Ettei tämä elämä menisi liian rankaksi niin...

Siis ihan oikeasti....

Tämä koko vuosi on ollu ihan kamala ja ahdistava ja kaikkea nii vielä vaan jatkuu...

Oltiin siis siellä mökillä 1,5 viikkoa sitte ja siellä huomasin ekan kerran että mun oikean käden nivelet on kipeät. Käsi on ollu enempi ja vähempi kipeä tässä, mutta nyt äityi sitte nii pahaksi että piti lähtä hakemaan jo apua.

Soitin eilen eka omaan terveyskeskukseen ja olisin saanu ajan huomiselle sekä labraan että lääkäriin. Soitin varalta kuitenki myös työterveyteen, en ollu varma että saako sinne aikaa tämmösen takia ku ei tiedä onko nyt työstä johtuvaa vai jotain muuta. Sain ajan tälle päivälle ja kävin siellä. Lääkäri paineli niveliä ja tuntu että taju lähtee ku kävi nii kipeää. Teetätti muitakin testejä ja kirjoitti sitte sairaslomalapun ja lähetteen röntgeniin ja labraan. Käsi on siis ollu tosi kipeä kaks päivää, maanantai meni töissä vielä ihan ok. Oikeasti, vaan ihan ok. Eilen sit piti pyytää jo kollegalta apua ku ei saanu letkuja laitettua pusseihin kiinni ku ei ollu enää vääntövoimaa kädessä. 

Lääkäri halusi et otetaan kaikki reumakokeet. Huomenna meen käymään röntgenissä ja labrassa. Jospa ois vain jotain niveltulehdusta eikä mitään pahempaa. Onneksi sai nyt kunnon lääkkeet että saa kivut pois. Jotenki taas tuntuu ihmeellisestä että miten taas voi olla jotaki. Että eikö tämä jo riitä. Kerranki ku sai olla töissä ilman mitään suurempia murheita nii sitte tuli tämmönen vaivaksi. En kohta enää tiiä että mitä tekis ku koko ajan on jotaki. Alkaa olla jo aika väsyttävää ja aika loppu. Mutta kahden viikon päästä kuulee et mitä tuloksia on, vai onko mitään. Toki lääkäri sano että jos ei mee kivut ohi ja menee vaan pahemmaksi nii sitte olla jo aikasemmin yhteydessä. Soittoaika on kuitenki 2 viikon päästä.

No, päätin tänään lähteä kuitenki mukaan keskenmenoyhdistyksen perustamiseen. Onpahan edes jotain mielenkiintoista tässä vaiheessa elämää ja voi mahdollisesti olla tukena saman kokeneille, jotka sitä tukea oikeasti tarvitsee. Vaikka perhe ja tietenkin työkin on etusijalla nii tuntuu mukavalta ku voi tehdä jotain konkreettista muutakin mitä oikeasti todella haluaa.