Täällä on nyt pari viikkoa opeteltu vauva arkea ja muun perheen kanssa ajan yhteensovittamista. Pääsimme kotiutumaan sairaalasta alle 48h synnytyksestä. Vähintään sen 36h piti olla sairaalassa, koska vauvalta seurattiin verensokereita sen minun raskausdiabeteksen takia. Halusin mahdollisimman pian kotiin ja kerroinkin tämän heti osastolla. Hoitaja kysyi lääkärin tarkastukseen mentäessä että pääsemmekö vieripoliklinikalle. Tuumasin hoitajalle, että jos se on ainoa este sille, pääsemmekö tänään kotiin niin tulen sinne vieripoliklinikalle vaikka kuusta. Lääkäri kuuli tämän ja naurahti että onneksi ei tarvitse ihan kuuhun asti mennä, lääkäri teki tarkastuksen ja antoi luvan kotiutua. Kotiuduttiin lauantaina, isi ja esikoinen kävi meidät hakemassa sairaalasta ja meillä oli käynti vieripoliklinikalla heti maanantaina, eikä sielläkään käynyt mitään isompaa ilmi, painokin oli lähtenyt nousemaan. Vauvalla oli heti alkuun kaikki hyvin ja on ollut todella rauhallinen.
Kotona arki on alkanut rullaamaan. Mies on ollut isyyslomalla ja auttanut esikoisen kanssa. Alkuun esikoinen otti todella hyvin vauvan vastaan, hän jopa antoi tuttipullosta maitoa vauvalle jo sairaalassa ja toi vauvalle vauvan oman unirievun mukaan sairaalaan kun tulivat meitä hakemaan. Esikoinen on muutenkin ollut kovasti mukana vauvan hoidossa. Viikko sitten alkoi kuitenkin kiukuttelu ja esikoista sai vähän väliä komentaa milloin mistäkin. Otin vähän omaa aikaa esikoisen kanssa, käytiin ihan kahdestaan puistossa, kaverin luona, pyöräilemässä jne. niin kiukuttelu vähän helpotti. Oli vissiin vain ikävä äitiä.
Vauva on todella rauhallinen, osaa itkeäkin, mutta harvemmin itkee. Joskus vaipanvaihdon yhteydessä, tai kun ruokaa ei tule tarpeeksi nopeaa niin saattaa kunnon parkaisu päästä. Päivisin nukkuu melko pitkiä pätkiä ja iltapäivästä ja alkuillasta yleensä heräilee pidemmäksi aikaa seurustelemaan. Yöt on olleet aika levottomia. Tahtoo valvoa öisin ja syö vähänväliä. Ähisee ja puhisee ja möyhää, ei oikein tiedä olisiko helpompi ottaa viereen, vai yrittää nukuttaa omaan sänkyyn. Joka tapauksessa omat unet jää todella vähäksi. Vauvalla ei ole ollut vielä tuttia, mutta olemme miettineet miehen kanssa, josko sittenkin pitäisi tutti antaa, jos se vähän rauhoittaisi noita öitä. Koska vauva myös tankkaa maitoa ja imemisen tarve on kova, joten sitten tahtoo käydä niin, että puklaa/oksentaa osan maidosta pihalle ja hetken päästä on taas vailla maitoa. En kovin mielelläni tuttia antaisi, mutta jos se helpottaa näitä iltoja ja öitä niin oman hyvinvoinnin takia ajateltiin, josko kuitenkin kokeiltaisiin sitä tuttia. Jos ei auta niin otetaan koko tutti pois.
Vauva syö rinnasta ja pullosta pumppaamaani maitoa ja öisin yleensä menee korviketta tai jos ei saa pumpattua tarpeeksi niin lisätään korviketta vähän sekaan. Imetys on lähtenyt paremmin käyntiin, mitä esikoisen kohdalla koskaan, joten korviketta ei ainakaan vielä tarvitse antaa paljoa. Jos jaksaisi imettää myös yöllä ja pumpata niin ei varmaan tarvitsisi korviketta ollenkaan. Alkuun imetinkin myös yöllä, mutta vauva oli niin rauhaton yöllä että se meni yhdeksi taisteluksi ja itse ei saanut nukuttua sitä vähääkään kun vauva nukahti sitten aina tissi suuhun ja jos yritti siirtää siitä pois niin aina heräsi ja sama juttu alkoi alusta. Oman hyvinvointini kannalta teimme tämän päätöksen, etten imetä yöllä niin saa edes vaikka sen 30min nukkua aina. Univelkaa kertyy, mutta päivälläkään ei oikein voi nukkua varastoon kun on esikoinen pyörimässä kuitenkin täällä päivittäin. Enkä oikein ole saanut nukuttua päivällä, vaikka kuinka olisi väsyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti