keskiviikko 19. elokuuta 2020

Lapsettomuus

Nyt on kulunut reilu vuosi siitä kun on jätetty ehkäisy pois. Vuosi on mennyt nopeaa, mutta samalla tuntuu että aika matelee todella hitaasti. En olisi ikinä uskonut mitä vuoden aikana voi tapahtua ja kuinka paljon on joutunut kasvamaan itsensä kanssa. Mitä on viimeisen vuoden aikana jäänyt käteen koko vauvan yrittämisestä ja vauvahaaveista?

Yksi keskeytynyt keskenmeno. Epäsäännöllinen kierto keskenmenon jälkeen, ovuloimattomuus, epävarmuus oman kehon toiminnasta. Omat ajatukset on että nyt on jotain hämminkiä kropassa. Kyllä, edelleen olen sitä mieltä että minun kropassa on nyt se vika ja haluaisin ne korjata. Tiedän vain että vuosi pitää olla yritystä takana, ennen kuin aletaan mitään isompia tutkimuksia tekemään, mutta toiveet on korkealla, että saisi jotain tukea edes neuvolasta. En nyt tiedä mistä se vuosi lasketaan, siitä keskenmenostako? Vai yrittämisestä. Lääkäri totesi keskenmenon jälkeen, että aina on positiivista kun tulee kuitenkin raskaaksi. Niin, tai ainakin tulin. Nythän tuota ei näytä kuuluvan.

En olisi uskonut itse joutuvani tähän tilanteeseen, että yrittää kaikki poppakonstit, jotta saisi toisen (tai kolmannen, miten sen nyt ottaa) lapsen. En nyt sentään ihan kaikkia poppakonsteja ole käyttänyt, mutta tässä muutamia asioita, mitä olen kokeillut/käyttänyt että jossain vaiheessa saataisiin toinen lapsi syliin asti.

  • Olen tikuttanut ovulaatiota ovulaatiotikuilla. Alkuun ajattelin että se toisi enemmän stressiä, mutta eipä se tuonutkaan, vaan johti siihen, että aloin luottamaan oikeasti enemmän omaan kehooni. Aikaisemmin siis kun kierto oli keskemenon jälkeen sekaisin, niin en tuntenut ovulaatioita ollenkaan. Jotenkin en vain ollut varma ja ajattelin että en vain tunne niitä. (Vaikka oikeasti aina ennen olen tuntenut kun ovulaatio on tapahtunut ja olen myös tuntenut sen, kummalta puolelta munasolu irtoaa.) Kuitenkin kävi niin kuin olin epäillytkin, tikutellessani ovulaatioita, en saanut ovulaatiota kiinni tikulla, en myöskään tuntenut niitä. Joten olen aivan varma että ovulaatioita ei ole tapahtunut. Kaksi kertaa olen saanut ovulaation kiinni tikulla ja olen sen tuntenut. Olen varma että tuolloin se on myös tapahtunut. Toinen tapahtui juuri edellisessä kierrossa, omalta osaltaan hämmennystä aiheutti se, että ovulaatio tapahtui vasta kierron 24 päivä ja menkkojen olisi pitänyt alkaa jo vajaan viikon päästä. En ensin uskonut ovulaatioon, mutta ajattelin katsoa, alkaako menkat. Eihän ne alkaneet vaan myöhästyivät 8 päivää, joten kyllä se ovulaatio vaan oli silloin.


  • Käytän foolihappoa, tosin en ole käyttänyt tätä vasta kun kuukauden verran. Ei kai tästä mitään haittaakaan ole, vaikka sikiö varmasti kehittyisi muutenkin normaalisti, mutta tämä nyt tukee ainakin sitä.


  • Minulla on kalenteri, johon merkkaan ylös menkat ja joka näyttää esimerkiksi ennustetun ovulaatioajankohdan. Tämä nyt ei ole pitänyt paikkaansa missään vaiheessa, joten siihen en luota yhtään. Tämän meneillään olevan kierron kuitenkin olen ns. skipannut kun tuntui että tarvitsi pienen hengähdystauon koko lapsen saamisen kanssa, vaikka toive tottakai on koko ajan että lapsi saataisiin. Jos kuitenkin saisi stressiä vähän vähemmäksi. Olen mennyt näiden sovellusten kanssa aina vähän fiiliksen mukaan, jos tuntuu että se sovellus luo vaan enemmän stressiä (kuten tässä kierrossa) niin en ole sitä käyttänyt.


  • Syön rautaa. Tämä nyt ei sinänsä vaikuta yrittämiseen, mutta se vaikuttaa mahdollisen raskauden alkamiseen. Minulla on varastorauta ihan nollissa, tai oli viime keväänä. Lääkäri oli sitä mieltä, että tässä voi olla yksi syy siihen, miksi uutta raskautta ei ole alkanut. Sitähän ei tiedä, mitä se ferritiini oli silloin kun edellinen raskaus alkoi, harmittaa kun sitä ei tiedä, niin ei ole mitään mihin verrata. Jotenkin toiveet on kuitenkin korkealla, että uusi raskaus alkaisi, kun saa ferritiiniä korkeammaksi. Uusi konrolli pitäisi tilata ensi kuulle.

Mitään tutkimuksia ei sen kummemmin siis ole tehty, ainakaan tässä vaiheessa. Nämä ovat vain näitä omia pohdintojani. Toiveena olisi, että pääsisin tarkistuttamaan tuon vasemman puolen munasarjan ja munanjohtimen, että onko siellä mitään eloa. Kun tuntuu, ettei se toimi kunnolla. Muutenkin olisi ihan kiva tietää aina kiertojen aikana, tapahtuuko siellä mitään, kun niitä ovulaatioita on jäänyt niin monta välistä ja mistä se ovuloimattomuus johtuu. Verikokeita on otettu, mutta niistä ei ole ainakaan löytynyt mitään selittävää syytä. Kilpirauhasarvot jne. Nyt kun pääsisi vaan kokonaan eroon stressistä ja toisaalta siitä tunteesta että antaisi olla vaan ja tulee jos on tullakseen. Kun sitä vähiten odottaa ja olisi paljon muuta ajateltavaa ym. niin silloinhan se yleensä sitten tärppää. En tiedä, monella on käynyt niin, että kun ovat sopineet jo ajan lapsettomuushoitoihin, niin ovat päässeet siitä stressistä eroon ja on jokin päivämäärä, milloin asiat etenee, jos ei ole sitä ennen mitään tapahtunut, niin ovatkin sitten tulleet raskaaksi. Itsekin ehkä haluaisin sinne loka-marraskuulle sen ajan johonki, että pääsis jatkamaan asiaa eteenpäin, jos edes jotain tukilääkkeitä saisi, tai jotain...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti