sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Vauvakutsut

Paljon puhutut vauvakutsut, babyshowerit. Itsehän aikoinaan järjestin itse itselleni ensimmäiset vauvakutsut silloin kun odotin esikoista. Ja minusta se oli ok, kun ensimmäinen vauva tulee, niin silloin voi pitää vauvakutsut ja itse kun ne järjesti, niin sai juuri sellaiset kuin itse halusi. Tykkään järjestellä paljon kaikkia kutsuja, olen ollut myös yksillä vauvakutsuilla, joita järjesteltiin porukalla. Toki se järjestely on hieman haastavaa, varsinkin jos kaikki eivät siihen osallistu, mutta siksipä olisikin paljon helpompaa, jos saisi yksin järjestää, niin saisi sellaiset kuin haluaisi. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, että minulle voisi järjestää mitään kutsuja.

Yhden kaverini tuntien, osasin kutsuja odottaa ja tottakai he yrittivät kutsut järjestää niin, etten minä niistä tietäisi, yllätyskutsut siis. Toivoin kuitenkin, ettei mitään järjestettäisi, koska olo ei ole ollut mitenkään kaksinen koko raskausaikana, ja minusta se on jotenkin outoa, jos järjestetään vauvakutsut, kun syntyy toinen lapsi. Kuitenkin edellisestä on kaikki tarvittava ehkä vielä nurkissa pyörimässä ym. En kuitenkaan mennyt tyhmyyksissäni sanomaan kenellekkään, ettei tarvitse mitään järjestää, mutta kukaan ei myöskään hoksannut minulta sitä kysyä, että haluaisinko edes vauvajuhlia. Olivat vain päättäneet että tällaiset järjestetään.

No, kaikkien sattumusten ja laskujen yksi plus yksi jälkeen, arvasin, että nämä kutsut olisi tänä viikonloppuna, lauantaina. Osasin etsiä tiettyjä merkkejä ja äitini jopa paljasti tietämättään osaksi, että kutsut ovat lauantaina. Osasin siis epäillä jo viikkoa ennen että kutsut on tulossa. Myöskin miehen puheista sai sen käsityksen että lauantaina tapahtuu jotain, kun yhtäkkiä piti puolen päivän maissa lähteä kotoa pois, ei meillä koskaan ole etukäteen niin tarkkoja aikatauluja, saatikka että pitäisi väkipakolla lähteä. Ensin ajattelin etten edes lähde mihinkään vaan oli sellaista mankumista, että ajattelin säästyväni kun vain lähden autoon istumaan, harmikseni unohdin lompakon kotiin, niin tiesin, että jossain vaiheessa sinne olisi palattava, kun ei ilman lompakkoa muuallekkaan pääse.

Mitä lähemmäs siis lauantai tuli ja mitä enemmän näitä konkreettisia asioita kävi ilmi, että "yllätysjuhlat" olisivat tulossa, niin sitä enemmän rupesi ärsyttämään ja mieskään ei suostunut mitään kertomaan, vaikka tein selväksi, että tiedän mitä on tekeillä. Totesinkin ennen kotoa pois lähtiessä että te olette aivan surkeita järjestämään mitään yllätyksiä. Oltiin vielä edellisenä päivänä tehty piharemonttia ja olin niin kipeä ja väsynyt, etten olisi halunnut mitään vieraita, saatikka yrittää olla juhlatuulella. Samaten päivittelin sosiaalista mediaa, että näkevät, kuinka vastahakoinen olen ollut lähtemään ylipäätänsä kotoa pois kun siihen yritetään pakottaa.

Ensin meinasin etten saavu edes paikalle, mutta kuitenkin tulin ja jäin pihalle, enkä suostunut tulemaan sisälle, koska tiesin porukan odottavan sisällä minua. Meinasin kirjoittaa heille lapun ennen lähtöä, olisi ehkä pitänyt niin vastaanotto ei olisi ollut minun osalta niin negatiivinen. Kaverit ei ainakaan pahoittaneet mieltään, mutta sitä en tiedä pahoittiko äiti. Toisaalta, jos kerran on valmis tekemään jotain näin järjetöntä niin täytyy vastata myös seurauksista, että vastaanotto ei välttämättä olekaan hyvä. Kyllä minäkin pahoitin mieleni ja todella paljon pahoitinkin. Kaikki tympääntyneisyys purkautui kerralla ja tokaisin tosi ilkeään sävyyn että olen tiennyt näistä juhlista jo viikon, että ei tämä mitenkään yllätyksenä tullut. Kun kaikki tietenkin tulivat lopulta ulos, kun mies ei saanut minua sisälle.

Mikään, ei mikään ole niin ärsyttävää kun se, että tullaan pyytämättä/kertomatta (tai tottakai kertoivat miehelleni, koska hän oli tässä jutussa mukana) meidän taloon säätämään ja touhuamaan. Minun kontollenihan se siivoaminen ym. kuitenkin jää sitten lopulta. Ja se kun keittiö on minun valtakuntaa, minulla on tietyt rutiinit siellä jne. niin siellä oli säädetty taas omia, oli tyhjennetty tiskikonetta ties mihin kaappeihin ja täytetty uudestaan sitä tiskikonetta aivan miten sattuu ja sai kaikki astiat kerätä sieltä esipesua varten pois ja aivan jäätävä homma laittaa koko keittiö taas sellaiseen kuntoon, että sieltä löytääkin jotain. Saatikka että juustohöylä oli niin hukassa että meinasi hermot palaa ihan totaalisesti ja olin lähettämässä jo "siivoojille" viestiä että missä hitossa mun juustohöylä on, mutta sitten onneksi löysin sen. Tietenkin juhlissa on myös tarjottavaa ja oli kakkua ja kaikenlaista, no, minulla on raskausajan diabetes, eikä saisi verensokerit nousta, mutta liekö tämäkään käynyt kenelläkään mielessä ja jos en olisi edes kakkua ottanut, niin sekinhän olisi ollut taas aivan kamalaa.

Hyvähän se on ottaa nokkiinsa siitä ja sanoa että tympäsee muiden puolesta kun jotain järjestää ja vastaanotto on tällainen. No, siinä vaiheessa kun tullaan omaan kotiin pyytämättä niin voi vaan miettiä että miltä itsestä tuntuisi, tai joutuisi tekemään jotain sellaista, mistä ei itse pidä, vain sen takia kun muut järjestää. Ei tarvitse järjestää mitään, piste.

Oli kiva nähdä kavereita, sellaisiakin, joita harvemmin meillä näkee, mutta silti jäi tosi huono fiilis. Sai täyden työn tehtyä siinä että saa itsensä kasattua edes jotenkin, että pystyy koko juhlissa edes olemaan, olin aivan loppu illasta kun sain vähä laitettua kämppää järjestykseen ja juhlakoristeluita siivottua. Ei todellakaan ole minun juttu tällaiset "yllätys"juhlat. Sain vaippakakunkin, tosin en ole edes avannut sitä vielä. Saa nähdä kerkeääkö kaikkia juttuja edes käyttämään, kun kaikki on ostettu jo valmiiksi. Ihan hieno idea tosin muilta.

Järjestäjän kanssa tästä asiasta juteltiinkin ja sanoikin että hän ymmärtää kaikki reaktiot ja tunteenpurkaukset aivan täysin, eikä todellakaan pahoittanut mieltään, vaan kaikki tunteet on sallittuja. Sanoi myös että olisi pitänyt tajuta kysyä etukäteen ennen kun mitään järjestää, että haluanko edes mitään. Onneksi ystävät on sellaisia, että he ymmärtää ja heidän kanssaan voi jutella näistä vaikeistakin asioista, jotka eivät ole ihan putkeen menneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti