Heräsin tänään ovikelloon puoli 3 aikaan. Pikkusenko meinas tympästä, eikö ihmiset tajua että kyllä, puoli 3 aikaan iltapäivästä saatetaan nukkua!! En kyllä menny avaamaan vaan loikoilin sängyssä, kuka nyt kehtaa yöpaita päällä mennä ovea avaamaan ku ei tiiä kuka siellä on. Olin siis yön töissä ja siksi niin myöhään nukkuminen. No, päätin sitte nousta ylös kahvinkeittoon ja samalla vaatteita pukiessani, vatsassa oli jännitys. Tänään saisin tietää pääsenkö kouluun. Kahvin tippuessa lähdin käymään postilaatikolla. Pettymyksekseni en löytänytkään sieltä koulun kirjekuorta, jossa olisi käynyt ilmi kouluun pääsyni, tai sitten taas kerran ilmoitus, ettei minua ole hyväksytty kouluun. Kaikkea muuta postia kyllä löytyi sitte senki edestä, mutta ne ei kiinnostanu. Tuli sieltä tehyn lehti, mutta en vaivautunu lukemaan sitä ainakaan vielä.
Mietin että onko minut taas unohdettu?! Kun ajattelee sitä, kuin nopealla varoitusajalla minulle ilmoitettiin valintakokeesta (alle 24h), ja kuinka minulle järjestettiin uusi aika pääsykokeisiin kun en päässy niin lyhyellä varoitusajalla mihinkään. Ajattelin että kaippa ne ilmoittaa jossain vaiheessa kuitenki oonko päässy kouluun vai en. Yritin löytää nimeni myös netistä, mutta katsoin ihan vääristä paikoista, enkä löytänyt valittujen listaa. Myöhemmin kyllä löysin senkin. Tiesin kuitenki että tänä päivänä ne tulokset piti tulla, kyllä niitä ilmoituksia joka paikassa sen verran oli.
En tullut ajatelleeksi että voisi käydä tietenki sähköpostinki kattomassa... :) Vaikka sekin s-posti oli tullu vasta kolmen jälkeen. Illasta vahingossa aukaisin kännykälläni sähköpostin ja siellä se oli: Onnea opiskelupaikan johdosta!
Se tunne, järkytys, ilo, huojennus... Kaikki oli yhtä sekamelskaa. Minä, siis minä, pääsin opiskelemaan! Voiko tämä olla enää tottakaan. Olen käynyt pääsykokeissa kolme kertaa, kolmas kerta siis toden sanoi.:) Monta vuotta oon pyrkiny kouluun ja nyt tärppäsi. Mietinki aikaisemmin, että jos nyt ei onnistu niin olkoon. En ois jaksanu enää niitä pettymykyksiä kun aina kirje toisensa perään ilmoitti etten päässyt pääsykokeeseen ja kaksikertaa ettei pistemäärä riittänyt opiskelupaikkaan. Nyt on siis opiskelupaikka taskussa ja pitäisi aloittaa tammikuussa. Opiskelen siis monimuotona, lähipäiviä on n. viikko kuukaudessa. Passaa mulle.:) Nyt voi huokaista helpotuksesta, vaikkei töitä oliskaan nii koulupaikka on kuitenki, ja keikkatöitä varmasti riittää.
Äidillehän piti tietenki heti soittaa ja mää vaan töksäytin sille että oon päässy kouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi.:D Toisesta päästä kuulu että täh. Sanoin että nii-i. Äiti tietenki onnitteli ja sanoi että totta ihmeessä nyt otat sen paikan ku kerranki kouluun pääsit. En toki missään vaiheessa oo sitä ollu luovuttamassakaan. En vaan ois kuvitellu että oisin sinne paikkakunnalle päässy, mihin pääsin. Mutta ei se mitään, paikka ku paikka.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti