Itkukohtauksia on tullut taas viime aikoina.
Henkinen väsymys on tällä hetkellä aivan käsittämättömän suuri.
Ei jaksa. Ei pysty.
Ahdistus on lisääntynyt.
Oon myös miettinyt että teenkö itse itselleni tämän, en edes tiedä voiko se olla mahdollista.
Keskusteluaika peruuntui jälleen. Ensin jouduin perumaan itse lapsen sairastumisen takia, nyt vuorostaan sh perui ajan. Rupesi tuntumaan ettei tässäkään ole mitään järkeä kun niin useasti peruuntuu nuo ajat ja joutui tosiaankin vielä alussa odottelemaan koko aikaa. Ei pääse asioissa eteenpäin kun aina kun odottaa aikaa ja sitten se peruuntuu nii pettymys on ihan käsittämättömän suuri.
Väsymys on todella kova. Loma loppui juuri ja olen jo ensimmäisen työvuoron jälkeen aivan käsittämättömän väsynyt. Aivan järkyttävää.
Tuntuu että kaikki oireet on taas pahentuneet.
Olen kuitenki saanu vielä nukuttua, ainaki jotenki.
Nyt täytyy taas miettiä että miten tässä eteenpäin lähdetään jatkamaan.
Keskusteluaika peruuntui jälleen. Ensin jouduin perumaan itse lapsen sairastumisen takia, nyt vuorostaan sh perui ajan. Rupesi tuntumaan ettei tässäkään ole mitään järkeä kun niin useasti peruuntuu nuo ajat ja joutui tosiaankin vielä alussa odottelemaan koko aikaa. Ei pääse asioissa eteenpäin kun aina kun odottaa aikaa ja sitten se peruuntuu nii pettymys on ihan käsittämättömän suuri.
Väsymys on todella kova. Loma loppui juuri ja olen jo ensimmäisen työvuoron jälkeen aivan käsittämättömän väsynyt. Aivan järkyttävää.
Tuntuu että kaikki oireet on taas pahentuneet.
Olen kuitenki saanu vielä nukuttua, ainaki jotenki.
Nyt täytyy taas miettiä että miten tässä eteenpäin lähdetään jatkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti