Meillä oli ristiäiset pari viikkoa sitten lauantaina. Kaikki lähimmät ihmiset oli paikalla ja vieraita oli noin 30. Suurinosa oli sukulaisia ja enemmän minun puolelta, puolison puolelta oli muutama sukulainen, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Muutama kaveri pääsi myös paikalle, emme tosin kutsuneet kavereita kun viisi. Saatiin ristiäiset kuvattua videolle, niin voi katsoa sitä vielä myöhemmin. Pappi puhui todella kauniisti ristiäisissä ja oli kyllä hyvin lämminhenkinen tilaisuus.
Oli ihana kuulla, kun pappi kastoi poikamme kristillisen seurakunnan jäseneksi. Minulle usko on tärkeä asia ja haluan opettaa uskon tärkeäksi myös lapsilleni. Toki saavat isompana päättää kuitenkin mihin uskovat, mutta on harmi, jos eivät usko Jumalaan, taivaaseen tai enkeleihin. Pappi puhui hienosti, kuinka kuopus voi turvautua taivaallisen isän armoon ja rakkauteen ja Jumalan rakkaus riittää kaikille. Pappi kertoi kastepuvun pituudesta ja siitä, kuinka tämä pituus kuvastaa Jumalan rakkauden suuruutta. Papin puheesta välittyi aito usko ja lämminhenkisyys tilaisuuden aikana. Esikoisenkin kastetilaisuus oli lämminhenkinen ja hyvä, mutta tämä oli erityisen mieleenpainuva ja lämmitti todellakin sydäntä.
Pappi kertoi myös kummien tehtävistä, kuinka he ovat lapselle aikuisia ystäviä, joiden puoleen voi kääntyä ja kysyä neuvoja. On ainakin joku ystävänä ja turvana tässä elämässä. En olisi parempia kummeja lapselleni voinut saada.
Pappi kertoi kasteessa myös siitä, kuinka meissä oleva paha pyyhitään kasteen kautta pois ja synnytään uudelleen. Ihminen on kuitenkin syntyessään viaton ja on hyvä että hän pysyy puhtaana ja viattomana mahdollisimman kauan. Kaikin puolin ristiäispäivä oli todella ihana ja rakkaudentäyteinen. Esikoinen pääsi myös pyyhkimään kuopuksen pään kasteen jälkeen. Tästä ei ollut papin kanssa puhetta ja mietin, että sanon siitä, mutta pappi ottikin esikoisen hienosti huomioon ja pyysi häntä pyyhkimään veljensä pään, ennen kuin ehdin edes sanoa mitään. Tuota päivää voi muistella vielä moneen kertaan, kuinka ihana se oli.
Kävimme myös seuraavana sunnuntaina omassa kotikirkossa kuuntelemassa kun kuopuksen nimi luettiin ja hänelle toivottiin taivaan isän siunausta. Saimme siis valita, että poikamme nimi luetaan myös kotikirkossa, vaikka olikin kastettu toiseen seurakuntaan, koska poikamme kastettiin mummulassa ja siellä oli oman seurakunnan pappi. Esikoinen jaksoi olla todella hienosti kirkossa, minä pääsin käymään ehtoollisella ja pappikin sanoi pois lähtiessä että todella reippaasti jaksoi lapsi olla loppuun asti. Oli hienoja päiviä, molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti