Sairaslomalle

Minulla oli tänään lääkärineuvola.

Odotukset eivät sattuneesta syystä olleet kovinkaan korkealla.

Soitin siis eilen neuvolaan ja työterveyshuoltoon, että selkäni on vielä niin kipeä, etten ole työkykyinen. Neuvolasta ilmoittivat, ettei lääkäri aikoja ole tälle päivää, että pystyisitkö kuitenkin menemään töihin ja jos tuntuu, ettei siellä töissä voi olla niin lähdet sitten kotiin. En tiedä mikä siinä oli niin hankalaa, että väkisellä piti eilen siellä töissä käydä. En pystynyt läheskään kaikkea siellä tekemään ja jotenkin tuntuu, ettei tuo lääkärikään tiedä, mitä kaikkea työni pitää sisällään, eikä siellä voi noin vain ilmoittaa, että en voi tehdä tätä enkä tuota. Jos osasto on täynnä niin silloin tehdään sen potilaan kanssa kaikki itse. Piste. Neuvolasta myös sanottiin, että tämähän ei periaatteessa edes neuvolaan kuulu, kun kyse on selkäkivusta. Miten niin ei kuuulu? Suurimmalla osalla odottavista äideistä on jossain vaiheessa tuntemuksia/ongelmia selän kanssa kun ryhti muuttuu, vatsa painaa ym. Tuota en todellakaan purematta niele, ettei muka kuulu neuvolaan. Jotenkin tuntuu taas, että katsotaan vain sitä yhtä ongelmaa, eikä kokonaisuutta ollenkaan.

Jotenkin tuntuu että äidin ja vauvan hyvinvointia ei oteta tällä hetkellä tosissaan olleenkaan, vaan kaikelle muulle on ihan sama, kunhan vain pääset kävelemään ja töihin pitää kyllä mennä. Huoh. En ymmärrä, mutta ei minun ehkä tarvitsekaan ymmärtää. Ihan kaikkea.

Sain nyt kuitenkin sitä sairaslomaa reilun viikon niin pääsen rauhassa parantelemaan tuota selkää. Pääkin on ollut tänään aamusta lähtien niin kipeä, että olen syönyt panadolia ja pitänyt lämmitettyä kauratyynyä hartioilla, ehkä se on vähän helpottanut. Sain myös lääkärin pienen inttämisen jälkeen kirjoittamaan minulla lapun ettei tarvitse tehdä öitä enää. Tämä oli aivan mahtava juttu, saa huokaista kun ne yöt ovat olleet aivan hirveitä tämän raskauden aikana ja tuskin olisivat helpottuneet, vaikka tätä se lääkärikin mietti.

Lääkärineuvolassa ei siis tehty mitään muuta. Eivät kyselleet pissanäytettä, eivät ottaneet mitään mittauksia, eivät kuunnelleet edes vauvan sydänääniä. Että jos en olisi noita sairaslomatodistuksia tarvinnut niin olisi ollut aivan turha reissu. Ihme käynti kyllä. Jotenki outoa ettei mitään tehty. Tuntuu että se terveydenhoitaja tekee enemmän mitä ne lääkärit. Mutta samapa tuo, mulla on kotona doppleri ja muuten kaikki on ihan suhteellisen ok niin ihan sama.

Ostin tänään kirpparilta itselleni oman dopplerin niin saan kuunnella sydänääniä ja doppleri on vielä sellainen että kaikki kuulevat sydänäänet yhtäaikaa, on siis kaiutin dopplerissa. Se, minkä sain kaverilta, on puhelimeen liitettävä ja siinä on kuulokkeet. Tähänkin doppleriin on kuulokkeen paikat, mutta niitä ei ole pakko käyttää. Ostin myös kolmella eurolla sitterin, onpahan nyt vauvalle, jos sattuu tarvitsemaan.

Esikoiselle löysin 110 koon rymyhaalarin. Jospa olisi hyvä keväällä kun meidän 104 haalari on vähän nafti, kyllä se menee vielä päälle, mutta jotenkin tuntuu jo vähän hankalalta pukea. Välillä on kasvukriisi kun tuntuu että tämä meidän esikoinen kasvaa aivan hurjaa vauhtia. Hän täyttää elokuussa siis neljä.

Mutta näihin tunnelmiin.