Meillä on kyllä tosi nopeaa mennyt nyt tämä arki täällä kotona. Vauva on kohta seitsemän viikkoa vanha, seuraava neuvolakin on jo ihan kohta ja ristiäiset lähestyy. Vauvan vatsakivut ovat lähestulkoon helpottaneet. Välillä on huonompia päiviä, mutta siihen on aina löytynyt syy. Olen uskaltanut nyt aloittaa D-vitamiinitipat ja menin antamaan kaksi tippaa, kun yksi tippa ei ole hirveästi aiheuttanut väänteitä, niin nyt on ollut vatsa niin kipeä koko päivän, ettei ole pystynyt edes kunnolla nukkumaan. Lyhyitä 20-30min pätkiä nukkunut. Taidetaan pitää huomenna taukopäivä koko vitamiinista. Tuntuu hirveältä, että joutuu pientä vielä jollakin tipoilla kiusaamaan, kun muutenkaan ole suolisto vielä kehittynyt.
Esikoinen on hoidossa 2-3 päivää viikossa. Oli toissaviikolla sairaana, kerkesi olla hoidossa jopa yhden päivän, niin heti tuli sairaaksi. Silloin ei tietenkään hoidossa ollut, mutta nyt on taas viime viikolla ja tällä viikolla ollut hoidossa. Kiva, kun saa välillä olla vauvan kanssa ihan kahdestaan. Yleensä kun ollaan vauvan kanssa kahdestaan, niin vauva vissiin jotenkin aistii sen, koska aina kun olemme kahdestaan, hän ei nuku koko päivänä, ettei varmasti saa itse levähdettyä missään vaiheessa. Yleensä sitten nukahtaa kaukaloon, kun lähdetään hakemaan esikoista hoidosta, mutta ei sitten enää pysty levähtämään, kun täytyy esikoisen kanssa kotona touhuta ja antaa ruoka jne. Välillä olisi ihan kiva, että saisi päivälläkin vähän levähdettyä, mutta näillä mennään. Arki on alkanut rullaamaan siis ihan mukavasti ja ehkä alkaa myös jonkinnäköistä rytmiä löytyä tähän elämään. Hyvä, jos vauva oppii rytmin jo tässä vaiheessa, niin helpottaa arkea huomattavasti.
Nyt on huomannut tätä arkea pyörittäessä sen, kuinka haastavaa esikoisen vauva aika oli. Meillähän kävi perhetyö apuna silloin, kun esikoinen oli ihan vauva, en olisi muuten jaksanut. Nyt ollut paljon helpompaa, eikä ole käynyt mielessäkään että tarvitsisi tähän vielä apukäsiä. Joskus sitä toivoo, että olisi mukava kun joku kävisi, että saisi syödä edes joskus rauhassa, mutta ne on niitä arjen ns. hienouksia, mitä kaipaa, mutta en sitä oikeasti tarvitse. Tai elämä ei kaadu siihen, vaikkei saisi rauhassa syödä, syö sitten kun ehtii. Mukavaa on, kun toisen kanssa on nyt helpompaa. Luo uskoa siihen, ettei vauva aika aina ole ihan hirveää ja pystyy jopa nauttimaan tästä.
Välillä vuorotellaan miehen kanssa iltahommien teossa. Välillä mies tekee vauvalle iltatoimet ja välillä minä. Olen useampana iltana tehnyt nyt esikoisen iltahommat ja laittanut nukkumaan, eilen illalla taas mies laittoi esikoisen nukkumaan ja minä olin vauvan kanssa. Vähän riippuu kuinka tiiviisti on pitänyt olla vauvan kanssa, tekee hyvää kun välillä saa myös irtautua, eikä koko ajan olla kiinni vauvassa. Toissailtana käytiin esikoisen kanssa kaverin luona pari tuntia leikkimässä ja eilen illalla käytiin uimassa niin ollaan saatu omaa aikaa keskenään illasta aina pari tuntia. On tehnyt molemmille hyvää ja mies on ollut vauvan kanssa kotona. Näin se arki pyörii täälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti