tiistai 23. marraskuuta 2021

Ajatuksia äitiydestä

Olen kirjoitellut tänne paljon, mitä kaikkea olemme tehneet ja miten vauva kasvaa, mitä on esikoisen kanssa tehty jne. Nyt ajattelin vähän kirjoittaa omia ajatuksia äitiydestä ja miten tähän äidin rooliin olen kasvanut.

Esikoisen kohdalla kaikki oli uutta, eikä kokemusta oikein ollut pienistä lapsista. Minulla on pari nuorta serkkua ja heitä olen joskus hoitanut kylässä käydessä, mutta ei hirveästi kuitenkaan ole ollut kokemusta niin pienistä. Esikoisen vauva-aika oli muutenkin hyvin raskasta ja mietin että tällaistako se äitiys on, haaveilin töihin paluusta ja tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Kävin jopa yhden kolmen viikon harjoittelun äitiyslomani aikana ja se tuntui mahtavalta. Jatkoin koulua siis jo kuukausi synnytyksestä ja mikään ei ollut niin ihanaa kun päästä vähäksi aikaa pois kotoa.

Koin huonommuuden tunnetta, koska minulla oli niin paljon negatiivisia tunteita vauvaa ja äitiyttä kohtaan, enkä oikein ymmärtänyt että mitä pitäisi tuntea. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisiko ollut jotain vauva masennusta, tai miksi sitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Ehkä ei, koska tosiaan se aika oli melko uuvuttavaa muutenkin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En tainnut ihan suoraan neuvolassa näistä negatiivisista ajatuksista puhua. Jatkuva stressi siitä, ettei imetys onnistu ja tästä koin myös huonommuuden tunnetta. Vaikka tämäkin oli jo etukäteen tiedossa, ettei se todennäköisesti tule onnistumaan.

Ihmettelin myös sitä, että eikö se äidinrakkaus tulekaan. Ei se tuntunut niin ihmeelliseltä, kun vauva oli syntynyt. Vauva nyt oli siinä ja opeteltiin uutta arkea, en kuitenkaan kokenut sitä mitenkään hirveän erikoisena tai tunteikkaana, että koko keho olisi täyttynyt rakkaudesta ja hellyydestä ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan. Tai että haluaisi pesiä vain vauvan kanssa ja kaikki on niin ihanaa. Muistan puhuneeni äitini kanssa tästä ja hän sanoi myöskin, ettei hänelle tullut sellaista rakkaudentäyteistä ajatusta heti kun minä olin syntynyt, vaan se kehittyi pikkuhiljaa.

Kyllähän se rakkaus sitä lasta kohtaan aina kasvoi ja nyt jos lapsille tapahtuisi jotain, niin en tiedä miten sen kestäisin. Viimeiseen asti myös puolustan lapsiani ja he ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja rakastan heitä yli kaiken. Että on se rakkaus tullut hyvin esille.

Tämän toisen kanssa on osannut olla paljon rennommin. Toki täytyy sanoa se, että muutenkin on nämä ensimmäiset kuukaudet menneet paremmin. Tykkään pukea kuopusta esimerkiksi samanvärisiin ja tyylisiin vaatteisiin, saatan ostaa merkkivaatteita, toki kirpparilta, mutta kuitenkin. Olen ostanut jopa uusia merkkivaatteita. Esikoisen kanssa oli hyvä että sai edes jotkut vaatteet päälle, eikä jaksanut ajatellakaan mitään sellaista, että olisi pukenut sävy sävyyn. Osaan jakaa aikaa paremmin, vaikka välillä tuntuukin että kotona olisi niin paljon hommaa, että se on sitten lapsilta pois. Esikoinen kun on hoidossa ja kuopus nukkuu, niin ei viitsisi kaikkea aikaa käyttää kuitenkaan kotihommissa, kun sitä omaa aikaa on muutenkin näin vauva-aikana niin vähän. En stressaa ihan jokaista asiaa, vaikka välillä huoli iskeekin, mutta ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna taas oma huoli oli oikea.

Onhan se totta, että toisen kanssa on helpompaa. Ei ole aina niin uuden opettelua ja nopeaa muistuu mieleen esikoisen vauva-aika ja mitä piti vauvan kanssa tehdä. Kuopus on muutenkin jotenkin sosiaalisempi ja liikkuvampaa sorttia, niin hänen kanssaan on mukava touhuta. Toki myös iltaisin ja vapaapäivinä esikoinen on pyörimässä mukana.

Tällä hetkellä ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi lähteä töihin ensi keväänä. Voisin paljon mieluummin olla kotona, mutta se ei ehkä ole ainakaan kokonaan mahdollista, koska noihin työkuvioihin kuuluu niin paljon kaikenlaista ja olen itsekin mukavuudenhaluinen. Mutta ajattelin palata tekemään töitä vähän vähemmän ainakin alkuun. Olen ehkä oppinut olemaan paremmin kotona ja saan aikaa kulumaan kotonakin, vaikka välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle, mutta nämä päivät menee nopeaa ohi. Kotona on ihan kiva olla. Ehkä kerron ajatuksia vähän myöhemmin taas lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti