Hiljaiseloa

Täällä on vietetty hiljaiseloa. Tai siis ihan normaalia arkea olemme viettäneet, mutta ei ole vain ollut aikaa kirjoitella blogia ja taas toisaalta, ei ole myöskään ollut sellaista fiilistä, että olisi jaksanut kirjoitella. En hirveästi tykkää kirjoitella silloin, jos se tuntuu todella vaikealta.

Lasten kanssa on touhuiltu ja aika pitkälle se arki heidän ympärillään pyörii. Nyt esikoinen on sairaana, joten on häntäkin pitänyt hoitaa. Ei, meillä ei ole koronaa, ihan tavallinen nuhakuume vain.

Olen seuraillut ehkä vähän vähemmän nyt tuota maailman ja suomen menoa, mutta sen verran on pitänyt pitää itsensä ajan tasalla, että helmikuun alusta se rokotepakko tulee sitten hoitohenkilöstölle. Harmi. Itsehän en ole ottanut kuin yhden rokotteen ja tuskin tulen loppuja edes ottamaan, tällä hetkellä ainakin meidän työpaikalla vaaditaan kolme rokotetta, joten ei tarvitse heidän odotella että töihin tulisin. Jännä, että tätä rokoteasiaakin on tarkoitus tarkastella ymmärtääkseni uudelleen ensi viikon aikana, nythän se väliaikainen laki on vuoden loppuun asti voimassa. En ymmärrä, miksi näitä päätöksiä pitää tehdä niin vauhdilla, koska en henkilökohtaisesti usko siihen, että hoitohenkilöstön pakkorokotukset hillitsevät koronaa millään tavalla. Vai pitäisikö meidän olla esimerkkinä? Laitatuttaa itseemme ties mitä mömmöjä, joista ei ole vielä juurikaan tietoa, mitä voi aiheuttaa tulevaisuudessa. Aivan sama onko hoitohenkilöstöä vai ei, rokote pitäisi olla vapaaehtoinen, varsinkin, jos niitä pitää ruveta ottamaan joka 4 kuukausi kun teho huononee. Aivan käsittämätöntä touhua taas. Toivottavasti rokotteet eivät ole enää pakollisia kun on palattava töihin. Jos ovat, en tiedä mitä sitä sitten...

Jäämme odottelemaan.