Parisuhde

Ajattelin vähän kirjoittaa meidän parisuhteesta, millainen se on ja onhan siihen mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta kaikesta on selvitty. Meillähän on yhteistä taivalta jo pitkälti takana, ajateltuna siten, että molemmat olemme vasta vähä reilu kolmikymppisiä. Yhteistä taivalta on siis takana jo 13 vuotta, joista naimisissa olemme olleet 7 vuotta. Se on pitkä aika se. Muistan kun ennen naimisiin menoa oli joku kriisi, en paljoa viihtynyt kotona, vaan halusin olla kavereiden kanssa ja mies taas oli kotona, mietin jo jossain vaiheessa eroakin kun tuntui että kaikki ahdisti ja mikään asia ei ollut hyvin. Niin siitä kuitenkin vain selvittiin ja ruvettiin suunnittelemaan häitä. Muistan vieläkin kun suhteen alkuaikana mieheni huolehti siitä, mitä muut sanovat kun hän kerkesi täyttää vuosia aiemmin kuin minä ja minä olin vasta 17. Muistan jo tuolloin sanoneen, ettei se haittaa, koska täytän ihan kohta 18 ja kuitenkin kun ollaan parisuhteessa niin tuskin kukaan katsoo sitä ikää niin tarkkaan, vaikka nyt vähän aikaa kerkesin alaikäinen ollakin.

Minusta on hienoa, että me olemme mieheni kanssa kasvaneet yhdessä. Monesti kun parisuhde alkaa nuorena, niin jossain elämän vaiheessa kasvetaan niin erilleen, ettei suhde ole enää toimiva. Tai näin olen ainakin kuullut ja onhan se totta, ettei arvot välttämättä ole nuorena samanlaisia, kuin aikuisena, tai jokin muu, rupeaa tuntumaan aikuisena tärkeämmältä ja arvot ei siinä vaiheessa enää sen puolison kanssa kohtaa ja yhteiselosta ei näin ollen tule enää mitään. Meillä se on kuitenkin pääpiirteissään pysynyt toimivana. Meillä on elämän suhteen samanlaiset arvot ja samanlaisia tavoitteita. Eikä ne ole juurikaan tässä elämän edetessä muuttuneet. Vuosien varrella, sitä oppii tuntemaan toisen jokseenkin hyvin, silti vieläkin tulee uusia asioita esiin, tai uusia mielenkiinnon kohteita jne. Eikä se minusta ole yhtään huono asia. Kyllähän itselläkin mielenkiinnon kohteet muuttuvat vuosien aikana. Minusta on myös hyvä, että uusia mielenkiinnon kohteita tulee myös yhdessä.

Vaikka olemme olleet pitkään yhdessä, arki rullaa silti omalla painollaan ja saatetaan tehdä jotain odottamatontakin välillä. Minusta se arjen pyörittäminen kuitenkin on luontevaa ja varsinkin nyt kun on perhettä, niin ei sitä ole aikaa ja toisaalta ei kaipaakaan mitään erikoista normaalin arjen pyörittämisen lisäksi. Joskus on kiva vain olla kotona. Se on ihan kivaa että varsinkin kesällä pääsee vaikka käymään jossain mökillä tai pienellä reissulla koko perheen kesken. Tai jos esikoiselle on hoitaja, niin pääsee käymään yhdessä vaikka syömässä. Kuitenkin sitä kahdenkeskistä aikaakin on ja sitä saadaan, jos sitä kaivataan. Sitä ei välttämättä tarvitse aina viettää jossain muualla. Monesti saatetaan laittaa esikoinen nukkumaan ja katsotaan sen jälkeen sohvalla elokuvaa ja jos ei jakseta katsoa loppuun, niin katsotaan joku toinen ilta se loppuun. Nyt tietenkin oma aika on vähän rajallisempaa kun on vauva talossa, mutta hyvin on saanut myös sitä omaa aikaa. Esikoinen on käynyt mummulassa yökylässä, niin ollaan oltu kotona vain vauvan kanssa, sekin on helpottanut arkea. On myös sovittu jo hoitopaikka pojille muutaman viikon päähän, niin päästään miehen kanssa katsomaan jääkiekkopeliä kahdestaan. Mikä onkaan parempi tapa viettää yhteistä aikaa, kun yhteisen harrastuksen parissa.

Meilläkään ei aiemmin ole hirveästi ollut kotona yhteistä aikaa, minun kolmivuorotyön takia ja olen paljon viikonloppuina töissä, mutta nyt kun olen ollut kotona pidemmän aikaa ja mieskin oli kesällä lomalla, niin sitä yhteistä aikaa ja tekemistä on ollut nyt jopa enemmän. Hyvää vastapainoa ollut kyllä nyt, muuten niin kiireisen arjen keskellä. Kuitenkin tämä seuraava vuosi on vähän erilainen, kun itse olen koko ajan kotona vauvan kanssa, mutta esikoinenkin on nyt hoidossa ja mies on töissä. Jospa sitä kahdenkeskistä aikaa riittäisi myös vauvan tulon jälkeen. Välillä on myös kiva päästä esikoisen kanssa kahdestaan johonkin ilman vauvaa. Meillä alkaakin uimakoulu parin viikon päästä maanantaisin ja se kestää jouluun asti.

Pullovauva

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän meidän tämänhetkiseen tilanteeseen ja siihen, että opetettiin vauva pullolle heti alkuun. Monet kauhistelivat sitä, että entä jos vauva ei haluakkaan käydä tissillä kun pullosta saa niin paljon helpommin. Tai että imetys kärsii, kun annat pullosta maidon vauvalle. Miten niin kärsii? Jos vauva käy rinnalla ja sen jälkeen annat pullosta lisää maitoa ja imetysten välissä vielä pumppaa ja pitää maidontuotantoa yllä, niin en vain ymmärrä, miten imetys tästä kärsisi? Kertokaa viisaammat, koska ei meillä ole vaikuttanut tämän melkein kahden kuukauden aikana maidontuotantoon mitenkään tämä, maitoa on tullut koko ajan saman verran. No, tämä ei olisi kyllä minua haitannut, mutta edelleen vauva käy myös tissillä, vaikka pullosta sitä maitoa saakin.

Miksi pullosta?

Ihan siitä syystä, että ruokailuhetket menee paljon nopeampaa. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa istua tuntitolkulla jossain sohvan nurkassa imettämässä kun on tuo esikoinenkin ja hänen kanssaan on oltava. Vauva voi olla muuten enemmän sylissä. Ja muutenkin ahdistaa ajatus siitä, että ensimmäiset kuukaudet pitäisi pesiä vain vauvan kanssa, aina se vauva on kuitenkin lähellä, mutta on hyvä saada välillä myös omaa tilaa. Näin me tehtiin myös esikoisen kohdalla ja ihan tavallinen lapsi hänestäkin on kasvanut, vaikkei niitä ensimmäisiä kuukausia pötköteltykkään vain jossain peiton alla. Myös isä voi näin osallistua vauvan ruokkimiseen ja hoitaa esimerkiksi yöstyöttöjä, niin itse saa nukuttua ja jaksaa paremmin olla lasten kanssa päivällä. Joskus meillä on pullolle nukahteleva vauva ja joskus tuntuu että haluaa nautiskella pullosta maidon, mutta se ei haittaa, sitten mennään sen mukaan. Iltaisin annan sitten olla enemmän tissillä ja saa nukahtaa välissä ja käydä taas kun on toinen osapuoli myös auttamassa esikoisen kanssa.

Ja nyt kun mies pystyy huolehtimaan myös vauvan ruokailusta, myös minä pääsen käymään yksin jossain ilman vauvaa ja olemaan useamman tunnin kerralla pois. Tekee hyvää kun välillä pääsee yksin tai esikoisen kanssa jonnekin. Sitä kaipaa sitä omaa aikaa, varsinkin jos on ollut huono ja kipeä päivä ja vauva on vaatinut lähestulkoon koko ajan jokseenkin täyden huomion. Silloin kun meillä on vatsakipupäivä niin silloin ei esimerkiksi nukuta muuten kuin liikkuvissa vaunuissa.

En näe mitään syytä, miksei vauvaa siis voisi opettaa myös tuttipullolle. Hyvin meillä on mennyt vaikka molemmat tavat onkin käytössä. Varsinkin jos vauva ei malta tiettyinä hetkinä rauhoittua ollenkaan rinnalle, niin antaa pullosta ja kokeilee myöhemmin uudelleen niin menee paljon paremmin.

Imetystee

Kävin ostamassa itselleni vajaa viikko sitten imetysteetä. En ole koskaan uskonut mihinkään näihin poppakonsteihin imetyksen suhteen, tai minkään muunkaan suhteen. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että haluaisi nyt jatkaa tuota imetystä ja pumppausta mahdollisimman pitkään, niin että sitä maitoa myös tulisi, eikä aina vain pullon pohjalle vähäsen, niin ajattelin että kokeilen tuon imetysteen, koska eihän siinä mitään menetäkään. Olen aina ajatellut, että kaikki ylimääräiset lääkkeet ja vitamiinilisät ym. on vain rahan tuhlausta, koska ei niistä näe konkreettisesti mitään muutoksia. Ainut on rautalisä, mutta siitä nyt on näyttöä että se auttaa, muutakin kun verikokeiden tulokset. Mutta siis, ostin frantsilan vauvanilo yrttiteetä, ja hommasin siihen myös sihdin, koska tee ei ole valmiissa teepusseissa. Kerkesin teetä juoda kolme päivää.

Samaan aikaan vauvalla alkoi taas hirveät vatsakivut ja ajattelin ensin kipujen johtuvan D-vitamiinista, koska olin aloittanut tipat joitakin päiviä aiemmin ja että kivut tulisivat jotenkin viiveellä, olin samana päivänä antanut myös yhden tipan sijasta kaksi tippaa. No, myös maidon heruminen alkoi hiipumaan ja olin jo sillain, että nytkö se jo loppuu ja kerkesin jo ajatella, että meidän toisesta vauvasta tulee kokonaan korvikevauva jo ennemmin, mitä esikoisesta, vaikka kaikki on mennyt toisen kohdalla paljon paremmin...

Lopetin, tai oikeastaan unohdin eilen juoda tuota imetysteetä. Myöskään tänään en ole juonut ollenkaan ja ihme ja kumma, maidontulo normalisoitui, tai tuli taas sen verran mitä on aiemminkin tullut ja vauvan vatsavaivat ovat hävinneet. Sattumaako? Sitä en tiedä, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että en juo enää koko teetä ja saa minun osalta jäädäkin taas kaikki poppakonstit kokeilematta, koska eivät näytä toimivan vaan tekevät ihan päinvastaista. Se on vain uskottava, ettei sitä maidontuotantoa saa nostettua millään tavalla ja näillä eväillä mennään, mitä on tähänkin mennessä annettu. Jotenkin itseä ihan huvittaa kun kaikki on saanut vaan positiivisia juttuja aikaan jollain imetysteellä ja saa maitoa tulemaan paremmin, joku saa nostettua tehopumppauksella maitoa enemmän ym. Minun kohdalla vaikka mitä tekisi, niin mistään ei ole ollut hyötyä.

Vauva arkea osa 2.

Meillä on kyllä tosi nopeaa mennyt nyt tämä arki täällä kotona. Vauva on kohta seitsemän viikkoa vanha, seuraava neuvolakin on jo ihan kohta ja ristiäiset lähestyy. Vauvan vatsakivut ovat lähestulkoon helpottaneet. Välillä on huonompia päiviä, mutta siihen on aina löytynyt syy. Olen uskaltanut nyt aloittaa D-vitamiinitipat ja menin antamaan kaksi tippaa, kun yksi tippa ei ole hirveästi aiheuttanut väänteitä, niin nyt on ollut vatsa niin kipeä koko päivän, ettei ole pystynyt edes kunnolla nukkumaan. Lyhyitä 20-30min pätkiä nukkunut. Taidetaan pitää huomenna taukopäivä koko vitamiinista. Tuntuu hirveältä, että joutuu pientä vielä jollakin tipoilla kiusaamaan, kun muutenkaan ole suolisto vielä kehittynyt.

Esikoinen on hoidossa 2-3 päivää viikossa. Oli toissaviikolla sairaana, kerkesi olla hoidossa jopa yhden päivän, niin heti tuli sairaaksi. Silloin ei tietenkään hoidossa ollut, mutta nyt on taas viime viikolla ja tällä viikolla ollut hoidossa. Kiva, kun saa välillä olla vauvan kanssa ihan kahdestaan. Yleensä kun ollaan vauvan kanssa kahdestaan, niin vauva vissiin jotenkin aistii sen, koska aina kun olemme kahdestaan, hän ei nuku koko päivänä, ettei varmasti saa itse levähdettyä missään vaiheessa. Yleensä sitten nukahtaa kaukaloon, kun lähdetään hakemaan esikoista hoidosta, mutta ei sitten enää pysty levähtämään, kun täytyy esikoisen kanssa kotona touhuta ja antaa ruoka jne. Välillä olisi ihan kiva, että saisi päivälläkin vähän levähdettyä, mutta näillä mennään. Arki on alkanut rullaamaan siis ihan mukavasti ja ehkä alkaa myös jonkinnäköistä rytmiä löytyä tähän elämään. Hyvä, jos vauva oppii rytmin jo tässä vaiheessa, niin helpottaa arkea huomattavasti.

Nyt on huomannut tätä arkea pyörittäessä sen, kuinka haastavaa esikoisen vauva aika oli. Meillähän kävi perhetyö apuna silloin, kun esikoinen oli ihan vauva, en olisi muuten jaksanut. Nyt ollut paljon helpompaa, eikä ole käynyt mielessäkään että tarvitsisi tähän vielä apukäsiä. Joskus sitä toivoo, että olisi mukava kun joku kävisi, että saisi syödä edes joskus rauhassa, mutta ne on niitä arjen ns. hienouksia, mitä kaipaa, mutta en sitä oikeasti tarvitse. Tai elämä ei kaadu siihen, vaikkei saisi rauhassa syödä, syö sitten kun ehtii. Mukavaa on, kun toisen kanssa on nyt helpompaa. Luo uskoa siihen, ettei vauva aika aina ole ihan hirveää ja pystyy jopa nauttimaan tästä.

Välillä vuorotellaan miehen kanssa iltahommien teossa. Välillä mies tekee vauvalle iltatoimet ja välillä minä. Olen useampana iltana tehnyt nyt esikoisen iltahommat ja laittanut nukkumaan, eilen illalla taas mies laittoi esikoisen nukkumaan ja minä olin vauvan kanssa. Vähän riippuu kuinka tiiviisti on pitänyt olla vauvan kanssa, tekee hyvää kun välillä saa myös irtautua, eikä koko ajan olla kiinni vauvassa. Toissailtana käytiin esikoisen kanssa kaverin luona pari tuntia leikkimässä ja eilen illalla käytiin uimassa niin ollaan saatu omaa aikaa keskenään illasta aina pari tuntia. On tehnyt molemmille hyvää ja mies on ollut vauvan kanssa kotona. Näin se arki pyörii täälläkin.

Oma toipuminen synnytyksen jälkeen.

Ajattelin vähän kirjoittaa myös siitä, miten itse olen toipunut synnytyksen jälkeen. Tietenkin haluan tästäkin tehdä oman postauksen, ettei huku muiden asioiden alle. Muutenkin on miellyttävämpää ainakin itselle aina keskittyä yhdessä postauksessa tiettyyn asiaan, postauksista ei tule näin ollen liian pitkiä ja jaksan ne jopa itsekin joskus lukea uudelleen.

Alkuhan minulla oli taas hankala. Olin reilun viikon synnytyksen jälkeen todella kipeä. Osastolla ollessa kipu oli ns. normaalia, pystyin liikkumaan ja oli paineen tunnetta ym. Mutta en sillain niin kipeä ollut osastolla ollessa. Synnytys oli torstaina, niin olin jo seuraavan viikon tiistaina yhteydessä terveyskeskukseen kipujen takia. Minulla ei ole kokemusta tavallisista synnytyksen jälkeisistä kivuista, koska minulla oli esikoisen jälkeen kohtutulehdus ja olin siitä melko kipeä. Osastolla ollessa pystyin siis liikkumaan suht. normaalisti jo synnytyksestä seuraavana päivänä, eikä tarvinnut varoa että käy kipeää. Kotiin päästessä seuraavana päivänä kuitenkin kivut alkoivat lisääntymään, mikä epäilytti itseä, että nyt ei ole kaikki kunnossa, koska en nyt uskonut että kivut yhtäkkiä muutaman päivän jälkeen lisääntyvät kun ovat kerran jo helpottaneet tai eihän niitä juurikaan edes ollut.

Kävin siis lääkärissä ja otettiin verikokeita. Verikokeissa ei ilmennyt mitään tavallisesta poikkeavaa, valkosolut olivat vähän koholla, mutta se todennäköisesti johtui vielä synnytyksestä. Kohtu kuitenkin aristi ja kivut olivat sen verran voimakkaat, että häiritsivät normaalia arkea. Lääkäri konsultoi vielä kokeneempaa kollegaa ja tulivat siihen johtopäätökseen että aloitetaan varmuuden vuoksi antibiootit, jos on kehittelemässä jotain tulehdusta ja sain kontrollikäynnin parin päivän päähän. Tilannetta seurattiin ja sain siitä vielä viikon päähän soittoajan. Kivut lähtivät helpottamaan kun antibioottikuuri oli kerennyt jonkun päivän mennä ja soittopyyntöön mennessä lähes kaikki kivut olivat kadonneet. Lääkäri totesi, että todennäköisesti alkava/lievä kohtutulehdus oli kuitenkin, kun antibiooteilla kivut talttuivat. Kipulääkkeistä ei ollut mainittavaa hyötyä niin lopetin ne kokonaan vajaa viikko synnytyksestä, eikä kivut merkittävästi lisääntyneet vaan olivat samaa luokkaa, mitä lääkkeiden kanssa.

Tuon jälkeen toipuminen on lähtenyt hyvin vauhtiin ja olin jo muutaman viikon jälkeen hyvässä kunnossa. Tuntui ihanalta kun sai oman kivuttoman kehon takaisin ja pystyi liikkumaan ongelmitta. Olemme käyneet vaunulenkeillä ja olen hiljalleen aloittanut lantionnostot ym. en kuitenkaan mitään sen kummempaa vielä. Minusta toipuminen on ollut nopeampaa verrattuna esikoisen jälkeen, mutta toki repeämä ei ollut niin paha nyt ja muutenkin synnytys oli nopeampi ja ehkä kuitenkin helpompi. Kohtu on palautunut hyvin ja tosiaan kun on myös painoa lähtenyt, niin onhan se helpompi olla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Vauva kasvaa hyvin

Meillä on lähtenyt todella hyvin kasvu käyntiin. Kuukauden ikäisenä neuvolassa pituutta oli tullut 5,5cm lisää ja painoa oli tullut 2,5 viikon aikana kilo lisää, mikä on todella paljon. Näyttää siltä, että synnytän pieniä lapsia, mutta kun he pääsevät tähän maailmaan, kasvavat kiireellä monta senttiä kuukaudessa. Seuraava neuvola on 2kk iässä. Tänään käytiin kotona puntarilla ja se näytti että olisi taas tullut kilo painoa lisää. Vauva syö sekä minun maitoa, että korviketta. 

Imetys onnistuu tällä hetkellä vaihtelevasti. Tuntuu hassulta, mutta luulen, että vauva on sen verran tottunut pulloon, ettei tahdo malttaa olla rinnalla niin tomerasti, että alkaisi kunnolla herua maitoa, koska ei yleensä jaksa keskittyä syömiseen vaan härvää kaikkea muuta, heiluu ja katselee joko minua tai jonnekin muualle. Jotenkin itsestä myös tuntuu että heruu liian vähän, vauva jaksaa olla ehkä 10 minuuttia kunnolla rinnalla ja sitten joko nukahtaa, tai ei jaksa imeä enää. Joudun edelleen käyttämään rintakumia apuna, joten voi olla mahdollista että tämäkin asiaan vaikuttaa. Saan kuitenkin pumpattua rintamaitoa päivittäin ja päivät pärjätäänkin minun maidolla. Iltaisin vauva tankkaa enemmän, joten välillä annetaan korviketta lisäksi ja yöllä vauva saa korviketta.

Olen tyytyväinen tähän ja edelleenkin on hyvä, että vauva syö öisin korviketta, sen saa nopeasti lämmitettyä mikrossa, eikä tarvitse odotella vedenlämmitintä, milloin ruoka on valmista. Vauva ei kerkeä herätä kunnolla ja näin ollen hermostua ihan hirveästi. Saa nähdä kuin kauan saan pumpattua maitoa. Ainakaan vielä ei näy maidontuotannon hidastumisen merkkejä. En kyllä muista, missä vaiheessa esikoisen kohdalla rupesi heruminen myös pumpulle loppumaan. Sen muistan että imetin 3kk.

Nyt testissä imetystee, onko siitä oikeasti hyötyä, että tee nostattaisi maidon määrää lisää. En oikein usko tällaisiin, mutta kaikkea sitä näköjään lähtee kokeilemaan siinä toivossa, että saisi maitomäärää vielä nostettua. Kokeillaan nyt tämäkin kun ei muut kokeilut ole onnistuneet.

Raskauskilot

Olen seurannut raskauskilojen tippumista synnytyksen jälkeen, vaikken ole mitään erikoista asian suhteen vielä tehnytkään, koska synnytyksestä on niin vähän aikaa vielä. Kovasti tekisi mieli ruveta jo laittamaan kehoa kuntoon, mutta ehkä on turhan aikaista vielä. Pieniä kävelylenkkejä on vauvan kanssa vaunuilla tehty ja esikoisen kanssa olen käynyt kävelyllä niin, että hän on ajanut pyörällä ja samalla on käyty puistossa, mutta muuten en ole vielä mitään erikoista tehnyt painon pudotuksen ja kiinteytymisen suhteen. Täytyisi aina muistaa se, että antaa kehon palautua rauhassa. Synnytys ei kuitenkaan ole mikään pikku juttu. Toisaalta taas tuntuu hassulta odotella, kun on useamman viikon ollut jo aivan normaali olo ja tuntuu että paikat on kunnossa. 

Minullehan tuli raskauskiloja tässä raskaudessa yhteensä 10kg. Luulen että jos olisin saanut sokerilääkkeet aikaisemmin, niin ei olisi tullut noinkaan paljoa. Mutta eihän tuota painoa onneksi niin hirveästi tullut. Pudotettavaakaan ei siis ole paljon, mutta kun on ylipainoa niin haluan kyllä pudottaa enemmän painoa ja se minun laihdutusprojektihan kerkesi edetä 6kg verran ennen kuin rupesin odottamaan tätä meidän kuopusta. Ihan hyvin on lähtenyt nyt kuitenkin paino laskemaan, olen ollut tyytyväinen kyllä painon laskuun ja muutenkin kehon palautumiseen.

Tokihan se oma peilikuva on vielä mitä on, mutta täytyy vain hyväksyä se, että keho on tehnyt taas ihan mielettömän työn, eikä se palautuminen hetkessä kuitenkaan tapahdu ja aina raskauden jälkeen keho vähän muuttuu. Nyt synnytyksestä on reilu 5 viikkoa ja olen saanut 8kg pois. Vielä olisi siis pari kiloa jäljellä. Näyttää siltä, että ne ei lähdekään ihan niin helposti, mutta ajattelin, että odotan jälkitarkastuksen, ennen kuin rupean hirveästi vielä mitään treenejä tekemään ja täytyy kysyä, olisiko suotavaa käydä esimerkiksi jossain fysioterapeutilla. Jälkitarkastus on reilun kolmen viikon päästä. En kuitenkaan halua kehoani rikkoa synnytyksen jälkeen, liiallisella treenaamisella, tai että teen jotain liikkeitä liian aikaisin, mitä ei saisi tehdä jne. En myöskään oikein osaa tunnustella esimerkiksi vatsalihasten erkaumaa, koska tuossa vatsan seudulla on tuota ylimääräistä. Muistan että jo esikoisen kohdalla oli hankalaa tätä tunnustella ja tuntui että koko erkauma oli monta kuukautta yli sen sallitun, en edes muista missä vaiheessa pystyin alkaa tekemään normaaleja vatsalihasliikkeitä.

Välillä olen tehnyt lantionnostoja ja se tunne kun niitä on pystynyt tekemään! Tein näitä myös raskausaikana, mutta loppumetreillä en pystynyt edes näitä enää tekemään, koska joka paikkaan sattui ja kävi niin kipeää, etten yksinkertaisesti saanut takapuolta ylös selinmakuulla. Se tuntui ihan hirveältä. Nyt on ollut ihana huomata, ettei nostoja tehdessä käy kipeää ja nostoja pystyy tekemään ilman ongelmia. Lantionpohjanlihaksia olen myös vahvistanut, mutta se nyt kuuluu muutenkin synnytyksestä palautumiseen, ettei jää mitään pidätyskyvyn ongelmia jne. Ei varsinaisesti liity painon ja raskauskilojen pudotukseen. Olen myös ajatellut ostaa nyt sen painohulavanteen niin pääsee sitä pyörittelemään.

2kg siis jäljellä. Saa nähdä milloin ne saa pois tästä kehosta, sitä odotellessa.

Vatsavaivat

Meillä kesti sitä rauhallista ja tyyntä vauva arkea peräti kaksi viikkoa. Sen jälkeen alkoi vatsavaivat. Vauva on ollut pari viikkoa muutenkin todella tyytymätön, eikä mikään oikein ole hyvin. Jotenkin sitä kerkesi jo ajatella että nyt päästään helpommalla, kun alku oli niin rauhallinen, mutta näyttää siltä että samanlaisia vatsakipuja on kuin esikoisellakin. Pari viikkoa ovat olleet aika haastavia. Ei onneksi ole niitä koliikki itkuja, mutta on raastavaa nähdä kun toisella on niin hankala olla. Toki on tähän asti päästy kuitenkin helpommalla, mitä esikoisen aikaan, mutta tosiaan paljon vie voimia tuo kun toinen itkee vatsaa, eikä mikään tahdo auttaa.

Vauva ähisee, murisee, itkee, äkistää pää punaisena, mutta mitään ei tapahdu. On todella levoton ja ei oikein pitkään viihdy missään asennossa. Pierut tulee todella hankalasti. Olemme käyneet hierojalla nyt kaksi kertaa ja se on vähän helpottanut kipuja ja jumeja. Molempien kertojen jälkeen vatsa on toiminut reilusti. Nyt on tullut vielä lisäksi ummetusta, eikä saada siihenkään mitään apua. Tuntuu, että nykyään annetaan vauvojen vain huutaa. Olin neuvolaan yhteydessä, koska esikoisen aikaan oli suositus, että jos saa korviketta, olisi vatsan hyvä toimia joka päivä. Tämä ei meillä tällä hetkellä toteudu.

Olen pitänyt vauvaa paljon pystyasennossa, röyhtäyksiä tulee, myös silloin kun ei ole ihan hetkeen syönyt. Hyvä että sitä kautta tulee ilmaa ulos. Välillä puklaa ja oksentaa, koska syö mahakipuihin lohdutuksena ruokaa ja välillä syö liikaa. Ei kuitenkaan ole mitään kaarioksennuksia tms. tullut, joten en usko että refluksista olisi kuitenkaan kyse. Vauva on paljon sylissä, ei oikein viihdy muualla. Rinnalla käy välillä, mutta ei tahdo malttaa siihenkään rauhoittua kun vääntää vain itseään kaarelle kun tekee kipeää. Silloin kun on rauhallinen hetki, niin on rauhoittunut myös rinnalle.

Viimeisin kokeilu on ollut oma hieronta ja olen pitänyt vauvaa vatsallaan rinnan päällä. Vatsallaan on hyvin saanut nukuttua ja tuntuu että pierut tulevat helpommin ulos ja on rauhoittanut vauvaa. Olen hieronut öljyn avulla jalkapohjia, jalkoja, selkää ja vatsaa. En tiedä onko hieronnan ansiota, mutta tuntuu, että vauva olisi vähän rennompi ja rauhallisempi. On kokeiltu polkea vauvan jalkoja ja yritetty avittaa kakan tuloa kuumemittarilla. Yhden kerran tämäkin toimi, mutta ei enää sen jälkeen. Nyt on pahimmillaan ollut 3 päivää kakkaamatta, tiedän, ettei ole vielä mikään pitkä aika, mutta on se sen verran pitkä että vauva kerkeää tulla tässä ajassa todella kipeäksi ja olen yhdistänyt kivut juurikin tuohon ummetukseen.

Nyt on pari päivää ollut kuitenkin ehkä vähän rauhallisempia. Meillä oli bifibaby käytössä pari viikkoa, oikeastaan siitä lähtien kun vatsakivut alkoivat, mutta en kyllä huomannut tästä olevan mitään hyötyä, joten lopetin ne pari päivää sitten. En tiedä, johtuuko myös noista, että kivut kuitenkin helpottivat. Jospa tämä alkaisi vihdoin vähän helpottaa, vauvalla ikää nyt reilu 5 viikkoa.