Kynäote

Olemme esikoisen kanssa harjoitelleet nyt kovasti sitä kynäotetta ja todella hyvin esikoinen jo huomaa itse sen, kun ote on väärä. Ymmärrän kyllä, kuinka mieluusti hän pitäisi kynää vielä nyrkkiotteessa. Oikeaoppinen ote on vielä huteraa, joten nyrkkiotteella saisi paljon paremmin piirrettyä ja väritettyä. Myöskin kynän oikeasta kohdasta pitäminen on tuonut haasteita ja mitä ylempää pitää kiinni, sitä huterampaa piirtäminen tai värittäminen on, tätä on myös nyt opeteltu.

Meillä on tällä hetkellä käytössä kaikenlaisia apujuttuja, osa on tarkoituksella ostettu nyt sitä ajatellen, että esikoinen saisi valmiuksia, mutta osa on tullut ihan sattumalta. Esimerkiksi esikoinen on tykännyt aina rakentaa legoilla ja se onnistuukin todella hyvin ja osaa noudattaa myös helppoja ohjeita ja tehdä mallista. Vastikään ostin sellaisen naulauspelin, jossa voi naulata alustalle erilaisia kuvia ja yhdistellä niitä. Esikoinen on tykännyt tästä kovasti. Ostin myös sellaisia oppi ja ilo tehtäviä, joiden kautta on hauska opetella sitä oikeaa kynäotetta ja samalla pääsee ratkomaan tehtäviä ym. Ihan kaikkea ei vielä halua tehdä, koska kokee, ettei osaa, mutta kannustettu on kovasti. Hänellä on erilaisia piirustus/värityslehtiä ja niitä on pyritty käyttämään nyt kovasti viime aikoina. Hän tykkää myös maalata kuvia vesiväreillä ja meillä onkin sellainen kirja, mihin ei tarvitse kuin vettä, niin väri tulee itsekseen kun kuvaa maalaa.

Vielä ei olla saatu yhteenvetoa toimintaterapeutilta, varmaan tällä viikolla soittelee, tai ensi viikolla. Esikoisen varhaiskasvatussuunnitelma -keskustelu oli eilen ja otimme kaikki nämä asiat huomioon keskustelussa, mitä tässä nyt on käynyt ilmi. Todella hyvin on perhepäivähoitajalla kyllä otettu asiat huomioon ja on hyvä kun esikoinen on välillä saanut olla itsekseen hoidossa, niin on kerennyt tehdä paljon kaikenlaista, mitä ei silloin kerkeä kun on muitakin lapsia. Ei siis ole huolta tällä hetkellä kehityksestä tai muustakaan. Nämä vain on tällaisia juttuja... Ja hyvähän se on että asiat otetaan esille,  niin niille voi myös tehdä jotain. Edelleenkään ei esikoista mihinkään pakoteta, jos hän ei halua piirtää niin sitten ei. Yleensä kysyn, että haluaisiko tehdä jotain ja jos haluaa niin silloin tehdään. Keskittyminen on parasta silloin kun itse haluaa omaehtoisesti tehdä.