Mitä äitiysloman jälkeen.

Äitiysloma

Äitiysloma kestää melkein toukokuun loppuun asti, tai vanhempainvapaana kai tätä loppulomaa taidetaan kutsua. Tarkoituksena olisi tehdä jo äitiysloman aikana keikkaa. Sunnuntaisin tottakai, koska se on ainut päivä, miltä päivältä ei saa rahaa, joten kaikki sunnuntait voi tehdä töitä jos niin haluaa. Myös arkipyhät lasketaan, mutta en osaa vielä sanoa, haluanko arkipyhiä olla töissä, niitä nyt ei niin montaa kerkeä tulla äitiysloman aikana. Töitä ajattelin tehdä ihan sen takia, että saa vähän taskurahaa, tai saa rahaa vähän säästöön, niin mahdollisesti voisi kotona olla pidempään, tai aloittaa töissä vähän vähemmällä ym. näistä enemmän tässä postauksessa myöhemmin. Töitä haluan tehdä myös sen takia, ettei ammattitaito pääsisi kovin ruostumaan tässä vajaan vuoden aikana, sitä en vielä tiedä mihin keikkaa aion tehdä. Paikkoja olisi monia, mutta täytyy vähän miettiä näitä matkoja sun muita, ettei kaikki ansaitut rahat mene esimerkiksi bensaan.

Olen tykännyt nyt olla paljon enemmän äitiyslomalla, mitä esikoisen aikaan. En tiedä johtuuko se siitä, että esikoisen vauvavuosi oli todella hankala, vai osaanko ottaa nyt rennommin ja olen kasvanut äitinä sen verran paljon, että on mukava viettää kotona aikaa.

Välillä tulee hetkiä, että kaipaisi lomaa. Tässä nyt kuitenkin on kohta kolme kuukautta mennyt niin, että aina on jompi kumpi lapsista koko ajan minun kanssani. Äkkiä ne tunteet menee ohi, mutta välillä on ajatus, että olisi ihana päästä vaikka yhdeksi yöksi johonkin mökille. Minusta nämä kaikki tunteet ovat sallittuja, vaikka tykkäänkin olla todella paljon kotona nyt.

Töihin paluu

Olen miettinyt paljon töihin paluuta. Kyllä, sanoin sen ääneen. Olen miettinyt, missä vaiheessa palaan takaisin töihin. Palaanko entiseen työpaikkaani, vaihdanko työpaikkaa, mitä teen. Minulla ei ole vakituista paikkaa, mutta uskon pääseväni takaisin töihin milloin vain, koska työvoimapula on joka paikassa tällä hetkellä melko suuri. Olen miettinyt vaihtoehtoa, että palaan töihin lomien jälkeen, tai palaan töihin 50% eli olen puolet ajasta kuitenkin vielä kotona. Työpaikan vaihto merkitsisi sitä, että kaikki lomat palaa taas, eikä olisi lomia jne. Joten vähän mietityttää kuitenkin se paikan vaihto, vaikka talon sisällä pysyisikin. Mikäli palaan vanhaan työpaikkaani niin aloitan korkeintaan sillä 78%, sitä ne eivät voi minulta evätä, koska minulla on niin pieniä lapsia. Uskon kuitenkin että suostuvat myös tuohon 50%, koska en anna muuta vaihtoehtoa. Joko hyväksyvät tuon tai sitten en palaa töihin, tai vaihdan sitä työpaikkaa.

Vaakakupissa painaa sekin, että tuolla nykyisessä paikassa täytyy tehdä kolmivuorotyötä, paikan yhteishenki on laskenut aivan hirvittävästi parin vuoden aikana ja uudistuksia on tulossa niin paljon, etten tiedä haluanko palata ollenkaan takaisin. Uudistuksista en sen kummemmin vielä tiedä, muuta kuin että valvontatasoiset paikat tulevat meidän alaisuuteen, koska tulevaisuuden sairaalassa ei ole enää valvontatasoisia potilaita/hoitopaikkoja, tai näin minä sen olen ymmärtänyt. Olisihan se kuitenkin tuttu työpiste itselle, mutta jotenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä, että haluaisin jotain muuta. Haluaisin niin kovasti päivätyön, koska meillä täytyy tehdä kolmivuorotyötä, eikä se oikein sovi itselle enää ja olisi mukava kun saisi enemmän aikaa perheen kanssa. Toki se näkyy palkassa, mutta perheen kanssa vietetty aika on niin arvokasta, ettei siinä vaiheessa ne onnettomat lisät paina.

Olen myös miettinyt sitä, että lähtisin kokonaan sairaalasta pois ja kyselisin työtä esimerkiksi terveyskeskuksesta. Olisi kiva päästä terveyskeskukseen päivätöihin.

Opiskelu

Olen miettinyt kovasti myös opiskelua. Uskon, ettei minun opiskeluni ole vielä tässä, vaan mielenkiinto jatkuu vielä eteenpäin ja haluan monipuolistaa osaamistani sosiaali- ja terveysalalla. Työpaikalla ei kuitenkaan kannata itseään sen enempää kouluttaa, koska siellä ei tällä hetkellä pääse etenemään mitenkään ja työnantaja ei reagoi mitenkään siihen, jos haluaa itse kouluttautua lisää ja syventää osaamistaan, esimerkiksi palkankorotuksella ym. Joten siellä kouluttautuminen tuntuu aivan tyhjältä.

Olen miettinyt toimintaterapeutiksi opiskelua tai terveydenhoitajaksi. Kuitenkin sellainen, jolla olisi päivätyö. Tykkään lapsista ja molemmissa pystyisi lasten kanssa työskentelemään. On käynyt myös mielessä lähteä opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, mutta se taas tarkoittaa sitä, etten ole jäämässä nykyiseen työpaikkaani, vaan etsin sen jälkeen jotain muuta työtä. Taas kerran. Olen ehkä vähän tällainen levoton sielu, mutta haluan kehittää itseäni ja olla hyvä työssäni. Toki olen hyvä työssäni, mitä teen, mutta kun se arvostus on olematonta, niin haluaisin myös opiskella jotain sellaista, mitä arvostetaan.

Alan vaihto

Olen tämän lyhyen äitiyslomani aikana harkinnut myös kokonaan alan vaihtoa. Olen miettinyt, josko vaihtaisi kaupan alalle. Minusta olisi ihana tehdä myyntityötä esimerkiksi jossain vaatekaupassa. Kuitenkin haluaisin sellaisen työn, missä näkee ihmisiä ja saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, en jaksaisi mitään pientä koppia, missä ei näe ikinä ketään. Tämä alanvaihto ei ehkä kuitenkaan ole ihan tähän hätään suunnitelmissa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

Voi olla, että jossain vaiheessa ihan tässä lähiaikoinakin haen opiskelemaan ihan muuta alaa, eihän sitä opiskelua tarvitse heti aloittaa, vaan voi vähän miettiä. Mutta ei tosiaankaan ole mikään pois heitetty ajatus tämä.

Kotiin jääminen

On myös hyvinkin mahdollista, että päätän jäädä vain kotiin. Kotihoidontuki ei ole mikään suuri ja sillä ei kyllä maksa edes lainaa pois, mutta voihan sitä välillä käydä tosiaan tekemässä vaikka jotain keikkatyötä, miehen lomien aikana tai viikonloppuisin kun mies on kotona. En millään haluaisi laittaa kuopusta vajaan vuoden ikäisenä hoitoon, koska on kuitenkin niin pieni vielä. Voitaisiin käydä kerhoissa ja olla kotona ihan rauhassa. Ei tarvitsisi murehtia työasioita, vaan pystyisi keskittymään ihan vain lapsiin.

Ihan silläkin ajatuksella tosiaan ajattelin sitä keikkaa ruveta tekemään, niin saa vähän rahaa säästöön jos siihen päätökseen päädyn, että jään kotiin pidemmäksi aikaa. Toki täytyy miettiä kaikki vaihtoehdot ja miettiä mikä niistä on paras vaihtoehto ja puhua myös miehen kanssa, mitä hän on mieltä, jos jäänkin kokonaan kotiin. Voihan sitä aina jotain pikkuhommaa sitten tehdä.