2-4.7 vietettiin suviseuroja netissä. Päätös tuli tuossa jossain vaiheessa kevään aikana, että suviseuroja ei vietetä tänäkään vuonna paikanpäällä, tämä harmitti ainakin itseä melko kovasti. Meillä oli tarkoitus sinne lähteä, kun kerrankin olisi ollut sillain lähellä, että olisi voinut käydä päivän reissun tekemässä, mutta ei nyt sitten päästykään. Täytynee jokunen vuosi odotella, että seuraaviin pääsee paikanpäälle, jos tämä tilanne nyt yhtään vuosien aikana edes helpottaa. Olisi mukava nähdä kavereita paikanpäällä, tahtoo olla niin kiirettä, ettei yksinkertaisesti kerkeä nähdä kaikkia, niin kerrankin kaikki olisi samassa paikassa ja voisi pikaiseltaan nähdä moniakin ihmisiä.
Netin kautta tuli kuunneltua paljon seuroja ja mitä niissä puhuttiin, puhujat oli valikoituneet tänä vuonna mielestäni hyvin ja aiheet olivat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Yksi uskovainen otti minuun jopa yhteyttä ja se oli ihan mukavaa. Yleensä ei uskon asioista edes jutella kenenkään kanssa, vaikka minulla uskovaisia kavereita on jokunen. Kuuntelin yhtä aamun saarnaa jopa äitini luona, eikä äitikään sanonut mitään. Ihme kyllä, mutta tuli myös samaan pöytään istumaan ja kuuli itsekin, tosin sitä en tiedä kuunteliko sitä todella.
Jotenkin on huvittavaa se, kun monet sanovat, että ei heitä kiinnosta kuunnella jotain saarnaa ja että siinä puhutaan vain siitä, kuinka ihmiset ovat niin syntisiä, eivätkä muuta teekään kun syntiä jne. Mutta ei saarnoissa oikeasti ole kyse siitä, tai tottakai puhutaan myös synneistä, mutta niissä puhutaan paljon enemmän kaikesta muusta. Ja siis se on ihan totta että kaikki me ollaan syntisiä, kukaan ei voi olla synnitön. Syntiä voi olla ajatukset, teot jne. Mutta se, että ymmärrät sen olevan syntiä ja kadut sitä, että olet tehnyt syntiä, voi siitä parantaa ja ne voidaan antaa anteeksi. Riippuu tottakai saarnaajasta, mutta nykypäivänä he osaavat ottaa raamatusta lainauksia ja soveltaa niitä hyvin nykymaailmaan ja tuoda raamatun sanaa esille nykyajassa niin, että jopa itsekin ymmärtää mitä tarkoitetaan. Itsehän en ole koko raamattua edes lukenut, että on paljon asioita, mitä en ole tosiaan edes kuullut, mutta koko ajan, lukemalla taas eteenpäin, jotenkin raamattukin aukeaa itselle paremmin.
Kesäseuraradiota on myös tullut kuunneltua nyt kun se taas alkoi kuulumaan ja sehän kuuluu suviseurojen jälkeen vielä pitkälle. Pitkälti siellä kuuluu myös arkistoista saarnoja, mutta eipä se haittaa, ne eivät koskaan vanhene. Ei tule kuunneltua päivittäin, joskus tuntuu että saisi kyllä kuunnella, koska tuntuu että se auttaa. Mutta silti jotenkin koko arki ja arjen pyörittäminen vie muka niin paljon aikaa, vaikka ei saisi viedä.
Suviseuraviikonlopun jälkeen jäi niin rauhallinen ja luottavainen fiilis taas, että sitä ei voi oikeasti edes sanoin kuvailla. Sen fiiliksen kun saisi aina, niin täällä olisi hyvä ja rauhallista elellä. Paljon on kuitenkin itsestäkin ja omista uskomuksista kiinni, miten tässä elämässä mennään eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti