutta sekin kertoi jo jotain kun lapsi saattoi olla tuntitolkulla rinnalla, yritti ja yritti, mutta sellaista konkreettista imemistä ja nielemistä ei tapahtunut. Söi rinnalla ollessa molemmista rinnoista, mutta silti jäi huutamaan kun otti rinnalta pois, tai kun sieltä rinnasta ei enää mitään tullut. Tai saattoi olla hetken tyytyväinen, mutta nälkä yllätti melkein heti uudestaan. Kun sai vielä lisää maitoa pullosta, vauva lopetti huudon ja näytti kylläiseltä ja oli tyytyväinen.

Kukaan ei osannut sanoa sitä, miksi maidontulo hiipui, koska se kaksi viikkoa meni ilman mitään ongelmia, eikä tarvinnut antaa pullosta maitoa ja tosiaan syötön väleissä sai pumpattua pakkaseenkin sitä maitoa. Kaiken järjen mukaan kun maitoa pumpataan talteen, niin sen pitäisi lisätä sitä maidon tuotantoa, itsestä tuntui että se vain väheni, tai ei ehkä heti vähentynyt, mutta ei se lisääntynytkään ja jos rinnasta saa vaikka 60ml maitoa ja vauva tarvitsee 120ml kerralla niin sehän on puolet liian vähän, jos ei antanut lisämaitoa. Samaa ongelmaa on tosiaan ollut kaikilla suvun naisilla. Outoa, että hiipuu kuitenkin nousun jälkeen, koska mitään muita ongelmia ei ollut.

Harmittaa ja ärsyttää varsinkin se, kun tuntuu että ihmiset ei oikeasti ymmärrä sitä, että se maidontulo vain loppui, ihan sama mitä teki. Ihmiset eivät vain voineet hyväksyä sitä, että sitä maitoa ei tullut. Eivät käsittäneet sitä, että eihän se maito nyt vain voi yhtäkkiä loppua. Kyllä se vain loppui. Pumppasin, lypsin, käytin vauvaa molemmilla rinnoilla, join ykkösolutta jne. Mikään ei auttanut. Imetys ei käynyt kipeää missään vaiheessa ja tosiaan kun kaksi viikkoa meni ihan hyvin niin en usko että vauvan imuotteessakaan on ollut mitään vikaa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja

Itsekin olen käynyt melko laajakirjoisen tunneryöpyn esikoisen kohdalla imetyksen suhteen ja ajattelin kirjoittaa myös vähän niistä asioista, miksi itse jopa vähän puollan pulloruokintaa. Nämä ovat taas vain minun mielipiteitäni ja minun omakohtaisia tunteitani, näitä ei voi yleistää kaikille, että kaikkien pitäisi tuntea samalla tavalla. Imetys muuttui jossain vaiheessa jatkuvaksi stressinaiheeksi ja suorittamiseksi, se ei tuntunut kivalta vaan enemmänkin ahdisti. Kaikki ahdistavat tunteet tulivat sen jälkeen kun huomasi, että maidontulo alkaa hiipumaan ja vaikka mitä yritti, niin mikään ei auttanut ja se turhautti todella paljon. Olisin kuitenkin halunnut imettää, vaikka pullosta välillä maitoa saikin. Tärkeintä kuitenkin on äidin ja vauvan hyvinvointi. Jos äiti voi huonosti, miten äiti voi hoitaa vauvaa. Imetys ei mielestäni ole pääasia vaan, se, että vauva saa tarpeeksi ravintoa ja kaikki on tyytyväisiä, koko perhe. 

Monet äidit kertovat kokemuksistaan julkisilla paikoilla imettämisestä. Monet katsovat pahasti, jos imetetään julkisilla paikoilla, vaikka mitään kriittistä ei näkyisikään ja osalle on sanottu jopa, että voisitko mennä vaikka vessaan imettämään. Onhan nämä kommentit törkeitä, eikä kenenkään pitäisi niitä kuulla. Menisitkö itse vessaan syömään? Itse olen sitä mieltä, etten ikinä pystyisi imettämään julkisilla paikoilla, koska se on minun ja vauvan intiimi hetki, ja jotenkin ahdistaa ajatus, jos joku katselee ym. Joten ihan mieluusti annan maidon pullosta julkisilla paikoilla, vaikka pystyisinkin imettämään. En tuntisi oloani mitenkään kotoisaksi imettäessäni julkisilla paikoilla kun välillä se tuntui esikoisen kanssa hankalalta lähimmäisten kanssakin, halusin mieluummin siirtyä johonkin hiljaiseen omaan rauhaan imettämään.

Toinen asia, mikä itse ahdistaa on imettää taaperoa, ymmärrän kyllä ihan vauvan, mutta että semmoinen taapero, joka esimerkiksi osaa jo puhua. En tiedä mikä tässä ahdistaa, mutta se ei vain tunnu luontevalta itselle.

Nyt sitten pelottaa tämän toisen kohdalla entistä enemmän se, onnistuuko imettäminen, koska todettiin vielä tuo raskausajan diabetes, niin se voi viivästyttää maidon nousua ym. niin mietin, nouseeko maito tällä kertaa ollenkaan.

Ei kannata myöskään peitellä niitä ilon tunteita, jos imetys onnistuu. Ilo ja hehkuttaminen on ihan yhtälailla ansaittua, eikä vain negatiiviset tunteet. Olisi hyvä kuitenkin huomioida se, että jos hehkuttaa sellaiselle kaverille, jolla on imetyksen kanssa ollut ongelmaa, niin se voi tuntua kaverista vaikealta. Itse olin niin helpottunut siitä, kun vihdoin päätin lopettaa imetyksen ja annettiin vain korviketta, että varmasti kaikki saivat kuulla siitä ja todellakin kerroin siitä ylpeästi, että olin tämän päätöksen tehnyt. Joten ihan yhtälailla kaikki onnistumisen tunteetkin on sallittuja ja niitä saa ja voi jakaa.

Sairastaako korvikevauva enemmän täysimetettyyn verrattuna?

Tähän varmasti myöskin on yhtä monta vastausta kun on äitiä, mutta minun kokemukseni on, että ei. Korvikevauva ei sairasta enemmän täysimetettyyn verrattuna ja mistä tämän tiedän, on se, että minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Toki siis voi olla niitäkin korvikevauvoja, jotka sairastavat koko ajan ja vaikka mitä sairauksia, mutta ei pidä yleistää. Ihan yhtälailla voi olla allergisia ja sairastavia vauvoja, vaikka olisivat eläneet ensimmäisen vuoden rinnalla. Ei kaikki korvikevauvat automaattisesti sairasta enemmän. Itselläni on kavereita, joiden vauvat olivat täysimetettyjä ja heidän lapsensa sairastivat paljon pienempänä, oli korvatulehduskierteitä, kovia kuumeita, viruksia, hengitystieoireita, jopa niin pahoja että on pitänyt käydä ihan sairaalassa. Itse olen tainnut ehkä kerran käydä lapsen kanssa lääkärillä ja lapseni täyttää tänä vuonna kuitenkin neljä. Perus nuhakuumeita on ollut mutta ei mitään sen isompaa. Minusta se on kuitenkin paljon lapsestakin kiinni, kuinka paljon sairastaa ja tiedä sitten, saiko lapseni kaiken tarvittavan vastustuskyvyn sen 3kk aikana kun häntä imetin...

Monia varmasti myös tämä mietityttää ja pelottaa, jos olettamus on että jos oma lapsi kasvaa korvikkeella, niin hänestä tulee todella sairas jne. Sitä ei voi tietää etukäteen, joten en stressaisi siitä. 

Iso aihe, olisi voinut jatkaa tätä vielä, mutta olen työstänyt tätä jo niin kauan, että taidan tämän julkaista ja jatkan/ teen uuden postauksen aiheesta myöhemmin. Ehkä sitten, kun meidän vauva on syntynyt ja näkee, miten imetys lähtee etenemään, vai aloitanko sitä edes.