Imetysviikko, miten meidän taival on jatkunut.

Ajattelin kirjoittaa vähän imetysasiaa taas. Tänään alkoi imetysviikko ja viikon teemana on turvataan imetys yhdessä. Kaikilla perheillä pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus riittävään imetysohjaukseen. Tämä ei kuitenkaan kaikkien osalta toteudu niin. Onko ohjauksessa puutetta vai eikö osata kysyä ym. sitä en tiedä. Itse en ole kokenut tarvitsevani nyt imetysohjausta, koska en usko, että tämä meidän tilanne olisi kummentunut minkäänlaisella ohjauksella. Olen etsinyt itse tietoa ja olen kokeillut vähän erilaisia asioita nyt, mitä esikoisen kohdalla. Mutta missä mennään nyt?

Minullahan oli rintakumi käytössä jo esikoisen kohdalla, kun hän ei saanut rinnasta kiinni, eikä me päästy rintakumista koko lyhyen imetystaipaleen aikana ollenkaan eroon. Siitä mietinkin, että imuotteessa tms. oli jotain ongelmaa. Nyt on ollut tämän kuopuksen kanssa melkoista taistelua viime päivät rintakumin kanssa, hän ei olisi millään tahtonut ottaa koko kumia suuhunsa ja onnistuneita imetyskertoja oli päivässä ihan muutama. Muuten oli pelkkää taistelua. Eilen päätin, että olkoon, en laita koko kumia ollenkaan ja ajattelin, että kokeilen vielä, ottaisiko kuopus rinnasta kiinni ilman kumia. Ihme ja kumma, hän sai hyvän otteen, toki piti vähän avustaa, että osaa ottaa oikeasta kohtaa kiinni ja imetys onnistui ilman rintakumia!

Tänään on sitten käyty rinnalla ilman rintakumia ja jokainen kerta on onnistunut todella hienosti ja kuopus rauhoittuu rinnalle, syö myös ongelmitta nyt molemmat rinnat. Kumin kanssa ei enää samalla kertaa ruvennut molempia rintoja edes syömään. Rinnan pää muokkautuu kuopuksen imiessä ja saa helposti uudestaan kiinni jos sattuu ote lipsahtamaan. En osannut edes kuvitella, kuin kivalta tämä tuntuu, ettei tarvitse ährätä sen rintakumin kanssa. En olisi uskaltanut kyllä imetyksen alussa toivoakaan, että saisin tämän kokea. Onneksi sain ja on ollut todella ihana päivä imetyksen suhteen tänään.

Aion jatkaa imetystä niin kauan kuin kuopus vaan suostuu rinnalla olemaan. Maitoa tulee edelleenkin vähän, joten en oletakaan että kuopus jaksaisi aina kauaa rinnalla olla, mutta saa käydä rinnalla niin pitkään kun haluaa. Minua kerkesi viime viikolla taas jo ahdistaa melko paljon koko imetysasia ja kerkesin miettiä, että lopetan koko imetyksen, kun se on ollut viime päivinä niin hankalaa ja yhtä taistelua vain ja onnistuneita imetyskertoja ollut vain muutamia. Lauantaina oli ristiäiset, eikä kuopus käynyt sinä päivänä ollenkaan rinnalla. Ainoastaan pumppasin tuona päivänä ja mietin kuinka helpottunut olin. Nyt, kun pääsi tuosta rintakumista eroon ja imetys taas sujuu ja tuntuu kivalta, niin nopeaa lähti se ahdistus pois ja tällä hetkellä taas nautin imetyksestä. Miten voikaan olla niin pienistä asioista aina kyse ja niillä on kuitenkin aivan valtava merkitys. Imuote on parantunut todella paljon ja kuopus jaksaa imeä todella voimakkaasti, se ei kuitenkaan käy kipeää. Tätä tunnetta ei oikein osaa tällä hetkellä edes sanoin kuvailla, mutta hyvältä tuntuu kuitenkin. Jospa meidän imetystaival kestäisi pidempään, kuin esikoisen kohdalla, koska tämä on onnistunut kuitenkin niin paljon paremmin. Toisaalta taas, jos maito loppuu eikä sitä enää tule niin ei sillekään mitään voi. Mutta nyt nautin kun vielä pystyn.