Niin, tässä lupaamani postaus lapsettomuudesta tai oikeastaan miten tämä lapsettomuusasia on muuttunut viime kuukausien aikana. Käsittelen tässä myös lapsettomuutta, mutta ennen kaikkea, meidän lapsettomuus vaihtuikin vauvan odotukseen.
Lapsettomuus meidän kohdalla
Meillähän kyse oli siis sekundäärisestä lapsettomuudesta. Kaksi raskautta ja yksi lapsi. Keskeytyneen keskenmenon jälkeen meni yli vuosi, ennen kuin sain uuden positiivisen testin ja pieni ilmoitti itsestään. Yhteensä 12 kiertoa tämän reilun vuoden aikana.
Välillä tuntui siltä että voimat loppuu kesken, kun ei vain alkanut kuulumaan uutta vauvaa. Sain paljon viestejä kavereilta, joilla on myös samaa ongelmaa, sen jälkeen kun rupesin avoimesti lapsettomuudesta puhumaan. Me ei keretty nyt saada mitään tietoa, että mistä tämä lapsettomuus olisi voinut johtua, koska se meidän ensimmäinen lapsettomuuspoliklinikan käynti vaihtuikin ensimmäiseen neuvolakäyntiin. Tuntui jopa hassulta tämä, että samalle päivälle sattui.
Olin aika nopeasti yhteydessä sinne lapsettomuuspoliklinikalle asiasta, kun tein positiivisen raskaustestin. Sieltä sanottiin, että ensikäynti voidaan perua, koska emme tällä hetkellä sillä mitään tee, kun odotamme onnellisesti vauvaa ja voin olla sinne suoraan yhteydessä sitten, jos tämä raskaus ei jatkukkaan ja tulee uusi keskenmeno.
Vaikka nyt odotetaan lasta, niin ei se lapsettomuus pois lähde, edelleen olen kärsinyt lapsettomuudesta ja kannan tuota mukanani varmasti loppuun asti. Mikäli tämä raskaus menee hyvin loppuun asti, niin sitä en osaa sanoa, koitetaanko vielä kolmatta elävää lasta, vai onko meidän lapsiluku tässä.
Vauvan odotus
Kerkesin joulukuun alussa tehdä postauksen siitä, kun ei ole ovulaatiota tullut taas kolmeen kuukauteen. No, tämän jälkeen sain kun sainkin ovulaatiotestiin plussan ja todistetusti myös ovulaatio tapahtui, koska joulukuun puolessa välissä tein positiivisen raskaustestin. Jouluna "perinteisesti" kerrottiin lähimmälle sukulaisille tilanteesta. Mikä tekee asiasta vielä hassumman, niin tämä raskaus menee viikon jäljessä esikoisesta. Nyt sitten jännitetään, kuinka lähelle sattuu syntymäajat.
Ensimmäinen neuvolakäynti oli tosiaan tammikuun puolessa välissä, silloin ultrattiin ja kohdusta löytyi viikkoja vastaava pieni, sydän läpätti kovaa vauhtia. Tuolloin siis kaikki oli hyvin ja rauhoitti mieltä. Viikot eteni ja alkoi tulla taas huoli, että onhan kaikki varmasti mennyt hyvin ja ensimmäisen ultran odotus tuntui todella pitkältä.
Alkuraskauteen mahtui kaikkia mahdollisia oireita ja vaikeuksia. Ihan alussa minulla oli voimakasta muistamattomuutta ja jouduin olemaan pari päivää pois töistä sen takia kun jäi puolet töistä tekemättä ja kesken kaiken unohtelin, mitä olin tekemässä. Tätä ei onneksi kestänyt paria viikkoa pidempään ja muisti alkoi palautua. Kävin lääkärin juttusilla ja hän teki kaikki neurologiset testit, ettei kyse vain ollut sitten jostain muusta. Yövuorot ovat olleet myös todella hankalia ja olen ensi viikolla menossa käymään lääkärillä, josko hän kirjottaisi lääkärintodistuksen, ettei tarvitsisi enää öitä tehdä.
Tänään oli nt ultra. Kaikki oli ultrassa hyvin ja pieni vastasi viikkoja. Hän kovasti siellä liikuskeli ja heilutteli käsiä ja jalkoja. Välillä meni aivan kippuraan ettei tahtonut saada mitään selvää. Heh, saa nähdä millainen tomera tyyppi sieltä tulee meille seuraavaksi. En malttaisi odottaa. Huoli on nyt taas pois, kaikki rukoukset tähän raskauteen, että kaikki menisi hyvin loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti