keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Ehkä vähä liianki tosissaan...

Niin.
Meillä oli perjantaina neuvola ja neuvolatäti kysy, että miten meillä yöt menee. Kerroin että vähä vaihtelevasti, mutta syö sen kerran yössä yleensä. Jossain vaiheessa meni vielä kakski kertaa ku oli hampaiden tuloa tms. nii poika ei rauhottunut millään muulla ku pullolla takas nukkuun.
Neuvolatäti sit tuumas, että ehkä kannattas ruveta pikkuhiljaa opettaan sitä, ettei anna enää yöllä maitoa ku ei kuulemma 10kk enää tarvi sitä ja ettei mee jossain vaiheessa sitte ihan höpöksi koko touhu. Ite päivittelin sitä että ku en oo ollu varma että tarviiko se sen maidon vai ei ku joku yö on hotkinu maidon semmosta kyytiä, niinku ei ois ennen ruokaa nähny ja joskus sitte taas saattaa vartin sitä lipittää.
Mietittiin sitte, että pitää odottaa miehen loma-aikaa että saadaan molemmat poikaa hoitaa yöllä, jos näyttää ettei rauhotu, ja kun ei sitä maitoa anna. Eh, se käviki aika helposti.
Ei tarvinnu oottaa lomaa eikä mitään, poika otti neuvolassa vähä liianki tosissaan tädin puheet ja päätti heti seuraavana yönä että ei maitoa. Ja siitä asti on nukkunu nyt ilman maitoa yöt eli 5 yötä. Yks yö on ollu haastavampi että huusi melko paljo, mutta se nyt ei varmastikaan siitä maidosta johtunu koska näitä huutoöitä sattuu aina sillon tällön. No, helpompi meille ku ei tarvi enää maitoa lähtä laittaan yöllä. Yleensä yhen kerran on pitäny sit yön aikana käyä tutti antamassa, mutta viime yönä ei tarvinnu sitäkään... Kuulin pari kertaa että meinas itkeskellä huoneessa, mutta nukahti ihan omia aikojaan, ilman että kävi ees huoneessa.

Konttausta harjoitellaan edelleen ja nyt jo pari konttausaskelta otetaanki jo, sit vähä istutaan ehkä kontillaan ja taas mennään vähä eteenpäin. Eli niinsanotusti kontataan jo, vaikkei nyt ihan täysiä mennäkkään vielä. Enempi kuitenki ryömii ja pääsee niin nopeampaa. Tänään näin myös minä ekan kerran sen ku poika nousi tukea vasten seisomaan. Tai no, nousi sitteriä vasten mutta kuitenki niin että otti jaloille. Nii se vaan ottaa kiinni nuo pari kuukautta vanhemmat kaverit... Ja mitä pituuteen tulee, nii meillä on tosiaan yksi vauvakaveri, hän on meijän poikaa vähä reilu 2kk vanhempi, painaa saman verran ja on puoli senttiä meijän poikaa pidempi. :D Jotenki huvittaa, että meillä on nii iso poika jo. Tyttökaveri taas on sitte pari kiloa kevyempi ja 6,5cm lyhyempi. Apua. :D Ja on sen 2kk vanhempi. Kyllä meille hyvä jääkiekonpelaaja tulee.

Töissä oon ollu nyt viikon ihan oikeasti, kentällä mukana, huh. Onhan se opettelussa ja ku on nii paljo asukkaita aina että ei tahdo keretä mitään. Varsinki iltavuorot on ihan hirveitä, ei meinaa keretä kaikkea tehdä omassa vuorossa ja ku iltavuoro vielä loppuu aikaisemmin nii plääh. Just oli puhetta töissä että pitäs olla semmonen tatsi tuohon hommaan, toki sekin tulee jossain vaiheessa ainaki toivottavasti, mutta tällä hetkellä on semmonen tunne, ettei pysty kaikkia hommia tekemään niin hyvin ku haluais, jos mielii että työvuoron aikana kerkeää kaikki hommat tehä... Tänä aamuna oli ihan rauhallista kun oli yksi ylimääräinen työntekijä, nii ei tarvinnu siitä toisesta kaverista huolehtia. Sain huolehtia oman puolen ihan rauhassa, ja näin ollen pääsin ohjaajani kanssa vielä ottamaan verikokeita ym. Ja tulimme siihen johtopäätökseen että ihan ku olisin jo vanha tekiä noiden verikokeiden oton kanssa. :D Mietin jopa itekki että miksi mää oon joskus sitä verikokeiden ottoa jännittäny, onnistuu jos onnistuu ja ei se kaikilta sairaanhoitajiltakaan onnistu. Mulla nyt on sattunu onnistuun kaikki otot kerralla, jee! Niin tosiaan pääsin taas vähä opiskelijanaki toimimaan, toki toimin koko ajan, mutta kyllähän se lähihoitajan ammatti pilkistää aina esille tuolla toimissa ku niitä hommia itekseen tekee. Pitäs muistaa aina pitää se sairaanhoitajan näkökulma kuitenki mukana. Tää viikko on siis vielä harjoittelua ja sit aloitan oikeasti kesätyöt. Vaikka nyt kentällä mukana jo oonki niinku työntekijä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti