keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Synnytys

Yksi päivä minulta kysyttiin, onko kiva synnyttää, tai jännittääkö. Ei, ei jännitä itse synnytys jos kaikki menee ok. Tai siis olen valmistautunut synnytykseen mielestäni ihan mukavasti, olen käynyt synnytystä mielessäni läpi ja haluan synnyttää alateitse. Se jännittää, jos jouduinkin yhtäkkiä sektioon, tai vielä pahempaa, hätäsektioon. Mikään ei olisi niin hirveää kuin herätä omalta työpaikalta. Se ei olisi mukavaa itselle, eikä varmasti työkavereillekaan. Tämä on siis kärjistetysti ajateltu, ei tietenkään sektion jälkeen aina jotain kamalaa tapahdu.

Olen lukenut paljon synnytyksestä ja vaikka ensimmäisessä repesin todella pahasti, tämä toinen synnytys ei kuitenkaan jännitä ollenkaan. Silti välillä tuntuu, että olenko sittenkään valmistautunut tarpeeksi. Olenko harjoitellut tarvittavia juttuja jne. Voisin listata tähän ylös vähän ajatuksia tulevasta synnytyksestä ja mitä olen ajatellut käyttää synnytyksessä hyväksi.

Ensimmäinen synnytykseni kesti vajaa 10h ja yleensä seuraava synnytys on nopeampi, joten nyt täytyy miettiä jo sitä, missä vaiheessa alkaa lähteä sairaalaan, ettei tule yhtäkkiä kiire, tai ettei ehdikään sairaalaan. Tämäkin riippuu paljon siitä, miten tämä seuraava synnytys alkaa, jos vedet menevät ensimmäisenä, niin täytyy varmaan olla yhteydessä sairaalaan ja he varmaan osaavat opastaa sieltä miten edetään ja vaikka ei vedet menisikään, niin jossain vaiheessa kuitenkin soittelen sinnepäin, niin osaavat varautua jo etukäteen, että ollaan jossain vaiheessa tulossa. Vesien menojen jälkeen on ollut vähän kahta puhetta siitä, pitääkö soittaa ambulanssi vai ei. Olen ymmärtänyt että jos vauva on tullut alas ja kiinnittynyt, niin silloin ei tarvitsisi soittaa ambulanssia vaan voi tulla omalla kyydillä. Itselläni ei ole vielä vauva kiinnittynyt, mutta pään alapuolella ei enää ole lapsivettä. Jos vedet menisi nyt, niin en tietäisi, onko vauva kiinnittynyt, vai ei, joten tätäkin täytyy kysyä neuvolasta, miten edetään jos kiinnittymisestä ei ole tietoa.

Esikoisen kohdalla ponnistuksen tarve tuli aika yhtäkkiä ja en osannut odottaa sitä, niin täytyy ottaa tämä huomioon sitten kun synnytys on käynnissä, meiltä sairaalaan menee kuitenkin n. 30 minuuttia kun ajelee. En halua mitään lääkkeellistä kivunhoitoa, tai voin jotain panadolia ottaa suun kautta, mutten edes usko sen tehoavan. Täytyisi muistaa, jos mahdollista että saa olla kotona, niin käydä suihkussa ym. Se rentouttaa ja auttaa. Haluaisin synnytyssalissa ammeen, minulta on jo raskausaikana vesi vienyt kipuja pois ja olin esikoisen synnytyksessäkin ammeessa ja tykkäsin siitä kovasti. En tiedä miten vesi onkin niin ihana elementti, kaikkihan siitä ei tykkää. Minun kohdalla kuitenkin se on terapeuttista ja tosiaan on vienyt kaikki kivut poissa nyt raskauden aikana, joten olen paljon aikaa vedessä viettänytkin, siellä ei tarvitse tehdä mitään urheilusuoritusta, vaan riittää kun vain vaikka istuu vedessä. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun sairaalaan on lähdettävä, on sellainen sali vapaana, missä on amme. Kaikista eniten ärsyttää se, jos sellaisen huoneen saa synnyttäjä, joka käy vähän aikaa siellä ammeessa ja saa kaikki muutkin kivunlievitykset ja sitten minä, joka toivoo pelkästään sitä ammetta, niin ei tuollaisen takia sitä sitten saa.

Mahdollisuuksien mukaan haluan liikkua, käyttää lämpötyynyä, hierontaa ym. Haluan keskittyä ja rauhoittua itse synnytykseen, vaikka tiedän jo etukäteen että se tulee tekemään kipeää, yritän tsempata itseni siihen tilaan, että synnytys kävisi vähemmän ja olenkin tässä raskauden aikana tätä läpi käynyt. Yritän olla mahdollisimman rentona ja olisi tarkoitus vielä katsoa rentoutusvideoita ja harjoitella hengitystekniikkaa, jolla saa omaa kehoa rennommaksi, niin uskon että synnytyskin etenee paljon nopeampaa, eikä tarvitse kovin kauaa kivuissa olla. Valitettavasti esikoisen kohdalla supistukset olivat niin voimakkaita että vetivät jalat alta. Viimeksi muistan, kuinka hankalaa oli yrittää rentoutua supistuksen aikana, vaan sitä yritti painaa vastaan. Yritän tällä kerralla ottaa rennommin, koska se ei käy sitten läheskään niin kipeää.

Sen verran on jäänyt edellinen repeämä mietityttämään, että haluan synnytykseen kokeneen kätilön, sehän ei estä uudelleen repeämistä, mutta olisipahan ainakin kokemusta, jos on joku vasta valmistunut, tai ei ole kokemusta repeämistä jne. niin ei tässä vaiheessa oikein herätä minussa ainakaan luottamusta. Sain luvan synnyttää alateitse, repeämästä ei ole jäänyt ongelmia ja on hyvin parantunut. Lääkäri joutui ihan etsimään, että mistä kohti repeämä on ommeltu kiinni, eikä missään myöskään tuntunut arpikudoksia tms. jotka vaikeuttaisi venymistä ja voisivat aiheuttaa uudelleen repeämän. Haluan myös puheliaan kätilön, koska se omalta osaltaan vie ajatuksia itse synnytyksestä pois ja näin ollen pystyy ehkä johonkin muuhunkin välillä keskittymään, vaikka siinä omassa synnytyskuplassa onkin.

Minulla oli rv 36 synnytystapa-arvio eli viime viikolla. Arvioitiin siis se, pystynkö synnyttämään alateitse edellisen repeämän takia, tähän ei ollut mitään estettä. En missään nimessä halua käynnistystä, joten sanoin tästä kätilölle ja kätilö ainakin sanoi, että ei sitä käynnistetä jos ei halua, että kuunnellaan kuitenkin äidin toiveita. Käynnistetty on aina käynnistetty ja minusta se ei ole luonnollista omalle keholle ja koen, että se olisi paljon kivuliaampi. Saatikka se, että jos yritetään käynnistää monta päivää ja se ei onnistu ja sen takia tulee jotain komplikaatioita tms. Ja taas ollaan jossain hätäsektiossa. Tosin, olen ymmärtänyt että jos ei ole esikoinen kyseessä, synnytystä ei käynnistellä ihan niin pitkään, mitä esikoisen kohdalla. Haluaisin vain mahdollisimman nopean synnytyksen, jos vain itse voi tähän vaikuttaa, koska en halua olla sairaalassa yhtään enempää kuin on pakko. Kuitenkin joudutaan vauvan kanssa se pari päivää ainakin olemaan.

1 kommentti:

  1. Hei! Lisäsin blogisi oman blogini "somessa seuraan" kohtaan, jos tämä ei ole ok, ilmoitathan minulle!

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista